Dia's diaries

Mainitsin aamublogissani epäilykseni horolessesta Mr_Manalan aliaksena.

Nyt horolesse katosi koko citystä, eikä Manala blogiini kirjoittamistaan tulikivenkatkuisista kommenteista huolimatta ole vieläkään kieltänyt olevansa horolessen takana.

Mielenkiintoinen sattuma – vai onko sattumaa lainkaan? Hmm…

Käytöskaava on sama kuin gekko-trollin kanssa: kun kirjoitan vapaasti aiheesta blogiini, trolli deletoi itsensä citystä.

Kukakohan lienee seuraava trolli, vai onkohan sen takana piileskelevällä aivovammalla oikeasti kanttia tulla cityyn ihan omalla nikillään kertomaan, mihin sattuu? :)

Palstojen ulkopuolella horon isännäksi on veikkailtu myös Machinerya alias Mr_Manalaa, joka pari vuotta sitten vainosi TohveliElukkaa niin pitkään, että tämä lähti citystä. Tohviksen mukaan käytössä oli niin mustamaalaava city-kirjoittelu kuin sen ulkopuolinenkin toiminta, mm. meilailu myös Tohviksen miehelle.

[LAINAUS tazzi]
[LAINAUS horolesse]
Erittäin perustellusti, jos ihminen ensiksi käyttää perusteluja ilmaistaakseen sitä, että toinen henkilö olisi käyttänyt ajatteluprosessinsa perusteena komponenttia x ja tällä perusteella ilmaissut y, minkä ensiksi mainittu tulkitsi omalla tavallaan, voidaan päätellä seuraavaa: Korrelaatio ei ilman erikseen esitettyä kaavaa ole todennettavissa. Tuntemattomat tekijät puuttuvat päätöksentekoprosessin arviointivaiheesta. Black Swan scenario tulis ottaa huomioon vaihtoehtoisessa ilmaisutavassa. Tulisikin suorittaa uudelleen arviointi, missä otetaan huomioon puutteet. Toisaalta pyytäisin kirjoittajaa liittämään mukaan viisitoista esimerkkiä, joita voitaisiin mutustella, makustella ja maiskutella. Tämä on vain oma mielipiteeni. En halua esittää tyhjentävästi mitään. Korjatkaa jos olen väärässä.
[/LAINAUS]
Hmm. Ongelman lähestyminen matematiikasta tuttujen muuttujien säestämänä antaa aihetta ihan uudelle spekulaatiolle nimimerkistä nimimerkin takana. Toisen viimeinen viesti on 2.10. ja toisen ensimmäinen on 2.10.
[/LAINAUS]

Ruuasta puhuminen lienee yhteistä niin Manalalle kuin kk:llekin, samoin naisten vainoaminen ilman mitään pätevää syytä. Kk:han vainosi aikanaan mm. Vendettaa ja Almista.

Voihan olla niinkin, että kk esittää manalamaista tyyppiä horon kautta, mutta sellainen virtuaalinen kimppakiva lienee jo aika aivosolmu rivicityläisen mietiskeltäväksi.

Pitäneekin kysyä korstolta, onko sille tullut jo ihmeellistä postia, missä musta kerrotaan "totuuksia". :D

Edit. milloinkohan Manala ilmestyy kuvaan kieltääkseen horo-isännyyden? Sitä odotellessa :)

Oli muuten kk oikeassa, Espritistä saa kivoja kuteita. Ostin jokin aika sitten hienon kauluspaidan, maksoi vain satasen, ja heti eka käyttökerralla irtosi sellainen hieno olevinaan kalvosinnappi.

Great.

Oisko kk:lla lisää hyviä vinkkejä, jotta rahoilleen saa varmasti vastinetta?

Aitolehti nousi julkisuuteen väitettyään harrastaneensa intiimiasioita Eremenkon kanssa. Joku random strippari kertoi roskalehdelle olevansa Hyypiän tyttöystävä/petikumppani. Näitähän riittää vaikka miten paljon, ja jokaisen tarinan kaava menee suurinpiirtein näin: itsellään ei oo muuta tarjottavaa ku verta SPR:lle, eikä sitäkään välttämättä huolita.

