Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Eilisilta ja tämä aamu latasivat minut täyteen energiaa: ystäväni nauratti, viihdytti, hauskuutti ja herätti minut aamupalalle.
Iltapäivällä ystäväporukassa hyvän ruuan parissa vietetyt tunnit palauttivat tehokkaasti rankasta työviikon alkamisesta takaisin hyvään fiilikseen. Sain taas nauraa ja kokea hyvää mieltä, ja ehkä erilaisuutemme on vain rikkaus.
Viikonlopulle sovitut tapaamiset ilahduttavat jo etukäteen. Tapaan uusia ihmisiä sekä vanhoja tuttuja, joita olen ehtinyt ikävöidä.
Kaikki tämä koettu aamuauringon valossa ja näppärästi juuri kahden sadekuuron välissä. Ihmeellistä miten paljon energiaa ja levollisuutta voikaan saavuttaa tunnin luontoretkellä.
Jokaisella ihmisellä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa. Jokainen vaikuttaa itse siihen, mihin tuntejaan käyttää.
Aika on ainoa todellinen pääoma, joka ihmisellä on, ja aikansa käyttäminen on taitolaji. Ihminen voi myydä osan ajastaan toiselle ihmiselle (esim. työnantaja, yhteistyökumppani), sijoittaa aikaansa toiseen ihmiseen (esim. lapsi, puoliso tai ystävä) tai itseensä (esim. harrastukset, kehittyminen, opiskelu).
Aikaansa voi myös tuhlata tai haaskata, ja muiden aikaa voi varastaa. Näin toimivat mm. valittajat: valituksellaan he eivät korjaa ongelmaksi toteamaansa asiaa, mutta varastavat myös muiden aikaa, joille valittavat. Ja ne, jotka suovat valittajille aikaansa, haaskaavat omaansa.
Aikaansa voi myös tappaa. Näin tekevät mm. ne ihmiset, joilla "on tylsää" eikä "ole mitään tekemistä". He saattavat valittaa tylsistymisestään tai täyttää aikaansa väkisin jollain epämielekkäällä tekemisellä välttääkseen kohtaamasta olennaisia kysymyksiä: mitä minä haluan tehdä? mikä on sen esteenä? miten voin raivata/kiertää nämä esteet?
Joskus ihmisen omat valinnat ovat esteenä ajankäyttönsä sujuvuudelle. Ollaan luotu tietyt kuviot, ja halutaan uusien haluttujen kuvioiden toimivan päällekkäisyyksistä huolimatta. Halutaan sekä säästää kakku että syödä se tajuamatta, että siihen tarvitaankin jo kaksi kakkua.
Huomaan aika usein, että nukun liian vähän: 7-8 tuntia yössä ei riitä palautumiseen, kun harrastan melkein päivittäin 1-2 h suhteellisen rankkoja fyysisiä lajeja. Työaikani pysyvät muutokset eivät ole mahdollisia (kävin tästä keskustelun esimieheni kanssa), joten katsoin tarkemmin vapaa-aikaani ja löysin tapoja parantaa ajankäyttöäni sopivammaksi itselleni.
Olin ylläpitänyt sosiaalisia kuvioita, joilla ei ollut minulle enää mitään arvoa. Lähinnä muotoseikaksi muuttunut kanssakäyminen oli parhaimpina hetkinään (huom. nimenomaan hetkinään) ihan kivaa, mutta pääosin se edellytti minulta ponnisteluja ja resurssien sijoittamista, ja silti lopputulos oli aina miinusmerkkinen.
Muutin tätä tehotonta kuviota ja viikostani vapautui heti useita tunteja. Vapauduin samalla ajantuhlaukselta, johon minut "velvoitti" ainoastaan vääristynyt käsitys ymmärtämisen ja auttamisen tärkeydestä. Todellisuudessa olin kuvitellut kyseisen ajankäytön olevan tärkeää ja hyödyllistä: se ei ole ollut sitä enää vuosiin.
