Dia's diaries

Söin nektariinin. Voin jopa todistaa sen, koska otin jäljelle jääneestä kivestä kuvan. Hah, in your face, non-believers! :D :D :D

Mulla on cityssä eräänlainen angstailijafani, jota kutsun lemmikiksi. Tuikitavallinen perushännystelijä, oikeassa maailmassa sama tyyppi erottuisi harmaasta seinästä lähinnä vihan rumentamalla naamallaan. Myötähäpeää herättävä hölmö, joka äksyilee ja kiukkuilee kuin menkkainen pissis, ja itsekseen vieläpä. Herneetkin on tainneet valua jo pienenä päästä nenään ja juuttuneet sinne.

Se harrastaa säälittäviä yrityksiä "qopioida" mu(ide)n juttuja ja vääntää niistä väkisin jotain :D :D :D -hauskaa, mut yleensä se reppana onnistuu vain angstailemaan emoboytakin pahemmin ja käyttää ihan liikaa teinimäistä huorittelua. Taitaa puhua itsestään. Voi pientä. Välillä se kertoilee jotain bilettämisestä ja ulkomaanreissuista ja jonkun toisen luottokortin vingutuksesta (mistäpä se edes omaa kirjastokorttia saisi) ja tuntemistaan CIA-agenteista... Lääkitys voisi tosiaan olla paremmin kohdallaan, mutta onhan se toisaalta viihdyttävä tuollaisenaankin.

Käytin joskus jopa hetken aikaani pohtiakseni, mistä tällainen käytös kumpuaa, ja päädyin siihen, että eipä terveen ihmisen kuulukaan miettiä saati ymmärtää sairaiden (katkeilevia) synapseja. Onhan se varmaan ollut rankkaa lapsuudessa jo, jos isi löi ja äiti laiminlöi ja lelutkin olivat pienemmät kuin naapurin pojilla.

Ehkä liskolle kävi niin, että äitinsä itki verta nähtyään mitä tuotti ja lähti sairaalasta istukka sylissään. Niinpä pienen liian myöhään abortoidun otuksen leikkikentäksi on saanut kelvata sairaalan roskalava ja leikkikavereiksi muita, tosin vähän paremmalla aikataululla keskeytettyjä elämänmuotoja. Voihan kyynel! :,(

Eikä varmaan mee kauaa kun se yrittää vääntää tästäkin blogista jotain todella classy-puskanussimishuorittelua tai valheenpaljastuskoneenkäyttötapahtumaa taas kerran. Pistä parastasi gordoni, mulla on påpparitkin jo valmiina ja kannustan sua! Haluan uskoa, että onnistuisit edes kerran elämässäsi edes jossain! :D :D :D

Edit. Laittaisin tähän sydänkuvia, mutta otus varmaan ottaa nekin vittuiluna. Whåtever.

Ensin mä vain luin sen naispuolisen pirun juttuja ja ihmettelin, voiko ne tosiaan olla totta, koska ei mulle ainakaan kukaan ihminen tuu juttelee kaduilla eikä missään muuallakaan paitsi ehkä pummit kerjää euroa muka ruokaan. Sitten mulle tuli pakottava tarve kirjoittaa naispirun jutuista. Pian mä en voinut elää ilman, että seurasin sen kirjoittelua ja kuvittelin kaiken mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja mietin et hei siis miks joku tulis tänne nettiin kirjoittelee elämästään, siksikö että ne voi ja osaa kirjoittaa? Mua kyl vituttaa ku mä en osaa muuta ku hännystellä ja matkia.

