Useampi kuin joka toinen nuori mies on syyllistynyt rikoksiin. Näin kertovat miehet itse. Nuoret naiset ovat erikoistuneet varastamiseen.
Rikollisuus kasautuu nuorille miehille. Pojat saavat rangaistuksia nelinkertaisesti tyttöihin verrattuna. Yli 26 prosenttia pojista joutuu poliisin rikosrekisteriin.
10 prosenttia 16-20 -vuotiaista miehistä tekee 40 prosenttia kaikista rikoksista (tyypillisiä ovat varkaudet, näpistykset, liikennerikkomukset ja pahoinpitelyt). Heillä on 8-vuotiaana todettu joko käytös- tai tunne-elämän häiriö (Sourander 2008).
Massarikollisuus jää useimmiten piiloon. On arvioitu, että ehkä noin kuudennes siitä tulee poliisin tietoon.
Elsa Saarikkomäen sosiologian gradussa 2010 tutkittiin 15-16 -vuotiaisiin nuoriin kohdistuvaa poliisikontrollia. Noin joka kymmenes nuori oli jäänyt kiinni poliisille vuonna 2008. Poliisikontrolli keskittyi paljon rikoksia tehneisiin. Silti vain pieni osa nuorisokriminaaleista oli joutunut tekemisiin poliisin kanssa.
”Kun mallinnuksessa vakioitiin rikoskäyttäytyminen ja muut tekijät, havaittiin, että vertailuryhmää suurempi riski kiinnijäämiseen oli esimerkiksi pojilla, kaupungissa asuvilla, heikosti koulussa menestyvillä, ammattikouluun pyrkivillä ja humalahakuisesti juovilla nuorilla. Leimaamisteorian vastaisena tuloksena oli, että rikoskäyttäytyminen oli vahva poliisikontrollia ennustava tekijä”, kirjoittaa Saarikkomäki.
Poliisikontrolli kohdistuu nuorten julkisella paikalla tapahtuvaan toimintaan. ”Yleisin syy poliisille kiinnijäämiseen oli mopoiluun liittyvä tilanne.” Toinen poliisin paikalle houkutteleva asia on viina.
Pienet rötökset saavat monen mielestä tekijän vaikuttamaan jännittävältä. Nuorilla miehillä tietynlainen, vähän pelottava status tuo katu-uskottavuutta keskinäiseen pöhinään. Aika harva enää aikuisena jaksaa pitää em. toimintaa kovinkaan hienona.
Yksi nuorten miesten uhoilun syy on väkivallan ennaltaehkäisy. Yritetään tiettyä mainetta pönkittämällä pitää elvistelijät loitolla.
Venla Salmen tutkimuksen mukaan 78 prosenttia miehistä on joutunut lievän väkivallan uhriksi. Joka viides ilmoitti pitäneensä terä- tai lyömäasetta mukana vahingoittamis- tai itsepuolustustarkoituksessa. Ryöstön kohteeksi joutuneiden osuus oli kasvanut 50 vuodessa kuudesta kahteentoista prosenttiin.
Professori Janne Kivivuoren mukaan sosiaalisten normien rikkojaa pidetään kulttuurissamme aidompana ihmisenä. Alan tutkimuksessa rikollisia kohdellaan silkkihansikkain, kun ääneen ei saa sanoa, että krimikset ovat aktiivisia toimijoita, jotka ihan itse hakeutuvat itseään miellyttävään ympäristöön ja toimintaan. Pitkäjännitteisyys, luotettavuus ja raittius eivät onnistu kaikilta, joten työelämän vaihtoehtona rikollisuus on ”järkevä” uranvalinta. Matala itsekontrolli ja negatiivinen emotionaalisuus ovat Kivivuoren mukaan yksilön rikosryhmään ohjaavia tekijöitä.
Suomessa on puhuttu paljon varhaisen leimautumisen ja elämässä varjopuolella kulkemisen yhteydestä. Kivivuoren mukaan rikolliseksi leimautuminen ei johdu vain sosiaalisista käytännöistä vaan pohjautuu osin biologiaan. Japanilaisessa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että ihmisen kasvomuisti toimii erityisen hyvin, jos häntä on petetty. Eli luonnonvalinta on suosinut epärehellisen ihmisen tunnistamista.
Tutkimuksissa on saatu myös näyttöä tiettyjen piirteiden perinnöllisyydestä. Esimerkiksi kunnolliset ottovanhemmat eivät välttämättä pysty kasvattamaan rikollisten lapsesta ”kilttiä”. Joskus geenit päihittävät ympäristön vaikutuksen.
Antisosiaalinen menee parisuhteeseen samankaltaisen kanssa. Tutkijat arvelevat heidän tuntevan vetoa toisiinsa. Toisaalta vielä suurempi syy saattaa Kivivuoren mukaan olla se, että tavalliset ihmiset välttelevät aggressiivis-impulsiivisia ihmisiä. Heitä pidetään arvaamattomina ja pelottavina. Kun kaikki kiltit ja kunnolliset viedään parimarkkinoilta ensin, jää jäljelle vain vähemmän viehättäviä uhoilijoita, sanovat tutkijat.
Lähteet: Raisa Cacciatore & Samuli Koiso-Kanttila: Pelastakaa Pojat! 2011. Janne Kivivuori: Rikollisuuden syyt. 2008. Janne Kivivuori: Rikollisten veljeys. 2011. Venla Salmi: Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. 2009. Elsa Saarikkomäki: Nuoriin kohdistuva poliisikontrolli leimaamisteorian näkökulmasta. Sosiologian gradu 2010.