Mitä tällainen osaamattomuuden mestariksikin pätevä wannabe-julkkis huomiohoro voi tehdä saadakseen huomiota? Aivan, muuttua parasiitiksi. "Kyllä ton valokeilasta riittää mullekin." Käsitystä soveliaisuuden rajoista ei näillä tyhjäpäillä yleensä ole, joten kaikki keinot laitetaan kiertoon ja käyttöön: velehtelu, hännystely, tarinoiden sepittäminen ja totuuden muokkaaminen itselleen suotuisammaksi.

Saadussa julkisuudessa sitten paistatellaan, kerrotaan lisää tarinoita ja ollaan olevinaan jotain ihan muuta kuin mihin omat kyvyt riittäisivät edes sponsoreiden ja avustajien kanssa. Otetaan "omaperäisiä" tatskoja, jotka menee päin vittua; perutaan leikisti häät naamakirjailmoituksella saadakseen lisähuomiota; mennään naimisiin live-ohjelmassa ja jäädään ilman roskalehden tempauksesta lupaamaansa palkkiota + erotaan katkerasti parin vuoden päästä; kuvitellaan olevansa Suomen Barbie, kun todellisuudessa saa pikkulapset itkemään naamallaan, meikin kanssa tai ilman, ja tappouhkauksesta voisi käydä "Mä istun sun päälle!". Kansan keskosuosikiksi pääsee myös eroamalla ja sopimalla tietyin väliajoin, kuten Suomen omat M&M sekä lisääntymäänkin ehtineet Virpi&Tauski ovat osoittaneet.

Uskon, että jokaisella ihmisellä on voimavaransa, osa ei vain osaa hyödyttää sitä, vaan pyrkii ihan toisenlaisille apajille, ja jollei omat keinot riitä, "lainataan" muilta. Eikä haittaa yhtään, että matkalla vähän valehdellaan, muunnellaan totuutta ja "liimaudutaan" toiseen liaanimaisesti imeäkseen edes hitusen tuota ah niin makoisa julkisuuden valokeilaa.

Miksi julkisuus sitten on näille todellisuudessa keskivertotallustajille niin tärkeää? Eikö äiti ja isi kehuneet tarpeeksi, ja nyt pitää saada koko maailma polvilleen ja hurraamaan? Aika usein taustalta paljastuu juuri tuollaista laiminlyöntiä, mikä on tietty harmi, mutta juna meni jo, ja nyt pitäisikin itkemisen sijasta keskittyä korjaamaan vahinkoja. Kuitenkin seuraavaksi nämä itselleen tärkeyttään todistelevat tyhjäpäät tuhlaavat arvokasta aikaansa muka-korjaavaan toimintaan, jolla todellisuudessa vain aiheutetaan lisää vahinkoa ensisijaisesti itselleen. Minkäs voi, jos kyvyt ei riitä edes itsensä ymmärtämiseen.

Onhan se ikävää, että voisi hyvällä syyllä uskoa olleensa inspiraation lähde "40 v. ja neitsyt" -leffan käsikirjoittajille tai jos on alakerrastaan Ron Jeremyn täysi vastakohta, mutta naamasta on kuin kaksoisveljensä. Paha olonsa voi lievittyä monella tapaa, joista alkeellisin lienee niiden kimppuun hyökkääminen, jotka ovat saaneet ajallaan ja enemmän juuri sitä, mikä on itseltään jäänyt uupumaan.

Surullista.

Parissa ketjussa on tänään neuvottu ihmisiä esittämään jotain muuta kuin mitä he ovat, minkä ideana on ilmeisesti uskotella itselleen asioiden olevan edes näennäisesti paremmin kuin ne todellisuudessa ovat. Vaikka kyseinen toiminta saattaisikin sopia sen ehdottajalle, yleensä itsepetosta pidetään epäsuotuisana toimintana, koska - let's face it - sehän on valheessa elämistä ja omasta halustaan vielä.

