Dia's diaries

Muutama viikko sitten luin alla olevan tekstin:

Oletko koskaan huomannut kun vaihdat ajatuksia ja tuntemuksia muiden ihmisten kanssa, että saat tavallisesti takaisin täsmälleen sitä mitä annatkin?

Onkohan se pelkkä sattuma?

Kyseessähän on yksi elämän laeista, joka näkyy kulttuurista ja ajasta huolimatta läpi ihmiselämän.

Ajattelin erästä tuttuani, joka on klassinen esimerkki itseaiheutetusta pahan olon kierteestä.

Olen seurannut kyseisen ihmisen olemista ja käytöstä useamman vuoden ajan sekä läheltä että kauempaa. Hän ei tunnu arvostavan saati rakastavan itseään. Hän haluaa (tai sanoo haluavansa) mutta ei uskalla tehdä. Hän puhuu ja suunnittelee mutta ei tee. Hän puhuu itsevarmuuden ja vahvuuden tärkeydestä mutta ei luota itseensä. Hän kertoo muille mitä näiden pitäisi tehdä tai olla tekemättä, mutta junnaa paikoillaan omassa elämässään. Hyvistäkin asioista hän etsii huonoa ja jollei löydä, keksii sen.

Siitä olen kiitollinen tälle tutulleni, että hän on ollut minulle hyvin vahva antiesikuva. Joka kerta, kun haluan kitikitivalittaa jostain, muistan tuttavani ja mietin, haluanko olla samanlainen kuin hän, onko minulla tosiaan aihetta valittaa, ja vaikka olisikin, pitääkö nimenomaan valittaa, vai voinko vain korjata asian ja säästä voimani johonkin järkevämpään.

Viime viikkoina eteeni on tullut useampi tilanne, joissa olen voinut joko istua käsieni päällä ja itkeä, että "maailma kiusaa", tai sitten tehdä asioille jotain. Tuttavaanikin mielessäni pitäen olen valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, ja viimeksi tänä aamuna huomasin, että asiat järjestyvät itsestäänkin sitä paremmin, mitä enemmän suhtaudun "ongelmiin" tehtävinä ja mitä enemmän etsin ratkaisuja hukkaamatta aikaa valituksiin.

Elämä antaa ihmiselle juuri sen, mitä ihminen siltä tilaa. Minä uskon tähän myös siksi, että olen todennut sen tapahtuneen useita kertoja sekä omalla kohdallani että muille.

Asenne ratkaisee.

http://www.vtydknow.com/2014/05/10/1256/

Luin tänä aamuna oheisen linkin sisällön ja ilokseni huomasin voivani ruksailla entistä useampia kohtia "ominani".

Happy people:

25. They want you to succeed, too.

Joissakin kohdissa on itselläni vielä tsemppaamista. Tiedän kuitenkin kulkevani oikeaan suuntaan ja teen sen mieluummin keskittyen askeleeseen kerrallaan ja omassa tahdissani. Näin varmistan saavutusteni pysyvyyden ja käsittelen kerralla juuri sopivan määrän muutosta uuden tavan vakiinnuttamiseksi.

Tänäänkin olen kiitollinen monista asioista.

Ihminen on prosessi muutenkin kuin fysiikkansa osalta: myös henkisesti ihminen on läpi elämänsä "kesken" yksinkertaisesti siksi, että aina on lisää opittavaa ja kehittymisen varaa.

"Kesken" voi viitata jopa 99,99 %-seen täydellisyyteen tai saavutukseen, ja silti se on "kesken". Kaikentietävää ja kaikkivoipaa ihmisolennosta ei silti tule koskaan, sillä siinä tapauksessa hän lakkaisi olemasta ihminen ja muuttuisi jumalolennoksi. (Tosin toisinaan siihen ON mielenkiintoista pyrkiä...)

On jokaisen oma valinta, millä vauhdilla edetä, mihin pyrkiä, missä pitää hengähdystauko, mihin vetää raja - vai tehdäkö mitään.

Omat kriteerit ovat ihmiselle yleensä tutuimmat ja usein myös ne helpoiten hyväksyttävät. Empaattiset ja älykkäät ihmiset ymmärtävät omiensa olevan vain pisara meressä, minkä takia he välttävät tiukkojen kriteerien asettamista muille sekä pitävät odotuksensa muita kohtaan terveen rajoissa.

