Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet naimisissa 48 vuotta ja tiedän, että meidän olisi pitänyt erota noin 15 vuoden jälkeen. Olimme lapsia kun menimme yhteen, emmekä ikävä kyllä pystyneet kasvamaan yhdessä. Liittoomme on mahtunut väkivaltaa, mustasukkaisuutta, vähättelyä, eristämistä.Mieheni on hyvin riippuvainen minusta ja henkisesti ja älyllisesti heikompi. Olen hakenut henkiset haasteeni ja keskusteluni muualta ja myöskin fyysistä läheisyyttä olen hakenut muualta. Huolehdin melkein kaikista ei fyysisistä asioista taloudessamme, miestäni ei edes kiinnosta tai hän ei oikein tunnu edes ymmärtävän, katselee vain tv ja lottoaa.

VASTAUS: Kirjeesi luettuani tunsin surua sinun ja miehesi puolesta. Miten vuodet ovat kuluneet ja te kaksi joutuneet yhä kauemmaksi toisistanne ja mahdollisesti myös kumpikin itsestänne. ”Emme ikävä kyllä pystyneet kasvamaan yhdessä”. Niin. Joskus yhdessä kasvaminen on vaikeaa ilman ulkopuolista apua. Joskus se ei onnistu avunkaan kanssa. Ja joskus tarvitaan apua myös irrottautumiseen.

Onko niin, että et ole kaikkien noiden vuosien aikana kertaakaan aiemmin ottanut puheeksi eroa? Mitä pelkäät, olet pelännyt? Mitkä ovat ne syyt, käytännön syiden lisäksi, jotka ovat pitäneet sinua tuossa suhteessa, jossa olet ollut onneton kymmeniä vuosia? Usein luulemme, että uhraudumme siksi koska ajattelemme toisia, vaikka pohjimmiltaan saatammekin ajatella itseämme. Me tarvitsemme itse uhrautumistamme. Mihin sinä olet mahdollisesti sitä tarvinnut? Miltä se on sinua suojannut?

Sanot, että haluat eron ja kysyt, miten voit sen kertoa. Onko niin, että nyt olisit valmis päästämään irti? Jos ymmärsin viestisi oikein, niin mietit erityisesti sitä, miten pystyt kertomaan miehellesi, että haluat eron. Mitä mahdollisesti tällä hetkellä pelkäät kertomisessa? Onko erityisesti kertominen vaikeaa vai liittyykö huolesi siihen, miten miehesi selviytyy eronne jälkeen? Onko vielä jotain, joka pitää sinua kiinni?

Ero, muutos, on aina hyppy tuntemattomaan. Kun päädymme eroamaan, emme koskaan voi varmasti tietää mitä se tuo tullessaan. Se on askel, jonka otamme itse. Monelle se on itsenäistymisen askel, iästämme riippumatta. Joskus ihmiset sanovat, että ”kuolen, jos jään tähän suhteeseen”. Tällä he mielestäni tarkoittavat sitä, että entiseen elämään jäämällä he joutuisivat luopumaan itsestään, identiteetistään. He haluavat eron, ottaakseen elämänsä itselleen. Koska eroon liittyy aina vaikeita sekä käytännön tason että moraalisia kysymyksiä ja ratkaisuja, on tärkeää, että ihminen tekee eropäätöksen viime kädessä itse. Hän myös kantaa vastuun ratkaisuistaan itse. Kun meillä on vahva tunne, että tämä ratkaisu minun on tehtävä, niin sen tunteen varassa me pystymme selviämään eroon liittyvistä monista asioista ja tunteista.

Sanot, että miehesi on hyvin riippuvainen sinusta ja henkisestä ja älyllisesti heikompi. Pitkän yhdessäolon jälkeen tuntee vastuuta toisesta ja hänen selviämisestään. Siksi osa vuosikymmeniä yhdessä olleista pareista päätyy eronkin jälkeen tavalla tai toisella pitämään huolta entisestä puolisostaan. Aikuisina ihmisenä me olemme kuitenkin vastuullisia ennen kaikkea itsestämme, omista ratkaisuistamme ja selviytymisestämme. Miehesikin on omilla ratkaisuillaan vastuussa siitä tilanteesta, johon olette yhdessä joutuneet. On kenties tullut aika, jolloin hänenkin on opeteltava uusia tapoja selviytyä ja mahdollisesti uusia ihmisiä joihin tukeutua.

Esim. Eläkeliitolla on Erosta eheäksi -kursseja myöhemmällä iällä eronneille. Sieltä joko sinä tai miehesi voitte saada tukea.

Toivotan sinulle voimia uuteen!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen 22-vuotias nainen, ja aloin juuri tapailla mukavaa miestä, joka kohtelee minua hyvin, ottaa huomioon ja osoittaa sekä teoilla että sanallisesti kiintymystään. Minun on kuitenkin hyvin vaikeaa ottaa tuota hyvää vastaan, vaan pikemminkin ahdistun ja pohdin, milloin tämäkin juttu loppuu ja kuinka loppupeleissä en varmaankaan kelpaa tai pysty häneen luottamaan.