Lopulta mä aloin jopa ostaa niitä vaatteita, mistä se mainitsi, ja tehdä asioita, joista se kirjoitti, ja tein niistä omia merkintöjäni. Mä tunsin sitä kautta yhtyväni siihen. Me olimme yhtä, tai ainakin niin samanlaisia, ja mä tunsin vihdoin eläväni, pitkästä aikaa mulla oli tarkoitus ja tunsin olevani edes joku, jolla on elämä. Se tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

Sitten mä suutuin sille, kun se ei huomioinut mua mun haluamalla tavalla, joten mä aloin haukkua sitä ja keksin siitä likaisia juttuja. Samalla huomasin viettäväni ihan liikaa aikaa sen juttujen parissa ja sitä ajatellen, joten kirjoittelin olevani ihan muualla, kuten upeissa bileissä ulkomailla vinguttamassa jonkun toisen kortteja. Keksin itselleni mielikuvitusystäviä ja kirjoittelin hetken jopa vieraalla kielellä antaakseni itsestäni tärkeän vaikutelman. Se ei vaan oikein toiminut.

Seuraavaks vaadin naispirua tilille, sen piti pystyä todistamaan juttunsa oikeiksi eikä keksityiksi. Mä keksin, että mun CIA-agenttikaveri vois jeesata ja tuoda valheenpaljastimen ja koska halusin myös julkisuutta (mun elämäni eka ja ainoa tähtihetki oli koittamassa!), keksin että koko tempaus voitaisiin tallentaa. Pyysin äidiltä lainaksi sen kamerakännykkää mut se kieltäytyi, joten keksin, että mulla ois tuottajakaveri, joka ois tosi kiinostunut mun idean toteuttamisesta. Harmi vaan ettei mun proggis oikein toiminut kun lopulta edes mun mielikuvituskaverit ei innostuneet siitä.

Jossain vaiheessa mielikuvitukseni, sekin vähä mitä minulla on, ehtyi, joten mun piti alkaa toistella itseäni. Onneksi keksin käyttää hiukan erilaista kirjoitustyyliä ja sanakirjoista löytämiäni synonyymeja, jotten toistanut itseäni aikanaan erityisen näkyvästi, vaikkei sekään kuitenkaan onnistunut kauhean hyvin. Vietin tuntikausia koneella käsi housuissa odotellen, milloin naispirulta ilmestyisi uutta materiaalia, jota voisin hyödyntää ah niin monella tavalla.

Ennen lopullista katoamistaan mun molemmat mielikuvituskaverit sanoi, että mun kannattais hankkia elämä eikä nettikytätä mut mä en vaan voi tälle mitään, enkä haluakaan. Musta tuntuu, että olen rakastunut. Kohde, naispiru, on kaikkea, mitä olen aina halunnut olla, joten matkin sitä voidakseni kuvitella edes nanosekunnin ajan, mitä on tuntea hyvää oloa itsestään. Välillä kyllä suutun sille ja haukun sen kirjoituksissani mutta pian sen jälkeen tunnustan rakauttani. Olen ehkä hiukan sekaisin. No enkä oo, ihan normaaliahan tällainen on.

Mä vihaan sitä, se on valehteleva huora. Mä rakastan sitä, se on upea pirullinen nainen. Se lutka jakelee pimppaansa kaikille joka paikassa paitsi mulle se ei vaan anna vaikka enhän mä osaisi ottakaan. Mä ainakin oon halunnut kokeilla mustia miehiä. Onkohan se naispiru muuten täysin terve vai kenties sosiopaatti? Sosiopaatti on kiva sana, siitä tulee mieleen soossi ja perunamuussi ja ah... nälkä. Mulla on nälkä ja elämänjano. Anna mulle elämän eliksiiriä nainen heh heh.

Olen täysin terve, tää nyt on vaan tällainen harrastus mistä mulle tulee hyvä mieli. Siis sen lisäksi että laitan käden housuihin. Vaikka siitäkin sanottiin jo pienenä, että se on väärin ja likaista ja lyötiin päälle. Mut oli mulla silti ihana lapsuus, kiitos mun mielikuvituskavereiden ja myöhemmässä iässä bensan imppailun. Sitä vois muuten vetäistä vähän lisää nyt, ehkä saan inspiraation kertoa lisää fantasioistani.

Ooh, se laittoi uuden kuvan. Olen niin kateellinen... *runks runks* Gotta go! Mut ensin kopipeistaan otteita sen blogeista omaan blogiini, koska en vaan enää kykene keksimään mitään itse.

