Kanas on huikea järvi Kiinassa, aivan Mongolian, Venäjän ja Kazakstanin rajalla. Kanas järvi - on jo oikeastaan Etelä-Siperiaa. Kanasille pääsee Urumqista moottoritietä tai pienempää tietä ja loppumatka on huikean kaunista vuoristotietä. Vuoristo on kuin alpeilta, mutta jylhempää.
Reitti kulkee ylängöllä yli kilometrin korkeudessa koko matkan. Parhaimmillaan kiipeämme Kanasilla yli kahteen kilometriin. Ylängöillä vaeltelee villihevosia, lehmiä sekä kazakkeja paimentamassa lampaitaan tai myymässä löytämiään jade- ja muita aavikkokiviä.
Kanas on mielenkiintoinen paikka kulttuurillisesti. Täällä asuu 4 kansaa: kiinalaisia, kazakkeja, mongoleja ja paikallisista Tuwa kansaa.
Olemme 2,5km päässä Kazakstanin rajalta, lähellä Venäjää ja Mongoliaa. Kanasia voisikin sanoa Kiinan Lapiksi.
Vesi on kirkasta. Lumihuippuiset vuoret säihkyvät auringonsäteistä. Luonto on näin toukokuussa heräämässä kesään talviunilta. Koivuissa on jo pienet lehdet. Kukkia nousee maasta. Murmelit juoksentelevat riemuissaan.
Kävelemme ympäri kylää. Paikalliset rakentavat uusia hirsitaloja. Kaikki on saatava kuntoon ennen touko-syyskuun sesonkia. Seiien tiivisteeksi laitetaan sammalta. Pienet lapset leikkivät pihalla. Lammas tallailee autotien yli popsimaan ruohoa.
Aurinko alkaa laskeutua vuorten taa. Heittelemme leipäkiviä joen varressa. Pohdimme, että vesi on varmasti juomakelpoista, niinkuin aina vuoristossa. Tästä kohtaa lähtee dragting eli koskenlasku. Hieno paikka. Aurinko painuu vuorten taa ja sininen hetki koittaa. Kaikki on hiljaista, puhdasta, raikasta ja niin kaunista.
Moottoripyörän vuokraus Kiinassa on helppoa, varsinkin jos hyvä Kiinan tunteva matkatoimisto on hoitanut hommat kunnolla. Itse en olisi selvinnyt ajamiseen tarvittavista ajolupaviidakosta enkä sopimuksista.
Moottoripyörät ovat kiellettyjä Kiinassa kaupunkialueilla. Moottoripyöriä ei myöskään saa tankata useimmissa kaupungeissa. Tietyn kehäalueen sisäpuolelle ei Urumqissa saa ajaa moottoripyörällä, joten siksi vuokraamomme on myös keskustan ulkopuolella.
Vuokraamo on tyylikäs. Kuin koti-Suomessa, mutta kaikki on kiillotetumpaa. Liikkeessä on viimeisen päälle KTM, Kawasaki ja BMW edustukset. Myymälän puoli on täynnä uusimpia malleja. Toistakymmentä hienointa kotaria saman verran bemmuja. Kawasakeja vähemmän. Näkee selvästi, että paikka on laadukas ja luotettava. Matkatoimisto on tsekannut myös firman taustat, neuvotellut hinnat ja sopparit, niin ei tarvitse niistä vääntää. Matkatoimisto hoiti myös tarvittavat ajoluvat.
Saan KTM Adventure 1290 prätkän ja kiinalainen esittelee minulle sen toiminnot. Ajan pienen lenkin ja totean, että pyörä on hyvä. Käymme läpi perushuollot: kiinalainen prätkänvuokraaja muistuttaa, että muistathan rasvata ketjut ja jos öljy meinaa huveta, niin sitäkin löytyy. Hän kertoo ajaneensa pyörällä itse juuri pidemmän reissun. Näen, että hän rakastaa pyörää, pitää siitä hyvää huolta ja hänelle on tärkeää, että pidän kottaraisesta hyvää huolta.
