KYSYMYS: Haluaisin neuvoa exäni suhteen jonka kanssa meillä oli yhteinen suunnitelma palata yhteen, mutta edetä hitaasti. Alku sujui hyvin ja saimme kaikki vanhat asiat puitua läpi ja aloitimme puhtaalta pöydältä ilman mitään ongelmia paitsi hän päästi yhden pienen valheen. Sen jälkeen tilanne jatkoi jälleen normaalina kunnes syyskuussa meillä alkoi olla paljon riitaa hänen toimintansa takia joita hän ei edes itse osannut selittää: olisin esimerkiksi tarvinnut tukea häneltä kun menetin työni ja sain kuulla, että asuntonikin menee alta vesivahingon takia. Hän yritti hetken puhua minulle, mutta koska hän ei keksinyt miten piristää minua joten hän aikoi lähteä ystävänsä kanssa kahville ja jättää minut yksin. Sanoin tästä hänelle, että en ole koskaan jättänyt häntä yksin kun hän on tarvinnut minua ja olen pyrkinyt olemaan yksinkertaisesti läsnä vaikka en keksisi mitään sanottavaa. Hän pyyti tätä anteeksi, mutta viikon päästä sama toistui ja suutuin hänelle siitä. Jälleen hän pyyti anteeksi ja lupasi ettei tämä toistu eikä toistunutkaan.
Toinen tapaus oli, että hän sanoi minulle yksi perjantai, että tulee juttelemaan kanssani skypeen illalla, koska minulla oli paha olo, mutta häntä ei näkynyt joten laitoin hänelle viestin missä hän oli. Hän oli mennyt äitinsä kanssa Korkeasaareen ilmoittamatta laisinkaan minulle ja olin odottanut häntä 3 tuntia Skypessä (olemme olleet etäsuhteessa). Kysyttyäni miksi hän ei ilmoittanut minulle hän sanoi ettei ehtinyt, koska lähtivät kiireellä ja paikanpäällä hän unohti kokonaan ilmoittaa minulle. Loukkaannuin tietysti, koska oli kulunut vasta muutama päivä noista edellisistä tempauksista. Olimme muutaman päivän hiljaa ja tilanne palasi entiselleen. Kuitenkin syyskuun lopussa meille tuli riitaa ja minusta alkoi tuntua etten halua olla hänen kanssaan, mutta hän halusi olla kanssani ja päätin antaa mahdollisuuden. Olin muutaman päivän etäinen ja kun tilanne tasottui hän lupasi minulle, että lopettaa kaikki nämä hänen vanhat temppunsa ja sovimme myös tapaamisen lokakuulle (aikaisemmin hän ei mitenkään osannut pitää kiinni sovituista päivistä jolloin meidän oli tarkoitus nähdä vaan aina oli jokin este). Nyt hän sanoi, että tulee vaikka läpi harmaan kiven ja näyttää minulle, että on tosissaan. Seuraavana päivänä juttelimme hieman intiimeistä asioista jonka aikana hän vihjaili minulle epäsuorasti, mitä tekisimme kun tapaisimme. Vastasin hänen vihjailuunsa omallani, mutta sitten hän sanoikin vitsillä ''En haluakkaan''. Esitin muka loukkaantunutta ja kysyin ''Aha? Etkö sitten haluakkaan?''. Hän vastasi ensin ''Vitsi vitsi, kunhan kiusaan''. Minulle tuli kuitenkin tuttu tunne, että hän ei nyt kertonut ihan koko totuutta joten kysyin tosissani eikö hän halua minua. Hän vastasi ''En tiedä kun on ollut vähän riitaa, mutta välitän susta kuitenkin. Älä suutu''. Minua satutti se, että hän ensin oli vaikuttanut olevansa tosissaan, mutta sitten oli valehdellut minulle, että halusi minua. Tietenkin suutuin hänelle, koska hän oli luvannut lopettaa myös valehtelun. Hän ei osannut sanoa miksi valehteli. Hän kuitenkin lupasi ettei se toistu, mutta minua alkoi epäilyttää sillä muistin miten hän silloin aikaisemmassa suhteessamme valehteli ihan vain siksi ettei suututtaisi minua. Hän inhoaa sitä, että hänelle suututaan joten hän voi valehdella ihan vain siksi ettei hänelle suututa. Olen sanonut hänelle monta kertaa, että minä suutun hänelle vielä enemmän jos hän valehtelee.
