Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet naimisissa 23 vuotta, nyt mieheni ilmoitti, että ei jaksa enää, että ei saa tarpeeksi hellyyttä/seksiä. Ei ole myöntänyt, että olisi joku toinen. Myönnän, että minussa on vika, oikeastaan koko yhdessä oloajan jotenkin seksi ei ollut niin tärkeä asia minulle, muu läheisyys kyllä. Olen myös jotenkin kosketusarka ja mieheni tietää sen kyllä. Meillä on kaksi lasta, nyt jo täysi-ikäisiä. Odotamme aikaa avioliittoneuvojalle. Rakastan miestäni yli kaiken, joten onkohan tässä mitään enää tehtävissä.

Surullinen, 49

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Miehesi on ilmoittanut, ettei jaksa enää, koska ei saa suhteessanne tarpeeksi hellyyttä ja seksiä. Seksin puute on johtunut mielestäsi sinusta eli halujesi vähyydestä ja kosketusarkuudesta. Kerrot rakastavasi miestäsi yli kaiken ja mietit onko mitään tehtävissä.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että varmasti jotain on tehtävissä jos rakkautta riittää! Hienoa, että olette varanneet ajan avioliittoneuvojalle. Tämä tekee minun työni kysymykseesi vastaajana helpommaksi, koska olisin suositellut juuri avun hakemista tilanteeseen. Olette jo varmaan pariterapiassa, mutta kirjoitan tähän nyt muutamia ajatuksia sinulle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Hyvin usein parit tulevat pariterapiaan liian myöhään eli silloin kun toinen on miettinyt ehkä pitkäänkin eroa. Hedelmällistä olisi ollut, että miehesi olisi kertonut tuskastaan läheisyyden ja seksin puutteen vuoksi paljon aikaisemmin. Näin asia olisi joko omin avuin tai ammattiauttajan avulla voinut helpottua paljon ennen miehesi näin suurta turhautumista.

Kosketusherkkyys on haastetta tuova asia seksielämän kannalta. Mietin mitä kosketusherkkyys tarkoittaa sinun kohdallasi ja miten olet ratkaissut sen kanssa elämisen. Keskustelun avulla asiaa tutkien löytyy varmasti tapoja olla lähellä ja kosketuksessa niin, että se on sinulle miellyttävää. Vaikka erityistä herkkyyttä kosketukselle ei olisikaan, ihmiset ovat erilaisia siinä, minkälainen kosketus missäkin paikassa tuntuu hyvältä. Intiimeissä tilanteissa väkisinkin toista joutuu auttamaan kertomalla siitä, mikä tuntuu miellyttävältä ja mikä ei. Tyydyttävä seksielämä vaatii puhumista, emme pysty ainoastaan vaistonvaraisesti tuntemaan kaikki kumppania miellyttäviä tapoja tuottaa nautintoa.

Kun sanot, että seksi ei ole ollut sinulle tärkeää, on hyvä miettiä miksi ei. Saatko tyydytyksen eli orgasmin seksin aikana? Oletko uskaltanut kertoa miehellesi, mikä sinua kiihottaa ja millaisesta seksistä pidät? Usein pariterapiassa törmää siihen, että seksistä ja siihen liittyvistä toiveista ei juurikaan puhuta. Liittyykö miehesi haluamaan seksiin sinun näkökulmastasi jotain vastenmielistä? Miten sinut olet vartalosi suhteen? Näitä ja paljon muuta teillä on mahdollisuus selvittää ammattiauttajan kanssa!

Onnea teille parisuhdekriisistänne selviytymiseen!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kuvaisin itse parhaani mukaan tilannettani seuraavanlaisesti: Aina parisuhteemme alusta alkaen (4 vuotta sitten) on vaimoni ollut paljon tukea ja huomiota tarvitseva ihminen. Hän on saanut voimakkaan uskonnollisen kasvatuksen yh-äidiltään, joka taas on elänyt täysin miten huvittaa ja ollutkin esim. irtosuhteissa enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. Lyhyesti sanottuna vaimoni kasvatusta leimaa epäjohdonmukaisuus ja useat, toistuvat turvattomuuden tunteet sekä lapsuuden puuttuminen siinä mielessä, että hän on joutunut ottamaan aivan liikaa vastuuta jo alle kouluikäisenä ja esim. toimimaan äidilleen terapeuttina mm. hänen miesongelmistaan.

VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi! Kirjoitat rankasta parisuhdetilanteesta varsin kauniisti ja puolisoasi ymmärtävästi. Kirjoitat, että olet yrittänyt parhaasi olla kuunteleva, tukeva, auttava, rakastava ja hellä aviomies. Pidä kiinni näistä hienoista ja arvokkaista ominaisuuksistasi! Toivottavasti puolisosi osaa arvostaa näitä piirteitä. Mielestäni myös sinä ansaitset tulla rakastetuksi ja hyvin kohdelluksi!

