Dia's diaries

Jossain lehdessä Dorata-nimimerkillä kirjoittanut nainen tuohtui siitä, että häntä ei kiitetty hänen pidettyään Hakaniemen hallissa ovea auki eräälle naiselle.

Doratalla oli siis odotus siitä, että hänen tekonsa huomataan ja että siihen reagoidaan tietyllä tavalla. Odotuksissa on kääntöpuolena pettymys, koska harvemmin ympäröivä maailma toimii niin kuin juuri tietty tyyppi haluaa. Maailmassahan se vika on. :D

Mitä tekikään Dorata? Ensin hän sanoi tälle hiljaa pysyneelle naiselle: "Ole hyvä." Kun reaktiota ei vieläkään irronnut, Dorata (todennäköisesti aika sarkastisesti) totesi: "Kiitos, että sain avata oven sinulle." Lopulta ilmeisesti ylitsepääsemättömän sietämättömäksi paisunut hiljaisuus painosti Doratan avaamaan suunsa jälleen kerran: "Noin kohteliaat leidit pääsevät elämässään hyvin pitkälle."

Dorata kirjoitti toivovansa kyseiselle naiselle käytöstapojen opettelemista ja toivoi naisen opettavan myös lapsilleen parempia käytöstapoja. Sitä Dorata ei nähnyt ollenkaan, että hän itse ilkkui ja hyökkäili sanoillaan jo tilanteessa ja myöhemmin lehden palstalla.

Mä näin enemmän dorkaa Doratassa kuin hiljaa pysyneessä naisessa. Ihan oikeasti, miten paljon jonkun ventovieraan sanomatta jätetty kiitos voikaan painaa vaa'assa, että siitä pitää kirjoittaa lehteen? :D

Olen tietysti käytöstapojen puolesta, tervehdin ja kiitän itse aina kun huomaan tilanteen. Olen tosin joskus ajatuksissani kävellyt tuttujen ohi huomaamata heitä ja saattaa hyvinkin olla, että joku on pitänyt mulle ovea auki, mutten ole ajatuksissani huomannut kiittää, vaikka usein itsekin pidän ovea auki esim. vanhuksille.

Entäpä jos Doratan tarinan nainen kiittikin, mutta Dorata ei sitä omalta ääneltään kuullut? Tai entä jos nainen oli niin ajatuksissaan, ettei huomannut jonkun pidelleen ovea häntä varten? Tai jos nainen kuunteli musiikkia eikä kuullutkaan Doratan pätemistä?

Doratan olisi mielestäni hyvä aloittaa se maailmanparannus itsestään ja joko vähentää reaktioitaan, odotuksiaan tai sitten olla pitelemättä ovia auki, kun ei häntä ole kerran pyydetty niin tekemäänkään.

P.S. Enkä ollut se tarinan "leidi". :D En käy Hakaniemen hallissa enkä ainakaan muista yhdenkään naisen pidelleen mulle ovia tämän vuoden puolella.

"Suhun voi luottaa, sä oot kiltti ja ihana ja heräät varmasti kukonlaulun aikaan marjastamaan mummon kanssa, toisin kuin tuo retaleveljesi, joka tykkää nukkua luvattoman pitkään."
Nainen 60v, sai lapsenlapset kesälomaksi luokseen kyläilemään

Kommentti: näin hienostuneesti mummo vahvistaa lastenlapsilleen, että omia mielipiteitään voi lausua totuuksina ja ettei sanojaan tarvitse valikoida tai jos valikoi, niiden kannattaa olla ilkeileviä.

"Ja sit mä puhuin tahallani Riikan kuullen tosi kovaäänisesti siitä, että aineiden avulla treenaavat ovat paskasakkia, joiden suuntaan mä en ees kusisi!"
Nainen 40v, ei hyväksy ystävänsä miehen treenitapaa

Kommentti: näin sekaantuessaan muiden asioihin itseään mielipiteineen esiintuova nainen näyttää todelliset kasvonsa ja samalla tyhjäpäisyytensäkin.

Valitettavan usein näkee ja kuulee piiloviestintää, useimmiten tökeröä ja kömpelöä sellaista, jonka tarkoituksena on ainoastaan satuttaa ihmistä ja/tai puuttua asiaan, joka ei puhujalle millään tavalla kuulu. Kehu yhteen suuntaan onkin tyhjä, merkityksetön ja sisältää ihan eri osoitteeseen tarkoitettua kuraa. Tällaista toimintaa harrastavat vajavaiset ihmiset, jotka saavat tyydytystä ja heikon itsetuntonsa vahvistusta muiden loukkaamisesta tai sen yrityksestä.