Sitten käydään sopimuspapereiden kimppuun. Tulkki kääntää kiinankielisen sopimuksen minulle englanniksi. Hyväksyn sopimuksen ja aloittamme allekirjoitukset. Kiinalainen vuokraisäntä allekirjoittaa ensin. Sitten hän avaa jonkun purkin, missä on punaista leima-ainetta ja kastaa sormensa siihen ja painaa allekirjoituksensa päälle sormenjäljen. Olen hämilläni, pitääkö minunkin tehdä noin? Minulle kerrotaan, että se on tapana Kiinassa ja leimaan sormenjäljellä allekirjoitukseni.
Saan pyörän paperit, kertaamme pyörän vakuutukset ja minulle muistutetaan, että ylinopeussakot ovat omalla vastuullani.
Ennen kuin pääsemme lähtemään koko moottoripyöräliikkeen henkilökunta tulee toivottamaan meille hyvää matkaa. Koko ketjun pääjohtaja on tullut paikan päälle. Otamme valokuvia ja pian kaasutamme kohti pohjoista, Kanas järveä, Iliä, Bayinbulakia, Naratia ja mutkaisia vuoristoteitä.
Kiina ei ole vielä mukana kansainvälisessä ajokorttisopimuksessa ja siksi Kiinassa ajavalla motoristilla pitää olla paikallinen ajokortti. Sen saa liikennepoliisiasemalta. Mukaan kasa lupapapereita, valokuvat ja passikopiot. Etukäteen olemme selvittäneet ajoluvat alueelle.
Poliisiasemalla täytämme kasan lomakkeita joista en ymmärrä yhtään mitään. Kaikki on kiinaksi. Onneksi paikallinen matkatoimisto hoitaa tulkkauksen ja paperiasiat.
Lupaa varten pitää käydä terveystarkastuksessa. Terveystarkastus on poliisiaseman takana. Minulta tarkastetaan pituus, punavihernäkö ja muutenkin näkö sillä perinteisellä E kirjain ylös alas oikealle vasemmalle testillä. Mielenkiintoista on prosessi, koska jokainen testi tehdään eri huoneessa ja tämä on varmasti tehokasta kun asiakkaita on paljon. Pienessä määrässä asiakkaita varmaan suomalainen systeemi jossa yksi tyyppi katsoo kaiken on tehokas, mutta Kiinassa kaikki on suurta ja samaan aikaan poliisiasemalla on ainakin sata muuta asiakasta vaikka yleensä täällä on kuulemma enemmän väkeä.
Ajokorttia varten pitää olla todistus, että asuu maassa. Koska en ole paikallinen, minun pitää todistaa, että asun hotellissa. Sellaista meillä ei tietenkään ole, ainakaan poliisille kelpaaassa formaatissa eikä hotellin huonekortti ja varauslomake kelpaa todisteeksi, joten soitamme hotellille, joka tekee sellaisen ja faksaa poliisiasemalle.
Lopuksi vielä puolen tunnin luento kiinalaisista liikennesäännöistä. Normaalisti tämä kestäisi 3x6 tuntia. Turisteille on helpptuksia. Ensin katsomme videota erilaisista liikenneonnettomuuksista. Tulkki selostaa minulle mitä kiinalaisessa videossa puhutaan. Videot ovat lähes samoja mitä Suomessakin, vähänenemmä verta kolarikohtauksissa. Lopuksi vielä tentti, jossa kysytään liikennemerkkejä. Oikealle kääntyminen kielletty, pysäköinti kielletty, varo lapsia. Vaikka en ymmärrä stop merkissä kiinaksi olevaa kirjoitusta, muoto on sama kuin Suomessa. Samanlaisia ne merkit ovat onneksi tässäkin maassa.
Kiinalaiset toivovat, että hallitus liittäisi Kiinan mukaan kansainväliseen ajokorttisysteemiin. Nyt Kiinalaiset reissaavat omilla ajokorteillaan ja vaikkapa venäjälle mennessään he joutuvat aina hakemaan venäjältä ajokortin vaikean lupamenettelyn kautta.
Olen tässä livahtamassa kohti Kiinaa. Harva meistä tietää Kiinasta muita kaupunkeja kuin Pekingin ja Shanghain. Kun Finnair alkoi lentämään suoria lentoja noin 30 miljoonan ihmisen Chongqingiin (on muuten todella vaikea kirjoittaa ton kaupungin nimi) ja Guangzhouun aloin miettimään, että hetkinen, mitenkäs iso se Kiina oikein on ja mitä kaikkea sieltä löytyy. Tässä vähän faktoja.