En halua ottaa tässä vastauksessani sen enempää kantaa vaimosi psyykkiseen tilaan, sillä en ole kuullut hänen omaa tarinaansa. On hyvä, että hänellä on psykologikontakti, sillä kuvauksesi perusteella hän tarvitsee apua.

Sen sijaan haluan ottaa kantaa siihen, ettei kenenkään pidä joutua henkisen väkivallan kohteeksi! Henkistä väkivaltaa on monenlaista. Se voi olla toisen tahallista loukkaamista, arvostelua, murjottamista, huomiotta jättämistä, töykeyttä, huutamista, raivoamista, epäilemistä, syyttämistä, nolaamista, häiritsemistä, pelottelua, uhkailua, kiristämistä, alistamista, liikkumisen / ihmissuhteiden / rahankäytön kontrollointia ja / tai rajoittamista... Jatkuessaan pidempään henkisen väkivallan kohde saattaa vähitellen uhriutua eli sopeutua omaan kohtaloonsa ja ehkä alkaa virheellisesti ajattelemaan ansaitsevansa saamansa kohtelun.

Yleensä niin henkisellä kuin fyysiselläkin väkivallalla on taipumus raaistua ajan myötä, ellei väkivallan kierrettä saada katkaistua. Väkivalta kun loppuu harvoin itsestään ellei siihen puututa tarpeeksi jämerästi. On tärkeää, että väkivallan käyttäjä ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään ja haluaa aidosti muuttua. Mietit, että kun annat vaimollesi anteeksi henkisen väkivallan käytön, niin etkö ole itse oikeutettu samaan...? Sanotaan, että "silmä silmästä ja hammas hampaasta", mutta itse en suosittele tätä tietä. Väkivalta kun ei vähene sitä lisäämällä vaan sitä rajoittamalla. Kostaminen ei ratkaise mitään vaan yleensä vain pahentaa tilannetta. Sen sijaan suosittelen, ettet enää suostu huonoon kohteluun!

On hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua Suhdeklinikan kautta! Se kertoo sinun halustasi muuttaa nykyistä tilannetta ja löytää siihen uusia ratkaisuja. Kysyt mahdollisuutta pariterapiaan. Maksutonta ja luottamuksellista terapeuttista apua voitte saada alueenne Perheasiain neuvottelukeskuksesta. Älä jää odottamaan parempaa huomista vaan hae terapeuttista apua jo tänään!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Mies jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia. Hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa vaikka lupasi minulle että selvitämme asiamme ensin. Olimme olleet silloin yhdessä lähes 17-vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Mies muuttui täysin. Hän ei pitänyt enää asioista mistä ennen piti ja omat lapsetkaan ei kiinnostaneet. Ei edes silloin kun tämä uusi nainen ja hänen mies tekivät meistä peräättömiä lastensuojeluilmoituksia ja saimme tappouhkauksia. Minulle soitti vielä toinenkin nainen ketä kertoi olleensa mieheni kanssa ja että hän pyörittää kolmea naista. Mieheni seurusteli muutaman kuukauden naisen kanssa mutta asui minun kanssa vielä. Samalla hän mietti palaisiko kuitenkin takaisin meidän kanssa. Tätä vaihetta kesti kauan ja se oli tuskallista. Lopulta mies valitsi meidät mutta jäi taas muutaman kuukauden päästä kiinni että oli tekemisissä edelleen naisen kanssa.

Olemme edelleen yhdessä mutta emme puhu mitään tapahtuneesta emmekä suhteemme jatkosta. Mies ei tiedä miksi niin toimi eikä osaa antaa mitään selitystä tapahtuneelle. Emme puhu muuta kuin arkisista asioista ja se vaivaa minua. Itse mietin naimisiin menoa tai haluanko vielä lapsia ym mutta mies ei osaa sanoa mitään. En pysty käsittelemään tapahtunutta kenenkään kanssa tai puhumaan haaveistani tai toiveistani en edes peloistani. Mies aina lupaa että alamme puhumaan mutta niin ei ikinä käy. Olen väsynyt rikottuihin lupauksiin ja valheisiin. En usko että hän muuttuu ja pelkään koska kaikki toistuu. Kannattaako olla miehen kanssa joka ei osaa puhua eikä edes yritä helpottaa oloani tai halua miettiä tulevaisuuttamme. Mies on ennekin valehdellut minulle monista asioista ihan suhteen alusta asti. Tuntuu etten pääse eteenpäin eikä mies halua edes nähdä vaivaa asian eteen. Emme edes tee mitään yhdessä. Minua vaivaa myös se etten pysty luottamaan häneen. Enkö vaan uskalla päästää hänestä irti vaikka pitäisi.

