Suhdeklinikka

KYSYMYS: Mies jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia. Hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa vaikka lupasi minulle että selvitämme asiamme ensin. Olimme olleet silloin yhdessä lähes 17-vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Mies muuttui täysin. Hän ei pitänyt enää asioista mistä ennen piti ja omat lapsetkaan ei kiinnostaneet. Ei edes silloin kun tämä uusi nainen ja hänen mies tekivät meistä peräättömiä lastensuojeluilmoituksia ja saimme tappouhkauksia. Minulle soitti vielä toinenkin nainen ketä kertoi olleensa mieheni kanssa ja että hän pyörittää kolmea naista. Mieheni seurusteli muutaman kuukauden naisen kanssa mutta asui minun kanssa vielä. Samalla hän mietti palaisiko kuitenkin takaisin meidän kanssa. Tätä vaihetta kesti kauan ja se oli tuskallista. Lopulta mies valitsi meidät mutta jäi taas muutaman kuukauden päästä kiinni että oli tekemisissä edelleen naisen kanssa.

Olemme edelleen yhdessä mutta emme puhu mitään tapahtuneesta emmekä suhteemme jatkosta. Mies ei tiedä miksi niin toimi eikä osaa antaa mitään selitystä tapahtuneelle. Emme puhu muuta kuin arkisista asioista ja se vaivaa minua. Itse mietin naimisiin menoa tai haluanko vielä lapsia ym mutta mies ei osaa sanoa mitään. En pysty käsittelemään tapahtunutta kenenkään kanssa tai puhumaan haaveistani tai toiveistani en edes peloistani. Mies aina lupaa että alamme puhumaan mutta niin ei ikinä käy. Olen väsynyt rikottuihin lupauksiin ja valheisiin. En usko että hän muuttuu ja pelkään koska kaikki toistuu. Kannattaako olla miehen kanssa joka ei osaa puhua eikä edes yritä helpottaa oloani tai halua miettiä tulevaisuuttamme. Mies on ennekin valehdellut minulle monista asioista ihan suhteen alusta asti. Tuntuu etten pääse eteenpäin eikä mies halua edes nähdä vaivaa asian eteen. Emme edes tee mitään yhdessä. Minua vaivaa myös se etten pysty luottamaan häneen. Enkö vaan uskalla päästää hänestä irti vaikka pitäisi.

Surullinen äiti, 33

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Minäkin tulin surulliseksi lukiessani sitä. Miehesi on kohdellut sinua kurjasti ja olet joutunut kokemaan todella ikäviä asioita.

Teillä on takana pitkä pätkä parisuhdetta ja lapsiperhe-elämää. Kerrot, että miehesi on muuttunut täysin. Oletan, että olette olleet yhdessä ihan nuoresta asti. Voisiko kyse olla elämättömän elämän velkomisesta nyt tässä vaiheessa? Oli miten tahansa, mikään ei tietenkään oikeuta valehtelua ja pettämistä.

Olet nyt väsynyt valehteluun ja rikottuihin lupauksiin asioiden selvittämisestä puhumalla. Pohdit, kannattaako olla miehen kanssa, joka ei halua miettiä yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta teillä on pitkä parisuhde ja lapsia. Kysymykseesi voit vastata vain sinä itse. Sen voi sinulle kyllä sanoa, että naimisiin menoa ja lapsien hankintaa ei tässä vaiheessa kannata ajatella. Ne sitoisivat sinut vain entistä tiukemmin mieheen, johon et pysty luottamaan.

Viestisi viimeinen lause on tärkeä. Mietit, etkö vain uskalla päästää miehestäsi irti, vaikka pitäisi. Lauseen loppuosa kertoo, että tiedät jo, mitä sinun kannattaisi tehdä. Alkuosa kertoo pelosta. Mieti, mitä pelkäät. Yksin jäämistä? Pärjäämistä? Muiden suhtautumista? Sitä, että katuisit? Pelkosi ovat hyvin ymmärrettäviä. Muista silti, kun näitä mietit, että pelko ei ole koskaan hyvä syy olla parisuhteessa.

Kun puhuminen kotona kahden kesken ei onnistu, kannattaa hakea apua parisuhdeasioiden ammattilaisilta. Maksutonta apua voi tiedustella lähimmästä Perheasiain neuvottelukeskuksesta, oman kunnan perheneuvolasta tai neuvolan kautta. Olisi tosi tärkeää, että oppisitte yhdessä selvittämään asioitanne puhumalla. Käsittelemättöminä kriisit kerryttävät tunnetaakkaa, joka kulkee mukananne aina. Puhumisen opettelu ja asioiden selvittely on tärkeää myös lastenne kannalta. He ovat joutuneet elämään näiden parisuhdekiemuroiden keskellä ja ne ovat varmasti vaikuttaneet myös heihin. Sinun oman jaksamisesi kannalta olisi hyvä, että pääsisit myös itse puhumaan tuntojasi jollekin ja käsittelemään kaikkea, mitä olet kokenut.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen vasta 17-vuotias, mutta olen seurustellut nyt lähes kaksi vuotta 21-vuotiaan miehen kanssa. Asumme kaukana toisistamme enkä voi aina tietää mitä toisessa päässä tapahtuu. Nyt hiljattain kuulin, että (ex?)poikaystäväni on pettänyt minua naapurinsa kanssa lähes meidän suhteemme alusta tähän päivään asti. Hän yritti aina saada minut kuulostamaan syylliseltä ja osoitteli sormella minua, että minuun ei voi luottaa. Vaikka todellisuudessa minä en ole ikinä pettänyt ketään ja hän itse teki selkäni takana kaikkea. Hän ei ole ilmeisesti tehnyt vastaavaa aiemmissa suhteissaan vaan on itse tullut petetyksi. En osannut edes kuvitella mitään tälläistä tapahtuvan. Hän yritti vakuuttaa minua siitä, että on hyvin pahoillaan ja rakastaa minua.

Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia? Tunnen oloni erittäin loukatuksi ja huijatuksi. Hän pyytää uutta mahdollisuutta, mutta kuinka pystyn ikinä antamaan anteeksi mitään tälläistä? Hän on pettänyt minua saman ihmisen kanssa ja niin monta kertaa, ettei pysy enää laskuissa.

