hikotusta ... sivumerkkejä

Kesäisen kepeä rikosdraamatrilogia. Osa 2.

Kirves, pörssilaskusta välittämättä, on haettu rampin takaa, naulasta olalle nakattu.
Ei siedä Onni Rentner politiikan palikoita pihallaan. Historian Pääpirut on heti kättelyssä pinoon listinyt, kuivumaan, osa vielä kauhuissaan vuoroaan vartoo, armoa anelee. Iivana Julmaa, Neroa, Napoleonia, Pietari Suurta jos Aleksanteriakin on ensin hutkinut ja kurittanut: melkoisen pinonalun niistäkin jo kasannut.

Viimeinen polte niitäkin odottaa, kunhan kuivuvat ensin tirisemättömiksi. Uunikelpoisiksi, sano.
Ei edes omatunto soimaa kirveen kanssa huhkivaa miestä. Tai no joo, toki. Armo päässä pyörähtää, vaan se kaikkoaa, sillä pahempaakin on nähty, niin kuin ne Stalinin ratapölkyt.

Huhkii mies ja hymyilee. - Kaunista kaunista tästä tulee, ajattelee, - estetiikka tämä on. Esteettisen elämyksen näistä, puupäistä, saa kun kunnolla hakkaa, silpoo ja kokoaa ... ja pahimmat roikaleet jo pinossa.
- Mikäs tässä, tuumii Paratiisin Onni ja lähtee kirveenterää tahkoamaan.

Esteettistä elämystä lupaa. Jäämme odottamaan hyvin tuntien historiasta, kuinka paljon kauneuden eteen verta jos hikeäkin on vuodatettu. Orjuutettu, raipoitettu kansa. Egypti, Parthenon, Versailles, koko Pietari ...
Vaan nyt kansa kostaa! Hallitsijoiden, noiden perhanoiden, on aika tuottaa kansalleen esteettinen ilo. Ne joka sorkka henkihieveriin, perikatoon hakattakoon!
jatk.

Onneksi se on nyt siinä. Ämeriäkkylän irtiotto. Ja jähmätorvelaisten.

Päivän Hesari-leike kertoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen suulla kaiken SOTEsta,
mm.

RKP:n Haglund on herännyt haraamaan moista vastaan. Puolustusministeri ei enää puolustakaan tekemäänsä ratkaisua! Carl on siirtynyt kahden itäsuomalaiskunnan puolelle!

Haglund myös siksi kun - tai no joo, antaa Kalevan jatkaa: "Erityisesti Haglundia kismittää se, ettei sote-ratkaisu turvaa riittävästi yksityisten palvelutuottajien asemaa."
Attendon yms. paratiisilaisten.
Pienen kunnan päättäjät puolestaan ponnistelevat entisen menon puolesta ja surevat päätösvallan menettämistä isommilleen. Yli puolet kunnan budjetista siirtyy yhdenäkin muiden käsiin.

Lohdutukseksi kuntapäättäjille: Eivät sentään veroparatiisisaarille, kuten nykyisin.

- Kikkelis kokkelis!
Ilkkunevat hovioikeudelle ja sen päätökselle; viis välittävät, ämeriäkkyläläiset, ja jatkavat kahluutaan? Attendolle kaikki, sosiaalitoimikin, vaikka laittomasti, niin joka tapauksessa hyvin menee kuitenkin, vaikka ...

- Minkäs ne meille mahtavat! Muka Mahtavat!

No, Ämeriäkkylä! -sarja etenee.
Ei olla kesätauolla kuten se toinen liukas saippua The Bold and the Beautiful on.

Tätä ennen tapahtunut: Kunta vailla kunnanjohtajaa.
Sittemmin tapahtunut: Ei niin pahaa ettei jotain hyvää ja makeampaakin = Paksuniemen juomatehdas

Pysykää huutoetäisyydellä - niin niskavillat pystyyn karahtavat.
No, Ämeriäkkylä! -sarjis jatkuu-uu ...ja vain Cityssä!

Vastustaa, silti sinne pyrkii, haloo! kaikkien torien kautta.
***

SITKEÄ SISSI

Tämän,
kepun lähettämän,
valkotakkihepun.

Löydät iäntämässä kiäntämässä
ties missä
myös -
Ämeriäkkylässä.