Surullinen äiti, 33

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Minäkin tulin surulliseksi lukiessani sitä. Miehesi on kohdellut sinua kurjasti ja olet joutunut kokemaan todella ikäviä asioita.

Teillä on takana pitkä pätkä parisuhdetta ja lapsiperhe-elämää. Kerrot, että miehesi on muuttunut täysin. Oletan, että olette olleet yhdessä ihan nuoresta asti. Voisiko kyse olla elämättömän elämän velkomisesta nyt tässä vaiheessa? Oli miten tahansa, mikään ei tietenkään oikeuta valehtelua ja pettämistä.

Olet nyt väsynyt valehteluun ja rikottuihin lupauksiin asioiden selvittämisestä puhumalla. Pohdit, kannattaako olla miehen kanssa, joka ei halua miettiä yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta teillä on pitkä parisuhde ja lapsia. Kysymykseesi voit vastata vain sinä itse. Sen voi sinulle kyllä sanoa, että naimisiin menoa ja lapsien hankintaa ei tässä vaiheessa kannata ajatella. Ne sitoisivat sinut vain entistä tiukemmin mieheen, johon et pysty luottamaan.

Viestisi viimeinen lause on tärkeä. Mietit, etkö vain uskalla päästää miehestäsi irti, vaikka pitäisi. Lauseen loppuosa kertoo, että tiedät jo, mitä sinun kannattaisi tehdä. Alkuosa kertoo pelosta. Mieti, mitä pelkäät. Yksin jäämistä? Pärjäämistä? Muiden suhtautumista? Sitä, että katuisit? Pelkosi ovat hyvin ymmärrettäviä. Muista silti, kun näitä mietit, että pelko ei ole koskaan hyvä syy olla parisuhteessa.

Kun puhuminen kotona kahden kesken ei onnistu, kannattaa hakea apua parisuhdeasioiden ammattilaisilta. Maksutonta apua voi tiedustella lähimmästä Perheasiain neuvottelukeskuksesta, oman kunnan perheneuvolasta tai neuvolan kautta. Olisi tosi tärkeää, että oppisitte yhdessä selvittämään asioitanne puhumalla. Käsittelemättöminä kriisit kerryttävät tunnetaakkaa, joka kulkee mukananne aina. Puhumisen opettelu ja asioiden selvittely on tärkeää myös lastenne kannalta. He ovat joutuneet elämään näiden parisuhdekiemuroiden keskellä ja ne ovat varmasti vaikuttaneet myös heihin. Sinun oman jaksamisesi kannalta olisi hyvä, että pääsisit myös itse puhumaan tuntojasi jollekin ja käsittelemään kaikkea, mitä olet kokenut.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Epätietoinen 40v avautuisi sellaisella että, olemme kumppanini kanssa olleet 7v yhdessä, arki on ollut rankkaa, lapsia on ollut 4 , 10-18v. Nyt kk takaperin kumppani ilm että haluaa eron. Ei puheita ei selityksiä. Hän oli täynnä vihaa kun koitin avata keskustelua että eikö asioille aina ole tehtävissä jotain. Hän vaan halusi että lähden hetimiten, no tästä ei nyt niin äkkiä lähdetä. Ja lastenkin takia on turha hosua. Olen miettinyt paljon asioita ja ollut itsekseni, tajunnut omia "virheitäni" ja suhteen käänteitä. Hänelle olen ne kertonut. Nyt olen aika jaloillani, haluan silti suhteemme jatkuvan koska siinä on niin paljon hyvää. Toinen on ilmaissut halunsa tulla lähelle mutta on sitä mieltä että ei ole järkevää kiusata. Tein sitten selväksi että olen nyt sitten asuntoa etsimässä ja voimmeko siihen asti kun sen saan niin koittaa selvitä tästä arjesta. Lastenkin takia. Rakastan häntä enkä halua hänelle mitään ongelmia arkeen. Niin sitten hän ei enää vastaakkaan minulle mitään. Kysyin että kai ymmärrät että minä en sitten muuton jälkeen tässä tietenkään näitä arki asioita ole jakamassa. Niin täysi hiljaisuus. Olen valmis tekemään mitä vain tämän suhteen eteen. Mutta kun en tiedä enään mitä toinen ajattelee...

