hikotusta ... sivumerkkejä

Äänisen aallot ja Carmen.
Kaksi kovaa: toinen niin tuulinen, kylmä ja kalsea; toinen niin tulinen, polttavan kuuma.
Pelottavia arvaamattomuudessaan.

Toinen ärjyy ja tuivertaa, puistelee rannalla vaeltajaa, työntää sen holotnansa, nahkaa värisyttävän, pinnan alle menevän, uppoaa luihin ja ytimiin. Toinen kiljuu ja hehkuu kuin hellankoukku, tulta ja tappuraa kipinöi.
Niin.
Toinen on järvi ja toinen - mustalaisnainen.

Ainahan järven kanssa pärjäillään; mutta miten, miten kummassa tuon leiskuvan naisen?
Ei hätää: kuolema kaiken silittää. Kunhan nyt aikansa temppuilee, miesten kanssa konstailee, ongelmoi: Poimiako matador vai korpral?
Kas, kas, miten helppo nakki: Escamillossa miestä enemmän kuin jossakin sotamiehessä, totta maar ja tietenkin - oman kylän poika nyt mitään!

Ääninen lyö aaltojaan vapaana ja villinä yli joulun, se sen verran nöyrä sentään että tietää jäätyvänsä tammikuussa herätäkseen sitten taas vapuksi entistä ehompana. Mikäs sen on!

Vaan entä tämä mustalaisnainen, tämä jumalaisen upea Carmen, tupakkatehtaansikarinvääntäjä - palava, polttava kuin hehkuva savuke. Mites sen?
No, mites nyt savukkeelle käy!
Hehkuu, savuaa aikansa pian kylmetäkseen. Sammuu se tulikuuminkin. Ihminen kun on ja kun lähtee, lähtee lopullisesti, ei herää henki uudelleen vapuksi.
Tarvitaan pettynyt sulhasmies, tämä korpraali, joka saa sormukset silmilleen, koska on se Escamillo, punaisen liinan heiluttaja.
On aika korpraalin pistää tikari morsiamen rintaan. Ja siinä se sitten on - Elämä. Voi tätä elämää!

Hah! Librettoni kelvatkoon, koska noin sen koin.

Olihan siellä muutakin, siellä isiemme Äänisessä, siis Petroskoissa.
Seisoi tämä kumma Kuusinen, Otto Wille, patsaaksi jäykistyneenä tuijotellen pian jäätyvään järveen, joka puhaltaa silmille mitä ilkeimmän viiman. Oikein Otto Willelle, tälle Karjalan kuninkaalle; sitäs meni Suomea syömään, paha palkkansa saakoon. Seisoo siellä Äänisen rannalla toinenkin Iso, Pietari Suuri, tsaari, Petroskoin perustaja, samaa mouruavaa vettä katselemassa, kivipatsaana hänkin.
Kyllä heilläkin vielä ihailijansa, siksi siellä tuiskussa seisovat.
Sen kuin. Patsastelkoot.

Me ihailemme enemmän Carmenia, vai Bizetäkö pitäisi? Ja kaupunkia kesällä. Sehän on kaunis kuin Carmen silloin.
Menkää siis kesällä Petroskoihin, ja purjehtikaa samalla reissulla Kižin kirkkosaarelle tietenkin.

Olen kuullut on kaupunki tuolla.
Sinne!
Itsenäisyyspäivän viettoon!
Kun ei Tampereelle kerta passannut pressan kutsua.

"...mihin rappiotilaan valkosuomalaishallinto on puolessatoista vuodessa saattanut tämän kukoistavan kulttuurikaupungin, tasavaltamme pääkaupungin: sieltä on hävitetty kulttuurin muistomerkit ja kaikki parhaimmat rakennukset, tehtaat ja muut tuotantolaitokset, runneltu kaupungin kauniit kadut ja puistot. Valkosuomalaiset ovat hävittäneet kaikki eikä mitään rakentaneet. [Ennen] oli muutamia teattereita ja filharmonian iso konserttipalatsi, yliopisto ja muita ylempiä oppilaitoksia, mainio pioneerilasten palatsi, kymmeniä kouluja ja kirjastoja, paljon klubeja ja monia hyviä kauppapuoteja. Nyt (v.1943) on kaupungissa yksi kinoteatteri mannerheimiläisiä varten, 4 kauppapuotia, 6 keskitysleiriä ja iso tyttöpaikka - siinä kaikki, mitä katsotaan tarvittava 'uuden järjestyksen' valkosuomalaisten edustajain 'kulttuuritarpeiden' tyydyttämiseksi."

Antero Uitto: Suomensyöjä. Paasilinna 2013. / O. W. Kuusinen: Suomi ilman naamiota 1943.