VASTAUS: Hyvä ystävä. Olet elänyt todella rankan vuoden. Vaikea seurustelu ja mieltäsi rikkova irrottautuminen ex-seurustelukumppanista. Onnittelen sinua määrätietoisuudesta lähtiessäsi sinua tuhoavasta suhteesta, kerrothan, että erotessannekin olit vielä kiintynyt ex-kumppaniisi. Tiesit kuitenkin, että suhde vahingoittaa sinua.

Kannat mukanasi aikaisemman sunteesi varjoa. Sinua käytettiin monella tasolla hyväksi ja nyt sinun on vaikea luottaa seurustelukumppanisi vilpittömyyteen. Kokemustesi vuoksi on varsin ymmärrettävää, että suojelet itseäsi ja olet varovainen antautumaan uuteen suhteeseen luottavaisesti. Mietit jopa suhteen lopettamista että et tulisi satutetuksi. Kuitenkaan et halua exäsi vaikuttavan sinun elämääsi. Siispä unohda mielestäsi suhteen lopettamisaikeet, sillä noihin ajatuksiin vaikuttaa exäsi halusitpa tai et.

Olet saanut terapiasta apua irrottautuessasi aikaisemmasta suhteesta. Nyt on aika irrottautua exän varjosta. Pelkäät kertoa seurustelukumppanillesi aikaisemmasta suhteestasi. Pelkäät, että kumppanisi tunteet sinua kohtaan muuttuisivat. Minä puolestani pelkään, että seurustelukumppanisi saattaa kummastella luottamuksen puutetta, jonka hän sinussa näkee. Hän saattaa tulkita varovaisuutesi niin, että sinä et rakasta häntä, koska hän ei tiedä varovaisuuteesi liittyviä taustatekijöitä.

Rohkaisen sinua kertomaan haavoittumisestasi edellisessä suhteessa ja kertomaan vaikeutesi luottaa. Silloin kumppanillasi on mahdollisuus tulita käytöksesi oikein. Jos hän rakastaa sinua, hän antaa luottamksellesi aikaa ja tilaa vahvistua. Oikea rakkaus ei koskaan hylkää kuullessaan totuuden. Suhteeseen vaikuttavat salaisuudet pikemminkin haittaavat suhdetta.

Olet nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet saada hyvä ja terve seurustelusuhde, jota entinen ei varjosta. Totuus tekee vapaaksi ja uskon tuon lauseen käyvän toteen sinunkin kohdallasi. Onnea matkaan.

Saara, perheneuvoja

KYSYMYS: Hei tässä nainen 60 v. Olen ollut aviol.12 v.ja nyt lokakuussa mies teki kamalan tempun, törkeän varkauden minua kohtaan, vei lukitusta tilastani minun perintökorut ja pankkikortin jossa oli säästöt,tyhjensi tilin. Luulin varkaan käyneen mutta poliisilta saaduissa ottoautomaatin kuvissa näkyi tekijä,mieheni. Hain eroa ja mieheni asunut nyt 3 vkoa muualla.

VASTAUS: Kerrot karvaasta pettymyksestä puolisoosi. Hän on loukannut yksityisyyttäsi, varastanut sinulta omaisuutta. Ehkä vielä enemmän olet pettynyt siitä, että kaiken tekemänsä jälkeen hän ei koe tehneensä mitään väärin. Samalla kun silmäsi avautuivat näkemään hänet uudessa valossa, oivalsit myös, että hän osaa kääntää huomion itseensä ja sälyttää syyn toisten niskoille. Sinäkin sait osasi: hänen oli varastettava, koska sinä käytit väärin omaa omaisuuttasi!
 
Miehesi kaltaisesti käyttäytyvä osaa taitavasti manipuloida muita – aikansa. Ennemmin tai myöhemmin hän jää kiinni. Sinä olet jo huomannut hänen epärehellisyytensä ja pian huomaavat muutkin. Jos miehesi ei tule vastaan eikä palauta sinulle rahojasi ja muuta omaisuuttasi, selvitä, onko rikosilmoituksen tekeminen vielä mahdollista. Ilmiantamalla hänen varkautensa annat miehellesi mahdollisuuden kantaa vastuun väärästä teostaan, jos hän ei muuten sitä tee. Sekin on armoa, että auttaa toista vaikka sitten lain avulla hyvittämään tekonsa.
 
Pohdit, onko tällainen toiminta riittävä syy eroon. Mietitkö ehkä sitä, että jatkaisitte liittoa, mutta eri osoitteissa? Lopullisen eron taustalla sinulla on pelko yksin jäämisestä. Mieti, kumpi on näillä näkymin sinulle parempi vaihtoehto: se, että joudut elämään suhteessa, jossa joudut pelkäämään etkä voi luottaa toiseen vai se, että elät yksin ilman epäluottamusta ja pelkoa.
 