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Mikäli ymmärrän oikein, olet elänyt uusperhekuviossa miehesi ja neljän lapsen kanssa. Miehesi on yllätykseksesi ilmoittanut halustaan erota kertomatta syytä ja haluamatta keskustella asiasta. Hän haluaa, että lähdet kotoa pikimmiten lastesi kanssa. Kerrot rakastavasi häntä ja olet valmis tekemään kaikkesi tämän suhteen eteen. Olet kertonut hänelle halustasi yrittää ja myös myöntänyt tehneesi virheitä. Hän pysyy vaitonaisena etkä tiedä mitä hän ajattelee.

Miehesi käytös tuntuu sinusta varmasti käsittämättömältä. Ero on iso asia ja sinulle on tärkeää saada tietää miksi miehesi haluaa eroa. Kuten olet kokenut, uusperhe-elämä on usein haastavaa. Ilmeisesti kertomastasi rankkuudesta huolimatta olette saaneet arjen toimimaan, koska näet suhteen jatkumisen myös lasten kannalta parhaaksi. Ilmeisesti koet, ettei miehesi jollain tavalla pärjää arjessa yksin lasten kanssa, koska mietit arjen sujumista eron jälkeen.

Mieleeni tulee tarkentavia kysymyksiä. Mitähän muuta kuin toimivaa arkea hän jäisi vaille, jos suhteenne päättyy? Kerrot hänen tällä hetkellä hänen ilmaisseen halunsa tulla lähelle, mutta hän ei halua kiusata. En tiedä tarkoitatko seksiä vai muuta läheisyyttä. Ja mitä kiusaaminen mahtaa tarkoittaa. Lähtisiköhän hän avaamaan sinulle tätä lausetta, jos sinäkään et saa kiinni siitä? Mietin myös millaisia tunteita hän on tuntenut sinua kohtaan viime aikoina ennen ilmoitustaan, vai onko hän silloinkin ollut puhumaton? Voisiko hänellä olla toinen suhde? Yllättävät käänteet usein viittaavat kolmanteen osapuoleen. Tai voisiko hänellä olla jotain henkilökohtaista kriisiä, ahdistusta tai masennusta muuhun kuin parisuhteeseenne liittyen? Yksi vaihtoehto on, että hänelle vain tullut mitta täyteen pitkään jatkuneiden ongelmien myötä. Joskus siitä saa jonkinlaista ennakkovaroitusta ja joskus tilanne tulee eteen täysin yllättäen juuri ns. ”puhumattomien” osapuolten kanssa.

Tilanne on kovin turhauttava kannaltasi. Tarvitset keskustelua asiasta, mutta jos toinen ei siihen suostu, mietin voitko tehdä asialle mitään. Jos asunto on miehesi, sinun ennen pitkää sieltä lähdettävä. Lasten ja sinun kannaltasi olisi hedelmällistä hoitaa mahdollinen ero asiallisesti eikä sitä oikein voi tehdä ilman keskustelua. Mikähän saisi hänet avautumaan? Voisiko ystävällissävyinen kirje, ystävän käyttäminen ”selvitysmiehenä” tms. toimia? Parikeskustelut ammattiauttajalla olisivat varmasti hyödyllisiä, jos miehesi olisi niihin suostuvainen. Erokriisiin voi hakea apua myös yksin esim. kirkon perheneuvonnasta.

Jaksamisia ja hyviä keskusteluja tai rohkeita siirtoja toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kysyisin miten tulisi menetellä suhteeni kun minusta tuntuu,että toisen osapuolen tunteet kohtaani ovat hiipuneet?

VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että sinusta tuntuu, että kumppanisi tunteet sinua kohtaan ovat hiipuneet. Jos ymmärsin viestisi oikein, niin muutos hänen suhtautumisessa sinuun/suhteeseenne alkoi jo yli kaksi vuotta sitten. Kerrot hänen sanoneen muutoksen syyksi työpaineet, mutta itse ajattelet, että kyse on mahdollisesti muustakin.

Olet todennäköisesti yrittänyt ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, sillä se lienee ensimmäinen tapa selvittää asiaa. Yleensä paras tapa selvitellä parisuhteeseen liittyviä epävarmuuksia tai pettymyksiä on ottaa asia puheeksi mahdollisimman suoraan ja syyttämättä. Voit myös kertoa omia havaintojasi suhteestanne ja kuvata sitä, mitä ne sinussa herättävät. Tässäkin tapauksessa parasta on puhua rohkeasti omista epävarmuuksista sekä peloista ja mitä ne sinulle merkitsevät. Sanot, että suhteestanne eivät tiedä muut kuin kumppanisi lapsi ja ystävä. Se tuntuu kieltämättä erikoiselta sillä suhteenne on jatkunut jo useamman vuoden. On tärkeää miettiä omalta osaltaan millaisen parisuhteen haluaa ja mihin on valmis sopeutumaan. Yleensä ei ole hyvä pitkän aikaa sopeutua olosuhteisiin, jotka ovat toisen asettamia mutta jotka itsestä tuntuvat epätyydyttäviltä.