_________________________________________________
kuva rip
***
**
*
20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Onni on naisensa valinnut. Punkkarirotta, se se on.

Jotenkin vinksahtanut on Paratiisiaan pitävän Onni Rentnerin maailmankuva. Ainakin ajasta jälkeenjäänyt. Pelleksi - eikö muuten Ahos-Jannenkin vähitellen pitäisi siirtyä virallisesti pellehyppääjän kirjoihin? - pian sanovat mikäli aivotaantuma jatkuu eikä nykyaikaan kääntymystä enemmissä määrin tapahdu.

Eipä silti: yrittää hän sentään aina silloin tällöin toisinaan tulla maailman menoon ja melskeeseen mukaan. Jo toki ja nähkääs!

Viimeisimpänä tempauksena on osanotto naistenlehden äänestykseen.
Hänellä on aina tapana äänestää. Äänestettiinpä sitten kansanedustajaa tai parasta makkaramerkkiä, kautta aikojen parasta lämääjää tai, tai niin mitä hyvänsä. Jos vain suinkin silmiin sattuu äänestyslapuke, on hän heti pystykorvan valppaudella juonessa mukana - tuntenee jotenkin pakolliseksi kansalaisvelvollisuudeksi osallistua edes sivusta monenlaisiin pippaloihin. Puolueistakin hän on, tasapuolisuuden nimissä, äänestänyt kaikkia puolueita paitsi RKP:tä: eihän se itärajalla ole ollut mahdollistakaan. Vaan saapas nähdä nyt kun EU-vaalit keväällä käydään, josko vaikka näitä Ylämyllyn ja Kontiorannan lakkauttajia äänestäisi, pasifistimielinen kun Onnimme on.

Uusimman äänestyksen kohteena oli valita Vuoden Eeva, omaa paratiisitarta ei tietenkään voinut äänestää, sillä se olisi ollut sitä kotiinpäinvetoa, jota mies viimeiseen saakka välttelee, paitsi polttopuuasioissa.

Alla olevan listan naisista hän valitsi naisen, joka ei pienistä hätkähdä ja jonka punkkarinuoruuskautta hän ihailee.
Kohde oli aikoinaan ennen menestymistään oikea punkkarlirlotta, jota ei koulunkäynti pahemmin inspiroinut.
Siis?

Tuossa näkyi itsenäisyyspäivän hujakoilla iloinen uutinen lehdillä, jotta presidentti, ihan ite, oli myöntänyt kunniaa tämänkin köyhän ja syrjäisen kunnan päättäjille.

Oli monenlaista kunniamerkkiä suonut kunnan poliitikkomiehille kaikenlaisin ristein riipuksin sekä hopeisinkultavöin. Mirhamit oli jättänyt varmaan naisille jaettaviksi sitten joskus myöhempinä aikoina.

Tarkemmin kun asiaan paikallinen m.o.t.-toimitus Osuuskaupan penkillä paneutui ja palkinnon halkitutki, niin tulokseksi penkkiläiset saivat yksimielisen johtopäätöksen, jonka ykskantaan lausuivat julki ohikulkijoille: kepulaiset nuoret kunnallispoliitikkomiehet siinä keskenään kunniaa toisilleen jaeskelivat. Just ne samat jotka eniten puhuvat lähidemokratian tärkeydestä kunnan päätöksiä tehdessä. Toteuttivat sitä näin.

Vaan samapa tuo ja yks hailee: ilmasta ja halpaa huviahan tuo noihen rilikuttimien jakaminen on - eikä vaikuta veroäyriin. Antaa mennä vaan ja onnea!
Siihen suuntaan porukat asiaan suhtautuvat niin penkillä kuin penkin vierustoilla.

Ihan pääsemättömissä tään mörön kanssa.
Se tuli kuin tulikin, ei ollut kelvannut edes rosvoille.

Sen verran mielenkiintoista tekstiä Otto Wille tuottaa jotta ihan sormissa polttaa - pakkohan tätä on lukea.
Eipä Veikko Vennamon sanaisen ilotulituksen oppi-isää tarvitse kauempaa hakeaa: kyllä Kuusisen sana samaan malliin on räiskynyt jo ennen Vennamoa.

