Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olimme puolisoni kanssa yhdessä melkein 5 vuotta. Meillä on puolivuotias lapsi. Petin puolisoani oman puhumattomuuteni takia sekä viestittelin parille naiselle. Erosimme tämän takia. Ongelma on, että en osannut enkä uskaltanut puhua itseäni häiritsevistä asioista. Kun riitelimme, emme saaneet asioita päätökseen. Puolisoni ottaa pienetkin asiat raskaasti, ja itselleni ne eivät vaikuta samalla tavalla. Tämä johti tyytymättömyyteeni. En osaa vieläkään kertoa syitä hänelle, miksi tein näin.

[b]Nyt löydät Suhdeklinikan myös Facebookista!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS:[/b] Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Itse asiassa se sisälsi jo paljon vastauksiakin, sellaisia, joita olet itse löytänyt syiksi aiempaan huonoon oloosi ja pettämiseesi parisuhteessasi. Onnittelen sinua siitä, että olet - osin pariterapianne avulla - oppinut tuntemaan itseäsi noin hyvin! Tapahtuipa suhteessasi entiseen vaimoosi mitä tahansa, olet käymässä läpi merkittävää kasvuprosessia. Se lupaa sinulle monilla elämänalueilla hyvää tulevaisuutta.

Pohdittuasi parisuhdettanne ja koko aiempaa elämääsi olet rakastunut entiseen puolisoosi uudelleen, mutta hänen tunteensa eivät ole samanlaiset. Tämä on aivan ymmärrettävää. Entinen puolisosi on käynyt läpi omat tunnemyrskynsä ja surutyönsä irtautuessaan suhteestanne, eikä hänen ole helppoa antaa enää tilaa rakastumisen tunteille sinua kohtaan. Jos hän päästäisi itsensä rakastumaan sinuun uudelleen, hän altistaisi itsensä taas hylätyksi tulemisen pelolle ja pettymykselle.

Luulen, että sinun on parasta toimia suhteessa häneen ystävällisesti, yhteistyöhaluisesti ja rauhallisesti. Älä ahdistele häntä rakastumisen tunteillasi. Se voisi enemmän loitontaa häntä kuin tuoda häntä lähemmäksi sinua. Voit toki ilmaista tunteesi hänelle, mutta anna hänelle tilaa miettiä asioita, tunnustella omia tunteitaan ja olla etäälläkin. Liika läheisyyden etsiminen voi tuntua hänestä painostavalta. Voit omalla, tavallisella elämälläsi osoittaa hänelle, millä tavalla olet nykyään erilainen, muuttunut mies. Pitkäjänteinen toiminta puhuu enemmän kuin sanat.

Voi myös käydä niin, että ex-vaimosi kyllä näkee muutoksesi ja arvostaa sitä, mutta ei sittenkään halua enää suhteeseen kanssasi. Hänellä on oikeus siihen valintaan. Oma muutoksesi ja kasvusi ei silti ole turhaa. Vaikka sitä voi nyt olla vaikeata uskoa, sinulle avautuu siinäkin tapauksessa mielekäs ja täysipainoinen elämä - omana itsenäsi, uudessa suhteessa sitten, kun olet siihen valmis.

Valoisaa elämää!

Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Erosimme 15 vuotta kestäneestä avioliitosta kaksi vuotta sitten. Meillä on ihanat lapset ja tämän eroajan, olemme olleet ihan mukavissa väleissä.

Kysymys kuuluu, mitä voisin tehdä. Mietimme että menemme treffeille. Minua pelottaa.. jos päätän lähteä tähän, löydänkö itseni samasta pisteestä, tai miten voin olla varma ja pysyä päätöksessäni.

Manna, 40

VASTAUS: Kirjeestäsi luen että koet olevasi tienristeyksessä: pohdit ja kyselet itseltäsi mitä valintoja sinun tulisi tehdä. Palatako takaisin yhteen entisen puolison kanssa vai pitää ero voimassa? Kerroit että teillä on hyvät välit ja että olet ollut myös onnellinen eron jälkeen. Olet saanut jotain mitä vailla olet ollut.