Lyhyen viestisi perusteella en lähde tässä arvailemaan mistä kaikesta on kysymys sillä taustalla voi olla mitä tahansa. Koska koet, että asiat välillänne eivät mielestäsi ole hyvin ja luottamus suhteeseenne sekä riittävä tunneyhteys väliltänne puuttuu, olisi varmaankin tärkeää odottamisen sijaa tarttua asiaan ja lähteä selvittämään asiaa. Kysytkin mihin asiasta voi ottaa yhteyttä. Koska en viestisi perusteella tiedä asuinpaikkaasi, niin yleisellä tasolla voisin sanoa, että monilla paikkakunnilla on Kirkon perheasian neuvottelukeskuksia, joihin voi hakeutua joko yksin tai puolison kanssa saamaan keskusteluapua parisuhteen tilanteisiin. Yhteystiedot löytyvät netistä. Asiakkaiden ei tarvitse kuulua kirkkoon. Tarjolla on myös yksityisiä, maksulisia pariterapiapalveluja, joita löytyy netistä tai esimerkiksi pariterapia.fi -sivuilta. Yksityiselle hakeutumisessa on tärkeää varmistaa, että kyseessä on Valviran hyväksymä virallisesti pätevä psykoterapeutti.

Toivotan sinulle hyvää alkavaa talvea!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen vasta 17-vuotias, mutta olen seurustellut nyt lähes kaksi vuotta 21-vuotiaan miehen kanssa. Asumme kaukana toisistamme enkä voi aina tietää mitä toisessa päässä tapahtuu. Nyt hiljattain kuulin, että (ex?)poikaystäväni on pettänyt minua naapurinsa kanssa lähes meidän suhteemme alusta tähän päivään asti. Hän yritti aina saada minut kuulostamaan syylliseltä ja osoitteli sormella minua, että minuun ei voi luottaa. Vaikka todellisuudessa minä en ole ikinä pettänyt ketään ja hän itse teki selkäni takana kaikkea. Hän ei ole ilmeisesti tehnyt vastaavaa aiemmissa suhteissaan vaan on itse tullut petetyksi. En osannut edes kuvitella mitään tälläistä tapahtuvan. Hän yritti vakuuttaa minua siitä, että on hyvin pahoillaan ja rakastaa minua.

Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia? Tunnen oloni erittäin loukatuksi ja huijatuksi. Hän pyytää uutta mahdollisuutta, mutta kuinka pystyn ikinä antamaan anteeksi mitään tälläistä? Hän on pettänyt minua saman ihmisen kanssa ja niin monta kertaa, ettei pysy enää laskuissa.

Toivoton

VASTAUS: Nimimerkkisi kuulostaa siltä, että kaikki toivo on jo mennyt, mutta jospa jonkin toivon pilkahduksen vielä löydät. Uskon ja toivon niin. Ensin luin postistasi sen, että olet nuori ja niin on miesystäväsikin. Olette seurustelleet lähes kaksi vuotta. Ei ihme, että tunteet ovat raastavia, kun toinen pettää. Tuo pitkä välimatka on varmaankin yksi asia, joka vaikuttaa teidän suhteeseenne. Joskus välimatka auttaa näkemään asioita tarkemmin ja joskus se saa taas kaipaamaan toista kovasti. Nyt välimatka liittyy myös siihen miten asioista selvittelette ja miten voit toimia, kun olet saanut tietää, että siellä kaukana kumppanillasi on joku toinen.

Nuo loukatuksi ja huijatuksi tulemisen tunteet ovat varmaankin melkein aina kuvioissa mukana, kun toinen ei olekaan ollut luotettava ja rehellinen. Saat ollakin loukkaantunut ja tärkeää onkin, että tutkistelet tunteita, joita sinussa liikkuu. Ne eivät ole vääriä tai pahoja, vaan kertovat sinulle viestejä siitä, että nyt on näiden ajatusten aika ja mietit seuraavia askeleita.

Kysyt suoraan miten pitäisi toimia. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi. Voit ryhtyä selvittämään tilannetta ja yrittää pelastaa teidän suhde tai sitten lähdet kulkemaan kohti eroa. Toinen valinta liittyy siihen, että haluatko selvittää ja käydä läpi asioita miesystäväsi kanssa, olipa lopputulos mikä tahansa? Kukaan muu ei voi antaa yhtä oikeaa vastausta näihin kysymyksiin.