Toivoton

VASTAUS: Nimimerkkisi kuulostaa siltä, että kaikki toivo on jo mennyt, mutta jospa jonkin toivon pilkahduksen vielä löydät. Uskon ja toivon niin. Ensin luin postistasi sen, että olet nuori ja niin on miesystäväsikin. Olette seurustelleet lähes kaksi vuotta. Ei ihme, että tunteet ovat raastavia, kun toinen pettää. Tuo pitkä välimatka on varmaankin yksi asia, joka vaikuttaa teidän suhteeseenne. Joskus välimatka auttaa näkemään asioita tarkemmin ja joskus se saa taas kaipaamaan toista kovasti. Nyt välimatka liittyy myös siihen miten asioista selvittelette ja miten voit toimia, kun olet saanut tietää, että siellä kaukana kumppanillasi on joku toinen.

Nuo loukatuksi ja huijatuksi tulemisen tunteet ovat varmaankin melkein aina kuvioissa mukana, kun toinen ei olekaan ollut luotettava ja rehellinen. Saat ollakin loukkaantunut ja tärkeää onkin, että tutkistelet tunteita, joita sinussa liikkuu. Ne eivät ole vääriä tai pahoja, vaan kertovat sinulle viestejä siitä, että nyt on näiden ajatusten aika ja mietit seuraavia askeleita.

Kysyt suoraan miten pitäisi toimia. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi. Voit ryhtyä selvittämään tilannetta ja yrittää pelastaa teidän suhde tai sitten lähdet kulkemaan kohti eroa. Toinen valinta liittyy siihen, että haluatko selvittää ja käydä läpi asioita miesystäväsi kanssa, olipa lopputulos mikä tahansa? Kukaan muu ei voi antaa yhtä oikeaa vastausta näihin kysymyksiin.

Olet ilmeisesti jostakin saanut varmuuden ja tiedon siitä mitä ”toisessa päässä” on tapahtunut. Miten mies kertoi tästä kaikesta? Tuntuiko, että hän yrittää selvittää asioita vai vähätteleekö ja selitteleekö hän asioita. Aika usein pettäjälle on vaikeaa myöntää omaa syyllisyyttään. Se on inhimillistäkin. Useimmille meistä on aika vaikeaa myöntää, että on itse mokannut. Silti tästä kaikesta pitää päästä puhumaan, jos haluat asiaa selvittää.

Tuo on tietysti kohtuutonta, että hän syyttää sinua pettämisestä ja yrittää saada sinut näyttämään syylliseltä. Sekin on vanha konsti, jota moni muukin on yrittänyt. Siihen voit heti sanoa, että sinua syyttämällä tästä ei ainakaan voi kovin hyvin yhteiseen jatkoon selvitä.

Jos haluat yrittää selvittää tilannetta, tarvitsen jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä mitä on tapahtunut. Aivan kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää. Kumppanisi on jo ollut pahoillaan ja ehkä pyytänyt anteeksikin. Sekin on tärkeää ja auttaa teitä molempia, varsinkin jos anteeksipyyntö tuntuu aidolta. Silti usein mietin, että jos toista loukkaa syvästi, niin ei kukaan toinen voi sivusta vaatia, että heti pitää antaa anteeksi ja jatkaa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nuoressa suhteessa tämä on vakavan pysähdyksen paikka. Jatkaa voi vain silloin jos molemmat pysähtyvät nyt ja pääsette puhumaan kaikesta tärkeästä suhteessanne. Näitä läpikäydessä pitäisi sitten tulla sellainen olo, että jollakin tavalla taas katsotte samaan suuntaan. Jos kaikki tämä tapahtuu, niin luottamus voi lähteä rakentumaan uudelleen. Luulen, että pääset selville siitä, mitä voit ja haluat tehdä, nyt kun olet ryhtynyt asiaa selvittämään.

Toivoa alkutalveen!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen seurustelu miehen kanssa jo 1,5 vuotta.
Meille alkoi olemaan ongelmia, riitelemme jatkuvasti kaikesta.

VASTAUS: Jatkuva riitely kuluttaa kenen tahansa parisuhdetta. On hyvä asia, että olet huomannut tämän ja ryhdyt toimimaan. Asiat voivat muuttua. Tuntuu siltä, että olet tehnyt itseäsi koskevan ison havainnon. Olet ymmärtänyt, että käytöksesi toista kohtaan on ollut liian kontrolloivaa ja kahlitsevaa. En tiedä miten tämän oivalluksen teit, mutta se tuntuu tärkeältä. Voit varmaankin jatkaa oman käytöksesi tarkastelua. Ymmärsin niin, että kumppanisi on sanonut, että sinun kysymyksesi tuntuvat liian kontrolloivilta ja vaivaavat häntä. Nyt olet myöntänyt asian ja lähtenyt tätä miettimään. Se kertoo minulle siitä, että olet valmis ja halukas muuttamaan käytöstäsi. Nämä ovat tärkeitä lähtökohtia.
Aika tavallista on, että lapsuuden kokemukset vaikuttavat jotenkin aikuisten parisuhteessa. Onko sinun kohdallasi kyse siitä, että olet lapsena kokenut jotakin sellaista, että se saa sinut nyt tuntemaan itsesi epävarmaksi ja pelkäät, että toinen hylkää? Silloin pitää oman elämänmatkan tarkastelu aloittaa jostakin kauempaa. Toinen tapa on miettiä sitä, miksi sinussa herää nyt näin voimakkaita tunteita, joita itsekin jo ihmettelet. Jos tuntuu siltä, että asia ei lähde aukenemaan, kun keskustelette tästä kahdestaan, voit koittaa varata aikaa perheasiain neuvottelukeskukseen tai johonkin muuhun paikkaan, missä parisuhteesta pääsee puhumaan. Yleensä asia alkaa jotenkin selviämään, kun olette nyt päässeet siihen käsiksi.

Mietit, että miten korjaat omat tunteesi. Voi olla, että sinun ei tarvitse korjata tunteitasi, mutta joitakin uskomuksia niiden tunteiden taustalla kannattaa varmasti tarkastella. Yksi hyvä keino on sopia jokin käytännön toimintatapa kumppanisi kanssa. Miten sinä tai hän voi osoittaa heti aluksi sen, että nyt ollaan taas tuhoisalla tiellä, heti kun sama keskustelu alkaa seuraavan kerran. Näin, ette joudu ”vahingossa” samaan keskusteluun uudestaan ja uudestaan, vaan ryhdytte etsimään toisenlaista tapaa puhua. Sinä voit sanoa, että ”tiedän tämän olevan taas näitä minun kummallisia epäilyjä, mutta haluaisin rauhassa puhua yhdestä asiasta, joka minua vaivaa, sopiiko se?” Muutenkin voit kysyä kumppaniltasi, että onko hän valmis aloittamaan kanssasi tämän asian työstämisen? Sinä olet valmis muutokseen.