Omien vajavaisuuksien ja alamäkien tunnistaminen on sitä vastoin tervettä, koska täydellisyyttä on olemasa vain esineissä ja utopistisissa näkemyksissä, muttei ihmisissä kokonaisvaltaisesti. Tiedostaessaan omat heikot kohtansa niitä voi työstää tai vain pitää mielessä - molemmat tavat ovat yhtä hyviä, koska edistävät itsetuntemusta. Rationalisointia ei tarvita, koska selittely on tyhjää. Pääasia, että ihminen tiedostaa itseään.

Annan tähän pienen esimerkin. Oletetaan, ettei jonkun aivotoiminta yksinkertaisesti riitä kapasiteetiltaan käsittämään tiettyjä asioita, olivatpa ne tutkimustietoa, kertomuksia tai matematiikan yhtälöitä. Yksi tapa on uskotella itselleen, etteivät nämä asiat ole tärkeitä tai etteivät ne ole totta. Tätä sanotaan rationalisoinniksi tai jopa itselleen valehtelemiseksi. Henkilö itse tietysti pitää kyseistä toimintaa ainoastaan järkevänä, koska uskoo siihen itse täysin (hänenhän on pakko).

Järkevämpi ja terveempi tapa suhtautua asiaan, jota ei kykene ymmärtämään, on tilanteen hyväksyminen: "Tämä vaikuttaa minusta epäilyttävältä enkä näe sitä mahdollisena tai en ymmärrä sitä lainkaan enkä osaa/jaksa paneutua siihen ymmärtääkseni paremmin, joten päädyn hyväksymään tilanteen tällaisenaan, eli minä en tähän usko tai tätä ymmärrä." Luonnollisesti tällainen suhtautuminen ei ota kantaa asiaan itseensä mitenkään, vaan ainoastaan ihmisen suhtautumiseen asiaan.

Asian kieltäminen, looginen umpikuja, living in denial: "Tämä ei voi olla totta, koska se ei vaan voi olla totta." Ihmisaivot saattavat käyttää tätä keinoa esim. shokkitilanteissa, koska totuuden hyväksyminen sillä hetkellä on ihan liian tuskaista. Ajan ja ammattiavun kanssa ihminen pääsee yleensä tämänkin suojamuurin yli, muttei aina lopullisesti, koska mm. epäselvissä tapauksissa, joissa on edes promillen verran toivoa, toivo jää elämään.

Inspiraatio

Puurot ja vellit menee sanalaskusta päätellen aika usein sekaisin, mutta onkohan kenelläkään cityläisellä mennyt ikinä esim. geishapallot ja vihreät kuulat sekaisin nin, että on istunut metallipallot poskissa ja alapää valuis vihreää sokerilimaa?

Tässä siis vielä kerran ote linkin tekstistä:

[LAINAUS eräs city-horo]
mul on sellaset kuulat jota mä kutsun poppareiksi :))) ne surisee :P ja tekee hywää :P ja mul on ne tällä hetkellä piilossa!!! :)))) *uih* :P
[/LAINAUS]

Liikutuin tänään huomattuani yhden häirikön poistaneen itsensä ihan oma-aloitteisesti mun elämästä. En tosin ollut noteerannut ko. tapausta muutamaan päivään, ja tänään se löi mulle luurin korvaan kolmesti, koska ei ilmeisesti osannut vastata kysymyksiini. Noh, God speed.

Aikaisemmin päivällä liikutuin huomattuani erään fanini käyttäneen ihan tosissaan aikaansa ja rahaansa mun huomioimiseen - taas kerran. Niin onnettoman aloittelijamaista kohkaamista kuin sen toiminta onkin, on se silti huomioimisen arvoista. Mähän oon sen inspiraatio, eikä sillä ois mitään ilman mua.

Kiitos molemmille. Olen ilosta sanaton.

Tästä on jo jonkin aikaa, kerronpa kuitenkin.