Olet ilmeisesti jostakin saanut varmuuden ja tiedon siitä mitä ”toisessa päässä” on tapahtunut. Miten mies kertoi tästä kaikesta? Tuntuiko, että hän yrittää selvittää asioita vai vähätteleekö ja selitteleekö hän asioita. Aika usein pettäjälle on vaikeaa myöntää omaa syyllisyyttään. Se on inhimillistäkin. Useimmille meistä on aika vaikeaa myöntää, että on itse mokannut. Silti tästä kaikesta pitää päästä puhumaan, jos haluat asiaa selvittää.

Tuo on tietysti kohtuutonta, että hän syyttää sinua pettämisestä ja yrittää saada sinut näyttämään syylliseltä. Sekin on vanha konsti, jota moni muukin on yrittänyt. Siihen voit heti sanoa, että sinua syyttämällä tästä ei ainakaan voi kovin hyvin yhteiseen jatkoon selvitä.

Jos haluat yrittää selvittää tilannetta, tarvitsen jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä mitä on tapahtunut. Aivan kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää. Kumppanisi on jo ollut pahoillaan ja ehkä pyytänyt anteeksikin. Sekin on tärkeää ja auttaa teitä molempia, varsinkin jos anteeksipyyntö tuntuu aidolta. Silti usein mietin, että jos toista loukkaa syvästi, niin ei kukaan toinen voi sivusta vaatia, että heti pitää antaa anteeksi ja jatkaa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nuoressa suhteessa tämä on vakavan pysähdyksen paikka. Jatkaa voi vain silloin jos molemmat pysähtyvät nyt ja pääsette puhumaan kaikesta tärkeästä suhteessanne. Näitä läpikäydessä pitäisi sitten tulla sellainen olo, että jollakin tavalla taas katsotte samaan suuntaan. Jos kaikki tämä tapahtuu, niin luottamus voi lähteä rakentumaan uudelleen. Luulen, että pääset selville siitä, mitä voit ja haluat tehdä, nyt kun olet ryhtynyt asiaa selvittämään.

Toivoa alkutalveen!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen nainen iältäni47v, mieheni on 36 vuotias. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta. Kesti kolme vuotta ilman riitoja lukuunottamatta minun mustasukkaisuuttani, miehelläni on paljon naispuoleisia ystäviä joihin hän on yhteydessä netin välityksellä. Lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta riitti. Suhdettamme on rasittanut minun luottamus mieheeni, luottamus koki kolauksen suhteemme alussa, tein väärin kun luin mieheni keskustelun naispuoleisen ystävän kanssa, viestin sisältö oli hyvinkin seksistinen. Olin aivan rikki. Mies perusteli sen olevan huumoria.

Tämän vuoden maaliskuulla suhteemme rakoili, taas kävin lukemassa yhden keskustelun, sen sisältö tuntui pahalle ja parisuhdettamme loukkaavalle. Mieheni käytös muuttui huhtikuussa, hänestä tuli hyvin etäinen, kaikki yhteinen tekeminen loppui, lämpö, läheisyys ja seksi loppui. Yritin puhua, kysyä missä mennään, kaikki oli kujlemma hyvin. Kävimme kesälomalla ulkomailla, kaipasin läheisyyttä, siitä tuli riitaa, puolet matkasta meni pilalle. Kotona sain taas tilaisuuden tutkia mieheni puhelimen, järkytyin. Tajusin että hänellä oli ollut seksisuhde naiseen jonka minäkin tiedän. Suhde oli alkanut huhtikuussa. Tapailuja oli useampia, viimeisin yhteisen matkamme jälkeen elokuussa, he olivat viettäneet yön mieheni kaverin mökillä. Olen ihan rikki, mies ei osaa sanoa syytä teolleen, ei oikein suostu puhumaan mitään. Alussa kielsi kaiken. Miten tästä voin selvitä, kumpikaan ei halua erota. Puhuminen ei luonnistu. Minä haluan puhua, mies sanoo että asia on jo käsitelty hänen osaltA. En saa miehestäni mitään irti. En pysty luottamaan. Mies on tapaillut tätä naista töidensä lomassa, mies betoni alalla. Pelkään että he lankeavat taas toisiinsa ellei suhteemme piristy. Nainen asuu keskustassa, miehelläni alkaa 2 kk työt keskustassa. Pelkään, haluan jatkuvasti tietää missä mieheni kulkee, jos hän on kotona päivän, minä työssä, olen rauhallinen mutta kun mies lähtee töihin, olen levoton. Tarvitsen neuvoja.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot neljän vuoden suhteessasi kokeneesi lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, mutta myös luottamuspulaa ja mustasukkaisuuden tunteita. Miehelläsi on naispuolisia ystäviä, joihin hän pitää yhteyttä netin välityksellä. Jo suhteen alussa järkytyit luettuasi miehesi keskusteluja naispuolisen ystävän kanssa. Huhtikuussa miehesi kirjoittelu toisen, sinulle tutun, naisen kanssa eteni seksisuhteeseen. Miehesi on lopettanut suhteen, mutta sinä pelkäät sen jatkuvan. Ette kumpikaan halua erota. Miehesi on haluton käsittelemään tapahtunutta. Pyydät neuvoja tilanteeseen.