Tieditkö, että Kiina on pinta-alaltaan 28 kertaa Suomea isompi
En tiennyt on, että Ketsuppi on itseasiassa alunperin Kiinalainen keksintö. Alunperin ketsuppi oli dippi nimeltä ke-tsiap.
Tämän olisin voinut arvata: 80 % kaikista maailman leluista on tehty Kiinassa.
Hmm... 85 % kaikista maailman tekojoulukuusista on tehty Kiinassa.
Junafanit hoi! Maailman pisin pikajunarata on Kiinassa (2208 km pitkä).
Kiinan nopein juna kulkee jopa 431 km / h.
Kiinan bruttokansantuote suhteutettuna ostovoimaan (ppp) on isompi kuin yhdysvaltojen
Kiinalainen Alibaba on isompi kuin Walmart
Kiinassa on upeita paikkoja
Tää ottais nyt kiinalaisen Huawei P9 kännykkänsä, pukee Kiinassa tehdyt kenkänsä jalkaan, pakkaa matkatavarat kiinassa tehtyyn laukkuun lähtis nyt Kiinaan kiinalaisen lentoyhtiö China Airin kyydissä.
Huawei P9 on ohuenohut kännykkä. Sain P9 kännykän City 30v juhlissa lahjaksi ja pääsin heti testaamaan tosi pimeässä tilassa videokuvausta kahden linssin Leica kameralla.
Miksi Huawei P9 :ssä on 2 linssiä?
Huawei P9:ssä on kaksi 12 megapikselin kameralinssiä, värillinen ja mustavalkoinen. Kaksi linssiä parantaa hämäräkuvausta entisestään koska valovoimaa saadaan kahden linssin edestä. Useimmiten tuplalinssiä käytetään 3D kuvaukseen, mutta tässä tuplalinssiä käytetään yhden kuvan kuvaamiseen paremmalla tarkkuulla ja valoteholla. Linssit ovat Leican valmistamat ja puhelin käyttää Leican kuvatekniikkaa.
Himokuvaajia kiinnostaa varmasti tieto, että ammattilaistilassa kuvausarvojen muuttaminen onnistuu melkein kuin järjestelmäkamerassa. Huawei P9 :llä onnistuu myös 120 fps videokuvaus, eli videomateriaalia voi hidastaa nelinkertaisesti. Etukamera puolestaan on varustettu kahdeksalla megapikselillä ja salamalla.
Kaksoiskameran lisäksi näkyvä muutos puhelin takaosassa on sormenjälkilukija, joka on sijoitettu Honor-puhelimista hyväksi havaitulle paikalle etusormen kohdalle. Sormenjäljen saa tallennettua kännykkään ja sormenjäljen näyttämällä kännykän näyttölukitus avautuu.
Varsin mainio puhelin. Kevyt, ohut, loistava kamera. Menestystä elämääsi!
Suomalainen media-alan nero hoksasi jotain, mitä me kaikki olemme tuskailleet. Usein kun navigaattoriin (Google Maps, Apple Kartat, Nokia Here Maps) kirjoittaa osoitteen, niin suomalaiseen tyyliin kirjoitettuna joutuu kirjoittamaan koko osoitteen ennen talon numeroa, esim "Mannerheimintie 1". Monessa maassa kuitenkin kirjoitetaan talon numero ennen osoitetta ja tällä periaatteella navigaattoritkin on suunniteltu. Kokeileppa kirjoittaa talon numero ensin, niin hämmästyt!
Elämänlaatu parani kertaheitolla! Kiitos Jaakko Kuivalainen tämän löytämisestä ja vinkin jakamisesta!
Laura Schwartz - Eat, Drink & Succeed on nyt suomeksi. Syö, juo & menesty on käytännönläheinen kirja ja opas verkostoitumiseen.
Laura Schwartz on amerikkalainen puhuja, tv-kommentaattori ja kirjalija. Hän aloitti Valkoisen talon vapaaehtoisena tammikuussa 1993 ollessaan vain 19-vuotias ja eteni muutamassa vuodessa presidentti Clintonin tapahtumajärjestäjäksi. Laura keksi keinoja, miten verkottumalla voi edetä uralla. Kirjassa Laura kertoo vinkkejä, miten hän on rakentanut omaa uraansa ja miten sinäkin voit löytää omia verkostoja yllättävistä paikoista.