Odotan vaistomaisesti muiden yltävän samalle tasolle kanssani sekä huomaan joskus ällistyväni ja/tai ärsyyntyväni muiden alittaessa oman tasoni. Odotukseni perustuvat lähinnä siihen, etten pidä ihmisiä itseäni tyhmempinä enkä ajattele olevani ylivertainen verrattuna muihin, vaan sijoittuvani "kultaiseen keskiluokkaan".

Tällä viikolla ärsyynnyin erääseen tilannetajuttomuuteen, ja hetken asiaa pohdittuani tajusin ärtymykseni johtuvan odotuksestani, johon kyseisen tilannetajuttomuuden toteuttaja ei ollut antanut mitään aihetta.

Olisin voinut selitellä ärtymystäni väsymyksellä, nälällä, sateessa kastumisesta aiheutuvalla palelemisella ja varmaan vielä jollain muulla, mutta ne olivat vain osa palettia. Todellisuudessa erehdyin pitämään tätä naista hienotunteisena, vaikka hän ei ole sitä ollut ennenkään.

Hyvä oppitunti. Näitä löytyy varmasti lisää, kunhan tarkkailee ulkomaailman lisäksi myös omaa sisäistä maailmaansa. Lopputuloksena keskittyy olennaiseen (itsensä kehittämiseen) sen sijasta, että luettee, toistelee, arvostelee, tuomitsee ja tuskailee maailman virheitä tajuamattaan olevansa yksi niistä.

Yritin pitkään ymmärtää mm. sitä, miksi...

... kiihkoilija vaatii muilta itsehillintää
... sulkeutunut vaatii muilta avoimuutta
... epärehellinen vaatii muilta rehellisyyttä
... ivallinen aggressori ei itse kestä rakentavaakaan kritiikkiä
... muutosta toivova toimii omilla valinnoillaan tätä muutosta vastaan
... asioita haluava keksii tekosyitä niiden saavuttamisen välttämiseksi.

En ole löytänyt yhtään sellaista loogista, järkeenkäypää ja vedenpitävää selitystä tai perustelua, jonka kiihkoilija, sulkeutunut, epärehellinen, aggressori, itselleen valehteleva tai kaksinaismoralisti pystyisivät allekirjoittamaan.

Ja siinä oli virheeni:
hain sellaista selitystä, jonka sekä toistuvasti epäloogisesti/ristiriitaisesti toimiva ihminen että minä itse sivustaseuraajana pystyisimme näkemään samoin, mutta sellaistahan ei ole olemassakaan.

Rationalisointi on inhimillistä. Sen liikkeellepanevana voimana ja kaiken takana on yleensä häpeä tai pelko. Heikko ihminen ei uskalla olla rohkea ja tavoitella unelmiaan, ei kehtaa olla avoin ja altistua myös kritiikille, koska pelkää sen satuttavan eikä egonsa kestävän, mistä seuraisi taas häpeää.

Ihminen voi luoda itselleen pimeimmän tyrmän ihan omassa päässään, sitoa kätensä omilla estoillaan ja lamaannuttaa itsensä pelkäämällään häpeällä. Kaiken aggressionsa ja kovaäänisyytensä takana itkee pieni lapsi.

Ihmisen ulkokuori ja käytöksensä voi olla samanaikaisesti sekä tyrmä että selviytymiskeino, siksikään siitä ei olla halukkaita luopumaan: kaikki uusi pelottaa, ja vaikka vanha on vanhaa eikä aina toimi kunnolla, ainakin se on tuttua.

Passiivin käyttö on yksi tapa suojautua.
Todellisuudessa meitä ei pelota, vaan me itse pelkäämme.
Meitä ei hävetä, vaan me häpeämme.

Sanomalla "minä teen" sen sijaan että sanoisi "minulle tehtiin/tapahtui" antaa tilanteelle ihan uudenlaisen asetelman: jos tekee itse, asiaan voi vaikuttaa.

Hyvä uutinen on se, että itselleen luomastaan tyrmästä voi vapautua itse. Kunhan luopuu häpeästä, peloista ja rationalisoinnista.

Annan elämääni tuleville uusille ihmisille ns. luottamuslimiitin: kyseinen ihminen vaikuttaa itse ihmissuhteeseemme. Oma kanssakäymiseni voi vaikuttaa kyseisen ihmisen toimintaan ja valintoihin, sen tiedostan.

Uuden ihmisen luottamuslimiittiin eivät kuitenkaan vaikuta häntä enempää muut ihmiset, kuulopuheet eikä menneisyyteni.

