Dia's diaries

Ihastuttava PT:ni laati mulle tappo-ohjelman: ilmeisesti treenaan nyt samoilla painoilla kuin se punttisika itsekin treenaa. Oh lucky me.

Eilisen jalkatreenin päätteeksi potkin salilla säkkiä sydämeni kyllyydestä, vaikkei jaloista enää tuntunutkaan irtoavan voimaa. Hyvä kun kävely sujui.

Sitten lähetin rakkaalleni raportin siitä, että olen aloittanut kickboxingin. Osasin kuitenkin samalla typottaa, että aloitin kickboYingin. Poikapotkimista. Jei. Mä osasin. Taas!

Rakas tiedusteli varovasti, onko kyseessä uusi vai vanha harrastus ja kuultuan, että vanha, tarkensi, tarvitseeko hänen nyt olla varuillaan. Illemmalla hän kertoi, että hänellä onkin huomiseksi omaa ohjelmaa kavereidensa seurassa.

Olen siis tänäänkin yksin. Tai siis en yksin, onhan mulla seuraa, mutta ilman miestä(ni).

Ergo: miehet pelkää vahvoja naisia. :D

"Tätä aivan ihanaa verhokangasta on jäljellä vajaat kolme metriä ja mä tarvitsen melkein neljä. Dääm!"

Tämän todettuani päädyin ajattelemaan, että mullahan on asiat aika hiton hyvin, jos kerran tuo verhoasia on se mikä harmitti eniten kuluneen vuorokauden sisällä. :D

Lisäksi sain yllättäen aivan ihanan lahjuksen. Ystävistä saa todellakin monenlaista mielihyvää.

Vitunmoinen riesa ympäri vuoden.

Ihmiset ja tyhmyys. Lollero ja <3.

Kun ihmiselle sanoo, että on mahdollista tavata ainoastaan paikassa A klo 20:00, niin se kysyy seuraavaksi: "Niin siis voidaanko tavata paikassa B klo 15:00?"

Ei saatana.

No onneksi näiden hattivattien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä kovinkaan usein. About kerran kahdessa kuukaudessa.

Tässä se taas nähtiin, aikainen lintu olisi napannut lieron mutta mä nukuin tänäkin aamuna pitkään harrastettuani taas seksiä pikkutunneille.

Se mikä jäi minulta näkemättä oli siis ilmeisesti jo poistettu kun minä vasta ojentelin väsyneitä jäseniäni ja raukeana haukottelin aamuharmaudelle:
http://www.city.fi/keskustelut/66861/trollietsiv%C3%A4n+valinta/#2443183

Jotain juttua seriffintähdistä oli aloituksessa heitelty ilmoille. Toisaalta mähän oon niin tähti jo itse (en kuitenkaan meritähti) ja stetson ei oo koskaan ollut mun juttu. :D

Mut ei midist! Sehän on aivan mahtavaa että ihan seriffin tähteä oli ehdotettu! Nyt aprikoin näiden väliltä:

Toisaalta hei, tuossahan lukee vain 26 cm ja if y'know what I mean, noi on ihan liian pieniä! :D

Nämäkin on kivoja, vaikka turhan uutuuttaan kiiltäviä. Antiikkisissa on särmää.

Joskus melkein tuntuu näin pelottavalta:

Tällä trollilla on kuitenkin edes osa päästään tallella. Samaa ei voi sanoa kaikista trolleista tai siis ainakaan mun city-perskärpäslemmikistä :D

Ensin se sanoi mua megabeibeksi. Haistoin jo siinä kohdassa palaneen käryä.

Sitten se lähetti ihan out of blue mulle tällaisen kuvan:

Vittu kiitti vaan. :D

Torkutin vain 45 min, en ehtinyt juoda keittämääni kahvia, pudottelin suihkussa ollessani tavaroita ja lopulta istuin dösiksellä melkein 30 min odottamassa ihmettä, koska HSL ja aikataulut ovat jokseenkin kyseenalainen yhdistelmä noin toimivuuden kannalta.

Mutta ei vituttanut, koska AJ. Se käväisi kylppärin ovella katsomassa mitä mä kiroilen ja kolistelen ja sitten palasi olkkariin chillailemaan (mahtaa olla kivaa kun ei tarvi mennä töihin heti aamusta).

Välillä kun säntäilin eestaas se katseli mua ruskeilla silmillään sennäköisenä, että ihan kohta se hymyilee, mutta sitten se vain haukotteli.

AJ <3

PS. Blexi, ennen kuin ehdit, niin älä: ei, minä en seurustele Bäkkäreiden kokoonpanolaisen kanssa. AJ ei oo ihan suomalainen mut ei se jenkkiäkään puhu. :D

Se, että on tarvetta kiinnostua itselleen (vento)vieraiden ihmisten yksityiselämän pienistäkin yksityiskohdista ja kiihkeästi juoruilla niistä sekä kertoa niitä faktoina eteenpäin, lienee riittävän selkeä osoitus näin toimivan (ihmis?)olennon oman elämän mielekkyyden jos ei täydestä olemattomuudesta, niin vahvasta puutostilasta.