Lauran vinkit verkostojen tehokäyttöön:
1. Tunnista nykyiset verkostosi
Löydät näitä: perhepiiristä, naapurit, seurakunta, hyväntekeväisyysjärjestöt, opiskelu, duuni ja harrastukset.
2. Laajenna verkostojasi
Lähipiirin lisäksi voit laajentaa verkostojasi osallistumalla tapahtumiin kaupungilla, illallistilaisuuksiin, yhdistyksiin kuten Rotary, Nuorkauppakamari, Lions Club, Martat yms.
"Kiinnostavia ja hyödyllisiä tapahtumia voit löytää vaikkapa City-lehdestä", sanoo Laura Schwartz.
Mieti uusia kohtaamisia mahdollisuuksina: Jokainen tapaamasi ihminen ja keskustelu voi olla elämässäsi uuden uran avaava.
3. Ryhdy sillanrakentajaksi ja auta muita saavuttamaan tavoitteensa.
Kysy tapaamiltasi ihmisiltä miten voit auttaa heitä.
4. Tunnista ne henkilöt ja yhteydet, jotka voivat auttaa sinua pääsemään kohti tavoitteitasi
Kun menet tilaisuuteen, mieti etukäteen kenet haluat tavata ja selvitä taustat. Opettele ulkoa miltä hän näyttää jotta tunnistat hänet tilaisuudessa.
Ole läsnä tilaisuudessa! Jätä kännykkä vaikka narikkaan ja ole läsnä. Juttele ja tutustu ihmisiin! Älä mene istumaan sen tyypin viereen, jonka tunnet vaan mene uuteen pöytään, jotta tutustut uusiin ihmisiin.
Asiakasymmärrys ei ole projekti vaan prosessi. Meidän pitää ymmärtää, että asiakkaan elämäntilanteet ja tarpeet muuttuvat meidän täytyy muistaa päivittää ymmärrystämme asiakkaasta jatkuvasti.
Asiakasymmärryksen ensimmäinen vaihe yrityksillä on ensinnäkin muistaa kuka on jo meidän asiakas. Perinteinen myyntimies piti muistikirjaa jonne kirjasi asiakkaasta ymmärtämiään ja kuulemiaan asioita. Myyntimies
oli huomannut, että asiakkaan fläppitaulun paperi loppui aina 3 kk välein ja pian myyntimies oppikin ymmärtämään asiakasta niin, että 2,5 kk kohdalla soitti ja myi
lisää paperia ja saikin tästä asiakkaasta ikuisen asiakkaan, koska osasi niin hyvin palvella ettei asiakkaalta loppunut paperi ikinä kesken.
Tottakai myyntimies oppi ajan kanssa myymään fläppitaulupaperin ostajalle myös satoja muita tuotteita ymmärryksen lisääntyessä.
Asiakasymmärrys on yrityksen arvokkainta omaisuutta, koska sillä saa tehtyä lisää kauppaa.
Kun ymmärrät asiakasta, voit palvella häntä paremmin
Kun tapaat vanhan asiakkaan, on hyvä että muistat hänet ja ymmärrät mitä asiakkaasi haluaa ja tarvitsee. Kun tapaat uuden asiakkaan, on hyvä tehdä vähän taustatyötä: mitä asiakkaasi arvostaa, mitkä hänen taustansa ovat ja mitä asiakas mahdollisesti voisi juuri sinulta haluta.
Digitaalisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että kun asiakas kohtaa sinut, tunnistat heti onko hän vanha vai uusi asiakas. Vanhalle asiakkaalle pitää puhutella tuttavallisesti, mielellään jopa etunimellä jos se asiaan sopii. Muistat mitä hän osti viimeksi ja tiedät onko hän käynyt nettisivuillasi, avannut
lähettämiäsi sähköposteja tai muita muistutusviestejä.
Sähköposti on edelleen tutkimusten mukaan tehokkain digitaalinen kohtaamismuoto enkä tarkoita mitään spämmiä vaan relevantteja sähköposteja, jotka muistuttavat
tai tarjoavat jotain konkreettista lisäarvoa asiakkaan
ostokiinnostuksen lisäämiseksi ja varmuutta ostopäätökseen.