Olen ollut hänelle nyt vihainen pari päivää enkä tiedä pääsenkö eroon tästä kalvavasta tunteesta, että vanhat tilanteet palaavat uudelleen. Olen sanonut hänelle, että teot merkkaavat nyt eivätkä sanat ja hänen on ansaittava luottamus takaisin ja näytettävä, että hän on tosissaan. Hän lupaili jälleen, että hän näyttää minulle, mutta sanoi, että hän ei noin vain pääse vanhoista tavoista eroon ja, että hän on hidas oppimaan ja toteuttamaan asioita. Hän kuitenkin sanoi, että ymmärtää jos haluan näyttää hänelle ovea, koska olen jaksanut häntä kuitenkin todella kauan.
Haluaisin pyytää neuvoja sen suhteen miten häntä voisi auttaa lopettamaan tuon valehtelun ja pysymään sanoissaan. Erikoista on se, että kun hän halusi yrittää uudelleen niin silloin ei ollut mitään ongelmaa vaan nämä tulivat aivan yllättäen aivan kuten edellisessäkin suhteessamme eikä hän osaa selittää niitä. Luulen kuitenkin, että sillä on tekemistä hänen edellisen suhteensa kanssa jossa hän valehteli miehelleen menoista mm. sen takia, koska mies oli hyvin mustasukkainen ja vanhemmilleenkin ja ystävilleenkin hän on valehdellut miellyttääkseen heitä ja välttääkseen suuttumista. Hänellä on myös heikko itsetunto mikä näkyy mm. läheisriippuvaisuutena ja juuri tuona konfliktien välttelynä ja hän on myös hyvin mustasukkainen muille naisille. Mitä olen ymmärtänyt niin hän ei kuitenkaan valehtele minulle yhtä paljon, kuin muille, mutta jokatapauksessa se hiertää välejämme silloin kun hän tekee niin, koska luottamus kärsii joka kerta ja kummallekkin tulee paha olo ja pelkään luottaa häneen uudelleen. Jos hän ei valehtelisi ja kykenisi pysymään sanojensa takana niin suhteemme olisi täydellinen. Psykologille hän ei suostu menemään eikä parisuhdeterapeutille eikä se kovin helposti onnistuisikaan, koska asumme eri kaupungeissa. Keskustelimme ja hän haluaa petrata ja onnistua, mutta sanoo sen olevan vaikeaa ja hän ei itsekkään edes tiedä miksi toimii kuten toimii.
Minäkin olen siinä pisteessä jo, että jos hän ei tosissaan ota itseään niskasta kiinni niin minä lähden. Me molemmat tiedämme, että kukaan muu ei olisi jaksanut tätä hänen temppuiluaan vaan olisi jo näyttänyt hänelle ovea. Se, että lähden ei tarkoita ainoastaan sitä, että hän menettää miehen joka on hänen omasta mielestään paras mahdollinen hänelle vaan hän menettää myös sen ihmisen joka kuuntelee häntä aina ja on tukena ja turvana ja lohtuna. Silti hän ei jostain syystä saa näitä temppujaan loppumaan. Kaipaisin neuvoja miten tässä tilanteessa voisi toimia. Haluaisin auttaa häntä, mutta koska ongelma taitaa olla ''sisäinen'' niin en tiedä mitä tehdä. Yrittääkkö jaksaa vai lähteä, koska jos ongelmia ei olisi niin olisimme täydellinen pari, mutta kärsivällisyys alkaa olla loppu.