Toisaalta myös koet ettet ole löytänyt sitä mitä olet toivonut löytäväsi: elämäsi miestä, häntä joka "täyttäisi tyhjiön" sisälläsi. Ja vaikka koet että eropäätöksesi oli oikea etkä edelleenkään tunne vetoa entistä puolisoasi kohtaan, olet alkanut miettiä palaamista aiempaan suhteeseen. Mietit löydättekö vielä toisenne ja voiko rakkaus välillänne syttyä uudelleen.

Joskus käy niinkin, että eronnut pari löytää toisensa uudelleen (lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluttua) ja elää onnellista elämää yhdessä. Rakkaus voi siis syttyä uudelleen. Siksi uskon itse että se voisi olla mahdollista myös teille.

Ottaisin kuitenkin vakavasti myös huolesi siitä, että "löydät itsesi samasta pisteestä." Toisin sanoen teidän kannattaa keskustella ja pohtia asiaa yhdessä monelta kantilta. Mikä toi teidät alun perin yhteen, mistä saitte voimavaroja liittoonne, mitkä asiat kuormittivat sitä? Mitkä asiat vaikuttivat siihen, että lopulta erositte? Teidän kannattaa katsoa ensinnäkin siis taaksepäin. Sen lisäksi olisi hyvä pohtia tätä hetkeä: miten itse kunkin asiat ovat nyt, mikä teitä vetää yhteen, mikä taas vie poispäin toisistanne? Vielä kannattaa pohtia myös tulevaisuutta: jos palaamme yhteen, mitä itse kukin toivoo ja odottaa parisuhteelta? Minkä asioiden pitäisi olla toisin ettei sama kehityskulku toistuisi? Mitkä asiat lisäävät onnellisuutta itse kunkin elämässä, mitkä asiat taas kuluttavat?

Tässä siis muutamia miettimisen arvoisia kysymyksiä joista voi aloittaa asian työstämisen – yksin ja yhdessä. Kirjeesi ei kerro miten käsittelitte eroanne entisen puolisosi kanssa. Ero, siihen johtaneet syyt ja kaikki tunteet sekä eron vaikutukset on hyvä työstää läpi, että kaikki tarpeellinen tulisi sanoitetuksi. Jäin miettimään sitäkin, oletteko eronne käsittelyssä samassa vaiheessa: olethan sinä elänyt kaksi vuotta itseksesi (sinulla on ollut aikaa käydä läpi asioita) mutta puolisosi on kertomasi mukaan aloittanut uuden suhteen aika pian eronne jälkeen.   

Voisit ehkä lähestyä asiaa myös siitä näkökulmasta, mitä olet eron jälkeen löytänyt ja oppinut ja mitä vielä olisi löydettävissä. Kerroit että vaikka elämänne oli "hyvää ja tasapainoisen näköistä", voit kuitenkin huonosti etkä löytänyt muuta keinoa selvitä kuin ero. Kun käsittelit eroanne, millaisia syitä löysit sille että voit huonosti? Etkö kokenut parisuhdettanne tyydyttäväksi? Oliko elämänvaiheenne liiaksi sinua kuormittava? Oliko sisäisen kasvun tarpeesi pikemminkin peruste erolle kuin syy siihen? (Perustelusi erolle on se, ettei voinut kasvaa sisäisesti parisuhteessa. Voiko varsinainen syy löytyä syvemmältä?) Vielä voisit pohtia, oletko saavuttanut tavoitteesi: oletko kasvanut sisäisesti? Oletko löytänyt jotain uutta, jota voit tuoda suhteeseenne? Mitä olette yhdessä ymmärtäneet parisuhteestanne ja erostanne? Jäin miettimään myös kuvaamaasi "tyhjiötä sisälläsi": onko se jotain jonka vain toinen ihminen, muu kuin sinä itse, voi täyttää?  