Yksittäiset ihmiset ovat valehdelleet minulle. Yksittäiset ihmiset ovat käyttäneet minusta omaamaansa arkaluontoista tietoa minua vastaan sekä hyötymis- että satuttamistarkoituksessa. Yksittäiset ihmiset ovat asettaneet minut vastuuseen muiden ihmisten teoista. Yksittäiset ihmiset ovat syyllistäneet minua omista valinnoistaan ja virheistään.

Nämä ovat olleet näiden yksittäisten ihmisten valintoja mm. pelon, pelkuruuden, osaamattomuuden, häpeän, taitamattomuuden tai yksinkertaisuutensa takia.

Yksittäiset ihmiset ovat antaneet minulle tunnustusta, rakkautta, osoittaneet kunnioitusta ja arvostusta. Minusta on välitetty, seuraani on hakeuduttu ja minua on kiitetty avusta ja olemassaolosta.

Maailma on sekoitus kaikkea ja kaikenlaista. Siitä voi valita itselleen sen, mihin haluaa keskittyä, sen perusteella, haluaako valittaa vai vaikuttaa. Pelata pelejä vai elää tosissaan.

Joku valitsee olla hiljaa tosielämässä mutta huutaa ja sotia netissä. Joku valitsee olla kohtaamatta häpeäänsä ja satuttaa sen seurauksena teoillaan muita ihmisiä. Joku antaa periksi pelolleen ja menettää ehkä elämänsä tilaisuuden. Joku ei vain mieti, mutta tekee.

Pidän tärkeänä sitä, että vaikkei voisi kohdata ulkomaailmaa tai kertoa sille ajatuksistaan, pysyisi rehellisenä itselleen. Silloin on helpompi kasvaa vahvaksi ja jossain vaiheessa hylätä korvaavat toiminnat ja alkaa elää oikeaa elämää, sekä näyttää maailmallekin oman läpinäkyvyytensä ihmisenä: vailla häpeäsalaisuuksia tai pelkoestoja.

Minä uskalsin uskaltaa, ja siihen tarvittiin vain minua itseäni. Uskallus palkittiin, se siis kannatti.

Kannattamisen määrittelin itselleni näin: vaikka en aina saanutkaan vastausta kysymyksiini, ainakin olin kysynyt enkä ainakaan jättänyt tekemättä sitä, mikä oli itsestäni kiinni.

En jäänyt jossittelemaan enkä ainakaan harmittele vuosien päästä, että jätin tekemättä sen mitä halusin, koska uskallusta puuttui ja annoin periksi peloille.

Tänään olen kiitollinen monesta asiasta.

Erääseen hedariin ei ole vielä keksitty toimivaa buranaa - ainakaan pakkauksesta poksautettavaa ja vedellä kurkusta alas huuhdeltavaa.

Siihen hedariin on kyllä olemassa lääke: tietoinen päätös terveen valinnan tekemisestä + kyseisen päätöksen toteuttaminen.

Eräässä kuviossa ei vain voi olla voittajia, koska kuvio itsessään on silkkaa saastaa. Voidakseen olla voittaja kuviosta pitää poistua välittömästi sen havaittuaan. Kuvioon jäävät häviävät automaattisesti.

Kuvion nimi on järjestäjän itsetunnon pönkittämiseksi järjestetty manipulaatio, ja hedari on siihen osallistumisen seuraus.

Takana on tuostakin havainnosta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tosi hyvä päivä. Vaikka oli aihetta vittuuntua ja raivota ja sulkeutua pimeään kellariin, mä päätin hyväksyä tapahtuneen, poistua kuviosta ja jatkaa positiivisempaan suuntaan - ja sehän toimi! Asenteella on merkitystä.

Ja olihan tästäkin apua. Ystävät. <3

Sosiaalinen tilanne: sekä toisilleen tuttuja että tuntemattomia miehiä ja naisia viettämässä iltaa. Rento tunnelma, aurinko paistoi, elämä hymyili kaikille.

Yksi porukan miehistä lähestyi kahta (ennestään itselleen tuntematonta) keskenään puoliääneen juttelevaa naista, kuunteli hetken heidän juttuaan ja totesi sitten blondille: "Sä et vaan osaa, ette te naiset ymmärrä mistään mitään."

Blondin kaveri totesi miehelle samantien: "Painu helvettiin vitun urpo."