Hyvää alkutalvea
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen nainen iältäni47v, mieheni on 36 vuotias. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta. Kesti kolme vuotta ilman riitoja lukuunottamatta minun mustasukkaisuuttani, miehelläni on paljon naispuoleisia ystäviä joihin hän on yhteydessä netin välityksellä. Lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta riitti. Suhdettamme on rasittanut minun luottamus mieheeni, luottamus koki kolauksen suhteemme alussa, tein väärin kun luin mieheni keskustelun naispuoleisen ystävän kanssa, viestin sisältö oli hyvinkin seksistinen. Olin aivan rikki. Mies perusteli sen olevan huumoria.

Tämän vuoden maaliskuulla suhteemme rakoili, taas kävin lukemassa yhden keskustelun, sen sisältö tuntui pahalle ja parisuhdettamme loukkaavalle. Mieheni käytös muuttui huhtikuussa, hänestä tuli hyvin etäinen, kaikki yhteinen tekeminen loppui, lämpö, läheisyys ja seksi loppui. Yritin puhua, kysyä missä mennään, kaikki oli kujlemma hyvin. Kävimme kesälomalla ulkomailla, kaipasin läheisyyttä, siitä tuli riitaa, puolet matkasta meni pilalle. Kotona sain taas tilaisuuden tutkia mieheni puhelimen, järkytyin. Tajusin että hänellä oli ollut seksisuhde naiseen jonka minäkin tiedän. Suhde oli alkanut huhtikuussa. Tapailuja oli useampia, viimeisin yhteisen matkamme jälkeen elokuussa, he olivat viettäneet yön mieheni kaverin mökillä. Olen ihan rikki, mies ei osaa sanoa syytä teolleen, ei oikein suostu puhumaan mitään. Alussa kielsi kaiken. Miten tästä voin selvitä, kumpikaan ei halua erota. Puhuminen ei luonnistu. Minä haluan puhua, mies sanoo että asia on jo käsitelty hänen osaltA. En saa miehestäni mitään irti. En pysty luottamaan. Mies on tapaillut tätä naista töidensä lomassa, mies betoni alalla. Pelkään että he lankeavat taas toisiinsa ellei suhteemme piristy. Nainen asuu keskustassa, miehelläni alkaa 2 kk työt keskustassa. Pelkään, haluan jatkuvasti tietää missä mieheni kulkee, jos hän on kotona päivän, minä työssä, olen rauhallinen mutta kun mies lähtee töihin, olen levoton. Tarvitsen neuvoja.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot neljän vuoden suhteessasi kokeneesi lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, mutta myös luottamuspulaa ja mustasukkaisuuden tunteita. Miehelläsi on naispuolisia ystäviä, joihin hän pitää yhteyttä netin välityksellä. Jo suhteen alussa järkytyit luettuasi miehesi keskusteluja naispuolisen ystävän kanssa. Huhtikuussa miehesi kirjoittelu toisen, sinulle tutun, naisen kanssa eteni seksisuhteeseen. Miehesi on lopettanut suhteen, mutta sinä pelkäät sen jatkuvan. Ette kumpikaan halua erota. Miehesi on haluton käsittelemään tapahtunutta. Pyydät neuvoja tilanteeseen.

Vaikka nykyajan some- ja nettimaailma tarjoavat oivia tilaisuuksia suhteen ulkopuoliseen virikkeiden hakuun sitä haluaville, pariskunnat harvoin sopivat pelisääntöjä muiden ihmisten kanssa viestittelyyn ja chattailuun. Usein asia tulee yllätyksenä toiselle osapuolelle ja sitten on pähkäiltävä mitä se tarkoittaa parisuhteen kannalta. Toki joissain suhteissa on sopivaa kirjoitella yksityisviestejä ja chattailla muiden kanssa kokematta sitä omaa suhdetta uhkaavana. Usein kuitenkin pitkäaikainen ulkopuoliselle ihmiselle uskoutuminen ja/tai flirttailu kirjoittelemalla koetaan hyvin loukkaavaksi, joskus jopa pahemmaksi uskottomuudeksi kuin yhden yön seksiseikkailu.

Suhteenne alussa miehesi kuittasi sinun mielestäsi seksistisen kirjoittelun huumoriksi. Jäätyään kiinni seksisuhteesta, hän ei ensin myöntänyt pettäneensä. Myönnettyään tapahtuneen hän ei ole halukas asiaa käsittelemään. Koet ettet saa miehestäsi mitään irti. Se on varmasti turhauttavaa ja raskasta. Sinun näkökulmastasi asian käsittely on kesken ja olet jäänyt asian kanssa yksin. Ei ole mukavaa epäillä, kontrolloida ja pelätä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Sinun luottamuksesi uudelleen rakentumisen kannalta olisi tärkeää, että miehesi ottaisi vastuun teostaan, kykenisi osoittamaan myötätuntoa sinua kohtaan ja ehkä jollain lailla hyvittelemään tapahtunutta. Luottamuksen voi saada takaisin perinpohjaisten keskustelujen ja uusien, hyvien luottamusta herättävien kokemusten avulla. Jotta voisitte jatkaa parisuhteessa tyytyväisinä, asiasta on vaan keskusteltava. Parempaa keinoa ei ole keksitty. Asian sivuuttaminen ei toimi. Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa. Ihmiset toki ovat yksilöllisiä sen suhteen miten selviytyvät kohtaamistaan vaikeuksista, mutta yleensä uskottomuus jää työstämättömänä vaivaamaan hyvin pitkään. Petetyksi tulemisen kokemuksella on yleensä vaikutuksensa myös mahdollisiin tuleviin ihmissuhteisiin.

