hikotusta ... sivumerkkejä

Joensuussa tehdään öljyä. Tehdään!
Kerätään 50 kilometrin säteeltä metsäjätteet ja puunperskat, jotka muuten jäisivät maahan hylkyyn, ja pannaan palamaan. Hapettomassa tilassa tervaa poltetaan, nykyajan noppeesti. Viissataa-asteinen hiekkapatja suodattaa 'risuista' aineen talteen.

Ja a vot! kohta jo juosta lirkittää bioöljy, Fortum Otso® -bioöljy, putkia pitkin tankkiauton säiliöön kuljetettavaksi. Vaikkapa iisalmelaisten iloksi tai Vermoon espoolaisia lämmittämään.
Niin se Partanen kertoi.

Eikä arabi rikastu.
Ja näiltä seduiltahan sitä on ennenkin tervaa kuljeteltu.

On muuten tehokas aine: Bioölylaitoksella räjähdys.

- Saas nähä josko joko pomo-Partanen pyrolyysisheikkinä ensi kesän helteillä hiippailee Marttakahvioon hunnun helma heilahdellen. Tai makkeena torilla kuin oligarkki.

Mitä näitä höpiseekin Onni Rentnerimme, joutavia, hermostuksissaan.
Paratiisin asukas tuommoisia!

Vieraili, kutsusta, jopa paikan päällä, lämpölaitoksella, tutustumassa, kuuntelemassa, mitä sijoittajasuhdejohtaja Sophie Jollylla on kerrottavaa Fortumin yhtiökokousta odotellessa: tokko nuo minkä verran osinkoa myöntävät, jääkö jaettavaa kun pääpomo, se Kuula, on ensin rahalla öljytty pyörimään laakerissaan.

Vaan on asialla toinperrään toinperä: ihan yliopistoja myöten väittelevät.
Ei se nyt Onnikaan ihan iliman aikojaan.
Höpisse.
Olipa minkälaisessa kaasussa tai kierteessä tahansa.

Luki tienhaarassa ISOLLA tekstauksella pahvipalasessa:

Pyöräilijät LANTTUKUKOLLE!

Emmekä hömmöt huomanneet kun olimme niin ajoomme keskittyneet.
Niin mahdoton vastatuuli ja myräkkä oli puhaltanut koko täyden tunnin lossille polkiessamme, että vielä myötätuulosessa takaisin veivatessamme kylmänkankeus piti ajoasennon tarkasti eteenpäin suuntautuneena. Ei kääntynyt niska sivulle ei toiselle huolimatta pilkistelevän auringon lämmitysyrityksistä.

Kyyryssä kyyryssä poljimme, sauna silmissä siinnellen. Kieli miltei sen uuden vyön alla, ajatuksenpoikasetkin kai jähmettyneinä tiloillaan.
- ...uk ... ku ...kol ...
Pyörän rengasko äännähteli, kumiinko jarrupala hankasi?
- HO HooIII! kuko ...
Ylämäen päällä oltiin, sisulla mentiin. Hengitys vinkui, syvältäkö keuhkoista nuo äänet, vaiko sielusta peräti irtosivat?

- LAPPU!

Portailta, kehnolainen, ääni kajahteli. Eikä mistään sielun sisuksista. Ihmisen ääni se oli.
Seisoi sukulaissielu rappusillaan ja huuteli:
- Tulukee ihmeellä tuoreelle kukolle. Just uunista otin. Ettekö lappua huomanneet?

Kurvattiin taapäin ja luettiin, irrotettiin lappu ja puuskutettiin aitan luona jotta 'jopas sattu!'.
Ja että meinattiin ajaa onnemme ohi, ohi herkkuhetken ja hyvän seuran.

Läheltäpä liippasi - semmoinen suuronnettomuus.

Jääny nää tietoskabelot vähiin tällä tantereella.
Syy tekniikan: City-alusta ei anna sulkea kommentteja hetkeksikään - poistaa tosin antaa.
Pannaas silti kokeeks pers.koht. just koetut:

1. Kuka poliitikko? Pakko näyttää myös olennaiset.
2. Missä kaupungissa?

Moniko?
Kumpiko?
Ja kuka on tää yks?