Vaikka nykyajan some- ja nettimaailma tarjoavat oivia tilaisuuksia suhteen ulkopuoliseen virikkeiden hakuun sitä haluaville, pariskunnat harvoin sopivat pelisääntöjä muiden ihmisten kanssa viestittelyyn ja chattailuun. Usein asia tulee yllätyksenä toiselle osapuolelle ja sitten on pähkäiltävä mitä se tarkoittaa parisuhteen kannalta. Toki joissain suhteissa on sopivaa kirjoitella yksityisviestejä ja chattailla muiden kanssa kokematta sitä omaa suhdetta uhkaavana. Usein kuitenkin pitkäaikainen ulkopuoliselle ihmiselle uskoutuminen ja/tai flirttailu kirjoittelemalla koetaan hyvin loukkaavaksi, joskus jopa pahemmaksi uskottomuudeksi kuin yhden yön seksiseikkailu.

Suhteenne alussa miehesi kuittasi sinun mielestäsi seksistisen kirjoittelun huumoriksi. Jäätyään kiinni seksisuhteesta, hän ei ensin myöntänyt pettäneensä. Myönnettyään tapahtuneen hän ei ole halukas asiaa käsittelemään. Koet ettet saa miehestäsi mitään irti. Se on varmasti turhauttavaa ja raskasta. Sinun näkökulmastasi asian käsittely on kesken ja olet jäänyt asian kanssa yksin. Ei ole mukavaa epäillä, kontrolloida ja pelätä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Sinun luottamuksesi uudelleen rakentumisen kannalta olisi tärkeää, että miehesi ottaisi vastuun teostaan, kykenisi osoittamaan myötätuntoa sinua kohtaan ja ehkä jollain lailla hyvittelemään tapahtunutta. Luottamuksen voi saada takaisin perinpohjaisten keskustelujen ja uusien, hyvien luottamusta herättävien kokemusten avulla. Jotta voisitte jatkaa parisuhteessa tyytyväisinä, asiasta on vaan keskusteltava. Parempaa keinoa ei ole keksitty. Asian sivuuttaminen ei toimi. Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa. Ihmiset toki ovat yksilöllisiä sen suhteen miten selviytyvät kohtaamistaan vaikeuksista, mutta yleensä uskottomuus jää työstämättömänä vaivaamaan hyvin pitkään. Petetyksi tulemisen kokemuksella on yleensä vaikutuksensa myös mahdollisiin tuleviin ihmissuhteisiin.

Kerrot, että kumpikaan ei halua erota. Mietin mikä pitää teitä yhdessä? Mitkä ovat ne suhteenne hyvät puolet, jotka saavat sinut jatkamaan suhdetta tämän kolauksen jälkeen? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä lapsia tai yhteistä omaisuutta, jotka yleensä saavat ihmiset yrittämään yhdessä uskottomuuden jälkeen. Jos keskustelisimme kasvokkain, kysyisin sinulta mitä kaikkia tunteita miehesi uskottomuus sinussa herättää. Kerrot, että olet ollut ”rikki.” Kirjoitat myös pelosta. Kerrot pelkääväsi, että miehesi lankeaa tähän naiseen uudestaan jos suhteenne ei piristy. Lauseesta minulle tulee sellainen olo, että koet jotenkin syyllisyyttä tapahtuneesta. Mietin oletko pystynyt tuntemaan vihaa tai kiukkua tapahtuneen johdosta? Kerrot, että hän ei osaa sanoa syytä käytökseensä. Keskusteluissanne ei ilmeisesti selvinnyt miksi miehesi kokee tarvetta kirjoitella seksuaalissävytteisesti muiden naisten kanssa. Ja miksi hän oli uskoton juuri tämän naisen kanssa. Se, että sinäkin tiedät naisen, tuntuu sinusta varmasti erityisen pahalta. Joskus uskoton osapuoli perustelee tekoaan parisuhteen toimimattomuudella tai suoraan toisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä. Uskoton osapuoli on kuitenkin yksin vastuussa tekemästään toista loukkaavasti teosta.