Siis minne?
Vastaukset ennen kotiinpaluuta, miel. - kiitos!
Tauon aikana on aikaa kurkistaa kirjalliseen Joulukalenteriin tästä.

Yökerho työpaikkana!

- Väkivalta työpaikalla on täysin tuomittavaa. Se on meidän lähtökohta.

Niin sanoo Jukurien hallituksen puheenjohtaja Jukka Toivakka Iltalehdessä 3.12. kommentoidessaan Länsi-Savon uutista, joka uutisoi Jukureiden valmentaja Pikkaraisen lyöneen Jukurien pelaajaa mikkeliläisessä yökerhossa viime viikonloppuna.

Jukureiden toinen työpiste onkin yökerhossa?

Oli miten oli: pois potkivat Pikkaraisen.

VAJAA TONNI ENÄÄ JÄLJELLÄ!
(989 km)
.
.

Karahtelevat suksenpohjat
ir-to kiviin.
*
Hiihtää rantatietä
ensilunta
PONNELLA
RIEMULLA et ONNELLA!
.
.
.

20 ja 13 tai 13 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2013 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

varsinainen joulukalenterin mies ...

'...tarkoitus lienee vittuilla ...' kirjoitteli mies, 181 cm, päiväkirjaansa. Hänestäkö akateemikko! Sitähän pohti mies tavallaan eilisen alussa.
Jostain hiton Piippolasta koulujakäymätön jätkämies noiden hienojen herrojen sekaan.

Eii tullut Pentti Haanpäästä akateemikkoa, vaan ei hän hukuttautunutkaan märän 'vedenvärisen' värittämän elämänsä päätteeksi, niin kuin moni luulee.

Hän oli rakkaassa Korpelaisessaan, siellä kesämökillään Lamujärven rantamilla lankonsa kanssa syyskalassa, päivän mittaan otetut pitkät ryypyt rasittivat hyvän uimarin voimia. Veneen tappi irtosi, lankomies ui rantaan, Pentti painui pohjaan. Löydettiin vasta kymmenen päivän päästä.

Lääkäri Lauri Aallaksen ruumiinavauslausunnosta, 10.10.1955 käy ilmi:
'- että verisuonistossa oli kalkkeutumista ja sydänlihaksessa paksuuntumista ja lisääntynyttä sidekudosmuodostumista.
- että ruumiissa on hukkumiselle ominaisia merkkejä.
- että sisäelimet tuoksuivat alkoholille.
Edellä olevaan nojaten todistan, että kirjailija Pentti Haanpää, joka sairasti kalkkeutumista ja sydänvikaa ja joka vähän ennen kuolemaansa oli nauttinut alkoholia, oli kuollut hukkumalla.'

Lanko Paavo Marttinen kertoo poliisikuulustelussa:
"Voimatta lähemmin selittää ja muistaa välillä kulunutta aikamäärää, oli kuultava yhtäkkiä todennut, että vene oli vajonnut niin paljon, että hänen polvensa olivat jo veden peitossa. Juuri välittömästi tätä ennen oli kuultava katsahtanut Haanpäähän päin ja todennut tämän istuvan tuhdollaan airot käsissään huopausasennossa.- - - Välittömästi kuultavan todettua veneen olevan uppoamistilassa oli hän pudottautunut veteen laidan yli ja lähtenyt uimaan rantaa kohti..."

Onpa siinä miehessä joulukalenteriin aihetta täällä syrjemmällä nokko!

*** "Lohdutan itseäni sillä, että poikain [Kare, Kivimies, Vala] tarkoitus lienee vittuilla enempi muille kuin minulle. - Olisi sekin akateemikko, joka minusta tulisi!"

Tieto Haanpään elämästä täydentyy Matti Salmisen koostaman Pentti Haanpään tarina -kirjan myötä kummasti. Tietokirjailija Salminen on saanut käsiinsä Pentin ja hänen vaimonsa Ailin muistikirjoja ja kirjeitä joita aikaisemmilla Haanpään tutkijoilla ei ole ollut.
Edelliset elämäkertakoosteet kirjailijasta ovat jääneet pahasti vajaiksi ja tiedoiltaan puutteellisiksi Haanpään jäämistön monilla tahoilla olleiden papereiden takia.

Vesa Karonen kokosi kirjan Haanpään elämä, 1985, mutta hänen käytössään ei ollut Haanpäiden tyttären, Elsa Hyvärisen, hallussa olleita asiakirjoja, joten kymmenen Pentin viimeistä vuotta Karosella jää miltei pelkäksi kirjailijan tuotannon luetteloinniksi. Vajaaksi jäi myös Haanpää-tutkija Kari Sallamaan valokuvaaja Raimo Ahosen kanssa koostama valokuvateos Pentti Haanpään maailma, 1985, jossa Sallamaa antoi Salmisen mukaan täysin väärän kuvan Haanpään sodan jälkeisestä perhe-elämän auvoisuudesta.
Sallamaa kirjoittaa:

"Siviiliin pääsy tiesi vakaata ja järjestynyttä menoa, josta huolehti Aili-vaimo."