Hyvä, kun olet päättänyt mennä vielä uudestaan perheneuvontaan. Sinulla on lupa tulla kuulluksi ja kertoa rehellisesti omat tuntemuksesi ensimmäisen käyntikerran jälkeen. Ehkäpä tilanteenne alkaa vähitellen selkiytyä ja löydät varmuuden siitä, miten haluat omasta puolestasi ratkaista suhteenne tulevaisuuden. Ja muistathan, että me perheneuvojat olemme käytettävissä myös erotilanteessa.
 
Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Olen 63-vuotias nainen. Nyt olen eläkkeellä, mutta harrastuksia on ihan mukavasti. Se vaan ei tunnu riittävän. Kotona on mies, joka on suurinpiirtein aina kotona. Olen ehdottanut hänellekin harrastuksia, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan oikein mikään. Masennuksesta ei ole kysymys. Alkoholia kuluu joka ilta vaihtelevia määriä. Tuntuu, että meillä ei ole mitään yhteistä. Lapset elävät omaa elämäänsä, heitä kyllä näemme säännöllisesti. Olemme kuin kämppäkavereita, joilla on kyllä yhteinen menneisyys. Haluaisin kuitenkin paljon muuta. Ei ole ollut läheisyyttä enää vuosiin. Siihenkin johti aikoinaan alkoholin liikakäyttö muunmuassa. En vaan halunnut.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot viettäväsi suhteellisen aktiivista eläkeaikaa, mutta yksin. Miehesi on jumiutunut kotiin. Häntä ei tunnu kiinnostavan mikään ja alkoholia kuluu joka ilta. Alkoholi on ollut syynä myös läheisyyden loppumiseen ja nyt liittonne tuntuu lähinnä kämppäkaveruudelta. Tämä kaikki on ilmeisesti saanut sinut etsimään virikkeitä kodin ulkopuolelta. Nyt sinulla on suhde nuorempaan mieheen. Et varsinaisesti kysy mitään kysymyksen muodossa, mutta arvelen sinun haluavan pohdintaa siitä jatkaako avioliitossa vai aloittaako alusta uuden miehen kanssa.

Ilmeisesti puolisosi ei tiedä suhteestasi toiseen mieheen. Olet kuitenkin ollut myös öitä poissa, voisiko hän epäillä jotain? Jos hän saisi tietää suhteesta tai kertoisit hänelle siitä, miten hän mahtaisi reagoida? Lähtisikö hän taistelemaan suhteenne puolesta, haluaisiko erota tai jotain muuta? Jos miehesi haluaisi pelastaa suhteen, olisitko valmis yrittämään? Löytäisitkö vielä kenties piilossa olleita rakkauden tuntemuksia häntä kohtaan? Lähtisitkö hänen kanssaan pariterapiaan? Pariterapiaan sitoutuminen tarkoittaisi sitä, että joutuisit lopettamaan sivusuhteesi. Jotta pariterapia olisi tuloksellista, asioista tulisi puhua avoimesti. Sinun pitäisi kertoa tyytymättömyyden aiheiden lisäksi uskottomuudesta. Uskottomuuden tuomasta kriisistä voi selvitä, mutta nopeasti luottamus toiseen ei palaudu. Uskottomuuden paljastuminen voi alkushokin jälkeen olla ”hyvä herätys” parisuhteen parantamiseksi. Parhaimmillaan ihmiset onnistuvat luomaan uuden, molempia tyydyttävän parisuhteen kriisin jälkeen.

Ajatuksesi sen suhteen erotako vai ei, ovat varmasti ristiriitaisia. Uusi suhde tuntuu ihanalta. Olet ehkä rakastunut ja saat rakastumisesi kohteelta paljon huomiota. Tapaamiset ovat mukavia, innostavia hetkiä ilman arkisia hankaluuksia. Aviomiehesi kanssa teillä on taas takana pitkä historia yhteisine lapsineen ja elämänkuvioineen. Kuten totesit, joku tulee todennäköisesti kärsimään. Todennäköisesti myös sinä joudut kärsimään, tapahtui niin tai näin. Vaikka uusi alku olisi suunniteltuna, erot eivät ole koskaan helppoja. Samaan aikaa voi olla tosi surullinen liiton päättymisestä ja sen mukana tuomista muutoksista ja toisaalta tuntea helpotusta pois pääsystä. Ympäristön reaktiot eivät välttämättä ole ratkaisua tukevia. Aikuiset lapsetkin reagoivat vanhempiensa eroon.

Joskus tyytymätön osapuoli ei uskalla lähteä liitosta, koska pelkää puolison romahtavan eron jälkeen. Monelle miehelle, jotka eivät ole tottuneet puhumaan huolistaan muille, ero tuo tullessaan juomisen lisääntymistä ja/tai masennusta. Miehelläsi olisi hyvä olla tukiverkkoa turvanaan jos eroatte. Joskus erossa aloitteellinen puoliso tuntee pitkään syyllisyyttä ratkaisusta ja myös sääliä jätettyä osapuolta kohtaan. Monet alkavat hoivata entistä puolisoaan, mitä on uuden kumppanin usein vaikeaa kestää.