Puolen vuoden krouvissa palloillaan ja pilkitään, melko tarkalleen.

Tuhannes klikkaus Luetuimmissa ylittyy näinä päivinä, mutta kumpi ehtii ensin:
Katri Helena (998), kuva yllä, vai Maajussit (996), kuva alla?
Keskimäärin lukijoiden lukema juttuun kuin juttuun urvahtaa puoleentonniin.

Kymppitonnarin tehoihin on siis vielä matkaa - saati tähän tuottajaan, kakssataseen kaunottareen:

************************************************************'*
*****************************************************
********************************
*****************
historiikki:
kesäkuun alussa 2000:s KLIK!

Kevätpäiväntasauspäivänä se tapahtui, päivänä jolloin päiväntasaajalla aurinko paistaa zeniitissä, kohtisuoraan siis.

Kesällä maahan piirretty ja kaivettu nousi horroksesta.
Viime torstai se oli.

Vielä lauantaina eläkeläisemme Onni R raapii päätään: joko kohta tohtisi yrittää yhdistää. Paratiisiin on pujahtanut oikea BP, Iso Ongelma. Käärmemäisen muotoinen BP: Kesällä maahan upotettu Valopiuha on herätetty eloon ja toimintaan.
Niin ilmoittivat puhelimitse ja sähköpostitse: unohtakaa hidas Elisa-neito.
Paratiisi on nyt nykyaikaisesti varustettu, melkein yhtä hyvin kuin munkkiluostari tuossa yltömatkan päässä Uudessa Valamossa - vain viininvalmistusvehkeet puuttuvat.

Ongelma on lähes murskannut Onnin: ??? mikä minne pitäisi yhdistää, pistääkö tämä piuha tähän vai tämä tuonne, nappulastako painaa, edestäkö vai takaa??? ja ??? mistä otat salasananumeron alta vaiko päältä ensimmäisenkö vai kolmannen ja liittääkö riittääkö kädessä oleva johdonpätkä ??? ...

- ... iilehvantit ahvriikassa ...keeerrannn ...häntä pannaan toiseen korvaan toinen kärsää käytt ...

Lauluksihan se luiskahtaa vielä lauantaina.
Sunnuntaina ottaa Onni tomeramman otteen ja asenteen, päättää että NYT! jos koskaan. Lukee ohjekirjan jos toisenkin, senkin joka on kielillä kirjoitettu, näpyttää ja näppäilee, yhdistää ja sorhaa sorkkii liitintä jos toistakin kapineeseen.

Ja KATSO!
Yhteys Paratiisista ulkomaailmaan - SE ON SIINÄ!
Se on Superliittymä. Nopeus: 100/100 Mbit/s kiinteä symmetrinen yhteys.

Kyynelvuo, liki, lirkittää Onni-asentajalta. Paratiisista on nyt katkeamaton ja salamannopea yhteys pahaan maailmaan, sinne jonne ei ole pakko mennä, mutta halutessaan voi noiden syntisten elämää seurata ja paheksua - ja entistä nopeammin!

Onni on otettu ja onnellinen jo tästä, vaikka toinen puoli asennustyöstä on vielä suorittamatta.
IPTV-mahdollisuus (20 kanavaa, kahden viikon tallennus) odottakoon kaikkine lisävärkkeineen, taas uusi kaukosäädin, ja kommervenkkeineen.
- Antenniyhteys on hyvä yhteys, tuumii Onni ja mulkaisee konekasaa joka odottaa kytkijäänsä.

Maajussit saivat toistaiseksi toisensa. Siis kuvan ylärivin keskimmäiset ja alarivin laitimmaiset valitsivat itselleen omansa:

On einopoutiaismaisen terävän prognoosin aika.