Kerrot, että kumpikaan ei halua erota. Mietin mikä pitää teitä yhdessä? Mitkä ovat ne suhteenne hyvät puolet, jotka saavat sinut jatkamaan suhdetta tämän kolauksen jälkeen? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä lapsia tai yhteistä omaisuutta, jotka yleensä saavat ihmiset yrittämään yhdessä uskottomuuden jälkeen. Jos keskustelisimme kasvokkain, kysyisin sinulta mitä kaikkia tunteita miehesi uskottomuus sinussa herättää. Kerrot, että olet ollut ”rikki.” Kirjoitat myös pelosta. Kerrot pelkääväsi, että miehesi lankeaa tähän naiseen uudestaan jos suhteenne ei piristy. Lauseesta minulle tulee sellainen olo, että koet jotenkin syyllisyyttä tapahtuneesta. Mietin oletko pystynyt tuntemaan vihaa tai kiukkua tapahtuneen johdosta? Kerrot, että hän ei osaa sanoa syytä käytökseensä. Keskusteluissanne ei ilmeisesti selvinnyt miksi miehesi kokee tarvetta kirjoitella seksuaalissävytteisesti muiden naisten kanssa. Ja miksi hän oli uskoton juuri tämän naisen kanssa. Se, että sinäkin tiedät naisen, tuntuu sinusta varmasti erityisen pahalta. Joskus uskoton osapuoli perustelee tekoaan parisuhteen toimimattomuudella tai suoraan toisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä. Uskoton osapuoli on kuitenkin yksin vastuussa tekemästään toista loukkaavasti teosta.

Kirjoitat suhteenne piristymisen toiveesta. Oletteko yhdessä miettineet suhteenne piristämiskeinoja? Olisiko hän valmis puhumaan niistä ensin ja sitä kautta voisitte päästä pohtimaan suhteenne tilaa ennen uskottomuutta ja puhumaan tapahtuneesta? Voisiko miehesi suostua pariterapiaan, rauhalliseen keskusteluun ammattilaisen avulla? Jos hän ei suostu keskustelemaan asiasta kotona tai pariterapiassa, suosittelen sinulle käyntejä yksin jollain ammattiauttajalla. Myös ystäviin on hyvä tukeutua tässä tilanteessa.

Voimia ja tilanteen helpottumista toivoen
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 21-vuotias naisen alku. Olen seurustellut avomieheni kanssa jo kuusi vuotta ja yhdessä olemme asuneet noin kaksi vuotta.

Nyt mietin miten tästä tilanteesta edetään.. Mies lupasi pohtia tulevaisuuden suunnitelmiaan ja kertomaan niistä minulle avoimesti. Tuntuu kuin matto olisi revitty jalkojen alta. Olemme aina suunnitelleet tulevaisuuttamme ja leikitelleet asian kanssa. Nyt tulevaisuus ei välttämättä ole enää itsestäänselvyys.

Epätoivoinen

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot suhteenne muuttuneen sen jälkeen, kun muutitte sinun opiskelusi vuoksi kotipaikkakunnalta eri puolelle Suomea. Miehesi ei ole sopeutunut uuteen tilanteeseen. Kerrot ettei hän poistu kotoa ja lähinnä pelaa koko päivän. Miehesi syyttää sinua tilanteestaan, vaikka itse halusi muuttaa heti perässä. Hän on nyt sanonut, ettei hän tiedä haluaako lapsia tulevaisuudessa. Tämä on tullut sinulle järkytyksenä, koska olette aina suunnitelleet tulevaisuuttanne yhdessä ja haluat ehdottomasti lapsia. Koet olevasi epätoivoinen ja mietit eroa.

Olet 21-vuotias, mutta olet seurustellut avomiehesi kanssa jo pitkään. Ilmeisesti miehesi on suunnilleen samanikäinen. Jäin miettimään missä vaiheessa olette joskus suunnitelleet hankkivanne lapset. Jos asia ei juuri tällä hetkellä ole ajankohtainen, miksihän miehesi miettii lapsi-asiaa juuri nyt? Liittyyköhän pohdinta jotenkin parisuhteeseenne yleisimmin? Onko hän alkanut jollain tavalla epäillä parisuhteenne toimivuutta ja kestävyyttä uudessa ja epämukavassa tilanteessa? Kun kaikki ympärillä on muuttunut (hän ei ole töissä, uusi paikkakunta, ei ystäviä eikä sukulaisia lähellä), suhteenne on hänelle ainoa tuttu asia. Väkisinkin parisuhteen merkitys korostuu ja nousee hänelle keskeiseksi uudessa tilanteessa. Suhteenne ehkä alkaa näyttäytyä uudessa valossa teille molemmille.

Mietit, voitko jatkaa suhdetta lapsiasian epäselvyyden vuoksi. Lasten hankkiminen yhdessä on luonnollisesti suuri sitoumus. Asiasta on hyvä olla varmuus teillä kummallakin. On hyvä, että miehesi on uskaltanut kertoa epäilyksistään, vaikka se onkin järkyttänyt sinua. Jos lopetat suhteen miehesi epävarmuuden vuoksi nyt, kadutko päätöstä joskus? Mitä jos tämä on vain väliaikainen, huono hetki suhteessanne, joka helpottuu miehesi oman elämäntilanteen kohentuessa? Onkohan tämä teille ensimmäinen kriisi parisuhteessanne? Pitkissä parisuhteissa on välillä vaikeampia vaiheita. Se, kuinka niistä selvitään, testaa parisuhteenne toimivuutta. Elämäntilanteenne on teille nyt poikkeuksellinen. Voisiko lapsi-asian jättää hautumaan ja yrittää saada elämänne mielekkääksi teille kummallekin uudella paikkakunnalla? Jos miehesi löytäisi töitä, harrastuksia, teille muodostuisi ystäväpiiriä sieltä, olisiko hän samanlaisissa mietteissä? Mietin myös miten parisuhteenne mahtaisi voida, jos olisitte ns. kaukosuhteessa. Joskus pariskunnat sopivat eron sijaan tauosta. On hyvä keskustella kaikista vaihtoehdoista.

Rakentavia keskusteluja toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Mietin parisuhteemme tilaa. Mitä pitäisi tehdä. Olemme aviopari, kolmekymppisiä. Meillä on kolme lasta, joista nuorin on vasta alle kuukaude vanha. Meillä on ongelmia, paljon riitoja. Riitojen aikaan minä lannistun, tunnen koko ajan oloni hylätyksi ja oloni on raskas. Minä pelkään näitä riitoja,koska mieheni hylkää minut henkisesti eikä välitä yrittää olla minulle ystävällinen lasten tähden. Kyllä minäkin osaan sanoa pahasti ja olen melkoinen nalkuttaja, mutta en "hylkää" miestäni. Nytkin tuntuu kun olen tällaisess herkässä mielentilassa että saan jatkuvasti itkeä ja olla surullinen. Tämä isyysloma on hänen kesälomansa, tänäkin aamuna hän suuttui minulle kun en antanut hänen nukkua pitkään. Sanon että eikö hän ollut juuri saanut nukkua keskeytyksettä 9h. Oli kuulemma herännyt ainakin neljästi. No,minä olin imettänyt vauvan ainaki sen neljö kertaa ja se ei ole pelkkää hereillä käymistä.