Jos et tunne potentiaalista asiakasta, ota hänen yhteystiedot: meili, selaimen (tekninen) cookie tai puhelinnumero
talteen jollain konstilla ja selvitä kuka hän on, jotta voit lisätä
hänet potentiaalisten ensiostajien muistutusmarkkinointiohjelmaan. Mieti mitä polkua pitkin
voit johdatella ensimmäisen kokeiluoston kautta pysyvään asiakassuhteeseen.
Pidä silmät ja korvat auki, kehitä jatkuvasti
Digitaalisissa palvelukanavissa on tärkeää olla silmät ja korvat auki. Parasta mitä olemme ikinä tehneet on tehdä kyselyitä ja A/B testausta. Olemme tehneet kyselyitä esimerkiksi poistuville asiakkaille ja muuttaneet niiden
perusteella konseptia niin, että poistuvista asiakkaista tulikin
konseptimuutoksen jälkeen tärkeimpiä asiakkaita.
A/B testauksella olemme testanneet miten pienet parannukset esim meidän asiakkaan Deitti.net palvelussa ovat muuttaneet asiakkaiden tyytyväisyyttä.
Isoin muutos oli Tinderin tulon jälkeen se kun Deitti.netissä otimme käyttöön ilmaisen puolen ja tämän muutoksen jälkeen ilmaisen käyttö lisääntyi, mutta myös maksullisen Deitti.net deluxe puolen tilaukset kasvoivat.
Pienillä asioilla on merkitystä: pohdi tuleeko sinulle enemmän tilauksia jos tilausnappula on virheä, punainen vai harmaa. Onko otsikossa kehoitus tilaukseen vai onko se toteava. On yllättävää miten pienillä asioilla voit saada enemmän bisnestä aikaan.
Julkaisin eilen pari aprillipilaa ja mietin onko aprillipila mennyt liian pitkälle kun toimittaja soittaa, onnittelee haastattelee minua Ilta-Sanomien ostosta. Pyysin kohteliaasi mainitsemaan haastattelussa, että City osti Ilta-Sanomat 1.4. Toimittaja repesi nauramaan ja kirjoitti jutun, koska pystyi julkaisemaan sen vielä aprillipäivän puolella. Aprillipila on hyvä silloin kun se voisi olla totta, mutta entä sitten kun aprillipila menee vielä pidemmälle. Tämä seuraava tarina on tosi.
Jani Halme kertoo Ruotuväki -lehden ajoiltaan
Aprillipäivä. Se muistuttaa minua toimittaja-ajastani Puolustusvoimain Ruotuväki -lehdessä. Kävellessäni pois Pääesikunnan ruokalasta näin pitkän käytävän oikealla puolella "Lomakevarasto" -kyltin. Siitä se idea ei sitten lähtenyt, vaan siitä kun samaisesta huoneesta löytyi se "Kertausharjoituskutsut" -hylly. Toivon rikoksen jo vanhentuneen kertoessani, että silloisen päätoimittaja Jussi Viljasen huoneessa olleen kirjoituskoneen ja Puolustusvoimien leiman saattelemana lähetin kaksi viikkoa aiemmin armeijasta päässelle ystävälleni Teemu Asikaiselle (nimeä ei vaihdettu) kutsun palata muutamaksi kuukaudeksi takaisin palvelemaan isänmaataan Immolan sissiyksikköön. Siinä ei ollut sattumaa, että uudelleenpalvelukseenastumismääräyksen päivämäärä oli kellonaikaa myöden sama, kuin nuoren ja lahjakkaan Imatran Ketterän kapteenin elämänsä tärkeimmän jääkiekko-ottelun alkamisaika oli. Kutsun allekirjoittajina olivat Parikkalan maineikkaimmat siltojen miehet "Prinssi Eversti" Walleniuksen Pubia pitäneen "Majurin" kanssa. Lomakkeen diaarinumerona oli Teemun vanhempien Toyota Carina 2:n rekisterikilpi, mutta emme toki uskoneetkaan nuoren tuohtuneen mielen moisia huomaavan.
