'Tulos on ehkä odotettuakin selvempi sinipunan tappio:
SDP -8, kokoomus -13, voittajina kepu +15 ja vihreät +6 sekä omalla tavallaan vain -1 tappion kokenut vasemmistoliitto. Se erityisesti alleviivaa sinipunan tappiota.'
Eduskuntavaalitulos 2015?
Saattaa ollakin, mutta nuo luvut ovat vuodelta 1991.
Ja kommentti päälle:
'Omana kommenttinani, ei ihan julkisuuteen kuitenkaan, on se että jos kerran SDP:n piti hävitä, niin hyvä että se tapahtui näinkin selvästi. Kaksi asiaa on ainakin varmaa: sinipuna ei jatka eikä Sorsasta tule pääministeriä, molemmista voimme iloita.'Erkki Tuomioja kirjoittelee vuodet 1991-1994 päiväkirjaan, joka tuli julki viime syksynä nimellä Siinä syntyy vielä rumihia, Tammi 2014. Melkoinen mielenkiintoinen mammutti, sivuja 680 - ja vain neljä vuotta!
Paljon paksummaksi teos olisi paisunut jos Erkki ei olisi tehnyt rajausta: jokseenkin kaikki henkilökohtainen tai perhe- ja kotielämään, terveydentilaan, lomanviettoon ja liikuntaharrastukseen liittyvä aineisto on karsittu merkityksettömänä. Tarkoituksena on alunperin ollut se, että muistiinpanot päätyvät Kansallisarkistoon tutkijoiden käyttöön.
On näissä tutkimista ja lukemista tavan taivaltajillekin, ja erittäin luettavassa muodossa, kapulat on puhuttu ja jargonoitu tiedotusvälineille, omiin muistiinpanoihin voi kirjoittaa häpeilemättä ajatuksensa. Niin kuin tuon Sorsa-antipatiankin.
On miehellä mittaa mitä kirjoittaa vuosikymmenet keskeisillä paikoilla pyörittyään. Ei tarvitse runoilla kuten neljättäkymmentä vuotta kansanedustajana työskennelleen Esko Juhani Tennilän, joka oman uransa päätettyään julkaisi ohuttakin ohuemman, tosin jäätävän osuvan, jopa satuttavan runokirjan Toppari Arkadianmäellä, WSOY, 2013.
Tuomiojan kirjassa ei muuta vikaa ole kuin paksuus. Mutta mistäs karsit jos haluat että tärkeimmät kohtaamasi maailman asiat pääsevät esille!
Kyllä lukija kyydissä kelkassa kestää ja pysyy kun kerran kokijakin.