Puhut viisaasti omasta ja lastesi onnellisuudesta. On tärkeää että kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia. Siksi on hyvä pohtia asioita ennen yhteen palaamista. Mutta tärkeää on myös muistaa tunteet toista kohtaan ja yhteinen tahto kulkea samaa polkua kumppaneina toisilleen.
Koet ehkä saaneesi enemmänkin kysymyksiä kuin vastauksia. Ajattelen kuitenkin että sinä löydät vastaukset yhdessä puolisosi kanssa asioista keskustellen.

Toivottavasti vastaukseni auttaa teitä alkuun. Kirkon perheneuvonta ja muut tahot auttavat mielellään mahdollisuuksiensa mukaan sinua ja koko perhettäsi! 

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Voiko eron jälkeen palata yhteen? Vaimoni ja silloin kaksivuotias tyttäremme muutti poisyhteisestä kodistamme tasan kaksi vuotta sitten. Itse eron aiheutin.

Halusin kovasti uutta alkua, mutta hän epäröi. Kaikki tuntui menevän aina vain paremmin, mutta nyt yllättäen hän sanoi, ettei tule mitään. Hän ei uskalla heittäytyä, ettei tule uutta ikävää eroa. Hän ei luota, että olen muuttunut. Minun arvomaailmani on kahden viime vuoden aikana muuttunut totaalisesti, mutta en tiedä millä saisin hänet uskomaan. Millä saisin hänet uudelleen luottamaan? Hän toivoo meidän olevan ystäviä, mutta ei sen enempää. Luovutanko vai yritänkö vielä vakuuttaa? Kovasti toivoisin saada perheeni takaisin. Varsinkin, kun itse tiedän sen hajottaneeni.

Pete, 43 vuotta

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Oletpa todella joutunut kokemaan kovia. Fyysinen sairastuminen, ero, monen läheisen ihmisen kuolema lyhyen ajan sisällä, ongelmia töissä ja masennus. Kaikki tämä muutaman vuoden sisään. Elämä on todella ravistellut sinua.

Hienoa, että osasit hakeutua hoitoon masennusdiagnoosin saatuasi. Se on varmaankin auttanut sinua selvittelemään elämääsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Sitä kautta myös uudenlainen keskusteluyhteys ex-vaimoosi on mahdollistunut.

Eroprosessiin kuuluu usein vihan tunteiden vaihe. Vihan ja kiukun avulla pyritään pääsemään irti vanhasta, jotta pystyttäisiin suuntautumaan kohti uutta. Vihaa tuntee luonnollisesti se, joka on jätetty ja jota on kohdeltu huonosti. Myös eropäätöksen tehnyt osapuoli on monesti vihainen exälleen ja ajattelee ja puhuu hänestä ilkeästi.

Siinä on usein takana syyllisyys omasta toiminnasta ja siitä tuskasta, jota on entiselle kumppanilleen aiheuttanut. Koska syyllisyys ja häpeä ovat ankeita tunteita kantaa, ne naamioituvat helposti vihan valepukuun. Silloin ex-puoliso saa niskaansa kohtuutonta ja ansaitsematonta kiukkua. Toinen asia sitten on, että varmasti jokaisen eron takana on myös ihan todellisia pettymyksiä ja loukkaantumisia, jotka nostattavat negatiivisia tunteita vielä eron jälkeenkin. Arvelisin, että sinun tapauksessasi on kyse näistä molemmista.

Kun toinen entisistä puolisoista, tai molemmat, on vihainen ja ilmaisee sitä, on selvää että välit viilenevät. Teidän tapauksessanne oli onnellista, että siitä huolimatta keskusteluyhteys välillänne löytyi uudestaan. Yhteisen lapsenne kannalta, ja etenkin hänen sairastumisensa takia, tämä on ollut todella upea juttu.