Päätös on tuore ja uuden mallin kokeilu on toistaiseksi hyvin lyhytaikaista, mutta muutoksen tuoma vaikutus tuntuu hyvältä. Sijoitan aikaani entistä tarkemmin ja voin entistä paremmin.
Sometimes it's up to U.Joskus vanhan täytyy hajota, jotta voi syntyä uutta.Vaikkakin muutaman mutkan kautta, kunhan ei jää pyörimään sokkeloihin.Kuka muu muka pitää huolta sinun rajoistasi?Itsestään välittäminen ei aina näyttäydy kaikkein helpoimmassa muodossa.
Tänään olen taas kerran hyvin kiitollinen siitä, että voin itse valita seurani. Viikko on alkanut loistavasti ja suunta on pysyvästi ylöspäin.
Parissa päivässä olen suunnitellut, keksinyt, uskaltanut, sanonut ääneen, antanut palautetta selkeästi + aiheesta + tilanteessa, ratkaissut, tehnyt, parantanut, saavuttanut ja luonut.
Olo on kuin pienellä generaattorilla. Asenne on kohdillaan. Tuossa kohtaa on aika helppoa onnistua, onnistua ja onnistua vähän lisää.
Menin taas täysillä, vaikka viikonloppuna "pitäisi" levätä ja ladata akkuja. Nyt tiedän aika tarkkaan minkä malliset lihakset mulla on missäkin ja pitäisi kai levätä - teoriassa. Käytännössä olen heti illalla taas menossa.
Elämä maistuu hyvälle. Tässä pari syötävää versiota:
Ex Tempore nro 1
* 300 g kanafileitä
* 200 g herkkusieniviipaleita
* 2 rkl kuorittuja auringonkukansiemeniä
* Maustetaan oman mielen mukaisesti
* Paistetaan miedolla lämmöllä rapeaksi macadamiapähkinäöljyssä
* Tarjoillaan vapaavalintaisten tuorerehujen kanssa.
Helppoa, nopeaa, terveellistä ja maukasta. Sopii loistavasti niin sinkkutalouteen kuin suurperheenkin pöytään. Tätä kokkaan toistekin.
Ex Tempore nro 2
* 200 g maustamatonta tofua
* kourallinen pähkinöitä (mm. cashew, saksanpähkinä, pekaani)
* pari rkl kuorittuja auringonkukansiemeniä
* 200 g semisulaneita pakastemarjoja
* 2 dl piimää
* 3 rkl juoksevaa hunajaa
* 1 dl vehnäleseitä
* 2 dl maitoa
* Kaikki sekaisin blenderiin ja tehot täysille 1-2 minuutiksi.
Koko 1,5 litran kannu meni kerralla - en kuitenkaan ihan yksin sitä tuhonnut. Seuraava kannullinen uutta kokeilua odottelee vuoroaan jääkaapissa. Aamu alkaa takuuvarmasti hyvin myös ruuan osalta.
Eilen havahduin taas kerran siihen, että minun on hyvä olla. Matkalla treeneistä moikkaamaan kaveria seurasin asemalla pyöriviä ihmisiä, joilla oli hauskaa. Kuulin heidän puheensa ja naurunsa. Näin heidät selkeästi ja tarkasti.
Join vesipullosta, ja varsinkin treenin jälkeen viileä raikas vesi maistui taivaallisen hyvältä. Pureskelin pähkinöitä. Pystyin maistamaan erilaisia makuja. Ajattelin, miten onnekas olenkaan: minulla on terveyteni ja elämäniloni, voin harrastaa eksoottisiakin liikuntalaleja kiitos hyvän tarjonnan, loistavan fyysisen kuntoni sekä vakaan talouteni takia.