Useimmiten nämä ihmiset viestivät sanoillaan enemmän itsestään:

"Siis eikö sulla oo muita vaatteita? Pidät totakin mekkoa jo kolmatta kertaa tällä viikolla! Mitä sä nyt suutut, sähän tiedät, että mä oon suorapuheinen ja rehellinen!"
Mies, 24v, kritisoi mielestään asiallisesti ja aiheellisesti tyttöystävänsä pukeutumista

Suorapuheisuus ja rehellisyys ovat joillekin vain tekosyy saada äänensä kuuluville eivätkä nämä ominaisuudet todellisuudessa paina vaa'assa mitään, ellei sanojaan osaa valikoida saadakseen viestin perille.

Destruktiiviseen arvostelumuotoon puettu viesti ei pääse ihmisen tajuntaan asti, vaan jumiutuu defenssiin, loukkaantumiseen, ja useimmiten herättää vahvan vasta(rinta)reaktion. Siinä vaiheessa tilannetajukin lentää useimmilla ikkunasta ulos.

Surullista, kun tätä opetetaan lapsilleen. Yhtä surullista on sekin, että sitä harrastavat ovat eläkeikäisinäkin sitä mieltä, että toimivat täysin oikein.

I think we both traded up.
He thinks I traded down.

Vaikka mä oisin sen kanssa samaa mieltä, sekään ei (sille) kelpaa. :D

Deitti-ilmosta lainattua: "parhaat puoleni pääsevät esiin parisuhteessa".

Ihminen kulkee siis sinkkuna ollessaan jokseenkin sulkeutuneena tai ehkä jopa vajavaisena ja puhkeaa täyteen kukkaansa vasta ollessaan symbioosissa toisen henkilön kanssa?

Tästä tulikin mieleen rakkauden häiriöt.

Kokeillaan nyt sitten tällaista terveellä tavalla potkivaa aikataulutusta. Jos teen tarvittavat asiat pyydetyssä ajassa, saan haluamani ja bonusta päälle.

28 days to go. Day 1.

PS. Itse asiassa tästä tulee triplahyöty, joten motivaatiota tosiaan riittää.

Miten ihmeessä voi saada melkein paniikkikohtauksen, kun tarpeeksi pitkään (lue: liian pitkään) kelailee sinänsä merkityksetöntä tai merkitykseltään vähäistä asiaa ja paisuttelee sen maailmankaikkeudellisiin mittakaavoihin?

Jotkut on sitten taitavia huonoissakin asioissa, tai siis niiden etsimisessä, löytämisessä ja tehostamisessa. Sellaisten pitäis varmaan hankkiutua PR-alalle, tai hankkia oikeaa sisältöä elämäänsä.

Sitä pyöriikin ympyrää tajuamatta, että lähtöruutu on edelleen ainoa paikka, missä on tullut oltua. Miten turhauttavaa onkaan törmätä siihen asiaan kasvotusten ja tuntea, miten todellisuus lävähtää silmille.

Tästä päivästä ei silti tule huonoa, päinvastoin. Kivun voi kääntää kasvuksi. Kipu on henkisen kasvun paikka.

Vituttaa silti. Tunneihmisenä olemisen kääntöpuoli tuli hyvin esiin.

Päivä 1.

A: - Hei sullahan on se tyhjä kellarikomero?
B: - Joo, on.
A: - Voisinko mä jättää sinne pariksi viikoksi tavaroita? Laitan oman riippulukon oveen.
B: - Sopii hyvin, mä tarviinkin sitä komeroo vasta kuukauden päästä.
A: - Jes, hienoo. Mä tuon tavarani sinne huomenna.
B: - Tehdään niin. Onhan tää reilua, kun säkin pidit aikanas mun tavaroita luonas monta viikkoa, kun mun muutto meni hankalaksi.

Päivä 10.
B: - Missä on avain kellarikomeroon? Mun pitääkin viedä sinne omia tavaroita jo tänään. Vastaa heti!!!
A: - Avaimet on mulla ja olen matkoilla, palaan huomenna. Käykö, että saat avaimen huomenna?
B: - Joo viimeistään silloin, mulla on KIIRE!!!
A: - Mä en tosin pidä siitä, että hoputat mua, varsinkin kun en voi juuri nyt tehdä mitään.
B: - No mä tarviin avaimen nyt heti, rikon sitten sun laittaman lukon.
A: - Mä oisin itse ehkä vain ruuvannu saranat irti ja avannu oven toista kautta, mut tee toki miten parhaaksi näet.

Päivä 11.
A: - Mä voin hakea tavarani kolmen päivän päästä, käykö sulle, että ne ois kellarissas siihen asti?
B: - Joo, kyllä se käy. Laitan omat kamani siihen viereen.