Mikä vittu tota vaivaa ku sen pitää puhua ääneen? Tää on kahvila ja mä haluun olla hiljaisuudessa ja rauhassa. No nyt se vielä nauraakin ja kovaa, varmaan huomasi että mua ärsyttää ja tekee tota tahallaan. Hei, sama tyyppihän oli yhdessä baarissa viime viikonloppuna! Sillä oli se hihaton toppi ja se tanssi koko illan. Ärsyttävä tyrkky! Että mä inhoon tuollaisia, ne kalastelee huomiota ihan tahallaan.

Ja mitä vittua se istuu kahvilassa keskellä päivää, eikö sillä oo työpaikkaa? Siis mähän oon täällä keskellä päivää koska oon viikon lomalla ennen ku aloitan sen toisen kahden kuukauden pesti, jess, sain taas vaihteeksi pidemmäksi aikaa hommia. Ne viikon mittaiset tuurauskeikat alkoikin jo ärsyttää. Tolla ei kuitenkaan oo ees duunia. Roikkuu kahviloissa räkättämässä päivät pitkät, vitun elämätön idiootti.

Nytkin se huomautti tarjoilijalle, että sille tuotiin väärää teetä. Todella törkeetä käytöstä. Mitä väliä sillä muka on, samaa litkua ne kaikki on, joisi vaan eikä napisisi pikkuasioista. Se on tietenkin mielestään joku vitun tärkee tyyppi ku asioiden pitää olla just niinku se haluu. No nyt joku mies meni sen ohi ja tönäisi niiden pöytää. Oho, se huomautti siitä sille miehelle ja vielä hymyili päälle, varmaan vittuillakseen! Siis todella törkee!

Ei tuo käytös ihan tervettä kyllä oo, vaikuttaa psykopaatilta tai sosiopaatilta, ja selkeesti sillä on tarve manipuloida ihmisiä! Ensin se käskytti tuota tarjoilijaa, sitten se vittuili tuolle miehelle ja nyt se puhuukin paljon enemmän ku kaverinsa. Ihan hirvee bitch.

Ja mitä juttuja se kertoo, ihan uskomatonta paskaa! Siis kuka muka saa kohteliaisuuksia tanssitaidoistaan baarissa tai harrastaa poikaystävänsä kanssa seksiä kodin ulkopuolella?! Siis baarissahan tanssii vain miehenkipeät huorat ja seksiä harrastetaan vain avioliitossa ja pimeässä peiton alla! Eihän kukaan normaali ihminen ikinä tekisi mitään tuollaista mitä tuo ämmä selittää! Sairas se on, ihan varmasti. Mä näen sen siitä.

Ja siis mähän en itse tietenkään oo mikään luulosairas tai mitään. Eikä mun tarvi sitä tyyppiä tunteakaan, riittää että mua ärsyttää sen asenne. Onneks mä oonkin fiksu ja tajusin heti mistä on kyse. Pitääkin kertoa kavereille miten helposti mä tunnistin ton sosiopaattivalehtelijahoron!!!

Mahtaa olla vaikeaa, että aikuisenakin käyttäytyy kiusatun, laiminlyödyn ja muutenkin joka suunnalta pähänpotkitun älyllisesti alikehittyneen pennun tavoin. Huutelee muille kakkapäätä, lyö jollei keksi sanottavaa ja matkii niitä, joiden tasolle ei yksinkertaisesti yllä, vaikka miten yrittäisi - kyvyt ei riitä, ei vaikka käytössä olisi joukko sponsoreita ja avustajia.

Onhan se ikävää, kun ei juuri koskaan oo kivaa. Siinä paskassa sitä kuitenkin joutuu vellomaan, jollei osaa katsoa peiliin, vaan pelkästään refleksoi, angstailee ja hännystelee läpi tyhjän harmaan elämänsä.