Olet kokenut monenlaisia menetyksiä, joista nyt haluaisit korjata sen, joka ehkä voisi vielä olla mahdollista. Ex-vaimosi on näiden parin vuoden aikana käynyt läpi omia prosessejaan ja pyrkinyt selviytymään erostanne mahdollisimman hyvin. Voin hyvin kuvitella, että lämmennyt yhteys välillänne on ollut hänelle hyvin hämmentävää. Hän on todennäköisesti ollut, ja on ehkä edelleenkin, monenlaisten tunteiden myllerryksessä. Osoittaa vastuullista vanhemmuutta, että hän pyrkii varjelemaan tytärtänne uudelta pettymykseltä, mikäli uusi yhteinen alku ei onnistuisikaan. Osoita, että ymmärrät tämän. Painostaminen ei auta. Parasta olisi, että hän itse näkee sinussa tapahtuneen muutoksen.

Ottaa varmasti aikaa ennen kuin hän voi luottaa sen olevan pysyvää. Älä siis kiirehdi yhteen paluun kanssa. Olkaa rauhassa ystäviä keskenänne ja vanhempia tyttärellenne.

Näytä käytännössä, että olet tosissasi hänen suhteensa. Osoita kaiken tavoin olevasi hänen luottamuksensa arvoinen. Teot ja käytäntö ovat paljon vahvempia kuin sanat ja lupaukset. Anna niiden siis puhua puolestasi. Ystävinä voitte ehkä käydä joskus ulkona yhdessä syömässä tms? Tai vähintään voitte retkeillä yhdessä tyttärenne kanssa.

Neuvoni on, että lakkaa painostamasta häntä parisuhteeseen ja keskity olemaan hyvä isä tyttärellenne ja luotettava ystävä hänelle. Ne ovat reittejä, joita kautta voit sulattaa hänen sydämensä, jos se vielä jotenkin on mahdollista.

Toivon lämpimästi, että voit vielä voittaa puolellesi ex-vaimosi luottamuksen ja rakkauden sekä toivotan kärsivällisyyttä matkallasi sitä tavoitetta kohden.

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Hymyilyttää kun vain ajattelenkin tätä ihmistä. Ajattelen hänen hellyttävää hymyään ja niin ihanaa ääntään etten malttaisi odottaa, että näemme taas! Tunnen perhosia vatsassa ja hänen suudelmat tuntuvat valehtelematta varpaissa asti. Hänen tuoksunsa on vastustamaton, hänen halauksessaan tunnen olevani turvassa kaikelta, ihailen hänen ulkomuotoaan suuresti ja luonne kruunaa kaiken. Hän on fiksu, ahkera, kunnianhimoinen ja huomioiva. Seksi on loistavaa, se toimii ja sitä on paljon! Taidan olla, ei, olen silmittömän rakastunut! Ja kaiken lisäksi tunne on molemminpuolinen.

VASTAUS: Ihan ensimmäiseksi: onnittelut siitä, mitä sinulla on. Kuvailet tunnetta ja suhdetta sellaisella tavalla, joka tuo mieleen vain yhden ajatuksen: pidä tästä kiinni!

Mutta sitten... pettäminen on syvä loukkaus. Varsinkin pitkään jatkunut sellainen. Olit syystäkin katkera ja vihainen. Miksi kukaan tekisi sellaista ihmiselle jota rakastaa? Kerroit, että olet miettinyt sitä. Ehkä olette yhdessäkin miettineet. Ja niinhän se usein on, että mitään yksiselitteistä syytä tai "helppoa" selitystä ei löydy. Pettäessään ihminen tekee valintoja, joiden syvin olemus saattaa jäädä hänelle itselleenkin hämäräksi. Ulkopuolinen suhde on usein ratkaisuyritys johonkin, mutta mitä sillä on yrittey ratkaista? Omaa sisäistä ristiriitaa vai suhteen ongelmaa?