Salminen oikoo:

"Väärempää todistusta ei lähimmäisen eli Pentti Haanpään elämästä sodan jälkeisiltä vuosilta voisi antaa. Asia on nimittäin täysin päinvastoin."

Yksi suurimmista syntipukeista on ollut Eino Kauppinen, Otavan kustannustoimittaja, joka heti Pentin hautajaispäivänä oli mennyt Piippolassa leski-Ailin kotiin ja tämän luvalla 'rojauttanut' Pentin työpöydän sisällön pahvilaatikkoon. Ja saamaansa osatietoa Kauppinen on sitten käyttänyt oman, kirjailijalle vastakkaisen, maailmannäkemyksen levittämiseen siivilöimällä omituisella tavalla Haanpään kirjallista tuotantoa.

Yritti Kauppinen kirjoittaa elämäkertaa Haanpäästä, Pentti Haanpään elämä Nuori Pentti Haanpää 1905–1930, mutta sattuneista, so. valikoivista, syistä homma jäi torsoksi ja elämäkerta puoleen väliin.
- Onneksi jäi kesken, iloitsee Salminen, koska Kauppisesta ei hänen mielestään olisi homman kunniallisesti loppuunviejäksi ollut.

No nyt kaikki tarvittava aineisto on Salmisella ollut käytössä ja Haanpään kirjailijakuva koossa.
Ei Salminen Pentistä pyhimystä tee vaikka oikookin käsityksiä Pentin¨'synneistä' ja samalla näyttää ettei vaimostakaan pyhimykseksi ollut. Rahan perään kyllä kumpainenkin oli hakki. Pentti rahasti aikoinaan ensin lehdiltä roposet teksteistä joita sitten kirjoiksi painettiin, sikäli kuin painettiin, siis pariin kertaan ainakin, ja Aili rahasti Pentin teksteillä tämän kuoleman jälkeen.
Ja rikkana rokassa vielä sekin vähemmän pyhimysmäinen rakkaustarina Kiinan-matkakumppani Aune Laurikaisen kanssa elämän loppusuoralla ennen hukkumista, 1955, Iso-Lamujärveen.

Jännittäviä lukuhetkiä teille kaikille haanpääläisille: kirja on räväkkä, jopa pamflettimaisen suorasukainen ryöpytys, missä hyvä ja paha on eroteltu selkein ja karskeinkin vedoin.

*** "Pentti nimittäin ratkesi vähän myöhemmin ryyppäämään ja pelaamaan tutussa seurassa ja alkoi jopa tuoda ryyppyporukkaa kotiin. Mutta silloin tapahtui toinen ihme. Aili paukkasi Penttiä turpaan. Maitopäälärillä. Päin pläsiä ja veti vielä tukasta päälle. Pentti hämmästyi täysin, mutta ei käynyt kiinni, jatkoi vain vielä jonkun aikaa juomista."

*** Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina. 305 s. into 2013

- No johan on eroa! Ja näillä samoilla näppäimillä!
Niin luvut näyttävät.

Täten kiitän uskollisuudesta meitä kahta eli Sinua tilaajana plus minua toisena lukijana: - Pysy siellä!
Jatketaan samaan malliin, sanoisi Talvivaarakin.

Ilmankos Ilkalla on vara röyhistellä Maailmanvalloituksella!
Kumoaa kuuseen kurkottamiset ja katajaan kapsahtamiset, koska: kaino ei kaaliakaan saa!

Vaan rehentelepä tällä statistiikalla:

Paremmin ja paremmin.
Onneksi noilta kantajilta löytyi yheksättäkymppiä sille elukkalääkärille ja pääsin lunnaita vastaan tästä häkistä veke.
- Oli, oli se kamalaa! kun niillä neuloilla tökki niin että taju lensi kankaalle toviksi. Semmosta teki, vaikka ihmisystävälliseksi kehui ja ylisti.

Nyt on kaikki OK!
Kiitos osaaottaneille.
Terveisin
LEMPI

Kuopion torilla. Putkinotko pussissa, vaikka loheksi vielä luulin. Vihreän teltan luona. Kovia karkkeja lautasella. Ystävällisiä ihmisiä ympärillä. Keitähän nämä? Keitähän nämä? Oli hoettava, kuin mummo joka näkyjä näki.

- Tapani Tölli, sanoo yksi mies ja antaa kättä.
- Jukka Talo, sanon ja annan kättä.

Vie aikaa ennen kuin annan. Ei tahdo muovipussia kantava käsi pujottautua siimoiksi venyneiden sankojen puristuksesta irti.

