Luostariinko asti minun piti menemäni, jotta lukisin tämän kirjan?
Piti näköjään. Vaan mikäs lukiessa kilvoitelijasta kilvoittelijoiden maailmassa!
Mutta olen aina ollut empaattinen ja kiltti.Vaikka tekee kipeää, ei se haittaa, kun - rakastaa. Ja kahta hän rakastaa: nyrkkeilyä ja pikku-Leoniansa. Koko Euroopan mestari, jolle valmentaja Risto Meronen on kaiken tuki ja turva.
En ikinä tekisi pahaa toiselle. Paitsi kehässä.Siinä sitä meillä moralisteilla on nikottelemista.
Melkoinen sairaskertomus on Eva Wahlströmin toinen kirja Rajoilla, terveen Homma hanskassa kirjan jälkeen. Nyt mennään ammattilaisena ja käydään kestävyyden ja kestämättömyyden sietorajoilla.
Kuolemankin.
- Sinulta on löytynyt molemminpuolinen keuhkoembolia sekä munuaislaskimotukos.
Niin on lääkäri juuri kertonut. Voi helvetti!
- Veritulppa. Molemmissa keuhkoissa ja munuaisissa.
Jos aluksi hämmästyttää naisen valitsema, kuolemaakin kolkutteleva laji, ihmetyttää aluksi myös kustantaja: SKS. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, tuolta henkevältä 'kalevalaiselta' on totuttu odottamaan jotain muuta kuin populääriä, ajankohtaista kamaa.
Kustannapa yhdenäkin mitä fyysisimmän lajin nyrkkeilykirja! Varsinainen knock out lukijalle?
Vaan hyvinpä tuntuu lopulta henki päällimmäiseksi pulpahtavan ruumiin vankeudesta Wahlströmin vaikeuksissa, miltei viimeisellä kanveesilla maatessa. Sielu tässä tiukemmalla on kuin ruumis, loppupelissä, eli on tämä augustinuslaista paljastuskirjallisuutta, tunnustuskirjallisuutta parhaimmillaan. Sopii kehään.
Wahlström paljastaa kulissien taustat, ne 'pukukopit' joista jääkiekkoilijat, nuo lällärit, nuo toiset fysiikan ruumiillistumat, eivät hiisku. Eva paljastaa kaiken hyvän mitä laji ihmiselle antaa, miten se ihmistä muokkaa ja muovailee, ja myös sen kaiken kuonan ja pahan, jonka laji 'ottaa'.
Siinä ristiriidassa tamppaat, olet ja elät.
Olet välillä oikea Sika-Eva, joksi hän itsensä jossain IS-kolumnissaan nimesi, useimmiten kuitenkin olet Emppis-Eva, joka sanoo: "Aistin helposti muiden tunteita ja haluan, että muilla on hyvä olla."
Sitten kuitenkin jo kohta: "Kun vedän hanskat käteeni ensimmäisen kerran, eläimellinen tunne lyö lävitseni luin aalto. Kuin jokin vaisto minussa heräisi. --- Ehkä petoeläin kokee saman haistaessaan veren hajun."
Suunnattoman spartalaisen rääkin ja viheliäisen kivun, pelon ja eläimellisyyden keskellä voi kokea myös esteettisen elämyksen:
"Se on kaunein lyönti, minkä olen koskaan lyönyt, täydellinen niin tekniikaltaan, nopeudeltaan kuin rentoudeltaankin."Ja mikä on tulos?
"Se osuu leukaan juuri niin kuin pitääkin. Puudutuksesta huolimatta käteeni sattuu, ja tuntuu kuin lyönti ei pysähtyisi leukaan vaan menisi siitä läpi. Tunnen kädessäni, miten Irinan koko keho veltostuu, ja hän putoaa kanveesiin kuin kuollut."Mikä intensiivinen ote elämään - ja mikä ristiriita!
Luutuneine ennakkoasenteineen, ennakkoluuloineen luostarissalukija tulee tyrmätyksi: mikä mimmi kärsimyksineen onneineen! Siksikö kehuu ja suosittelee, pökerryksissä, kirjaa: Mitä mainioin kapistus! Syväanalyysi nyrkkeilijästä, ihmisestä, äitiydestä kaikkine koukkuineen.
Hyvä Eva! Kuin myös SKS. Bravo!