Kepposen viimeistelmiseksi laitoin kertausharjoituskutsuun puhelinnumeron, johon soittamalla oli mahdollisuus anoa lykkäystä "jos kutsuttu katsoo olevansa oikeutettu olemaan osallistumatta maanpuolustukselliseen harjoitukseen". Numero oli ystäväni Heikki Laukkasen lankapuhelinnumero Vanhakallion Perhekotiin. Heillä oli siihen aikaan mullistava numeronäyttö, joka edesauttoi kyseisen kelmeilyn tekemistä. Näkisihän Heikki sitten puhelimesta soittajan olevan Teemun ja sitten Heikki paljastaisi pilan ja kaikki naurettaisiin.
Kutsu postin ja hyvää vanhan liiton hihittelyä, joka tihentyi Teemun avovaimon Marjon kertoessa kutsun saapuneen kotiin Vuoksenniskalle. Hymy hyytyi hetkessä kun ilmeni ettei Teemulla ole pienintäkään aikomusta soittaa kyseiseen numeroon. Siihen jossa Heikki jo odotteli kuuluisan röhönaurunsa kanssa. Teemu kun ilmoitti Marjolle ykskantaan, että Imatran Ketterän valmennusjohto saa hoitaa tämän asian. Seura saa soittaa Puolustusvoimiin moisen törkeästä ajatuksesta kutsua kapteeninsa kertaamaan kaksi viikkoa varusmiesajan päättymisen jälkeen. Ja vieläpä kahdeksi kuukaudeksi. Ei nyt jumalauta kertausharjoitukset saa kestää kahta kuukautta, tyrmistyttiin Imatralla. Valmentaja soittaa ja hoitaa tämän, päätti Teemu.
Me tai oikeastaan siinä vaiheessa minä oltiin paniikissa ja vankilaan menossa. Nyt se pistää valmentajan soittamaan Puolustusvoimiin ja minä paljastun maanpuolustusrikoksen tehneeksi asiakirjaväärentäjäksi ja Konnunsuollehan siitä joudutaan. Soitto Marjolle, että älä nyt saatana päästä sitä soittamaan. Marjo hoitaa homman ja pyytää soittamaan kertauskutsun johdosta sille "Jani Halmeelle. Se on siellä Pääesikunnassa ja tietää miten nää hoidetaan". Eikä mene kuin 10 min ja Teemu soittaa. Vastaan Kokkolasta, Lohtajan ampumaleiriltä. Teemu kertoo tilanteen. Nyökyttelen ääneen moisen epäoikeudenmukaisuuden johdosta: Vasta on armeijasta päästy ja heti haluavat takaisin. Peräti kahdeksi kuukaudeksi. Ja vielä sen kaikkein tärkeimmän kiekkomatsin kanssa samaan aikaan. Melko törkeää kyllä moinen, totean ja kysyn kutsussa mahdollisesti olevan puhelinumeron perään. Teemu kertoo, että kutsussa on jonkun everstin numero. Kannustan soittamaan siihen ja toivotan tsemppiä. "Ei se valmentaja tässä auta. Soita itse. Kyllä ne ymmärtää armeijassa että on kiekkomatsi". Teemu lupaa soittaa ja kiittelee avusta. Otan kiitokset vastaan kuten vaan Pääesikunnassa palveleva voi: "Ei mitä Teemu anytime. Me eteläkarjalalaiset pidetään yhtä youknow. Mitä eastimpaa sen siistimpää". Oltaisiin varmaan fistpumpattu puhelimessa jos brofist ois keksitty.
Huojennuksen aalto oli minulle iso. Valmentaja ei ole enää käräyttämässä, joten soittoa Heikille: "Soittaa! Soitaa! Soitaa ihan kohta".
