Harvard Business Schoolin professori Francesca Ginon mukaan naisjohtajien vähyys ei johdukaan pelkästään naisten syrjimisestä.
Monessa tutkimuksessa on osoitettu, että naisia ja miehiä arvioidaan työelämässä eri kriteerein. Sekä miehet että naiset epäilevät herkästi naisten pätevyyttä ja johtamistaitoja. Naisille satelee miehiä vähemmän työtarjouksia, ja heille tarjotaan jo uran alussa pienempää palkkaa. Naiset myös kompastuvat miehiä useammin työelämän haasteisiin, kun heidän kykyjään ja ideoitaan aliarvioidaan.
Ginon mukaan Yhdysvaltojen 500 suurimman yrityksen ylimmistä johtopaikoista vain viisi prosenttia on naisilla. Juuri valmistuneen, lähes 22 000 yritystä koskevan maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan naisten pääseminen johtoon parantaa yritysten tuottavuutta.
Naisten tuoma lisäarvo johtuu pääasiassa siitä, että yritys hyötyy mahdollisimman monenlaisten näkökulmien tuomisesta päätöksentekoon. Naiseus sinänsä ei tee johtajasta parempaa.
Kun yritykset tietävät naisten tuoman hyödyn, miksi ne eivät palkkaa naisjohtajia?
Ginon mukaan asia ei ole niin yksinkertainen kuin on annettu ymmärtää. Kysymys ei ole pelkästään tasa-arvosta. Naiset eivät välttämättä koe olevansa syrjittyjä, eivätkä he läheskään aina aliarvioi kykyjänsä. Moni pätevä nainen tietää varsin hyvin pystyvänsä johtajaksi.
Laajan saksalaistutkimuksen mukaan naiset eivät koe hyötyvänsä johtajan asemasta yhtä paljon kuin miehet. Saksassa seurattiin vuosina 1984-2011 kotitalouksia. Joka vuosi ihmisiltä kysyttiin mm. kuinka onnelliseksi he kokonaisuudessaan kokevat elämänsä.
Tutkimukseen osallistui 27 000 tavallista aikuista ja 3 174 johtajaa, joista kolmasosa oli naisia. Ihmisten piti arvioida omaa onnellisuuttaan asteikolla nollasta kymppiin, jossa 10 oli erittäin onnellinen.
Tavallisessa asemassa olevat miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä onnellisia. Tyypillinen ihminen koki elämänsä 7.1 arvoiseksi. Miesjohtajat ovat kaikista onnellisimpia. Heidän tyytyväisyysarvionsa on keskimäärin 7.3. Sen sijaan naisjohtajat arvioivat onnensa vain tasan seiskan arvoiseksi, eli he olivat hieman keskivertoihmistä tyytymättömämpiä elämäänsä.
Mikä naisjohtajia riepoo?
Johtajuus tuo mukanaan paljon etuja. Muhkea palkka, maine, kunnia, valta ja vaikutusvalta kiehtovat monia. Johtajan täytyy tehdä myös uhrauksia. Pomoilla on vähemmän vapaa-aikaa kuin muilla. Naiset kokevat tämän ajan vaihtamisen rahaksi miehiä selvemmin uhrauksena.
Naiset kärsivät ennen kaikkea siitä, että perheelle ei jää juuri aikaa.
Ginon ryhmän tekemä tutkimus osoittaa, että kun naisille ja miehille tarjotaan työssä etenemismahdollisuutta, he näkevät molemmat ylemmän aseman aivan yhtä saavutettavissa olevana, mutta naiset pitävät ylenemistä vähemmän houkuttelevana kuin miehet.
Naiset kokevat uuden tehtävän vaatimien uhrausten seuraukset muulle elämälleen miehiä haitallisempina. Naisilla on tutkimusten mukaan miehiä useampia tavoitteita elämässään, ns. monta rautaa tulessa. Ginon ryhmän tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden ja johtajien haaveita ja tavoitteita elämässä. Naisten lista on pidempi kuin miehillä.
Ginon mukaan naiset saavat myös miehiä vähemmän tukea kotitöissä ja lastenhoidossa. Yksi syy naisten nihkeyteen hakeutua johtopaikoille voi olla heidän epäilynsä siitä, ettei mies suostu ottamaan aiempaa enempää vastuuta kodista ja lapsista.
Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että naiset arvostavat vapaa-aikaa miehiä enemmän. Kaiken lisäksi raha houkuttelee miehiä naisia enemmän.
Saksalaistutkimuksessa selvisi, että kun miehen saa onnellisemmaksi jo 5 000 euron palkankorotuksella, tarvitsee nainen saman tyytyväisyystason saavuttamiseen 12 000 euron ekstrapalkkion.
Jotta yritykset saisivat houkuteltua enemmän naisjohtajia, niiden tulisi siis keskittyä korottamaan naisjohtajien palkkoja (nythän ne ovat miesten palkkioita pienempiä), ja naisjohtajille pitäisi myös tarjota joustavampia työaikoja ja mahdollisuutta olla myös perheen kanssa.
Tosiasia on, että myös monet miehet olisivat innokkaampia hakeutumaan johtotehtäviin, jos pomon paikka ei merkitsisi luopumista vapaa-ajasta kokonaan.