Puolisolle kertomisen ja päätöksen tekemisen lisäksi on toki sekin vaihtoehto, että jatkat entiseen malliin kahta suhdetta. Kuinka kauan pystyt siihen? Se vaatii varmasti stressaavia järjestelyjä ja selittelyjä. Salaisuuksien pitäminen on aina raskasta. Vaarana on aina, että suhde paljastuu ikävällä tavalla. Varmasti miehesi arvostaisi sitä enemmän, että kuulisi asiasta sinulta.

Kirjoittamaani lukiessa huomaan haluavani sanoa sinulle, että kannattaa olla rehellinen kaikille osapuolille mitä tahansa päätätkin. Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta avoimeen keskusteluun ja päätöksentekoon!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olemme 7 vuotta olleet naimisissa. Nyt tänä keväänä päätin hakea eroa miehestä. Parisuhteessa ei toimi mikään seksiä ei ole ollut moneen vuoteen ja se onkin suurin ongelma. Mies kyllä hokee haluavansa mutta mitään ei tapahdu ja vannoo että vika ei ole minussa jota en usko. Mies oli suhteen alussa touhukas ja hoiti asiat mutta nyt vuosien mittaan on muuttunut että ei hoida omia asioitaan vaan olettaa että minä kyllä hoidan. Mies on kyllä tosi kiltti. No päädyin erohakemukseen js kesä oltu erossa ja minulla ollut toinen mies jonka kertoin toiselle ja hän ei reakoinu millään tavalla asiaan ja se minua huolettaa. No nyt on päätetty yritää vielä kerran koska tunteita on molemmilla mutta en tiedä mistä saisi ulkopuolista apua sillä ilman sitä emme selviä. Onneksi meillä ei ole lapsia.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Olet ollut avioliitossa hyvän ja kiltin miehen kanssa. Vuosien mittaan olet kuitenkin väsynyt ja turhautunut miehesi seksuaaliseen haluttomuuteen ja passiivisuuteen muissakin asioissa. Olet nyt hakemassa muutosta elämääsi ja varsinkin parisuhteeseen.

Kerroit, että miehesi on liittonne aikana muuttunut siinä, miten hän hoitaa omiaan ja ehkä myös teidän yhteisiä asioitanne. Hän on olettanut, että sinä kyllä hoidat ja niin ilmeisesti olet tehnytkin ja nyt väsynyt siihen. Kertomastasi tulee mieleeni yksi aika tavallinen parisuhteen dynamiikka, jossa toinen on alivastuullinen ja toinen ylivastuullinen.Monesti nämä ovat rooleja, jotka on opittu omassa lapsuudessa. Ylivastuulliset ovat usein esikoisia, jotka ovat tottuneet katsomaan pienempien perään. Heitä ovat usein myös ne, jotka ovat jo nuorena joutuneet huolehtimaan itsestään ja/tai toisista vanhempien puuttumisen, sairastamisen, päihdeongelman tms takia. Alivastuulliset saattavat olla ihmisiä, jotka kuopusaseman tai jonkun muun syyn takia eivät ole saaneet perheessään vastuunkantajan asemaa. Ei ehkä ole koskaan luotettu, että he osaisivat ja pärjäisivät. Joissain elämäntilanteissa vanhemmat ajattelevat pääsevansä helpommalla, kun tekevät asiat itse, sen sijaan, että opettaisivat lapsiaan osallistumaan.

Nämä kaksi erilaista tyyppiä näyttävät täydentävän toisiaan hienosti. Suhteen alkuaikoina ylivastuullinen voi ilmaista rakkauttaan huolehtimalla toisesta ja järjestämällä yhteistä elämää. Alivastuullinen taas ottaa mielellään toisen avun vastaan. Monesti molemmat toteavatkin, sanallisesti tai sanattomasti, että asiat hoituvat parhaiten, kun se tekee, joka sen niin hyvin osaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun ylivastuullinen väsyy vetämään rekeä yksin. Alivastuullinen on yleensä tässä kohdin aivan tyytyväinen eikä aina heti ymmärrä tilanteen vakavuutta parisuhteen kannalta. Hän ei ole halukas luopumaan saavutetuista eduistaan. Mikäli hän ei kuitenkaan tässä kohdin havahdu ja ota oma-aloitteisesti kantaakseen osaansa yhteisestä kuormasta, voi olla kohta liian myöhäistä. Uupunut, kyllästynyt ja turhautunut ylivastuullinen (usein nainen) pakkaa kamansa ja pistää erohakemuksen vetämään.