Heikin piti paljastaa kepponen suoraan, mutta minkäs teet kun paikka avautuu. Teemu soittaa ja kertoo ettei oikein haluaisi osallistua kertausharjoitukseen. Heikki siinä sitten esittämään hyvän tovin "Eversti Prinssiä" ja kuulustelemaan kertausharjoituksen väistöanomusta tekevää Teemua aiheista kuten, että "mikä on kun ei maanpuolustus maita" ja "mitenniin kaksi kuukautta on pitkä aika" ja "kaksi viikkoa kun kyllä ihan hyvä loma, ei minun nuoruudessani Krimin sodasta kotirintamalla vietetty viikkoakaan", kunnes pokka ei enää riitä ja tunnistettava Laukkasen nuotti paistaa läpi äänestä. Siihen sitten Teemu reagoimaan hämmeentyneesti huudahtaen: "Hetkinen... Onko se HEIKKI... miten sie oot... hommissa Puolustusvoimissa?!", kun samalla murtosekunnilla kepposen kohteen päässä lukuisat yksityiskohdat kertauskutsun järjestysnumerosta alkaen kutsujaupseerien niimin asti loksahtelevat hetkessä paikalleen. "Tunjätkät", oli ainoa tunnistettava sana sen hillittömän naurunremakan keskeltä, jonka Heikki ja Teemu seuraavat minuutit keskenään jakoivat.
Tarinan opetus: Pitkiä piloja ei tehdä kuin ystäville, joiden huumorintajuun voi 100% luottaa. Näin ainakin luonnehdin kyseisen kepposen taustoja Radio Mafian haastattelussa kertoessani tämän saman tarinan heidän aprillipäivän erikoislähetyksessään vuonna 1998. Sen myötä tarina tuli tutuksi myös koko Imatralle. Ja sen johdosta Imatran Ketterän kapteeni Teemu Asikainen sai vuosia Rajapatsaan Grillillä aina ilmaisen nakin annokseensa, "Kun ne jekuttivat sinua niin silloin siinä armeijahommassa". Tiedän ettei Teemu ole unohtanut tätä. Siksi nukun tänäkin yönä vähän huonosti odottaen, että maksun aika koittaa. Ja tarkemmin kun asiaa miettii, niin se on hänelle ihan oikein.
Saappaanheiton ja saunomisen maailmanmestaruuskisat ovat jo ihan normaalia toimintaa. Suomi niittää mainetta jatkuvasti itse kehitetyillä uusilla urheilulajeilla. Tässä kolme oudointa.
1. Eukonkannon maailmanmestaruuskisat
2. BBC: Kännykänheiton maailmanmestaruuskisat
BBC uutisoi suomen kännykänheiton maailmanmestaruuskisoista.
Vuonna 2000 kehitetyssä kännykänheitossa on tärkeää heittopituuden lisäksi myös tekniikka, jolla kännykkää heitetään.
Perinteinen maailmankuulu suomalaislaji Kännykänheitto ja Känny MM kisat tähtäävät olemaan v. 2017 kovin uusi talviurheilulaji.
Kisat järjestetään kansallismaisemissa Saimaalla 11.maaliskuuta 2017. Kisapaikkana on maaginen huurteisten vesien ympäröimä Olavinlinna.
Kännykänheitto on kevyt ja moderni suomalainen laji, joka sopii kaikenikäisille. Siinä yhdistyvät kierrätysfilosofia ja leikkimielisyys reippaassa urheiluhengessä.
Miksi kännykkää lennätetään?
Kuten tunnettua, Suomi on matkapuhelimien kotimaa ja suomalaiset ovat aina olleet tunnettuja kännyköistään. Matkapuhelin on oleellinen osa meitä. Sen kautta saa yhteyden mihin tahansa maailman kolkkaan, mutta kiperissä tilanteissa akusta loppuu virta tai mielitietty ei vastaa.
Voi olla, että henkilö, jonka puhelua odottaa, ei soita lupauksistaan huolimatta. Toiveet, odotukset, intohimot ja turhaumat kohdistuvat kännykkään.
Kisavälineet
Kisoissa heitetään oikeilla ja alkuperäisillä matkapuhelimilla, ja vain niillä. Ilmoittautumisen yhteydessä moni on kertonut halukkuudesta heittää oma kännykkä menemään ja mieluiten niin, ettei sitä enää löydä. Käynnyköiden paino on vuosien mittaan keventynyt. Kännyköiden sätelyjen haittavaikutuksia on tutkittu entistä enemmän. Heittäjät valitsevat niistä sen mikä tuntuu kädessä mukavalta tai mikä miellyttää silmää. Koulukuntia tuntuu selkeästi olevan kaksi: joidenkin mielestä painavampi lentää pidemmälle kuin kevyempi ja päinvastoin.