Pettämisen ei tarvitse kuitenkaan olla parisuhteen loppu. Te erositte ja se on ymmärrettävä ratkaisu. Kuitenkin kaiken väärän ja loukkaavan käytöksen takaa alkaa uudelleen hahmottua ja tulla esiin se hyvä, mitä teillä on ollut. Jos molemmat tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita panostamaan suhteeseen ei ole mitään estettä, etteikö suhde toimisi nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen tekee virheitä. Olennaista on se, mitä niistä oppii. Perheneuvojana ja pariterapeuttina olen tavannut monia pareja, jotka ovat jatkaneet pettämisen jälkeen. Jos pettänyt osapuoli on valmis keskustelemaan asiasta, niin ennuste on hyvä. Monet ovat kertoneet suhteen jopa parantuneen. Ei toki pettämisen ansiosta vaan siksi, että on puhuttu enemmän ja syvemmin kuin aikaisemmin.

Entä läheisten mielipiteet? Läheisesi tarkoittavat varmasti hyvää ja yrittävät suojella sinua. Jos todella ovat ystäviäsi, he tukevat sinua, oli päätöksesi sitten mikä tahansa. Mietit, oletko valmis ottamaan riskin, ja yrittämään vielä? Sanoisin, että suurempi riski on olla yrittämättä. Et koskaan tietäisi, olisiko sittenkin pitänyt. Jos yrität, voit onnistua. Riski on siinä, että petyt uudelleen. Silloin sinun ei tarvitse enää jossitella, vaan päätös on helppo.

Onko hän valmis ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan? Haluatko sinä antaa anteeksi ja opetella taas luottamaan? Jos vastaat näihin kysymyksiin myönteisesti, niin toivotan teille onnea myös tulevaisuudessa!

Perheneuvoja, Heikki

KYSYMYS: Seurustelin ennen miehen kanssa, joka on minua vuoden vanhempi, mutta minä petin häntä henkisellä tasolla. Suhteemme kesti melkein puolitoista vuotta. Meillä on sellainen erikoinen yhteys, jota ei ole jokaisella parisuhteessa olevalla, joten koen, että hän oli minun "se oikea”.

Nyt en tiedä mitä minä ajattelisin. Emme halua kertoa kenellekkään, mutta mitä voimme tehdä? Hän tietää ettei halua olla minun kanssa enää. Ainakin kovasti väittää. Mutta mitä pitäisi tehdä? Olen sekaisin ja en voi lopettaa hänen rakastamista. Haluamme olla kuitenkin väleissä, mutta en tiedä pystynkö tunteideni takia ja tämmöisen soutamisen ja huopaamisen takia varsinkin kun hän saa minut toivomaan ja luulemaan kaikenlaista! Haluaisin meidät vain takaisin yhteen.

Nimim. Epätoivoinen Vailla Suuntaa, 17 vuotta

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Nimimerkkisi jo oikeastaan kertoo paljon tilanteestasi ja tunteistasi. Olet ajautunut ja eksynyt epäselvään suhteeseen ja tunnet siinä ahdistusta. Kysymyksesi luettuani en ihmettele yhtään, että tunnet epätoivoa. Suhteenne on sisältänyt paljon edestakaista liikettä; eroamista, paluuta yhteen, kompastelua, pettämistä, uutta yritystä... Ei ihme, että olet sekaisin. Kuvailemasi kaltainen tilanne olisi kuluttava kenelle tahansa. Elämässä ei tarvitse aina määrätietoisesti edetä kohti päämäärää, mutta on tärkeää, että on jotain liikettä kohti parempaa. Tuntuu, että olette juuttuneet "soutamiseen ja huopaamiseen", kuten kirjoitat.

Ihmisestä luopuminen tai irrottautuminen on joskus todella vaikeaa. Silloinkin, kun on tunne siitä, että tämä suhde ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. En tiedä, mitä tarkoitat "henkisellä pettämisellä", mutta luulen, että sekin osaltaan kertoo siitä, että alusta alkaen teidän on ollut vaikea sitoutua ja pysähtyä toistenne kohdalla. Jostain syytä, kuitenkin, palatte aina, tavalla tai toisella, toistenne luokse. Kuullostaa siltä, että tuo irtipäästäminen on teille molemmille vaikeaa. Ehkä siksi hän käy edelleen "lämmittelemässä" luonasi, vaikka on jo toisessa suhteessa, ehkä maailma tuntuu kylmältä ilman sinua.