Muusantuuska kirjoitti aikanaan jossain, että kaksi hänen puolituttuaan saivat kehitettyä keskenään suoranaisen ystävyyden, joka perustui Muusantuuskan vihaamiselle. Ihmiset ovat välillä tajuttoman pieniä... Sitäpä eivät nämä kaksi naista tainneetkaanikinä tajuta, että nostivat kuitenkin Muusiksen "ystävyytensä" perustalle. Mahtoi muuten olla antoisa ja aito ystävyys, jos kerran perustui vihalle.

Mutta mitäpä tässä, oman elämäni kuningattarena, voikaan muuta kuin katsella alaspäin ja nauttia näkymistä. :) Suosittelen lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa elää pelkän olemisen sijasta, samaa asennetta. Rock!

Eltaantunut rouva suosittelee nuorelle raikaskasvoiselle työkaverilleen tehokasta ryppyvoidetta. "Sulla kun näyttää olevan noita pieniä naururyppysiä tuolla ihan silmäkulmissa, kultaseni."

Pyylevä meduusamaisen muotoinen kurttukulma tiuskaisee ohittamalleen hoikalle tytölle: "Seisot siinä keskellä tietä, ei ihmiset mahdu ohi!" ja tönäisee lantiollaan - tahallaan vai vahingossa, jäänee arvoitukseksi. Tilaa kulkea kun tosiaan oli vain 1,5 metriä.

Isin lyömä ja äidin laiminlyömä epäonnistuneen abortin tuotos heittelee iloisen ja ystävällisen luokkakaverinsa vanhempien autoa kivillä. Mokomat paskat, hakevat tytön joka päivä koulusta, ei mun vanhemmat vaan tee ikinä mitään tuollaista!

Ojassa makaava kulunut pubiruusu rääkyy ohitseen kouludiskoon käveleville yläasteikäisille kaunottarille: "Huorannäköisiä olette, saatana jakorasiat!" ennen kuin sammuu kurkku korahdellen.

Kirjailija keskustelee kollegansa kanssa tämän uudesta kirjasta ja tekee samalla muistiinpanoja vain kopioidakseen ideoita omaan käyttöönsä. Oma luovuus tyrehtyi vuosia sitten, virtaa riittää vain vanavedessä uintiin.

Nainen kaataa ystävättärensä laukkuun siiderilasistaan. Hupsista. Ai nyt sun 300 euron design-laukku on pilalla? No voi harmi, olis varmaan kannattanut ostaa jotain halvempaa. Ihme hömpötystä tollaset kalliit asusteet ku muilla on tuskin varaa maksaa vuokraansa.

Vanhempi charmikkaan näköinen johtaja huomauttelee päivästä toiseen alaiselleen tämän pukeutumisesta, vaikkei siinä muiden mielestä mitään vikaa olekaan. Johtajaa harmittaa nähdä jotain, mihin hän ei voi kajota saamatta ikävyyksiä.

Mies kritisoi kaverinsa asuvalintaansa homomaiseksi ja potkii samalla kävellessään rikkinäisillä halpistennareillaan pikkukiviä. Paikoittain harsomaisiksi kuluneet farkut ovat jo menettäneet värinsä, kuten on miehen elämäkin.

Tarinoiden punainen lanka lienee selvä tyhmillekin. He eivät vaan myönnä sitä, koska se toisi heidät peilin eteen, ja siellä näkyisi pinnallisen keskinkertaisuuden lisäksi myös se sisäinen tyhjyys.

- Se matkii sua.
- Tiedän.
- Eikä ees kauheen onnistuneesti.
- Huomasin.
- Eikö sua vituta yhtään?
- Mikä?
- No se matkiminen!
- Ei, sehän on trolli ja itsensähän se nolaa ku hännystelee eikä keksi mitään omaa.
- Toi on muuten totta. Ja silti, eikö toi käy yhtään mietityttää?
- No vähän. Lähinnä säälittää.
- Vitun hyvä asenne!
- Tiedän.