Ja eilistä Päivärinnan vetämää a-talkia katsellessa selviää, että Kuusisen ko. propagandakirjanen vuodelta 1944 Suomi ilman naamiota käy suoraan Kiakkovieraiden, näiden itsenäisyyspäivänä mieltä osoittaneiden ja mellastaneiden, oppikirjaksi, vaikka naamioituneina Tampereella esiintyivätkin.
Juti-naamarimies riisuu maskinsa telkussa ja puhuu kuin suoraan Kuusisen kirjasesta, s. 7:

"Suomen hallitseva rahavalta on lukumäärältään verrattain pieni ryhmä työtätekevien joukkojen pahimpia riistäjiä ja sortajia, taantumuksellinen kuppikunta, joka ei olisi milloinkaan pystynyt pitämään valtaa käsissään ilman ulkopuolista tukea ja erikoista vakivaltakoneistoa maan sisällä."

Jotenkin noita haluaa ymmärtää enemmän kuin näitä, jotka sanovat että 'eihän noin voi edes ajatella' niin kuin Holkeri aikoinaan ihmetteli Linkolaa.
Etteikö muka voi e d e s ajatella !
Kai nyt sentään.
Olipahan sitten mieltä mitä tahansa, yhtyipä tai oli yhtymättä moiseen hulinaan.

Olen kuullut on kaupunki tuolla.
Sinne!
Itsenäisyyspäivän viettoon!
Kun ei Tampereelle kerta passannut pressan kutsua.

"...mihin rappiotilaan valkosuomalaishallinto on puolessatoista vuodessa saattanut tämän kukoistavan kulttuurikaupungin, tasavaltamme pääkaupungin: sieltä on hävitetty kulttuurin muistomerkit ja kaikki parhaimmat rakennukset, tehtaat ja muut tuotantolaitokset, runneltu kaupungin kauniit kadut ja puistot. Valkosuomalaiset ovat hävittäneet kaikki eikä mitään rakentaneet. [Ennen] oli muutamia teattereita ja filharmonian iso konserttipalatsi, yliopisto ja muita ylempiä oppilaitoksia, mainio pioneerilasten palatsi, kymmeniä kouluja ja kirjastoja, paljon klubeja ja monia hyviä kauppapuoteja. Nyt (v.1943) on kaupungissa yksi kinoteatteri mannerheimiläisiä varten, 4 kauppapuotia, 6 keskitysleiriä ja iso tyttöpaikka - siinä kaikki, mitä katsotaan tarvittava 'uuden järjestyksen' valkosuomalaisten edustajain 'kulttuuritarpeiden' tyydyttämiseksi."

Antero Uitto: Suomensyöjä. Paasilinna 2013. / O. W. Kuusinen: Suomi ilman naamiota 1943.

Siis minne?
Vastaukset ennen kotiinpaluuta, miel. - kiitos!
Tauon aikana on aikaa kurkistaa kirjalliseen Joulukalenteriin tästä.

Jopas napsahti, kuin näppi sinne, jouluun sopiva tarina, omaisuusnäytelmä Hämeestä, kaikkien tuntema, muttei kenenkään opiksi ottama. Niskavuori. Niskavuoripa hyvinkin.
Melkoisen tuiskun takana oli, mutta kannatti vaaroille puskeutua.

Jo ennen näytelmää tiesin miten vaarallinen näytelmä kirjana oli ollut.
Hella Wuolijoki oli matkustanut Niskavuoren naiset -kirja laukussa Moskovaan kesällä 1937 ja luovuttanut Juhani Tervapään nimellä kirjoittamansa lämpimäiskappaleen Otto Wille Kuusiselle, jolle, liukkaudestaan huolimatta, oli sittemmin kirjasta niin suuri riesa että sen takia ajautui Stalinin epäilyksen alle ja hengen lähtö oli lähellä: muka OWK brittien vakooja!

Taas ollaan Enossa, nyt tosin toisen näyttelijäporukan vetovoiman alla. Louhiteatteri esittää, jatkaa ansiokasta suomalaisten perusnäytelmien sarjaa, menossa on kolmas Niskavuori - ne Naiset, missä mukana myös Niskavuoren leipää ja Entäs nyt, Niskavuorta?.
Hieno esitys, tunnelatausta täynnä. Intiimi hirsisali ympärillä - ollaan oikeasti Niskavuoren salissa kuin myös koulun opettajattaren, sen hempukan huoneessa.