Minuun teki vaikutuksen, se että tunnistit itsessäsi sen, ettet "halua satuttaa ketään" tai, että kehotit miestä ajattelemaan nykyistä kumppianiaan ja hänen tunteitaan. Tämä osoittaa se, että olet empaattinen ja kykenet näkemään myös suhteenne ulkopuolelle.

Luuletko, että voisit päästää hänestä irti? Vaikka vähäksi aikaa ja miettiä, ja kuullostella, miltä se tuntuu. Ymmärrän, että erossa oleminen sattuu, mutta sattuuko se yhtä paljo,n kuin kuvailemasi tunne toivon heräämisestä ja sen menettämisestä? Voiko erossa olo sattua yhtä paljon, kuin se tyhjyys, jota koet kun hän lähteekin luotasi "lämmmittämisen" jälkeen ja jäät yksin? Sattuuko se yhtä paljon, kuin tunne siitä, että satutat jotakuta ulkopuolista?

Luulen, että näiden kysymysten miettiminen on helpompaa muualla kuin "soutuveneessä eksyksissä matkalla ei minnekään". Tarvitset ympärillesi hetken rauhaa ja tyyntä, silloin kuulet vastauksetkin selvemmin.

Kirjeen alussa kerrot, että välillänne oli "erikoinen yhteys" . Se on hienoa; sitä tunnetta ja kokemusta ei kukaan ole ottamassa sinulta pois. Saat tallentaa sen itsellesi kokemukseksi ja aarteeksi. Ehkä joskus tulee joku toinen, joka tuntee erityiseltä, vaikka eri tavalla.

Vastasinkohan sinulle mitenkään, vai kysyinkö vaan kanssasi lisää. Toivotttvasti löydät vastaukset itsestäsi. Minä ainakin uskon niin.

Kohti valoa!
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Muutettiin vaimon kanssa erilleen syksyllä, hän ilmoitti vaan, että haluaa olla yksin. Oltiin yli 20 vuotta yhdessä.

Olihan meillä välillä kaikkia hankaluuksia suhteen aikana. Edelleen olemme kavereita ja pidetään yhteyttä. Itse ajattelen häntä vielä koko ajan ja välillä on tosi huonoja hetkiä, jolloin turvaudun alkoholiin. Rakastan häntä vielä todella paljon ja haluaisin hänet luokseni, tiedän, että hänkin välittää minusta, mutta ei kuulemma enää “sillä tavalla”. Onkohan konsteja, miten voisin yrittää häntä takaisin luokseni vielä vai onko kaikki loppu?

Mies, 41

VASTAUS: Kuulostaa siltä, että erilleen muuttamisen syyt ovat sinulle suurelta osin kysymysmerkkejä. Elitte yhdessä parikymmentä vuotta ja vaikeuksiakin oli, sen kerrot. Sinä rakastat vaimoasi vielä, ja hänkin välittää sinusta, mutta "ei sillä tavalla".

Tarina kuulostaa ymmärrettävältä. Ollaan yhdessä ja eletään kohtuullisen mukavasti. Vähitellen etäännytään, kumpikin tekee omia juttujansa, ei puhuta kovinkaan paljon, vaikeista asioista saattaa jäädä selvittämätöntä pahaa mieltä hampaan koloon. Jonakin päivänä toinen sitten kokee, että suhteessa ei enää ole tarpeeksi läheisyyttä ja haluaa lähteä, koska kipinä on hiipunut. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus, arvaus paremminkin. En tiedä, menikö se teillä näin tai yhtään tähän suuntaankaan, mutta siitä olen varma, että teidän kannattaisi istua kaikessa rauhassa alas ja puhua.

Ehdota vaimollesi vaikka, että kumpikin listaa paperille kysymyksiä, joita haluaisi kysyä toiselta. Kysymykset voivat liittyä menneisiin tapahtumiin tai tämänhetkisiin odotuksiin, ihan mihin tahansa. Varatkaa sitten aikaa ja rauhallinen tilanne, jossa puhelimet eivät soi eivätkä muutkaan häiriöt uhkaa ja käsitelkää kysymyksenne yksi kerrallaan. Toinen kysyy, toinen vastaa. Sitä, joka on kulloinkin vastaamassa, ei saa keskeyttää. Kysyjä ei puolustaudu eikä korjaile puhujaa ("Ei se noin mennyt, vaan...").