Aamukuudelta tulee tekstari, jossa päivitellään erästä lentokoneturmaa. Viesti alkaa sanoilla: "Luinpa tässä Hesaria aamupalalla ja ajattelin, että haluaisit tietää tämän uutisen."

Kiitos ajatuksesta, onhan se tosiaan mahtavaa munkin aloittaa aamuni lukemalla suru-uutinen kymmenien ihmisten kuolemasta lentokoneonnettomuudessa.

Soitin tälle ihmiselle ja oikeasti kauniin sanakääntein kerroin, että pyysinhän häntä jo kolmesti viimeisen kuukauden aikana olemaan kertomatta minulle tällaisista asioista. Seuraan kyllä mediaa ja tiedän, mitä maailmassa tapahtuu, mutten todellakaan halua herättyäni ihan ensimmäiseksi lukea kuolemauutisia.

Vastareaktio henkii lämpöä, on jopa kuuma: "No jollei sua kiinnosta, että ihmisiä kuolee, niin kuolkoon sitten vaikka kaikki! Miten sä voitkaan olla noin tunnekylmä!" ja luuri kiinni.

Terve. Tai siis ei varmasti ollut.

Eräästä lukemastani jutusta muistui mieleen ala-aste, missä eräs poika ilmeisesti yritti kiusata mua sanomalla luurangoksi. Joo, 160cm/50kg on vitunmoinen luuranko! xD Mikä hassuinta, tuo poika oli itse varmaan puolet kevyempi kuin minä ja vielä päätä pidempikin.

Jotkut kusee siis omille nilkoilleen aika taidokkaasti, pahimmillaan läpi elämän ja vielä julkisestikin. Tyhmimmät käyttää siihen aikansa ohella myös rahaansa ja hermojaan. Toisaalta, eipä ole iso menetys maailmalle.

Huom. tarina tapahtui irl.

Tilanne 1. Henkilöt A ja B.
A: Mun tunnukset ei toimi, voisitsä tilata sun tunnuksilla mulle nämä 20 tuotetta?
B: Totta kai. *näppisnaputtelua* No niin, se on nyt tehty, ole hyvä.
A: En mä varmaan niitä kaikkia pidä, palautan osan mut haluun tsekata ne kaikki kuitenkin.
B: Muuten, yks mun aiemmin tilaama tuote meni rikki, voinko palauttaa sen samassa paketissa sun tulevien palautusten kanssa?
A: Joo, jos tuot sen mulle.

Tilanne 2. Henkilöt A ja B.
A: Teen palautuksen ensi viikolla, joten tuo mulle se rikkinäinen tuote.
B: Toimitin sen jo, se tuotiin sulle eilen.
A: No, lähetin sen takaisin, koska sun piti itse tuoda se.
B: ?
A: Niin, sanoin palauttavani tuotteen sun puolesta, jos tuot sen mulle itse, ja sä lähetit sen eli toimitutit jollain toisella.
B: Niin?
A: Niin, sun kuule kuuluis hoitaa omat asiasi itse eikä nakittaa niitä muille!
B: Anna olla, hoidan itse palautuksen.

Tilanne 3. Henkilöt A ja B.
A: Ei se sun tuottees ois mahtunutkaan siihen mun palautuslaatikkoon.
B: Harmi, ettet kertonut sitä aikaisemmin, en olisi vaivannut sua koko asialla ollenkaan.
A: No en mä sitä tiennytkään kun vasta tänään kun pakkasin laatikkoa.
B: Mä haluan kertoa sulle, että musta tuntui todella pahalta, että käskytit mua jotenkin periaatteellisesti hoitamaan sen asian just sun tavalla.
A: Aha.

Tilanne 4. Henkilöt A ja B.
A: Kuule B, mulla on sulle asiaa. Musta on inhottavaa, että sä leikit mun koiran kanssa.
B: Se tapahtui vain kerran, kun hengasin C:n kanssa ja hän hoiti koiraasi.
A: Joka tapauksessa, älä koske enää mun koiraan.
B: Selvä, en koske enää sun koiraan.