Katsottuaan herpaantumatta eilisen valintajakson Onni Rentner, tuo tuulahdus menneiltä ajoilta, ympäröi jo valmiiksi jakson uusintapäivät kalenteriinsa (tänään klo 16.15 ** su klo 11.20), jottei ainakaan silloin Paratiisistaan poistu ja voi prognoosiansa täsmentää; hänhän ei mistään Katsomosta ohjelmia ymmärrä katsoa, saati muutenkaan nauhoitella tai tallennella.
Näinikään piirteli ruutuvihkoonsa paratiisieläjämme OR:
*
1. CHRISTIAN
nappasi kesäkissan itsellensä - aikansa kaaputtaa ja hylkää metsänrajaan. Siellähän kuplittii kuin BB:ssä vallan. Jonna otti ja lähti isukin luo: koira paljon paljon paljon parempi kaveri kuin C!
*
2. TUOMAS
otti sen mikä jäljelle jäi - kun muut pötkivät pakoon niin nopeasti ettei T ennättänyt kysyä edes vakiotaan: "Onko ollu hauskaa?"
Koppavan neidin valitsi. Ei kesänkään yli.
*
3. PAULA
sai vehnäsen, ei ottanut pelkkää rusinaa pullasta. Hyvä mutustella mieleisekseen. Mahiksia jopa yhteiseen eloon, jos Rauno ei 'näytä tapojaan'.
Ei kun kihlanostoon kiireellä, sormuksille uudestaan - jotta ehtii ja ennättää.
*
4. VILJA
ai että mikä kieli! ja koko mimmi! ja kaikki kypsät sulhasensa! Ehjä kombinaatio koko nelikko yhdessä: 'Viljasta riittäs kaikille.'
Otti kookkaimman ja turvallisimman; Juha olisi ollut työperäisin.
Ei muuta kuin lapsentekoon ja lapslykkyä vaan!
*
OR on siis yhä ihastunut Viljaan, minkä hän ilmitoi - mikä kieli! mikä kieli! - jo ohjelman alkumetreillä (= luettaviss tuolt oikialt 'Luetuimmist').
Christian on sen sijaan osoittautunut täydelliseksi lurkiksi ja luuseriksi, mistä merkinnät Onnin papereissa: 'munasi itsensä', 'vehtaa - ettäs kehtaa'.

Yhtä asiaa jää Onni kovasti kummastelemaan: Miksi hänelle lähetettiin keskiviikon Maaseudun tulevaisuus -lehti. Kunhan ei vain jokin taho olisi merkinnyt miehen. Kepuko yrittää lähennellä? Vaiko sen lehden ystävänhakuko lie valpastunut? Vaik ...
Valitettavasti tähän syvään epätietoisuuden valtaan joudumme nyt jättämään miehemme Paratiisissa.
Pohdiskelkoonhan.
Palaamme asiaan.

Osaa se laulaa, hyvin se vetelee.
Karisma ja persoonallisuus vielä hakusessa; ne tulevat sitten iän myötä, elämän koettelemusten. Sitten kun ajan kanssa rähjästyy - niin sielu kuin ruumiskin. Verrokkina olkoon vaikka Kari Tapio.

Noinkohan se menee?
Tunnealalla kun toimitaan. Laulun ja olemuksen liikapuhtaus on haitta.
Sliippaajat jäävät pinnallisiksi.
- Uupperaan laulamaan simmoset! tirahtaisi pirullinen ortodoksi.

Virtaa ja Baddingiä tulvi tuutin täydeltä, mukana liki kaikki Pölösen Onnenmaan Reiska Taipaleen laulamat kipaleet. Puolitoista tuntia yhteenmenoon.
Eikä aika yhtään pitkältä tuntunut.

Joten kohdallaan olivat pulikat.