Näin on ilmeisesti käynyt teilläkin. Sinä hait eroa, asuitte erillänne ja sinulla oli uusi miesystävä. Erilläänolo selvitti kuitenkin tunteitasi. Olit pahoillasi ja huolissasi, kun miehesi ei osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, kun kerroit hänelle uudesta miehestä. Se, ettei miehesi näkyvästi reagoinut asiaan, ei tietenkään tarkoita välttämättä sitä, että asia olisi hänelle yhdentekevä. Nyt olette päässeet puhumaan tilanteestanne ja tunteistanne. Olette päättäneet yrittää yhdessä vielä. Hienoa!

Tässä uuden alun kohdassa on tärkeää, että katsotte taaksepäin sitä, millaista elämänne yhdessä on ollut. Kun tiedätte, mitkä asiat ovat olleet tyytymättömyyttä aiheuttaneita, voitte yhdessä tuumin pyrkiä toimimaan näissä asioissa jatkossa toisin. Seksuaalinen läheisyys saattaa joskus uuden alun myötä palautua itsestään tyydyttävälle tasolle. Mikäli siinä on kuitenkin edelleen ongelmia, apua siihenkin on saatavana. Fyysisen puolen tarkistamiseksi voisi olla hyvä käydä tarkastuttamassa miehesi testosteroniarvot, lääkäriltä saa tarvittaessa lähetteen. Mikäli ongelma ei ole fyysisellä puolella, seksuaaliterapeutit voivat auttaa.

Parisuhdeterapiasta olisi joka tapauksessa varmasti teille hyötyä. Keskusteluapua saatte joko kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksista tai yksityisiltä paripsykoterapeuteilta. Monet pariskunnat ovat hyötyneet parisuhdekursseista, joissa saa paitsi teoriatietoa myös vertaistukea muilta pareilta.

Toivon, että löydätte rakkauden ja erotiikan hehkun yhdessä uudelleen ja voitte jatkaa elämäänne entistä onnellisempina!
Paula, perheneuvoja

Asiani koskee erotilannetta, jossa juuri tällä hetkellä olen. Asia on tuore, ja tunteet ovat kovin vaihtelevat. Toivottavasti onnistun kuitenkin edes jotenkin ymmärrettävästi asiasta kertomaan.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi! Kuvasit kirjeessäsi erotilannettasi. Kerroit miten tunteesi vaihtelevat, että olet hätääntynyt etkä oikein hahmota tilannetta. Siksi haluaisit kuulla ulkopuolisen ajatuksia asiasta. Kirjoitan nyt vastausta sen perusteella, mitä kirjeessäsi kerroit.

Tilanteesi kuulostaa todella rankalta: olet ajatustesi kanssa yksin, etkä saa vastapuolelta vastauksia sinua kaihertaviin kysymyksiin. Et tiedä enää mikä on totta.

Kerroit ihastuneesi häneen välittömästi ja odottaneesi hän eroprosessinsa päättymistä, jotta suhteenne voisi alkaa ”puhtaalta pöydältä” ilman edellisen suhteen ja eron tuomaa tunnekuormitusta. Nyt kuitenkin koet että sinua on käytetty hyväksi ja olet ollut ikään kuin laastarina helpottamassa toisen rankkaa elämänvaihetta. Se että mies vihdoin sanoi olevansa valmis suhteeseen kanssasi, kertoisi minusta siitä, että hänenkin puolellaan on ollut tunteita sinua kohtaan. Yllättävää on, että hänen elämäänsä kirjeesi mukaan ilmestyikin pian uusi nainen. Voi vain arvailla miten mies on suhteenne nähnyt ja miksi hän ei halua selvittää välejänne. Eikö hän kenties ymmärrä sitä, miten raskaasti sinä koet suhteenne päättymisen? Pelkääkö hän jostain syystä keskustella kanssasi asiasta? Pakeneeko hän vastuutaan? Eikö hän itse tiedä mitä todella haluaa?

Kuulostaa siltä, että hän toivoo sinun pääsevän ajan kanssa eteenpäin suhteenne kariutumisesta ilman että hänen tarvitsisi kertoa syitä käyttäytymiseensä. Kirjeesi pohjalta mieleeni nousee ajatus, että olisi kyllä hänen puoleltaan reilua käsitellä vielä yhdessä suhteenne päättymistä ja siihen johtaneita syitä – siinäkin tapauksessa, ettei hän sitä itse olisi seurusteluksi mieltänytkään. Toisen jättäminen kuin nalli kalliolle ei ole oikeanlaista vastuunkantoa.