Kännykänheitto puhuttelee ja kiinnostaa ihmisiä kaikkialla maailmassa. Yhtälailla me ihmiset olemme samankaltaisia kulttuuri- tai kielitaustasta riippumatta. Matkapuhelin on mahtava keksintö, jolla tavoitamme toisiamme mistä vain ja joka lyhentää etäisyyksiä välillämme. Huumori on toinen ihmisiä maailmanlaajuisesti yhdistävä tekijä ja se on osa
tätäkin lajia. Myös lapset tuntuvat olevan riemuissaan, kun saavat luvan puolesta heittää kisoissa arvokasta kännykkää.
Maailmanennätyksen on kiskaissut Rantasalmelainen Ere Karjalainen vuonna 2012 hienolla 101,46 metrisellä heitolla.
3. Patjalaskun maailmanmestaruuskisat
Patjalasku eli Mattress Slide -laji syntyi 2010-luvun alkupuoliskolla Turun Cumulus-hotellissa, jossa lajin kehitti työmatkalla ollut hollantilainen kansanterveystieteen professori Jan Kees van der Rutten. Laji syntyi puolivahingossa, kun pahoista vatsavaivoista kärsinyt professori päätti turvautua äärimmäisiin keinoihin tukalan olonsa helpottamiseksi.
”Kyllä me respassa vähän ihmeteltiin, kun professori liukui patjalla alas rappuja keskelle kiinalaista turistiryhmää”, muistelee Turun Cumulus-hotellin vuoropäällikkö Kiti Latvanen. ”Siinä oltiin ensin kaikki vähän huuli pyöreänä, kunnes nauru alkoi raikaa ja kiinalaisten kamerat räpsyä. Pian oltiin koko porukka jonossa kokeilemassa patjalaskua”, hän jatkaa.
Sekä yksilö- että joukkuelaji
Patjalasku on vielä varsin tuntematon laji, joka kuitenkin kasvattaa suosiotaan koko ajan. Mattress Slidea voi harrastaa sekä yksin että joukkueena. Joukkuekilpailu lasketaan suorissa portaissa ja siinä laskijaa tai laskijoita avustaa F1-tyylinen tasannetiimi, joka sujuvoittaa patjan kääntämistä kerrosten välillä. Yksilökilpailu lasketaan kierreportaissa, joissa voidaan päästä jopa 8 km tuntivauhtiin portaiden jyrkkyydestä riippuen.
Kunnon varusteet ovat kaiken A ja O
Mattress Slide on mitä suurimmissa määrin välineurheilua. Patjojen liukuominaisuudet ovat keskenään hyvin erilaisia. ”Uimapatja luistaa hyvin, mutta sillä on suuri riski puhjeta kesken kisan. Yleisin laskuväline lienee ihan tavallinen vaahtomuovipatja, joita laskijat toisinaan tuunaavat kiinnittämällä pohjaan paremmin liukuvaa materiaalia, kuten jätesäkkejä”, kertoo van der Rutten. ”Jotkut laskevat myös runkopatjalla josta on irrotettu jalat, mutta sen kuljettaminen radan yläpäähän on haastavaa ja hidasta”, hän jatkaa. Vuonna 2015 laskettiin ensimmäiset koko perheen Mattress Slide -kisat 160–200 cm leveillä parisängynpatjoilla Helsingin tuomiokirkon portailla. Laskuvälineen lisäksi on hyvä muistaa myös asialliset turvavarusteet, kuten kypärä.
Laji on tunnettu terveysvaikutuksistaan
Mattress Slide on paitsi hauskaa myös terveellistä. Lajin on tutkimusten perusteella todettu edistävän ruuansulatusta ja ehkäisevän osteoporoosia. ”Patjalasku nopeuttaa ruoansulatusta, parantaa verenkiertoa kaikkiin elimiin ja stimuloi ruoansulatuskanavan lihaksia, mikä auttaa elimiä toimimaan tehokkaammin. Laskun aikainen tärinä puolestaan vahvistaa luustoa ja ehkäisee näin osteoporoosia”, kertoo van der Rutten. Lisäksi patjalaskulla on todettu olevan huomattavia positiivia vaikutuksia sekä laskijoiden että katsojien henkiseen hyvinvointiin.