Kirjoitat suhteenne piristymisen toiveesta. Oletteko yhdessä miettineet suhteenne piristämiskeinoja? Olisiko hän valmis puhumaan niistä ensin ja sitä kautta voisitte päästä pohtimaan suhteenne tilaa ennen uskottomuutta ja puhumaan tapahtuneesta? Voisiko miehesi suostua pariterapiaan, rauhalliseen keskusteluun ammattilaisen avulla? Jos hän ei suostu keskustelemaan asiasta kotona tai pariterapiassa, suosittelen sinulle käyntejä yksin jollain ammattiauttajalla. Myös ystäviin on hyvä tukeutua tässä tilanteessa.

Voimia ja tilanteen helpottumista toivoen
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 21-vuotias naisen alku. Olen seurustellut avomieheni kanssa jo kuusi vuotta ja yhdessä olemme asuneet noin kaksi vuotta.

Nyt mietin miten tästä tilanteesta edetään.. Mies lupasi pohtia tulevaisuuden suunnitelmiaan ja kertomaan niistä minulle avoimesti. Tuntuu kuin matto olisi revitty jalkojen alta. Olemme aina suunnitelleet tulevaisuuttamme ja leikitelleet asian kanssa. Nyt tulevaisuus ei välttämättä ole enää itsestäänselvyys.

Epätoivoinen

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot suhteenne muuttuneen sen jälkeen, kun muutitte sinun opiskelusi vuoksi kotipaikkakunnalta eri puolelle Suomea. Miehesi ei ole sopeutunut uuteen tilanteeseen. Kerrot ettei hän poistu kotoa ja lähinnä pelaa koko päivän. Miehesi syyttää sinua tilanteestaan, vaikka itse halusi muuttaa heti perässä. Hän on nyt sanonut, ettei hän tiedä haluaako lapsia tulevaisuudessa. Tämä on tullut sinulle järkytyksenä, koska olette aina suunnitelleet tulevaisuuttanne yhdessä ja haluat ehdottomasti lapsia. Koet olevasi epätoivoinen ja mietit eroa.

Olet 21-vuotias, mutta olet seurustellut avomiehesi kanssa jo pitkään. Ilmeisesti miehesi on suunnilleen samanikäinen. Jäin miettimään missä vaiheessa olette joskus suunnitelleet hankkivanne lapset. Jos asia ei juuri tällä hetkellä ole ajankohtainen, miksihän miehesi miettii lapsi-asiaa juuri nyt? Liittyyköhän pohdinta jotenkin parisuhteeseenne yleisimmin? Onko hän alkanut jollain tavalla epäillä parisuhteenne toimivuutta ja kestävyyttä uudessa ja epämukavassa tilanteessa? Kun kaikki ympärillä on muuttunut (hän ei ole töissä, uusi paikkakunta, ei ystäviä eikä sukulaisia lähellä), suhteenne on hänelle ainoa tuttu asia. Väkisinkin parisuhteen merkitys korostuu ja nousee hänelle keskeiseksi uudessa tilanteessa. Suhteenne ehkä alkaa näyttäytyä uudessa valossa teille molemmille.

Mietit, voitko jatkaa suhdetta lapsiasian epäselvyyden vuoksi. Lasten hankkiminen yhdessä on luonnollisesti suuri sitoumus. Asiasta on hyvä olla varmuus teillä kummallakin. On hyvä, että miehesi on uskaltanut kertoa epäilyksistään, vaikka se onkin järkyttänyt sinua. Jos lopetat suhteen miehesi epävarmuuden vuoksi nyt, kadutko päätöstä joskus? Mitä jos tämä on vain väliaikainen, huono hetki suhteessanne, joka helpottuu miehesi oman elämäntilanteen kohentuessa? Onkohan tämä teille ensimmäinen kriisi parisuhteessanne? Pitkissä parisuhteissa on välillä vaikeampia vaiheita. Se, kuinka niistä selvitään, testaa parisuhteenne toimivuutta. Elämäntilanteenne on teille nyt poikkeuksellinen. Voisiko lapsi-asian jättää hautumaan ja yrittää saada elämänne mielekkääksi teille kummallekin uudella paikkakunnalla? Jos miehesi löytäisi töitä, harrastuksia, teille muodostuisi ystäväpiiriä sieltä, olisiko hän samanlaisissa mietteissä? Mietin myös miten parisuhteenne mahtaisi voida, jos olisitte ns. kaukosuhteessa. Joskus pariskunnat sopivat eron sijaan tauosta. On hyvä keskustella kaikista vaihtoehdoista.

Rakentavia keskusteluja toivoen

Perheneuvoja Nina