Olennaista on kuunnella, mitä toinen on kokenut, miltä hänestä on tuntunut. Kun vastaaja on saanut rauhassa vastata omalla tavallaan, kysyjä saa kommentoida ja selittää asiaa omalta kannaltaan. Sitten siirrytään seuraavaan kysymykseen.

Jos tilanne alkaa mennä päälle puhumiseksi, on syytä pitää tauko ja rauhoittua kunnolla. Jos tuntuu, että keskustelua ei kahden kesken synny tai se menee koko ajan riitelyksi, suosittelen pariterapiaa avuksi.

Riippumatta siitä, eroatteko vai löytyykö yhdessä jatkamiselle mahdollisuus, kumpikin hyötyy siitä, että saatte selvitetyksi, mikä tähän tilanteeseen on johtanut ja mitä toivoisitte toisiltanne.

Älkää unohtako hyvää palautetta. Kertokaa toisillenne siitäkin, mitä toisissanne arvostatte.

Ja vielä sinua ajatellen: älä hoida pahaa oloa alkoholilla. Mitä muuta voisit tehdä silloin, kun olo on vaikea? Kenen kanssa voit jutella, mitä harrastaa? Jos lähdet vaikkapa vain lenkille, osa pahasta olosta hälvenee matkan varrelle. Pääset kyllä eteenpäin päivä kerrallaan. Tulee aika, jolloin voit paremmin, vaikka sitä ei huonona hetkenä kykene uskomaan. Ja keskusteluapua kannattaa hakea yksinkin.

Voimia elämääsi! Selviät kyllä.
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olin poikaystäväni kanssa yhdessä kolme vuotta, joista asuimme saman katon alla kaksi ja puoli vuotta. Taloudellisesti oli todella tiukkaa, sillä molemmat opiskelivat. Tarvitsin paljon apua mieheltä koulutehtävissäni ja hän auttoi. Omasta mielestäni hänen puhumattomuus ja stressi vei meidät siihen tilanteeseen, että hän tahtoi erota. Eron jälkeen hän sanoi, että olin pistänyt itseni aina etusijalle ja että hän oli luopunut omista asioistaan, että voi auttaa mua ja kaiken tämän lisäksi olin kiitämätön.

Nyt kun tiedän mitä tein väärin, olen pyytänyt mahdollisuutta kokeilla vielä yhdessäoloa. Tiedän, mikä ongelma oli ja olen parantanut tapani ja voin vielläkin parantaa.

Mies sanoo, että ei jaksaisi antaa mahdollisuutta, sillä ei usko että se toimisi.

Mitä meidän pitäisi tehdä? Rakastan häntä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, mutta hänen tuntee ovat hiipuneet vähemmälle, koska olemme riidelleet ja hänellä on paljon stressiä. Pitäisikö hänen antaa mahdollisuus vai onko vika mussa, kun hänestä on tullut rakkaampi ja en osaa jatkaa elämää yksin?

Toivon mahdollisuutta, että voin näyttää olevani nyt parempi ja hän ei usko mahdollisuuden auttavan mitään.



Mies petti mua kahden eri henkilön kanssa pari kertaa. Erosimme tämän tultua tietooni pari kuukautta myöhemmin. Ja silti siis minä tahdon palata yhteen.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa kysyt mitä teidän pitäisi tehdä tilanteessa, jossa sinä toivoisit teidän yrittävän eron jälkeen uudelleen yhdessäoloa, mutta entinen poikaystäväsi ei usko että se toimisi ja hänen tunteensa ovat hiipuneet. Kysyt myös että pitäisikö hänen antaa sinulle mahdollisuus vai onko vika sinussa ja mahdollisesti sinun vaikeudessasi päästää irti ja jatkaa elämääsi.