VASTAUS: Luin pitkän viestisi, jossa kuvaat tilanteita, joissa koet tyttöystäväsi jättäneen sinut yksin sekä hänen käyttäytymistään, jonka koet loukkaavana ja valehteluna. Olette jo kerran eronneet mutta halunneet yrittää vielä uudelleen. Tilanteet kuitenkin toistuvat välillänne ja mietit omalta osaltasi jaksatko vielä yrittää. Viestisi painopiste on tyttöystävässäsi, hänen käyttäytymisensä kuvauksessa. Mietit kovasti miten voisit ja voitko auttaa häntä muuttamaan käyttäytymistä joka sinun näkökulmastasi aiheuttaa ongelmia suhteeseenne. Jäin miettimään sitä, että jos olisikin ollut niin päin, että tyttöystäväsi olisi lähettänyt viestin, jossa kuvaa suhdettanne omasta näkökulmastaan, miten hän olisi tilannettanne ja vaikeuksianne kuvannut. Todennäköisesti kuvaus olisi ollut vähintään jonkin verran erilainen kuin sinun kuvauksesi. Miten hän kuvaisi suhteenne ongelmia? Mistä asioista hän suhteessanne kärsii? Miten hän kokee sinun käyttäytymisesi? Mitä asioita hän suhteessanne kaipaa? Minkälaista muutosta hän toivoisi sinun käyttäytymiseesi?
Olen tehnyt pitkään työtä parien kanssa ja kovin harvassa ovat ne parit, jossa parisuhteen vaikeuksia voi kuvata vain toisen käyttäytymisen aiheuttamaksi. Meidän on usein helpompi nähdä toisen osuus ongelmissa ja olemme joskus hyvinkin sokeita omalle osuudellemme. Se, miten toinen kokee käyttäytymisemme, saattaa kuitenkin olla kovin erilaista kuin mitä tarkoitamme käyttäytymisellämme viestittää.
Kuulen viestistäsi, että olet hädissäsi suhteenne puolesta. Pelkäät, että jos ette saa epäluottamusta ja turvattomuutta suhteeseenne tuovia tilanteita ratkaistua, niin suhteenne tulee mahdollisesti päättymään. Haluat kovasti tehdä asioille jotain ja auttaa tyttöystävääsi ja sillä tavalla pelastaa suhteenne. Olet myös väsynyt ja turhautunut, joten mietit myös lähtemistä. Mutta miten tyttöystäväsi kokee tämän kaiken, pohjimmiltaan hyvää tarkoittavan auttamisen ja yrittämisen? Hän on aika ahtaassa raossa: ”Ota itseäsi niskasta kiinni tai lähden”, ”Kukaan muu ei olisi jaksanut tätä temppuiluasi vaan näyttänyt ovea”, ”Jos et muutu, niin menetät miehen, joka on paras mahdollinen sinulle”. Nuo ovat aika ankaria lauseita kuultavaksi. Entä miten hän mahtaa kokea mm. sen, että pidät häntä valehtelijana, määrittelet hänet läheisriippuvaiseksi ja heikolla itsetunnolla varustetuksi? Suurin osa meistä ei halua tulla määritellyksi ulkopuolelta, silloinkaan kun nuo asiat olisivat totta. Aito muutos ei synny vaadittuna, pakotettuna. Yleensä me ihmiset pystymme muuttumaan vain silloin kun meillä on riittävä tila ja rauha muuttua sekä itsestämme lähtevä halu.
Parisuhteen vaikeuksien ratkaisemiselle ei ole hedelmällinen lähtökohta, että ongelma on toisessa. Siksi haastaisinkin sinua miettimään myös itseäsi ja sitä kautta sitä yhteistä kielteistä vuorovaikutuskehäänne missä kumpikin teistä vaikuttaa toisen käyttäytymiseen omalla käyttäytymisellään. Emme yleensä pysty muuttamaan toisen käyttäytymistä. Usein kuitenkin oman käyttäytymisemme tarkastelu ja muuttaminen saattaa vaikuttaa merkittävästikin toisen käyttäytymiseen. Ehdottaisin myös, että sen sijaan että kuvailet tyttöystävällesi niitä asioita, joihin toivot hänen käyttäytymisessään muutosta, kysy häneltä uteliaana hänen näkökulmiaan sinuun ja suhteeseenne. Kun hän kertoo niin pysähdy ottamaan vastaan ja pohtimaan niitä. Älä väitä vastaan tai puolustaudu vaikka mieli tekisi. Hänellä on oikeus kokea asiat omalla tavallaan. Te olette kaksi erillistä ihmistä ja kaksi erillistä mieltä. On tärkeä ymmärtää yhdessä miten erilaisuutenne vaikuttaa toisiinne ja yhteiseen suhteeseenne.
Hyvää syksyä teille!
perheneuvoja Helena