Ellei hän tosiaankaan suostu enää keskusteluun kanssasi, en näe muuta keinoa kuin yrittää selvitä kriisistä eteenpäin muilla keinoin. Helppoa se ei ole, etenkään siksi että niin moni kysymys on jäänyt vaille vastausta. Suhteen päättyminen niin, että toinen katkaisee vuorovaikutuksen kokonaan ilman ymmärrettävää syytä, on todella rankkaa. Myös siitä selviäminen ihan yksin on vaativa tehtävä. Ajattelen että olisi todella tärkeää ettet joutuisi jäämään yksin tämän asian kanssa. Onko sinulla ketään luotettua ihmistä jolle voit purkaa hämmennystäsi? Moni on saanut koottua ajatuksiaan kirjoittamalla päivittäin tunteitaan ja mietteitään paperille eräänlaiseksi päiväkirjaksi. Myös perheneuvonnasta voit saada keskusteluapua kokemustesi jäsentämiseen.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa asumuserossa minun tahdostani, vuosien harkinnan ja yrittämisen jälkeen päädyin tähän ratkaisuun koska tunteeni miestäni kohtaan ovat kuolleet.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kuulostaa siltä, että olet varma tunteistasi ja myös siitä, ettet enää halua palata suhteeseen. Asuessasi nyt noin kolme viikkoa itseksesi olet löytänyt uuden, hyvän arjen. Kerrot voivasi paljon paremmin ja että lapsesikin pääsevät osalliseksi hyvinvoinnistasi. Puolisosi taas on sanojesi mukaan romahtanut täysin.

Mietin onkohan teidän prosessinne kovinkin erirytminen? Miehesi on varmaankin jo pidemmän aikaa ollut enemmän tai vähemmän tietoinen siitä, ettet ole tyytyväinen parisuhteeseesi ja elämääsi ylipäätään (Onko näin?). Silti tulee vaikutelma, että ratkaisusi on tullut hänelle yllätyksenä. Onkohan hän odottanut että käyntisi terapiassa auttaisi sinua loksauttamaan asiat kohdalleen niin, että voisit taas tyytyväisenä jatkaa elämää samoissa puitteissa kuin aiemminkin? Siinä tapauksessa asumusero ja päätöksesi olla palaamatta takaisin olisi hänelle yllättävä ja iso juttu käsiteltäväksi. Oma prosessisi vaikuttaisi olevan jo pidemmällä.

On hienoa että huomioit miehesi näkökulman ja pohdit pariterapian antia hänelle. Uskon että siitä voisi olla hyötyä myös sinulle, vaikka asian työstäminen on sinulla erilaista ja olet siinä eri vaiheessa. Voin kyllä siis suositella teillekin asian työstämistä esimerkiksi perheneuvonnassa, jossa moni juuri käsittelee eroa ja sen tuomia tunteita - yhdessä ja erikseen. Teidän molempien ja samoin lapsiennekin tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, että mahdollinen eronne sujuisi mahdollisimman sopuisasti eikä repivästi. Prosessiin tarvitaan aikaa ja tilaa.

Eron hyväksyminen kuulostaa olevan puolisollesi iso pala nieltäväksi. Kolme viikkoa on lyhyt aika. Se on lyhyt aika teille kaikille: puolisollesi, sinulle ja yhteisille lapsillenne. Eroprosessi, johon kuuluu monen ihmisen näkökulma ja kokemusmaailma, on siis vasta aluillaan. Arjen rutiinit muotoutuvat ja vakiintuvat kuukausien mittaan. Samalla myös todella tärkeä eroon liittyvien tunteiden työstäminen pääsee alkamaan. Ammattilaisen kanssa asiaa puitaessa asian prosessointi helpottuu ja voitte säästyä monilta mutkilta ja kolhuilta.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen pohtinu tässä hetken. Tutustuin erääseen mieheen, ja tutustuin hänen lapsiin ja hän minun lapsiin. Ja tulimme kaikki toimeen keskenämme hyvin. Yhdessä oli mukavaa, ja mies jopa suunnitteli tulevaisuuttakin. Sitten pyysin, joskus meille yhteistä rauhallista aikaa, ilman puhelinta ja aikuisia lapsia ja heidän auttamistaan. Mies jätti minut suostumatta edes puhumaan. Ainoa minkä viestin sain oli, Olen isä 24/7 ja minulla on myös muita kiireitä. En ymmärrä, eikö parisuhde ole kompromissien tekoa puolin ja toisin suhteessa. Eikö aikuiset ansaitse joskus ihan aikuisten aikaa, kun lapsetkin jo aikuisia. Ja se että tunteet heilahti kolmessa päivässä kuumasta täysin kylmäksi? Mitä tämä on?

Halolla päähän lyöty

VASTAUS: Hei nimimerkki Halolla päähän lyöty!

Valitsemasi nimimerkki kuvastaa varmasti hyvin tunnetilaasi. Sinulla oli mukava miesystävä ja parisuhde, joka tuntui etenevän kohti vakiintumista. Olitte osa toistenne elämää ja suunnittelitte yhteistä tulevaisuuttakin. Sitten kaikki muuttui yhdellä viestillä. Miehen toimintatapa tuntuu todella julmalta.

Se, mitä toivoit, rauhallista kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, ei todellakaan ole liikaa pyydetty. Osoitamme arvostavamme kumppaniamme järjestämällä aikaa kahden kesken ja keskittymällä silloin vain häneen, vailla ulkoisia häiriötekijöitä. Sama koskee tietenkin myös niitä tilanteita, joissa tapaamme ystäväämme tai kun jollain perheenjäsenellä on meille asiaa.