Hyviä kysymyksiä ja varmaankin aika moni tunnistaa itsensä tämänkaltaisesta tilanteesta. Kaipuusta menetetyn rakkauden perään on kirjoitettu lukuisia lauluja ja runoja juuri siksi, että nuo tilanteet herättävät niin vahvoja, raastavia tunteita. Ihmiset ovat eroissa usein eri mieltä siitä, että yritimmekö riittävästi ja olisiko meillä ollut vielä mahdollisuuksia. On myös hyvin tavallista, että jompikumpi puolisoista haluaa eroa enemmän ja toisen on ”suostuttava” siihen.

Luen kirjeestäsi syyllisyyttä, katumusta ja myös voimakasta tarvetta korjata sekä omaa käyttäytymistä että myös sitä kuvaa minkälaisena entinen poikaystäväsi sinut näki ja koki. On hienoa, että nyt kun tiedät, pystyt ottamaan vastuuta omasta osuudestasi parisuhteeseenne ja tapahtuneeseen. Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta ja kumpikin omalta osaltaan vaikuttaa suhteen toimimiseen ja/tai toimimattomuuteen. On siis asioiden yksinkertaistamista ajatella, että suhteenne ei toiminut siksi, että sinä teit/toimit väärin. Pohdit itsekin, että hänen puhumattomuus ja stressi vaikuttivat myös tilanteeseen. Kirjeesi perusteella kuulostaakin siltä, että poikaystäväsi ei suhteenne aikana kertonut sinulle miten hän kokee suhteenne ja sinun käyttäytymisesi. Hän kommunikoi tyytymättömyyttään uskottomuudella ja lopulta eroamalla. Vasta sen jälkeen hän alkoi sanomaan asioita, syyttämällä. Se on hänen osuuttaan. Ei ole ihme, että sinusta tuntuu ikävältä kuulla noita asioita vasta jälkikäteen.

On myös helppo ymmärtää, että nyt kun tiedät miten hän asiat koki, niin haluaisit korjata, saada uuden mahdollisuuden. On itse asiassa aika tavallista sekin, että vasta suhteen päätyttyä, etäisyyden päästä, pystymme näkemään ja nimeämään suhteen aikaisia asioita paremmin.

Mutta noihin kysymyksiisi. Ajattelen että toista ihmistä ei ole mahdollista pakottaa haluamaan. Pakottaminen yleensä vain pahentaa asioita. Voimme ajatella, että on epäreilua luetella epäkohtia jälkikäteen ilman että antaa toiselle mahdollisuutta korjata. Siitä huolimatta meillä ei ole oikeutta vaatia uutta mahdollisuutta, vaan on päästettävä toinen menemään, jos hän niin haluaa.

Minusta viestisi tärkein kysymys on oikeastaan tuo kohta, jossa pohdit itseäsi ja sitä että onko kyse sinusta ja sinun vaikeudestasi jatkaa elämääsi ilman häntä. Jos näin olisi, niin miksiköhän se on niin vaikeaa?
Mikä siinä tuntuu erityisen vaikealta? Yksin oleminen? Jätetyksi tuleminen? Torjutuksi tuleminen? Kelpaamattomuus? Se, että toinen näkee minut ”väärin”? Miten tämä vaikeus mahdollisesti liittyy sinuun ja sinun historiaasi?

On aika tavallista sekin, että eron jälkeen puolisot näkevät yhteisen suhteensa ja kummankin osuuden siinä eri tavalla. Siihen on usein hyvä jossain määrin myös suostua. Se ei tarkoita sitä, että jommankumman kanta olisi oikeampi.

Ihmiset joita olemme rakastaneet jäävät meihin. He opettavat meille asioita itsestämme ja elämästä ylipäätään. Rakkauden päättyminen on usein raskasta. On kuitenkin tärkeää surra pois ja pystyä vähitellen päästämään irti jotta uusi voisi tulla tilalle.

Hyvää jatkoa Sinulle!

perheneuvoja Helena