Tärkeintä minulle kuitenkin on etteivät lapset kärsisi. Sanottakoon vielä että emme käy kahdestaan juuri koskaan missään. Vaatii aina niin paljon pehmittelyä. Ja,esimerkeiksi edellistä hääpäivää emme juhlistaneet mitenkään. Muutenkin on mieleen jäänyt monesta juhlapäivästä että mies oli silloin pahalla tuulella.

Ahdistunut, 29 v.

VASTAUS: Teille voisi olla hyödyllistä yrittää keskustella noista asioista silloin, kun teillä ei ole riita päällä. Useimmiten riidat menevät metsään siitä syystä, että osapuolet eivät koe tulevansa kuulluksi. Miehesi saattaa kokea pahasti sanomisen ja nalkuttamisen niin vastenmielisenä, että hänellä ei ole muuta keinoa kuin vetäytyminen. Hän voi kokea, että ei saa omaa asiaansa sanotuksi, mikäli sinä puhut niin paljon. Sinä puolestasi koet vetäytymisen hylkäämisenä, ja niin teitä on kaksi, jotka eivät koe tulevansa kuulluksi. Kuulluksi tulemisen tarve on ihmisellä niin perustava, että on vaikea kuvitella hyvää parisuhdetta ilman sitä.

Voisitte yhdessä koittaa miettiä sitä, miten voisitte selvitellä asioita niin, että kumpikin kokee tulevansa kuulluksi. Monilla toimii ns. minä-viestin käyttäminen. Siinä koitetaan välttää syyllistävää sinä-viestiä. (Sinä olet laiskimus, vastuuton, itsekäs, idiootti ym.) Sen sijaan puhutaan omista tunteista ja kokemuksista. (Minusta tuntuu pahalta…, koen epäreiluksi kun…, jne.) Toisen osapuolen pitäisi koittaa malttaa kuunnella toisen kokemusta, eikä heti alkaa kertoa omaa näkemystään, tai esittää vastaväitteitä.

Teidän olisi syytä käydä rakentava keskustelu siitä, mikä on reilua. Tämä liittyy sekä aamuheräämisiin, että omiin menoihin. Niidenhän pitäisi jakautua kohtalaisen tasapuolisesti. Joskus väsyneenä ja verensokerin ollessa alhaalla tulee ärähdyksiä, joita ei pidä tulkita henkilön lopulliseksi kannanotoksi johonkin asiaan.

Voit koittaa selittää miehellesi, että parisuhdeterapiassa ei ole kysymys kummankaan osapuolen mielenterveydellisen häiriön hoidosta. Kyse on enemmän siitä, että jos kotona rakentava keskustelu ei onnistu, on käytettävissänne koulutettu ammattilainen, joka varmistaa sen onnistumisen. Jos miehesi ei suostu lähtemään parisuhdeterapiaan, on ainoa toivonne, että onnistutte keskustelemaan rakentavasti kotona. Siihen hänen on vähintäänkin suostuttava. (Ja tietysti sinunkin.)

Rakentavassa keskustelussa olisi hyvä antaa tilaa hänenkin kokemuksilleen. Mihin hän on pettynyt? Miksi hän on juhlapäivinä pahalla tuulella? Onko kenties kysymys siitä, että hän on jo etukäteen turhautunut, kun pelkää pettymystä läheisyyden ja kenties seksin suhteen? Seksuaalisesti tyydyttämätön ihminen on usein ärtynyt, ja siitä seuraa usein sellainen paha itseään ruokkiva kierre, ettei ärtyneen ihmisen kanssa tunnu helpolta ryhtyä intiimiin läheisyyteen.

Lasten kannalta on tärkeintä, että vanhemmilla on hyvä ja läheinen suhde toistensa kanssa. Ei ole niinkään huolestuttavaa, jos ette käy koskaan missään, mutta se on huolestuttavaa, jos ette tee koskaan mitään kahdestaan. Sekin pitäisi koittaa yhdessä rakentaa. Miettiä, mitä sinä haluaisit tehdä hänen kanssaan, ja mitä hän haluaa tehdä sinun kanssaan, ja siitä löytää yhteinen alue.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 23-vuotias mies Vantaalta ja olen juuri eronnut vajaa 2-vuotisesta suhteesta syksystä 2014 - syksyyn 2016. Olimme avoliitossa, yhdessä asumista kesti puolitoista vuotta ja meille syntyi tytär.

Tytär oli 9kk kun ero koitti. Olimme olleet yhdessä syksystä 2014 alkaen kevääseen 2015 kun avovaimoni sai tietää olevansa raskaana, olin miettinyt hänen jättämistään koska oloni oli kyllästynyt ja riitelimme kokoajan. Sain tietää yhtäkkiä että hän on raskaana ja järkytyin pahasti koska tiesin että minusta ei ole isäksi näin nuorella iällä(minä 21v ja avovaimo 20v) ja tuntui siltä että elämä jatkuu vasta 18 vuoden päästä.

Halusin kuitenkin yrittää ihan tosissaan nyt kun avovaimoni oli raskaana enkä halunnut paeta vastuuta ja olla pelkuri joka jättää raskaana olevan naisen hädän hetkellä ja lapsi jää ilman isää.

Lapsi syntyi vuoden 2015 lopulla ja en heti ymmärtänyt mitä tapahtui ja asian sisäistäminen vei muutaman kuukauden. Pikkuhiljaa väsymys alkoi iskemään ja arki alkoi tuntua aina vain enemmän todelta. Välillä tuntui että ei jaksaisi millään mutta kiintymys lapseen kasvoi. Olimme riidelleet koko suhteen ajan vähän väliä, mutta lapsen tulon myötä se väheni jonkin verran.

Olin myös erittäin laiska hoitamaan ja olemaan lapseni kanssa. Tulin aina kotiin ja saatoin ehkä vaihtaa vaipan ja vähän pitää sylissä, sitten aloin pelaamaan ja jätin lapsen hoidon avovaimolle. Samanlaista kaavaa ei tietty joka päivä ollut ja yritin enemmän ja silti tuntui ettei minusta ole kunnon isäksi. Olin erittäin väsynyt koska teen suht fyysistä ja raskasta työtä ja aikaiset aamut.