Päivä 11, myöhemmin.

B: - En mä tiedätkö voikaan antaa sun pitää tavaroitas mun komerossa. Mä laitan ne sinne käytävälle, ei kukaan niitä varmaan huoli parissa päivässä.
A: - Ihmettelen noita jatkuvia muutoksia, mutta ei kai muutakaan voi. Toivottavasti mun kamppeille ei tosiaan tapahdu mitään sen parin päivän aikana.
B: - No oishan ne voinu olla siellä mun komerossa siihen asti kun voit noutaa ne, mutta kun ei sun kaa voi sopia mistään ja pimität vielä avaimiakin niin, etten mä pääse omaan kellarikomerooni.

Oho. Hupsista.

Ehkä perjantain blogini (ns. trollauksen 11 käskyä) osuikin johonkin, kun trolli piilotti kaikki merkintänsä kahta lukuunottamatta: toinen on kuukausia vanha postaus (samaa settiä veti muistaakseni aikanaan toinen trolli, ehkä tämän viimeisimmän trollin alter ego, gordon-gekko) ja toinen merkintä on ilmeisesti trollin itsensä keksimä (kirjoitusvirheitä vilisevä) seksihinnasto. Uu, rohkeaa! :D

Itse seksiä vain parisuhteessa* ja vieläpä ihan ilmaiseksi** harrastaneena omaan siis aika suppean tietotaidon koko aiheesta ylipäätään. Rohkein tekemäni temppu oli ulkoilmasessio oman poikaystävän kanssa - hei, lakatkaa nauramasta, oli se aika rohkeaa, ainakin mun mielestä! :D

Luulen kuitenkin, että tylsinkin parisuhde on sisältänyt muuta kuin takaapäin- ja poskiotto-actionia eli siinä mielessä trollin lista on jokseenkin hassunnäköinen, vaikka onhan siinä ehkä noudatettu less is more -periaatetta.

Mikäli seksihinnastoja julkaistaan blogissaan, on varmasti kokemusta asiasta joko ostajana, myyjänä tai ehkä vain kyselijänä - kaikkeenhan ei voi olla rahaa eikä kykyjä. Mahdollista on tietty sekin, että kokemuksen sijasta puhutaan trollin fantasioista tai tulehtuneesta mielikuvituksesta.

Tietty sekin on mahdollista, että jotkut nistit vuokraakin paikkojaan niin pienistä summista kuin trolli hinnastossaan mainitsi - oli miten oli, trollin seksielämä tai -fantasiansa eivät meille (terveille) tämän enempää kuulu.

Tarkoitus ei missään nimessä ollut aiheuttaa trollille pahaa mieltä ja toivottavasti trolli itsekin tämän tajusi. Jokainenhan taaplaa tyylillään: toisille riittää monipuolinen seksielämä yhden kanssa, joillekin sama mutta useiden kanssa, ja toisilla kaikki voimat menee muiden kyttäämiseen, kopiointiin ja huoritteluun - ehkä siitäkin saa kiksit.

Tsemppiä trollille! Toivon kovasti, että saat elämääsi sisällön ohella myös laadukasta seksiä - ja ihan ilmaiseksi. :)

---
* kahta yhdenillanjuttua lukuunottamatta
** tosin shiwan saattaa osata laskea, miten kalliiksi tyttöystävän "ylläpitäminen" tulee

Tein tän saman jutun muutama vuosi takaperin. Näyttää siis siltä, että mulla on jokin käytöskuvio olemassa.

Pakkailin äsken tavaroita viikonloppumatkaa varten. Eräässä pikkulaukussa oli taiteltu iso ruskea kirjekuori, joka näytti epäilyttävän tutulta. Mitä sieltä löytyikään? Rahhoo, kokonaiset 650 egee!

Olin lainaillut ystävälle satunnaisia summia toissa- ja viime vuonna, ja hän maksoi viime vuonna kerralla könttäsumman. Olin kai kiireessäni jemmannu kirjekuoren laukkuun ja unohtanut sen sinne. Hyvä minä.

Onneksi tarkistan aina tarkkaan kaikki laukut ja vaatteiden taskut ennen kun kerään kokoon kirppari- tai lahjoitustavaroita. En kai mä itse sitä tietäis vaikka antaisinkin pois kauan sitten jemmattuja satasia mut mieluummin yllätän niillä itseni. Tietysti.

Mitä opin tästä? Huonomuistisuudesta on kuitenkin selkeesti hyötyä ja raha voi tehdä onnelliseksi.

Rentouttavaa viikonloppuja cityläisille ja miksei samalla hyviä löytöjäkin! :D