Opettelen suhtautumaan rauhallisesti näihin itsestäni kuultuihin "faktoihin". Toistaiseksi ne aiheuttavat edelleen puolittaisia nauruntyrskähdyksiä. En siis ole ihan vielä täysin zen tämän laadun juorujen suhteen. Voi olla, ettei tarvitsekaan olla. Saahan sitä hupinsa tätäkin kautta.

Kun saa kiireellisestä aikataulusta huolimatta mahdutettua yhteen viikonloppuun koko viikon univelan kuittaamisen, toiveohjelman toteutumista ja bonuksia kaiken päälle, elämä maistuu tavallista makeammalta. Hiukan toki harmittaa viihdetarjonnan niin suuri paljous, että kaksi todella kiinnostavaa ehdotusta piti jättää väliin. Noh, kesä on vasta alkanut, ehtii sitä vielä niin grillailemaan kuin naku-uimaankin :)

Siinä "faktailijoille" vaihteeksi ihan oikeaa faktaa puitavaksi. Have fun you b's! :D

Kävin pari vanhaa päiväkirjaa viime yönä läpi. On mulla joskus ennenkin ollut näköjään toooodella hauskaa. :D

"Krapulainen pikkusisko voi olla ärsytettynä vaarallinen."
Ahhahahaa! :D

"Sä oot mulle ihan liian älykäs."
No daah, kyllä mä sen tiesin itsekin.

"Sulla on uskomaton taito provoilla mua ja sit en osaa lopettaa."
Et ollu ainoa etkä viimeinen.

Ah. Muistot, muistot... Ihan kaikkea ei tietenkään voi julkaista. Ihan liian hyviä juttuja jaettaviksi. Jotain jotain jotain poliisikyydistä ja muuta yhtä ehe-ehemäisen ihanaa. :D

Molemmat päiväkirjat tosin löytyy nyt roskiksesta. Siellä on hyvien lisäksi liikaa kökköjä juttuja, joiden lukeminen aiheutti henkisen hedarin. Että sitä onkin joskus osannut pitää paskoja ihmisiä elämässään ja ihan omasta tahdostaan. Tosin ei niitä silloin (niin) paskoina pitänyt.

Enikeis. Tänään aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Tänäänkin. :)

Otsikko ei taaskaan lupaa mtn pervoa, joten sellaisen hakijat voivat suunnata siihen blogiin, missä mittaillaan nykyään senttejä ja näköjään myös millejä sekä pyöristellään hyvin citymäisesti. :D

Tämä päivä alkoi heräämisellä 04:55 ei mistään syystä. Kunhan avasin silmäni ja tarkistin, ettei herätyskello ole vielä(kään) lauennut. Ehei, uniaikaa oli jäljellä ruhtinaalliset 25 min.

Ennen töitä ehdin keikkua yhden oppitunnin verran tangolla, näillä näkymin viimeisen kerran ohjaajan valvovan silmän alla. (Tulee ikävä sitä muodokasta bootya, ah...) Voi olla, että syksyllä suuntaan takaisin kouluun. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä naisten takia.

Ylikuormitin pesukoneeni tahranpoistoaineella, joten trenssi jäi lumikoitumaan iltaan asti. Soitin sympatiapuhelun junasta ja toisen työpaikalta. Illan meno peruuntui yllättäen (ei johtunut mun sympatiapuheluista).

Ois paljon asioita mutta ne on kaikki ihan liian yksityisiä ja ihan liian ihania jaettaviksi. Sen verran voin vielä kertoa, että luomurusketusraitani ovat haalistumassa. Dääm. Onneksi ensi viikolla on loma. <3

Tiedostan olevani allerginen asialle X. Olen kohtuullisen hyvin osannut rajata tätä ilmiötä esiintuovat, demoavat, kannattavat ja lietsovat ihmiset kauemmaksi siitä ihmisporukasta jota sanon lähipiirikseni.

Valitettavasti tätä X-faktoria omaavaa porukkaa löytyy maailmasta sen verran, ettei siltä voi välttyä ihan kokonaan. Esimerkkinä, muutama viikko sitten tätä faktoria loistavan monipuolisesti edustava porukka hengaili metriksen vieressä. Heidän huuteluihinsa ja itsetunnonkohotusyrityksiinsä oli helppoa olla vastaamatta, vinohko hymy ja sisäisesti raikaava nauru kuittasivat osaltani reaktion.

Nyt onkin hieno tilaisuus kokeilla sietokyvyn kasvattamista. Tämä päivä on ollut erinomaisen sisältörikas siihen tarkoitukseen ja seuraavaksi voisin opetella noraamisen jalon taidon myös e-tasolla.

K. Pilkington oli hyvin, hyvin oikeassa erityisesti eräässä lausahduksessaan.