Mikä vaara olisi epäonnistua miltei pelkkään puheeseen perustuvassa esityksessä, varsinkin amatöörivoimin.
Mutta ei, valtoihinsa vetävät.
Hiirenhiljaa seuraa täysi sali, satayksitoista katsojaa, Aarnen, Juha Koljonen, rakkauden tilitystä maahan, rakkauden tunnustusta Ilonaa, Marja-Liisa Turunen, kohtaan Ilonalle ja muulle väelle. Martan, Tuula Tirronen, hohkavaa kylmyyttä ja ennen kaikkea Loviisan, Miia Keränen, tämän emäntien alkuemännän rauhallista, vakuuttavaa puhetta ja asioiden kohdalleen saattamista.
Onnistuvat, todella.
Hauskana lisänä se Sandran-hupakko, Minna Keränen-Kultanen, jottei liian vakavaksi luiskahtaisi niin kuin Oksasen Sofin näytelmät.
Myös musiikki on paikallaan, vaikka aluksi hämmästytti että mitä nykypelit Niskavuoren nurkassa tekevät.

Mahda ei mitään mutta kyllä nykyaikaa lähemmäksi mieli muutti ajan ja paikan sekä henkilöt siinä Niskavuorta herpaantumatta katsellessa: Vironperäähän tämä myös. Aarnessa Johannesta, tohtorismies lopulta hänkin, Martta ilmiselvä kopea Kaarina ja Ilona Kyllikistä käyvä.

Eikä turhaa joukkoa ollut sekään herraseurue joka Loviisan-päivillä Loviisan-päivinä kokoontui skoolaamaan. Hyvin osaansa eläytyivät niin opettajat pastorit apteekkarit kuin tohtoritkin, siinä missä pehtoorit ja sisäkötkin.

Kesäteattereita yhtään väheksymättä: louhiteatterilaisten esitys on kaukana kaukana kesäteatteritoiminnasta - sen tunnelmasta ja äksönistä. So. potaltamisesta!
Eli talviteatteria parhaimmillaan.
Talvella on aikaa miettiä syntyjä syviä ja joulun alla sitäkin enemmän: pistääkö tavaran ihmisen edelle ...

Kuopion torilla. Putkinotko pussissa, vaikka loheksi vielä luulin. Vihreän teltan luona. Kovia karkkeja lautasella. Ystävällisiä ihmisiä ympärillä. Keitähän nämä? Keitähän nämä? Oli hoettava, kuin mummo joka näkyjä näki.

- Tapani Tölli, sanoo yksi mies ja antaa kättä.
- Jukka Talo, sanon ja annan kättä.

Vie aikaa ennen kuin annan. Ei tahdo muovipussia kantava käsi pujottautua siimoiksi venyneiden sankojen puristuksesta irti.

- Anteeksi kun tuo lohi rimpuilee, pyytelen.
- Oot käyny kirjaostoksilla, sanoo Tapani Tölli, jonka nyt tunnistan entiseksi kuntaministeriksi ja samalla vähän häpeänkin kun huomaan että kirjahan se muovin läpi näkyy eikä lohi. Lohihan vietiin jo peräkonttiin.
- Putkinotkon sain tuosta antikvaarista kahellatoista eurolla, tai kympin se sitten otti.

Tapani kyselemään että missä se liike että hänkin käy. Siihen tuli joku vaalea nainen, oisko se sitten ollut se Elsi Katainen, juttuun mukaan ja muitakin niin päästiin liukenemaan pois. Pentikäisen väistin ja muitakin hujoppeja kuin Tanja rinteessä keppejä.
Vossikkakyytiä ois ollu tarjolla hallin kulmalla ja puuroa kulman takana.

- EU-ehdokkaita olivat, selvisi hotellin netistä. Kuopiossa koko kepu koolla asian tiimoilta, julisti Suomenmaa.
Kotona katsoin sitten teksti-tv:stä että Sipiläkin olisi ollut paikalla, olisi Juhankin kättä saanut, jos olisi älynnyt.
Vähän ankeelta tuntu kun tyydyin Tapanin kouraan.