Olen musiikki miehiä henkeen ja vereen, soitan bassoa ja laulan bändissä. Minua alkoi ennen suhteen loppumista ahdistamaan että en ikinä voi enään saada menestyvää bändiä mikä on minulle ollut se suurin haave ikinä, haave joka meni perheen edelle jopa.

Olin kateellinen kavereille jotka pääsevät soittamaan bändiensä kanssa ulkomaille ja mietin mielessäni että minulla ei tule ikinä olemaan siihen varaa kun minulla on perhe-elämä. Olin katkera avovaimolleni että saimme lapsen koska se vaikutti niin voimakkaasti bändi hommiin.

Olin myöskin alkanut epäröidä haluanko naimisiin, mistä avovaimo oli kysynyt että milloin kosin häntä. Yhdessä vaiheessa halusinkin kosia, mutta se tunne jäi. Aloin myös kysymään itseltäni että haluanko lisää lapsia ja katkeran tunteet alkoivat voimistumaan entistä enemmän kun mietin että jos kerran nyt ei ole kahdelle bändille kunnolla aikaa, ilman että siitä saa kuulla kotoa, niin miten sitten kun tulee lisää lapsia.

Sain luvan kuitenkin yrittää päästä soittamaan bassoa toiseen bändiin. Sitten kun aloin suunnittelemaan niin tuntui että tämä ahdistus ei johdukkaan siitä että en saisi soittaa bändeissä, vaan että en rakasta avovaimoani ja haluan muutosta. Aloin ajatella yksin asumista ja kuinka helppoa olisi olla sovussa ja nähdä lasta aina kun mahdollista. En todella ajatellut asiaa loppuun.

Nyt kun ero on koittanut, kadun sitä enemmän kuin mitään että lähdin. Ikävä lapseen on kova ja haluaisin myöskin avovaimoni takaisin. En ikinä ole näin paljon halunnut olla lapseni ja avovaimoni kanssa. Silti tuntuu että jos palaamme yhteen koska rakastan heitä paljon että sama ahdistus ja katkeruus tulee uudestaan. Tällä hetkellä tuntuu että perheen saaminen takaisin on tärkeintä. Tilanne on kuin painajaisesta...

Tarvitsen asiantuntevia neuvoja ja apua tämän kanssa.

VASTAUS: Viestisi on koskettava kuvaus siitä, mitä on yhtäkkiä joutua nuorella iällä kasvamaan aikuisuuteen, vanhemmuuteen ja vastuullisuuteen, kun kaikki on omassa mielessäkin vielä kesken. En yhtään ihmettele moneen suuntaan kulkevia tunteitasi, kapinointiasi ja ristiriitoja mielessäsi. Joku puoli sinusta ymmärrettävästi kaipaa ja haluaisi edelleen kulkea sitä nuoruuden polkua, mikä päättyi täysin yllättäen siihen, että sinusta tuli isä parikymppisenä. Samaan aikaan joku toinen puoli sinusta etsii uutta tietä ja kasvaa vähitellen uuteen elämänvaiheeseen.

Tilanne mihin jouduitte, olisi ollut vaativa kenelle tahansa. Tulla vanhemmaksi yllättäen ilman, että on lasta toivonut, halunnut. Kesken itsensä kanssa. Aloittelemassa yhteistä elämistä uudessa ihmissuhteessa. Ja sinä kerrot hienosti tästä keskeneräisyydestä ja siitä, miten järkytyksen, epävarmuuden, väsymyksen ja ristiriitojen keskellä kiintymyksesi lapseesi kasvoi, kaikesta huolimatta. Tuo kykysi kiintyä, kaipauksesi, halusi kantaa vastuuta ja yrittämisesi, kertovat sinusta paljon hyvää. Kuten myös kykysi tarkastella itseäsi noin rehellisesti, niitä kipeitäkin puolia.

Kun luin viestiäsi mietin, saitteko mistään ulkopuolelta apua ja tukea uuteen tilanteeseen sopeutumisessa? Huomasin olevani jopa vähän harmissani puolestanne jos ette saaneet. Silloin olette ehdottomasti jääneet liian yksin.

Kirjoitat viestissäsi ajatelleesi jossain vaiheessa, ettei sinusta ole kunnon isäksi. Viestisi luettuani sanoisin jopa päinvastoin. Sinulla on kaikki mahdollisuudet kasvaa parhaaksi mahdolliseksi isäksi lapsellesi. Se, että olet nuori tai että olet vielä pohdintojesi kanssa kesken, ei tarkoita, että et pystyisi olemaan hyvä isä. Itseasiassa suhde lapseesi ja sen säilyttäminen on erittäin keskeistä tässä tilanteessasi sekä sinulle että lapsellesi. Lapset antavat meille vanhemmille useita mahdollisuuksia kasvaa ja korjata. Joskus jopa paljon enemmän kuin mitä ansaitsisimme. Puhun yhteyden säilyttämisen tärkeydestä omaan lapseen siksi, että harva asia elämässä on niin kipeä kuin yhteyden menettäminen omaan lapseen. Se, jos mikä tekee elämässä katkeroituneeksi.

Vanhemmuuteen liittyy todellisia, oletettuja ja toivottuja velvollisuuksia. Usein niiden ajatellaan olevan ristiriidassa ns. oman elämän kanssa. Kirjoitat, että ”sait luvan” soittaa toisessa bändissä. Onko kyse oletetusta velvollisuuksista vanhemmuuden suhteen miksi soittamisesta piti alun perin luopua? Vanhemmuus ei tarkoita, että pitäisi luopua unelmistaan, esimerkiksi sinun tapauksessa soittamiseen liittyen. Unelmien on edelleen mahdollista toteutua, mutta todennäköisesti vähän ehkä eri tavalla tai aikataululla, mitä alun perin suunnittelit. Se on juuri sitä uuden tien löytymistä ja kasvamista uuteen.