Ottaen huomioon, että suhteenne oli vielä varsin tuore, miesystäväsi käytös tuntuu kummastuttavalta. Suhteen alkuaikoihin kuuluu yleensä halu olla paljon yhdessä ja keskittyä toinen toiseensa. Jos suhteessa on intohimoa, se roihuaa vahvimmalla liekillä juuri tuolloin.

Voiko olla, että lähtökohtanne kumppanin haussa olivat kovin erilaiset? Voisiko olla, että miesystäväsi etsi naista osaksi perhekokonaisuuttaan, ei niinkään rakastettua itselleen? Sinä ehkä etsit ihan toisenlaista suhdetta. Mikäli näin oli, et ehkä olisi saanut tästä suhteesta niitä asioita, joita itse suhteelta toivot.

Miehen käytös oli joka tapauksessa hyvin epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa sinua kohtaan. Joku on sanonut, että erossa näemme toinen toisemme oikeat kasvot.

Sinä olet paremman kohtelun arvoinen. Toivon, että pääset tästä yli ja löydät rinnallesi kumppanin, joka haluaa parisuhteelta samoja asioita ja joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua kaikesta sydämestään.

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Erosimme lapseni äidin kanssa noin vuosi sitten kun haksahdin vahingossa toiseen naiseen ja valehtelin ex puolisolleni aika paljon. Olen yrittänyt sanoa että voin muuttua ja lopettaa valehtelemisen hänelle mutta luotytamus on mennyt todella pahasti ja hän ei oikein halua enään luottaa minuun. Yritän muuttua kaiken aikaa ja en saa siihen keneltäkään minkäälaista tukea ja yksin jaksaminen tuntuu todella haastavalta. Olen valmis tekemään kaiken jotta voisin saada lapseni äidin kiinnostumaan minusta uudestaan. tarvitsisin pikaisesti apua ja neuvoa kuinka toimin. Olen kaikki keksimäni keinot käyttänyt ja lapseni äiti on edelleen se kenen kanssa tahdon olla ja saada perheeni takaisin jonka omieni toilailujeni takia menetin. Pyydän apua, auttakaa minua. Pelkään että exäni löytää uuden miehen ja minä jään kokonaan sivuun vaikka olen hänelle sanonut kuinka kaipaan häntä ja yhteistä tytärtämme todella paljon ja rakastan exääni edelleen mutta hän ei halua noteerata enää mitenkään minun tunteideni osoituksia, hän lähestulkoon vain nauraa minulle.

-TAHDON PERHEENI TAKAISIN-

VASTAUS:"TAHDON PERHEENI TAKAISIN" on vahva viesti ja osoitus siitä, että kuinka vakavissasi olet. Olet ymmärrettävästi tuskainen ja hädissäsi kun et saa tällä hetkellä jakaa elämääsi rakastamasi naisen ja tyttäresi kanssa. Kirjoitat olevasi tilanteessa kovin yksin. Onkohan sinulla ystäviä tai sukulaisia, jotka voisivat kulkea rinnallasi tässä elämänvaiheessa?

Kirjoitat, että olet valmis muuttumaan, mutta kaipaisit siihen tukea. Suosittelisinkin sinua hakemaan keskusteluapua omalta terveysasemaltasi, opiskelijaterveydenhuollosta, työterveyshuollosta tai yksityiseltä ammattilaiselta (psykologi / psykiatri / psykoterapeutti) . Muuttuminen ei tapahdu hetkessä vaan on prosessi. On tärkeää, että otat vastuun menneistä tapahtumista ja käsittelet niitä yhdessä ammattiauttajan kanssa. Se vaatii työtä ja vaivannäköä, mutta on iso satsaus tulevaisuuteesi.

Kokonaan toinen kysymys on ex-puolisosi menettämä luottamus ja sen mahdollinen palauttaminen. Itse käytät ilmaisuja "vahingossa haksahtaminen" ja "toilailu", mutta exäsi on voinut kokea asian paljon kipeämmin. Uskottomuus ja valehtelu ovat varmaankin loukanneet häntä syvästi. Luottamuksen uudelleenrakentaminen vie aikaa eikä sitäkään prosessia voi oikein jouduttaa. Vielä kolmas kysymys on se, että mitä ex-puolisosi tahtoo. Siihen kysymykseen voi vastata vain hän itse.

Parisuhteen jatkaminen uskottomuuden jälkeen on mahdollista, jos molemmat sitä tahtovat ja ovat valmiita tekemään töitä luottamuksen palauttamiseksi. Prosessi on pitkä eikä oikotietä onneen ole. Pariterapia voi olla tässä tilanteessa avuksi: auttaa löytämään yhteisen ymmärryksen siitä, mitä teille tapahtui. Anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen prosessit ovat keskeisiä tällaisessa parisuhdekriisissä.