Vilkaisin ikkunasta heijastuvaa kuvaani. Näytin hyvältä - ja onnelliselta. Hyvinvoivalta. Soitin rakkaalle ihmiselle ja sovimme myöhäisillaksi yhteistä ajanviettoa. Hetkeä aiemmin olin saanut ystävältä vahvistuksen viikonlopun viihdeohjelmasta. Aiemmin samana päivänä hyvä kaverini oli innoissaan odottanut sunnuntain tapaamistamme. Ensikin viikolle on miellyttävää ohjelmaa tiedossa.
Joskus tuntuu siltä, etteivät keuhkoni ole riittävän isot voidakseni hengittää kerralla niin paljon ilmaa kuin haluaisin. Jokin mieletön elämänilo pulppuaa minussa ja saa minut hymyilemään "vain" siksi, että olen onnellinen.
Mietin muutaman viime päivän aikana sitäkin, että töissä asiat eivät menneet aivan kuten aikanaan halusin: minulle ei tarjottu eräitä vastuullisia hommia. Sitten tajusin, että egonihan siitä puhui: olin halunnut, että niitä hommia olisi tarjottu minulle, jotta olisin voinut kieltäytyä.
Todellisuudessa olin kieltäytynyt lisävastuista jo kauan sitten ennakkoon ja tietämättäni ihan vain kertomalla, mitkä ovat rajani ja minkä verran voin joustaa niistä. Vältin paitsi jonkinasteisen palkankorotuksen, myös roiman annoksen lisävastuuta, lisästressiä ja tiettyjä velvoitteita, jollaisten olen avoimesti kertonut olevan minulle täysin sopimattomia. Nyt minulla on edelleen sopiva palkka, sopiva työkuvio sekä liikkumavapautta.
Pidän siitäkin, että nyt on satanut useampana päivänä. Koen sateen olevan puhdistavaa, miellyttävää, ja se tuo mukanaan myös ripauksen nostalgiaa ja suurmielisyyttä, mutta nimenomaan haikeansuloisella tavalla, josta pidän.
Lähipäivinä olen ilahduttanut rakkaitani ja viettänyt laatuaikaa läheisteni kanssa. Vahvistin rajojani, ja niitä koettelevat energiasyöpöt pakittivat horisonttiin. Olen ollut iloksi ja hyödyksi sekä muille että itselleni.
Yhteenvetona: elämäni on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, ja rakastan sitä. Olen myös erittäin kiitollinen paitsi kaikesta mitä minulla on ja mitä olen, myös itselleni hienosta saavutuksesta. Ehkä en kuvitellut ihan tätä valmistuessani lukiosta, mutta tämä onkin paljon parempaa.
Luin eilen illalla ja tänään aamulla affirmaatiokortteja. Niissä oli kauniita maisemia sekä yksityiskohtia luonnosta taustalla, ja etualalla oli positiivisia mieltäylentäviä viestejä.
Olen tyytyväinen elämääni. Voin vaikuttaa sen kulkuun, suuntaan ja laatuun itse. Voin hyvin ja ohjaan omaa kohtaloani. Päätän itse asioistani.
Hallitsen aikaa, joka minulla on käytössä. Osaan suunnitella ajankäyttöäni, teen tarvittavat asiat ajoissa ja varaan riittävästi puskuriaikaa, jotta ehdit tehdä kaiken rauhassa.
Viestit koskivat eri elämänalueita ja asioita: töitä, vapaa-aikaa. harrastuksia, sosiaalisia kontakteja. stressinhallintaa, ajankäyttöä, uskaltamista, kehittymistä, muutoksia...
Monet sanat olivat juuri niin mukavia, leppoisia, rohkaisevia ja ystävällisiä kuin ystäville suunnatuissa viesteissä käytettävät sanat yleensä ovat.
Pohdin, että toisinaan ihmiset ovat hyvinkin julmia itselleen eivätkä aina huomaa sitä. Itseään vähätellään, tekemisiään arvostellaan ja haukutaan. Mitä muuta siitä muodostuu, ellei negatiivisuuden noidankehä?
Sanoissa on voimaa, joka on valjastettavissa ja voi toimia vahvana pohjana elämän rikastamiselle.