Mietin myös kirjoittamaasi naimisiin menemisestä tai uusien lasten hankkimisesta. Kenen unelmia ne ovat? Parisuhteessa näet on yhteensovitettava molempien unelmia ja osattava riittävästi pitää kiinni itselle tärkeistä unelmista. Joskus puolisoiden unelmat ovat niin keskenään ristiriidassa, että joudutaan miettimään onko yhteinen elämä mahdollista.
Kerrot katuvasi sekä kaipaavasi lastasi ja avovaimoasi, yhteistä perhettänne. Sekin kertoo kasvamisestasi. Entinen polku entisessä muodossaan ei enää ole mahdollinen edes omassa mielessäsi. Koska lapsenne on vielä kovin pieni ja kaikki on niin kovin alussa ja kesken, ja koska välillänne on vielä tunteita, niin ehdotan, että yritätte vielä. Mutta älkää yrittäkö vain kahdestaan vaan hakekaa rohkeasti apua ulkopuolelta. Ottakaa esimerkiksi yhteyttä kaupunkinne Kirkon perheasianneuvottelukeskukseen. Myös neuvolasta voi kysyä ohjeita minne päin hakeutua.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Sekä puolisoni, että minä olemme 21-vuotiaita. Olemme seurustelleet pian 3 vuotta ja asuneet saman katon alla 2 vuotta.

Nyt haluaisinkin tietää onko tilanteelle enää tehtävissä mitään? Kysyin puolisoltani muistaako hän vielä niitä aikoja kun kaikki oli hyvin ja haluaisiko hän ne ajat takaisin, vastaukseksi sain "kyllä, mutta en usko niiden enää palaavan". Kuinka saan vakuutettua puolisoni siitä että tilanne voisi olla toisin? Olen niin hämillään, kuinka rakkaus voi kadota puolessa tunnissa?

- p

VASTAUS: Olette olleet puolisosi kanssa lähes koko aikuisikänne yhdessä ja nyt suhteenne on päättynyt eroon. Tilanne on varmasti raskas teille molemmille ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vie oman aikansa. Kirjoitat, että suhteessa oli sekä ylä- että alamäkiä, mutta suurimman osan aikaa kuitenkin tasaisempaa. Ette riidelleet usein, mutta eri tavoin. Itse halusit selvittää asiat perin juurin, puolisollesi se oli vaikeampaa. Yritit sitten hyvällä tai pahalla, et saanut puolisoasi juuri reagoimaan. Arvelen, että tämä kuvaamasi puhumattomuus oli yksi suhteenne keskeisistä ongelmista. Riidan ratkaisuna käytitte toistuvasti "erokorttia", joka ehkä rauhoitti tilanteen hetkellisesti, mutta ei ratkaissut suhteenne syvempiä ongelmia.

Yksi erimielisyytenne aihe oli ajankäyttö. Itse halusit viettää vapaa-aikasi puolisosi kanssa, hän taas kaipasi kuvauksesi mukaan enemmän omaa tilaa. Olikohan asetelma tämän kaltainen suhteenne alusta alkaen vai muuttuiko se ajan myötä? Useinhan on niin, että rakastumisvaiheessa pari haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä, mutta myöhemmin jompi kumpi tai yleensä molemmat kaipaavat myös omia menoja ja / tai yksin oloa. Jos tällainen erillisyys ei mahdu parisuhteeseen, on riskinä, että siitä loppuu happi. Olisiko teille voinut käydä niin?

Viimeisimmän riitanne jälkeen puolisosi kertoi eropäätöksestään ja kertoi sen olevan lopullinen. Tämä on järkyttänyt sinua ymmärrettävästi ja kysytkin nyt, olisiko jotakin vielä tehtävissä suhteenne pelastamiseksi. En voi valitettavasti ottaa kantaa puolisosi tekemään päätökseen, sillä en ole kuullut hänen puoltaan tarinassa. Jokainen kun kokee asiat omalla tavallaan. Olet ehdottanut puolisollesi pariterapiaa ja se on toki yksi mahdollisuus, jos puolisosi on siihen vielä jatkossa valmis. Olet joka tapauksessa päättänyt käydä itse asiaa läpi terapeutin kanssa ja se kuulostaa minusta hyvältä! Olipa eronne sitten lopullinen tai ei, niin on itsesi kannalta tärkeää ymmärtää, mitä kaikkea vuosien varrella tapahtui. Terapiaprosessi on parhaimmillaan kasvuprosessi; satsaus omaan tulevaisuuteen ja hyvinvointiin. Ystävien ja sukulaisten tuki on myös kullanarvoista uudessa elämäntilanteessa.

Eroprosessiin liittyy aina monenlaisia vaikeita tunteita, kuten pettymystä, pelkoa, surua ja vihaa. Uusi elämäntilanne voi tuntua aluksi vieraalta ja pelottavaltakin. Näiden tunteiden läpikäyminen auttaa kuitenkin suuntautumaan elämässä eteenpäin, jolloin elämäniloa ja toiveikkuus jälleen lisääntyvät.

Kaikkea hyvää sinulle toivoen
Kaisa, perheneuvoja

Olen 23-vuotias nainen ja olen ollut puolitoista vuotta suhteessa pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies on ulkomaalainen, kotoisin erilaisesta kulttuurista kuin minä. Puoli vuotta olemme joutuneet elämään kaukosuhteessa ja suunnitelmissa on pian taas nähdä ja jäädä asumaan yhteen.

Voiko hyväksi suhteeksi kutsua sellaista missä ei olla ns. yhdessä ja jos voi niin miten se onnistuu?

Nimimerkki 1+1=?

VASTAUS: Nimimerkkisi on osuva. Mitä on 1+1? Onko se kaksi? Vai enemmän? Vai vähemmän? Vai onkohan yhtä oikeaa vastausta tässä tilanteessa olemassakaan?

Arvelen, ettei minulla ole antaa sitä yhtä kaipaamaasi vastausta. Yhtälössä on monta muuttujaa, joita voimme kuitenkin tarkastella ja puntaroida.

Kirjoitat miehesi olevan erilaisesta kulttuurista kuin sinä. Jäin miettimään, minkälainen on miehesi käsitys parisuhteesta, miehenä ja naisena olemisesta. Onko puolisoilla samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet? Onko parisuhde tasa-arvoinen, kahden itsenäisen aikuisen välinen sopimus? Vai jotakin muuta? Mitä?