Blondi totesi kaverilleen: "Ei se välttämättä ole urpo. Se on varmaan vain huomionkipeä ja tilannetajuton", kääntyi sitten miehen puoleen ja hymyili: "Mene muualle leikkimään."

Mies punastui, rutisti pitelemänsä bissetölkin palautuskelvottomaksi ja mutisi "vitun huora". Nainen kääntyi ja totesi: "En ole, erehdyit."

Tähän asti tilanne oli vielä hallinnassa, mutta sitä seurattiin usein silmäparein.

Sitten nainen jatkoi: "Mutta mietipä sinä sitä, miksi hakeuduit huoraksi luulemasi naisen seuraan."

Lähellä seisseet miehet ja naiset alkoivat nauraa. Kovaa.

... ja silloin tarinan sankarismies päätti esittää aggressiivisen apinatuulimyllytanssin, minkä seurauksena muut miehet pistivät hänet matalaksi, nippuun ja saattoivat pihalle.

Palattuaan pihalta blondille annettiin palautetta: "Ei sun ois tarvinnu ärsyttää sitä."

Niin niin. Naisen vikahan tuokin oli. Loogista. :D

Elämä on valintoja. Ihminen voi itse valita aika pitkälle, miten reagoi, suhtautuu ja toimii.

Joskus elämässä tapahtuu asioita, jotka leimataan helposti huonoiksi: ikäviksi, pahoiksi, vahingollisiksi.

Muistaakseni japanilainen tai kiinalainen merkki sanalle "kriisi" on hyvin samankaltainen kuin merkki "mahdollisuus". Vähemmän miellyttävä tilanne voi hyvinkin olla elämän testi tai lahja, jonka ulkokuori hämää.

Ikäväksi luokiteltavien asioiden kirjo on toki laaja. Kuolema, ero ja menetys voi olla hyvinkin ison ja aiheellisen surun paikka. Joskus tapahtumaa on osannut odottaa tai sen on tiennyt tulevan, ja joskus se osuu kohdalle yllättäen. Suru voi ja saa silti olla läsnä, ja sen käsittämiseen ja käsittelemiseen menee oma aika, joka on kuitenkin lyhyempi kuin ihmiselämä.

Jotkut ikäviksi luokiteltavat tapahtumat ovat taas mittakaavaltaan pienempiä: niistä jää henkiin eikä välttämättä saa naarmujakaan, vaan vahvistuu entisestään - kunhan löytää sen oikean tavan tarkastella asiaa.

Tutkimustiedonkin mukaan masentunut tai alakuloinen ihminen keskittää fokuksensa herkästi vialla oleviin asioihin. Hän etsii pahaa hyvästäkin, odottaa rangaistuksen seuraavan voittoa tai hyvää tuuriakin. Sellaisten ihmisten seurassa voi olla hyvinkin raskasta olla. Olen onnekkaassa asemassa, koska voin helposti rajoittaa vastaavien ihmisten läsnäoloa ja vaikutusta elämässäni.

Erään taannoisen isomman menetyksen tai kriisin pyörteissä tein päätöksen lakata pyörittelemästä kipua aiheuttavia asioita mielessäni, eiväthän ne siitä muuttuisi miksikään. Asia oli tapahtunut tai tehty, eikä sitä voinut enää muuttaa tekemättömäksi. Seurauksilleen oli kuitenkin tehtävissä hyvinkin paljon, ja tein kaiken, minkä pystyin.

Tällä hetkellä näen, että kyseinen tapahtuma on ollut vain vaihe isommassa ketjussa, eikä se näytä enää olevan vallitseva tai masentava tai virheellinen tai muulla tavoin "paha". Se oli vaihe ja sillä oli oma merkityksensä. Sen jälkeen tekemieni asioiden valossa itse tapahtuma näyttäytyy ihan hallittavissa olevalta. Kokonaissaldo jää isolle plussalle.

Elämä on valintoja.

Asenteella on merkitystä.

Jos suuttumus, kateus tai jokin muu ikävä tunne valtaavat tänään mielesi, on helppo syyttää siitä muita ihmisiä. Valitettavasti totuus on kuitenkin se, että tunteet kasvavat itsestäsi. Samalla tavoin nousevat esiin myös positiiviset tunteet, kuten rauha, ilo ja levollisuus. Valitset itse pidätkö kiinni katkerista tunteista, vai päästätkö niistä irti ja säilytät mukavammat tunnetilat.

-Spinoza