Joulukuussa pimeys on syvimmillään, ilma kylmenee. Pysymme sisätiloissa. Voi käpertyä itseensä tai päästä lähemmäs muita. Piirit tiivistyvät.
Kaksi päivää sitten ohitimme talvipäivän seisauksen. Hitaasti valon määrä lisääntyy. Maa on roudassa. Samoin monen mieli.
Joulu voi tuoda ihanaa lomaa kiireestä ja useille ihmisille se merkitsee luvallista mässäysviikkoa. Joulu ahdistaa, jos siihen liittyy ikäviä muistoja tai jos joulu pakottaa traditioiden tai ihmisten pariin, jotka ahdistavat.
Yksinäisyys voi tuntua tavallista raskaammalta.
Nyt on hyvä aika yrittää lähentyä niiden läheisten kanssa, joiden kanssa on ollut ongelmia. Voi antaa anteeksi. Voi kokeilla positiivista ja rakentavaa lähestymistapaa, syyttelyn ja riitelyn sijaan. Toisen käytös ehkä muuttuu, kun käyttäytyy itse toisin kuin ennen.
Sukulaisia ei voi valita, sanovat ne, jotka kokevat ystävät tärkeämmiksi. Yleensä omat vanhemmat rakastavat sinua kuitenkin eniten maailmassa. Ehkä tällainen varmakin rakkaus on arvokasta.
Hyvää joulua Frank Pappan sanoin: ”Rakastakaa toisianne!”. Vai olikohan se ”Kosketelkaa toisianne!”?