Olet nyt 23-vuotias, joten oletan, että sinulla ei ole vielä paljon parisuhdehistoriaa. Kirjoitit saaneesi vanhemmiltasi perinteisen parisuhdemallin, jossa on sitouduttu varhain, perustettu perhe ja eletty yhdessä. Tavoitteletko itse samaa vai aiotko kulkea omaa polkuasi tässä asiassa? Onko ydinperhe sinulle luovuttamaton arvo vai voitko ajatella tinkiväsi siitä olosuhteiden pakosta ainakin jonkin aikaa? Jos kaipaat tiivistä yhdessäoloa, kuinka kauan arvelet jaksavasi odottaa? Ymmärsin, että olet hiljattain joutunut pettymään odotuksissasi kun miehesi omat suunnitelmat muuttuivat. Hän pyytää sinua jatkamaan kaukosuhdetta vielä joitakin vuosia. Se on paljon pyydetty. Ottaako hän huomioon sinun tunteesi? Ymmärrettävästi pohdit asetelmaa, aluksi jopa kyseenalaistit sitä. Mikä sai sinut muuttamaan mielesi, "avaamaan silmäsi"? Suomalaisesta parisuhdeperinteestä katsottuna kaukosuhde on pidemmän päälle varsin haastava. Mutta ei toki mahdoton. (Onko ulkomaille muutto miehesi luo muuten yksi mahdollinen vaihtoehto?)

Kysyt, voiko kaukosuhdetta kutsua parisuhteeksi. Mielestäni voi, jos näin olette sopineet ja teillä on selkeät pelisäännöt. Toiseksi kysyt, onko järkevää odottaa sen kestävän vuosia. Tämä kysymys on vaikeampi. Mikään ei ole mahdotonta, mutta vuosien kaukosuhde sisältää monenlaisia epävarmuustekijöitä. Entä jos toisen - tai mahdollisesti molempien - tunteet muuttuvat ajan myötä? Entä kannattaako satsata suhteeseen, jonka tulevaisuus on epävarma? Kysyt myös avoimen suhteen mahdollisuutta. Se on toki yksi vaihtoehto, mutta oletko valmis sellaiseen? Entä miehesi? Pohdit myös miehesi läheisyyden tarvetta ja mahdollista uskottomuutta. Se riski on nähdäkseni olemassa. Entäpä oma läheisyyden kaipuusi? Kirjoitat olevasi ajoittain mustasukkainen ja se on mielestäni varsin ymmärrettävää. Entä onko miehesi mustasukkainen sinusta?

Kirjoitat, että te molemmat uskotte olevanne yhdessä tulevaisuudessa. Ilmeisesti side välillänne on siis vahva. Mielestäni sinulla on ainakin kaksi vaihtoehtoa: voit elää kaukosuhteessa ottaen siihen liittyvät riskit huomioon. Tai voit päättää suhteen tässä vaiheessa ja suuntautua johonkin uuteen. Jos teidät on tarkoitettu toisillenne, tienne varmaan kohtaavat myöhemmässäkin elämän vaiheessa.

"If you love something, set it free. If it comes back, it's yours. If it doesn't, it never was."

Parhain terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen 20-vuotias nainen ja luottamus rakoilee poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet vasta vajaan vuoden, ja suhteemme eteni hyvin nopeasti. Meillä molemmilla on useamman vuoden seurustelusuhde taustalla. Olemme molemmat tulisia luonteeltamme ja siksi parisuhde on vaatinut hyvin paljon joustoa molemmilta tahoilta.

Kuitenkin tämä asia vaivaa minua yhä, enkä koe saaneeni oikeutta, vaikka hän pahoittelikin tapahtunutta. En tiedä kuinka luottaa häneen, kuinka päästä eteenpäin ja unohtaa tapahtunut. En tiedä kuinka saisin turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin. Kaipaan häntä vierelleni, ilman epäilyksiä ja pelkoa.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut vuoden poikaystäväsi kanssa. Kuvaat parisuhdettanne kahden tulisen luonteen intohimoiseksi, rakastavaksi ja arjessa leppoisaksi suhteeksi. Poikaystävälläsi on naispuolisia kavereita, joista yksi, Annaksi kutsumasi henkilö, on myös poikaystäväsi aiempi seksikumppani. Ajattelit, että olet sinut asian kanssa, mutta humalainen episodi, jossa poikaystäväsi on puristanut Annaa takapuolesta, on saanut sinut tuntemaan luottamuspulaa poikaystävääsi kohden. Kerrot, että olet hammasta purren sopinut asian poikaystäväsi kanssa. Et pysty unohtamaan tapahtunutta. Haluaisit saada turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin.

On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi on horjunut tapahtuneen johdosta. Samana iltana sinun piti viettää iltaa hänen kanssaan, mutta hän lähtikin kavereiden kanssa ulos. Loukkaannuit ensin siitä ja myöhemmin sait kuulla tapahtumien kulusta ystävältäsi. Keskustelu asiasta poikaystäväsi kanssa oli hankalaa, koska hän sanoi, ettei muista mitään. Poikaystäväsi on haluton myös puhumaan asiasta jatkossa. On haastavaa sopia asia ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä poikaystäväsi anteeksipyynnöstä ja lupauksista huolimatta. Sinulle iso asia tuli käsiteltyä kovin pikaisesti.

Voi tosiaan olla, että poikaystäväsi ei muista tapahtunutta. Ystäväsi kuvasi hänen olleen hyvin humalassa. Se, että ei muista tekemisiään, tuntuu yleensä pelottavalta. Toki humalaa ei voi käyttää toistuvasti syynä mokailuille. Voisiko se, että poikaystäväsi ei halua palata enää asiaan johtua hänen syyllisyydestään ja häpeästään asian suhteen?

Poikaystäväsi on luvannut, että näin ei enää tapahdu ja että hän ei enää ole yhteydessä Annaan. Hän ilmeisesti haluaa sitoutua sinuun ja suhteenne on hänelle tärkeä. Valitettavaa keskusteluhaluttoman poikaystäväsi kannalta on se, että todennäköisesti sinun on saatava vielä puhua tästä asiasta. Hedelmällistä olisi, että hän voisi kuunnella rauhassa sinua, kun kerrot hänelle tuntemuksistasi tapahtuneen johdosta. Asia ei tule ”valmiiksi” parilla keskustelulla. Keskustelujen aikana hän todennäköisesti syyllistyy asiasta, mutta joskus se on vaan kestettävä. Syyllisyys on muutoksen kannalta myös tervetullut tunne. Jotta luottamus voisi pikkuhiljaa palautua, sinä tarvitset tunteen, että hän on aidosti pahoillaan ja pystyy asettumaan sinun asemaasi. Tässä satutetussa tilassa sinä tarvitset siis ymmärrystä ja tunteittesi huomioimista. Luottamus palautuu vähitellen myös uusien, hyvien kokemusten myötä parisuhteessanne.

Hyviä keskusteluja teille toivoen

Perheneuvoja Nina