Tilanne 5. henkilöt A, B ja C.
B ja C käsittelevät papereita. A istuu saman pöydän ääressä.B ja C siirtelevät papereita edestakaisin. A ottaa käteensä nipun papereita ja paiskaa ne pöydälle.

C: Oho, kova pamahdus.
B: Miksiköhän niitä papereita piti paiskoa?
A: Niin, ei niitä pidäkään paiskoa.
B: Siis sähän just itse paiskasit paperit pöytään?
A: Ja SÄ paiskoit niitä koko ajan.
C: Mä olin vieressä koko ajan, eihän kukaan niitä paiskonut paitsi sinä, A, äsken.
A: *mutinaa*
B: Hei, jos sulla on jokin ongelma, kerro siitä äläkä ole hankala.
A: *hymyilee vittumaisesti* Mikä sulla on ku naamas alkaa punottaa?
B: *korottaa ääntään* Siis mitä paskaa sä nyt oikein jauhat?
C: Hei rauhoitu nyt.
B: En rauhoitu kun tää on ihan sietämätöntä!

C nousee pöydästä ja poistuu tilanteesta.

Tilanne 6. Henkilöt A, B ja D.
A: No voi sua B, mikäs sulle nyt tuli kun naamasikin meni ihan ryttyyn?
B: *ääni väristen* Nyt mulle riitti. Tarvitsen takaisin sen lainaamasi mapin. En halua olla enää tekemisissä kanssasi.
A: No voi voi. Palauta mulle ensin se sopimus Y.
B: Sähän hait sen jo viime viikolla. Nyt se mun mappi tänne.
A: Saat sen joskus. Se ei nyt oo mukana vaan D:llä.

B poistuu rakennuksesta, soittaa D:lle ja pyytää saada A:n lainaaman mapin. D:n mukaan mappi on edelleen A:n hallussa eikä ollutkaan missään vaiheessa D:n käsissä. B soittaa A:lle, joka ei vastaa. B lähettää A:lle tekstiviestin, jossa kertoo hakevansa mapin A:n luota kahden päivän päästä.

Tilanne 7. Henkilö A on yksin.
Jäätyään yksin A hymyilee itsekseen riemuvoittoaan. Häntä ei enää vitutakaan niin paljon iso häviämänsä oikeusjuttu, lääkäriltään saama epämiellyttävä diagnoosi ja edellisyönä nähty elämääntilanteeseensa pohjautuva karmiva painajainen. Hän kokee mielihyvää B:n mielipahasta: "Mä tosiaan tiedän, mistä naruista pitää vedellä, jotta sen saa ärtymään."

Tilanne 8. Henkilö B on yksin.
Mietittyään itsekseen ja pohdittuaan myös kahden kaverinsa kanssa henkilö A:n käytöksen räjähtelevyyttä ja lapsellisuutta, joita on jatkunut jo vuosien ajan tasaisin väliajoin ilman minkäänlaista kehitystä parempaan suuntaan, B päättää yksinkertaisesti lopettaa yhteydenpidon A:han. Menetyksiä ei siitä tulisi, päinvastoin, olo paranisi, kun ei tarvitsisi sietää milloin mistäkin suuttuvaa epäjohdonmukaista uhmakiukuttelevaa päällepäsmäriä.

Sokerina pohjalla: A ja B ovat toistensa verisukulaisia. Nice going.

Vaikka se veemäiseltä joidenkin korviin kuulostaakin, en ole itse enää vuosiin antanut mitään merkitystä sille, onko vittumaisesti käyttäytyvä ihminen satunnainen ohikulkija vai vuosien ajan lähipiirissä oleskellut ystävä tai sukulainen. Rajaamalla hankalat ihmiset pois elämästäni olen parantanut omaa oloani samalla kun nämä "suvun kuuluu pitää yhtä" kärvistelevät edelleen niin kesäisistä mökkiyllätysvierailuista kuin "eräiltä" saamatta jääneistä joulukorteista.