Vaan onhan sillä, kuninkaalla, kokemusta olla Reiskana, Olavina jos Baddinginäkin. Osa Reiskaa
Kouvolassa, Virtana Turussa ja Kangasniemellä sekä Baddinginä Varkaudessa, missä nyt Elvistelijänä.
Että nytkö sitten sinne ...

rikollinen painija

HV
Hj
Jätkä paini tusinan suomenmestaruuksia ja otti pronssin EM:istä ja sitten joutui hunningolle. Muistatko miehen? Paini 90-kiloisissa. Sitten viina vei ja rikospolku kutsui. Rellesti Oulun puistoissa kun kapakoihin ei sisään päässyt.
Nyt viiskymppisenä on tullut järkiinsä ja laittaa elämäänsä kondikseen.
Lukasehan, siinä se on samassa Seiskassa missä Arhinmäen hyytymishotelli esitellään.
Voihan!
tuus
Lennu

Noita pudokkaita piisaa. Aika mielenkiintoinen koonta tässä.
Tiukille se ottaa kun naamataulu framilta putoaa; toivottavasti näille ihanille hymynaamoille ei käy yhtä köpelösti.
Taikka vaikka onhan niillä se pyssy!

Ystävämme Onni Rentner on myytyä miestä, mykistynyt suosiostaan ja hankkimastaan paalupaikasta. Uusi Kimi, kenties? Ämeräikköläinen ...
Hip hurraa!

Ei anna kuitenkaan Onni suosion häiritä kotirauhaa.

Päivittäisen askareen ja puuhastelun äänet kantautuvat kuten kaikkina muinakin päivinä Paratiisista - jopa moottorisahan pärähtely! - sekoittuen miehen toistuvaan mahtipontiseen hyrinään:

olkoon suosio suur - - O-olkoon suosio SUU-URrrrrr!

Eilen soi tuolla Tuvan puolella, korsussa?, Jouluyö Juhlayö saksaksi, Stille Nacht, ja aiheutti sotavangeille lisää kipua ja kidutusta. Tänään tuo sama soi ranskaksi, Sainte Nuit, seurueelle, jolle vammaisten veljesten isä kertoo pojistaan Mathiuesta ja Thomasista, ja heidän toilailuistaan.
Vaikutus on ambivalentti, kaksinainen - nauraako vai itkeä.

Kyllä se naurun puolelle kääntyy, musta huumori ei ole pilkkaa vaan jaksamista kaiken kattavan kuorman vetojuhtana.

Onpahan opus, kun isä oikein veistää ja vetelee syvimmät sävelensä kirjekirjaan!

Sydämellistä, joidenkin nirppojen mielestä loukkaavaa, niiden yliempaattisten, jotka eivät jokapäiväisessä arjessa asiaa kohtaa ja teoriassa niin oikeassa ovat.
Mutta kyllä se kuitenkin niin on että sanoa saa, kun kuitenkin aikuisten oikeasti rakastaa.

-Teillähän on pää heinää täynnä!

"Se on ainoa todella pätevä diagnoosi, joka heistä on koskaan lausuttu. Josée oli oikeassa, heillä oli pää täynnä heinää. Lääkärit eivät koskaan huomanneet sitä."

Poikien isä, ranskalainen elokuvientekijä Jean-Louis Fournier, on vakuuttunut kirjasessaan Isi, mihin mennään? että nuo rakastavan lastenhoitajan sanat osuvat naulankantaan.
- Heinät latoon, täsmentäisin vielä.

Tunnen asian ja sen arkuuden ja sen miten syvältä kouraisevaa elämä vammaisten lasten seurassa on olla, työn kautta tunsin ja olen tuntenut yhä jo irrottautuneena heistä. Mikäpä oli vasta oman oppilaan viisikymppisille mennessä, kun syvimmät yhteydet jo entimuinoin kauniina kesäpäivänä ongella rakenneltiin ja yhdessä höpsittiin, vaikka molemmilla oli loma eikä mitään velvollisuutta yhdessä olla.

- Kyllä ne hupsuks meitä luulis, jos oisivat kuulleet nää meijjän jutut, sottaili se apukoulun yläasteelainen pohanhujoppi kesäisen päivän päätteksi kun onkivavat olkapäillä lammelta palasimme - heinää matopurkin päällä. Suojana, jotteivat madotkaan kuumuuteen kuolisi.

Ai niin: vaan tämä Siltalan kustantamon Fournierin Isi mihin mennään? -pikkukirja, 126 s., on ISO kirja! Se teidän on ehdottomasti luettava.
Niin tiedätte missä mennään.