Jatkuipa teidän matkanne yhdessä tai erikseen, teillä on yhteinen lapsi, jonka vuoksi kannattaa yrittää löytää jonkinlainen sovinto. Mitäpä jos kirjoittaisit ex-puolisollesi kirjeen, jossa kertoisit, kuinka pahoillasi olet. Mitään vaatimatta, vain omista tunteistasi kertoen. Se voisi olla ensimmäinen askel kohti muutosta.

Rohkaisevin terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Kerkesimme seurustelemaan ja asumaan avomieheni kanssa yhdessä hieman yli vuoden. Suhteemme aikana olin äärettömän onnellinen ja minulla oli hyvä ja turvallinen olo hänen seurassaan. Hän kertoi myös olevansa onnellinen ja rakastimme ja välitimme toisistamme. Sunnittelimme yhdessä tulevaisuutta ja näin, että rakkautemme oli ja on aitoa molemmin puolin. Hänen kanssaan haluan elää niin kauan kunnes sydämeni lakkaa lyömästä.

Olen hyväksynyt hänen ratkaisunsa ja kunnioitan hänen päätöstään. Haluamme molemmat jatkaa tästä kuitenkin vielä kavereina. Minun on kuitenkin vaikea olla miettimättä, että onko meillä tulevaisuudessa mahdollisuus palata yhteen? Suhteemme oli hyvä, emmekä kumpikaan satuttaneet ikinä toisiamme. Siksi ajattelenkin että meillä olisi hyvät lähtökohdat jatkaa siitä mihin jäätiin, sitten kun olemme molemmat valmiita. Vaikka kaikki käskevät jatkaa eteenpäin (mitä yritän tehdä), on minulla silti tunne sisimmässäni, että tulevaisuudessa meidän "tiemme kohtaavat". Onko tämä tyhmää vai satutanko itseäni vain enemmän ajattelemalla näin? Pääni on ihan sekaisin, enkä tiedä mitä ajatella.

Atok, 25

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuvaat kauniin runollisesti suhdettasi entiseen avomieheesi, jonka kanssa olisit tahtonut jakaa yhteisen elämänmatkan. Suhde päättyi kuitenkin yllättäen avomiehesi aloitteesta. Kirjoitat hänen kaipaavan omaa tilaa ja erillisyyttä. Mietin, mikä on herättänyt hänessä näin voimakkaan erillisyyden tarpeen juuri nyt? Olette seurustelleet hieman yli vuoden. Kokemukseni mukaan parisuhteen alkuvaihe – esimerkiksi juuri ensimmäinen vuosi saattaa näkyä voimakkaana hullaantumisena ja tarpeena viettää tiivisti lähes kaikki aika yhdessä. Kirjeesi perusteella on vaikea arvioida, onko teidän tilanteenne ollut tällainen? Kuinka tiiviisti olette eläneet ensimmäisen vuoden? Parisuhteesta riippuen oman tilan tarve alkaa väistämättä nousta enemmin tai myöhemmin. Tuolloin keskeiseksi kysymykseksi nousee se, miten parit voivat sietää erillisyyden kokemusta, siis sitä, että kumppanilla on omia harrastuksia, kiinnostuksenkohteita ja esimerkiksi ystäviä. Erillisyys muodostuu joillekin pareille niin vaikeaksi kysymykseksi, että he ratkaisevat sen eroamalla. Kirjoitat avomiehesikin haluavan elää loppuelämänsä yksin, mikä on myös mahdollista. Toisaalta ajattelen, että meihin ihmisiin on ikään kuin sisäänrakennettu kaipaus toisesta ihmisestä, rakkaasta, jonka puoleen voi kääntyä ja jakaa elämänkysymykset. Sinä tunnistat itsessäsi tämän kaipauksen entistä avomiestäsi voimakkaammin, joskin kirjoitat myös hänen tunnistavan tämän yhteyden ja erillisyyden välisen jännitteen. Kirjoitatkin hämmästeleväsi sitä, että hän rakastaa sinua, mutta haluaa kuitenkin erota.

Olet hyväksynyt hänen tarpeensa erota ja kunnioitat hänen päätöstään. Haluatte jatkaa kavereina. Jotkut parit onnistuvat olemaan seurustelun jälkeen kavereita ja toiset taas eivät. Tilannettanne voi vaikeuttaa se, että kirjoitat teillä kummallakin olevan rakkauden tunteita toisianne kohtaan.

On vaikea ottaa kantaa siihen, voisitteko vielä palata yhteen. Siihen vaikuttavat monet elämänkysymykset ja valinnat, joita sekä sinä että entinen avomiehesi teette. Rohkaisen sinua pohtimaan ennen kaikkea omaan elämääsi liittyviä valintoja laajemminkin. Mitä tahdot elämältäsi, mikä sinut tekee onnelliseksi, missä näet itsesi vuoden, entä viiden vuoden kuluttua? Keitä elämääsi kuuluu tuolloin jne. Kannustan sinua etenemään elämässäsi ja olemaan avoin sille, mitä kaikkea elämällä on sinulle tarjottavana.

Hyvää syksyä toivottaen
Joona, perheneuvoja