Aika iso pettymys. Ei sillä, että olisin erityisemmin odottanut siltä mitenkään loistavaa suoritusta, mutta että sellainen kirkas rimanalitus, eikä ollut edes ensimmäinen. Oikeastaan se ei koskaan osannut tehdä sitä kunnolla, kunhan pörhisteli. Jossain vaiheessa aloin kai uskoa sen yrittämiseen, kun se niin kovasti pinnisteli. Erehdyin.

Teininäkin osattiin paremmin, vaikka sanavaraston laajuus loppui yleensä homoon ja kusipäähän. Siellä sentään jaksettiin ihan tosissaan paneutua aiheeseen, jos kerran oli aloitettu. Ah niitä aikoja. Ennen oli kaikki paremmin. Nyt se reppana vaan yrittää liikaa ja kohta varmaan repee nahoistaan, luo sen ja alkaa kasvattaa uutta - repiäkseen senkin rikki osamaattomuuttaan. Häntäkin tipahtaa irti jossain vaiheessa, käytön puutteessa.

Ehkei henkisesti väsyneet ja luovuttajat vaan jaksa enää panostaa asioihin? Myös ikääntyessä voimat loppuu, aletaan miettiä verotusta ja kissanhiekan vaihtamista, vittuunnutaan hinnankorotuksista ja yhtäkkiä muistetaan ihan just alkavat salkkarit. Sanat kuivuvat kurkkuun, alkaa rutinoituminen ja hidas mutta varma kuolema. Sitä vaan toistellaan samaa vanhaa tyhjää sanahelinää ja luullaan sen olevan uutta, koska se on sanottu tänään ja nyt eikä eilen aamulla. Päivitys ei vaan aina takaa myös sisältöä.

Mulla on ikävä kiusauskoa. Se sentään osasi. <3

Vastaanotetut puhelut 23:14
- Vitun hyvät bileet, hyvä että lähdin vaikka onkin univelkaa. Soitellaan myöhemmin.

Vastaanotetut puhelut 1:56
- Mä oon sairaalassa. En muista mitä tapahtui. Mä olin tanssinu ilman paitaa! Mä vuodan verta itseni päälle.

Vastaanotetut puhelut 2:46
- Ootko ihan varma että voin tulla sun luo yöksi?

Vastaanotetut puhelut 3:02
- Oon vieläkin sairaalassa. Mä lähden nyt sun luo. Soitan alaovelta.

Vastaanotetut puhelut 3:10
- Onko nyt varmasti ookoo että mä tuun sinne?

Vastaanotetut puhelut 3:48
- Vitun taksikuski vei mut jonnekin. Missä mä oon? Mä soitan ku löydän sun luokse.

Vastaanotetut puhelut 4:03
- Mä oon kohta siellä.

Vastaanotetut puhelut 4:20
- Mä oon alaovella. Tuu hakemaan.

Veren tahrima mies arviolta kolmen promillen humalassa ja levyllinen Fazerin pähkinäsuklaata. Kannatti :D

Exä soitti ja sanoi tulevansa käymään illemmalla. Koputti oveen just kun satuin menemään siitä ohi suihkun suuntaan, joten tirkistin ovisilmästä ja avasin oven. Ylläni oli sillä hetkellä vain vaaleanpunainen alusvaatesetti.

Kuvitelkaa nyt skene tarkkaan. Minä alusvaatteissani. Ovella on mies, joka tuli juuri ulkoa, missä sataa ja nippa nappa tarkenee ilman takkia.

Miehen kysymys - olettehan valmiina? Varautuneella ja hiukan vihaisellakin äänensävyllä:
"Ootsä lähdössä ulos?!"

Kahden sekunnin hiljaisuus ja sitten naisen huumori iski kehiin:
"Joo mut älä huoli, kyllä mä kengät jalkaan laitan, jotten vilustu enempää."

Seuraava kysymys sai mut jo mietteliääksi. Jälleen hieman uhkaavalla äänensävyllä:
"Mä oon tosissani. Minne sä oot menossa?"

Aaaaaaaaaaaargh xD
OLIN MENOSSA AVAAMAAN OVEA SULLE URPO! SÄ KOPUTIT SIIHEN!!!

Exän ajatuksenjuoksu <3