- Anteeksi kun tuo lohi rimpuilee, pyytelen.
- Oot käyny kirjaostoksilla, sanoo Tapani Tölli, jonka nyt tunnistan entiseksi kuntaministeriksi ja samalla vähän häpeänkin kun huomaan että kirjahan se muovin läpi näkyy eikä lohi. Lohihan vietiin jo peräkonttiin.
- Putkinotkon sain tuosta antikvaarista kahellatoista eurolla, tai kympin se sitten otti.

Tapani kyselemään että missä se liike että hänkin käy. Siihen tuli joku vaalea nainen, oisko se sitten ollut se Elsi Katainen, juttuun mukaan ja muitakin niin päästiin liukenemaan pois. Pentikäisen väistin ja muitakin hujoppeja kuin Tanja rinteessä keppejä.
Vossikkakyytiä ois ollu tarjolla hallin kulmalla ja puuroa kulman takana.

- EU-ehdokkaita olivat, selvisi hotellin netistä. Kuopiossa koko kepu koolla asian tiimoilta, julisti Suomenmaa.
Kotona katsoin sitten teksti-tv:stä että Sipiläkin olisi ollut paikalla, olisi Juhankin kättä saanut, jos olisi älynnyt.
Vähän ankeelta tuntu kun tyydyin Tapanin kouraan.

Männä nyt tökkäytymmään KalaPa-matsissa perjantai-iltana!
Maksoo 26 €! jostai kulumapaikkalipusta ja nähä minkä sieltä nähtävissä on: viis vierasmualia ja Ville Niemisen virnistys. Maksusta!
Voip ihan hyvin kuvitella että maksajan höllömmöyvessä se vika on eikä pellaajien.
Semmosta hippasta ol koko touhu. Tapparakaa mittää terästä ollu, senkun kävi aina sillon tällön mualin kuapasemassa ja lopuks matkas sitten pisteihen kanssa kottiisa.
Viis mättivät kalapalaisten nolloo vastaan.

Olihan se sinnääsä elämys istuu jahottoo sielä neljäntuhannen muun jymmäytetyn seassa ja koviäinisten pauhussa. Ylleisö mykisty pikkuhiljoo pelin vanhetessa vuan mainosmiesten iänet ei, ne millon mitäkii nivusta tyrkyttivät ja kaupan piäle vielä tarjosivat piste vi.
Semmoset parturpahvit ol varattu jokkaisen pallin kohalle. Ne jos osas taittoo niin niistä sai viuhkat joita sitten jokkainen räpytteli ja heiluttel niinkun saunan lauteilla vastala ois kylypee ropsutellu, saman iänen piästi. - Kylyvi tunnelmoo torppaan, niinkun hienosti sanotaan.

Sekkii sielä paikan piälä ol mukavempata kun kotihönnissä kahellessa, jottei kukkaa mylyviny valsetissa jotta

"...NYYYYYYt Kapasella on kiekko ja nyyyt se antaa sen HERRAJUMALAAA suoraan vastustaja Palolan lapaan joka tinttaa MAAAAAAAALIN!!!..."

Rauhassa siinä mielessä sai keskittyä kahtelemaan kaikenmualiman oheistapahtumia. Vähäpukkeiset Siirliiterit tais unohtua Kuopijon yöhön kun eivät olleet pyllyjjään pyörittelemässä, vai paloturvallisuussyistäkö lie poiskomennettu portailta sätkyttelemästä? Siiteriä ja olvia jakovat täyspukkeiset naiset tasanteilla mutta lupille ei ollu asiaa kun äveriäämmillä kauppalopoila; joku kuuvvensaan euron lupkortti ois kuulemma pitäny kaivoo hihasta jotta ois ihe Hanneksen, sen Kapasen Kasperin ukin, kanssa piässy otille. Hannuhan aikanaan otalti ja tapella jyski veljesä Jarin kanssa jossai sarjaottelussa hyvä jottei henki katkolla ollu.

Nyt olivat sivistyskäytöksesempiä nämä kiekkourokset, hyvä jos toisijaan hipasivat ohiluistellessaan. Ja parempi niin nin terveys säillyy vaikkei sarjapaikka säilyskää.
Nollille jäi kotijoukkue ja Tappara vei pisteet mukanaan Tamperrreelle perjantaina.

******************
Jäläkipel
Nollille näky Kalapa jiäneen eilisiltana Lappeenrannassai, missä SaiPa lopulta rankkujen jäläkeen pes veljmiehet 1-0. Taitaa kalapalaisilla olla oma lapa jiässä eikä mailan. Vuan jospa se siitä nousoo kuhan se Satan-jumala sieltä rapakon takaa avuks lentee liihottelloo.