Suhdeklinikka

KYSYMYS: Täytyykö tällaiseen suhteeseen tyytyä?

Onko tällainen suhde tarpeeksi hyvä? Onko minulla oikeus odottaa enempää?

Samantekeväkö?

VASTAUS: Kerrot suhteestasi poikaystäväsi kanssa, jossa sinä toivoisit enemmän yhteistä aikaa, jopa yhteisen kodin perustamista. Poikaystävällesi puolestaan riittäisivät kertomasi mukaan väljemmät tapaamiset ja hän turhautuu, kun pyydät hänen huomiotaan ja todisteita siitä, että sinä olet hänelle tärkeä. Sanot, että haluaisit tuntea hänen rakastavan sinua. Olet siis epävarma hänen rakkaudestaan.

Kuvaat tilannetta, jossa sinä epävarmuudessasi yrität ymmärrettävästi erilaisin tavoin varmistua hänen rakkaudestaan. Hän puolestaan tuntee mahdollisesti olonsa ahtaaksi, keinottomaksi ja turhautuneeksi kun ei pysty sinua vakuuttamaan. Tämä todennäköisesti lisää hänen tarvettaan tavata harvemmin. Se puolestaan lisää sinun epävarmuutta siitä, että oletko hänelle tärkeä. Näin kumpikin ruokkii toisen käyttäytymistä.

Ihmisillä on erilaisia tapoja olla suhteessa. Usein nämä tapamme asettua parisuhteeseen liittyvät myös meidän omiin perhetaustoihimme ja kokemuksiimme. On vaikea määritellä ulkoapäin, minkälainen suhde on tarpeeksi hyvä tai miten paljon parin tulisi olla yhdessä. Yleisesti voisi sanoa, että parisuhteessa pitää kestää sekä läheisyyttä ja sitoutumista, mutta myös erillään oloa ja erillisyyttä. Ja on tärkeää, että voi tuntea, että on rakastettu ja tärkeä toiselle.

Joskus tämä erilaisuus sitoutumisen tavassa voi liittyä myös sukupuoleen. Monet nuoret miehet kaipaavat enemmän väljyyttä parisuhteeseen ja saman ikäiset naiset puolestaan olisivat varhaisemmassa vaiheessa valmiita tiiviimpään yhdessä olemiseen. Tällöin olisi kuunneltava kummankin tahtia. On myös tärkeää, että kummallakin on parisuhteen lisäksi myös muita itselle tärkeitä asioita elämässä.

Jäin miettimään, onko sinulla omassa taustassasi kokemuksia yksin jäämisestä tai siitä, että et ole ollut tärkeä jollekin. Ovatko nämä kokemukset mahdollisesti sellaisia, jotka saattavat lisätä sinun epävarmuuttasi siitä, että olet toiselle tärkeä, ja siten voimistavat käyttäytymistä, joka saattaa toisesta osapuolesta tuntua takertuvalta? En usko, että yhteisen kodin perustaminen on tässä kohdassa vielä se ratkaisu, joka poistaa epävarmuutesi. Toisaalta olisi tärkeää, että et joutuisi elämään jatkuvassa epävarmuudessa. Saattaa olla, että poikaystäväsi ei täysin ymmärrä sitä turvattomuutta, jota suhteenne sinussa aiheuttaa, vaan hän kokee käytöksesi kritiikkinä tai syytöksinä, ja reagoi siksi kuten reagoi.

Olisiko mahdollista, että menisit vähän poikaystävääsi vastaan? Sanoisit hänelle, että ymmärrät, että sinun tapasi varmistaa rakkautta saattaa mahdollisesti tuntua hänestä takertuvalta tai tukalalta, ja että et haluaisi hänen joutuvan tuntemaan niin. Sanoisit, että haluaisit aidosti tietää mitä hän toivoisi suhteeltanne. Ehkä jossain tämän tyyppisessä ilmapiirissä olisi mahdollisuus päästä keskusteluun siitä minkälaista yhdessäoloa kumpikin suhteelta toivoo, ja onko mahdollista, että kummankin toiveet tulisivat suhteessanne huomioiduksi.

Toivotan sinulle oikein hyvää kesää!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olemme aviopari, jolla yhteisiä vuosia on takana reilut 20. Näistä 7v. naimisissa. Meillä on kaksi tyttöä, 7v. ja 10v. Lasten syntymästä asti suhteemme on ollut pitkälti sitä, että olen elänyt lapsillemme. Lasten saaminen oli vaikeuksien takana ja tässä ehkä osa syy siihen, että olen halunnut turvata heidän elämänsä. Oma lapsuuteni oli riitojen ja alkoholin sekainen, vailla rakkautta. Ja tässä uskoakseni toinen syy, että olen halunnut lapsilleni antaa toisenlaisen lapsuuden ja rakkautta.

Olen ollut viimeisten vuosien aikana jotenkin lamaantunut. Kaksi pientä lasta ja arjen pyörittäminen vastuullani, kolmivuorotyö ja vielä viimeiset puolitoista vuotta opiskelua. Itsekin pyörittelin eroajatusta päässäni ja tuntui ettei rakkautta enää ollut. Ajauduin pisteeseen, jossa koin etten saa tarpeeksi tukea esim. arkeen mieheltäni. Hän purki omaa pahaa oloaan liikunnan parissa ja saapui arkisin kotiin usein myöhään. Mieheni alkoi puhumaan halustaan erota muutamia kuukausia sitten ja syynä ihastuminen toiseen naiseen. Mieheni sanoo ettei rakasta minua enää ja ettei usko pariterapiassakaan rakkauden palautuvan, koska on niin kauan joutunut kärsimään. Ei kykene kuitenkaan lopulliseen päätökseen lastemme takia. Tilanne on tuskainen. Onko mahdollista, että rakkaus ja yhteys voisi kuitenkin vielä löytyä. Oma rakkauteni heräsi, enkä haluaisi menettää miestäni.

Epätoivoinen, 42v.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Onpa sydäntä särkevää, mutta samalla niin tuttua, lukea kirjoittamiasi rivejä. Aivan liian usein käy juuri niin kuin kuvailet. Perheeseen syntyy pitkän odotuksen ja kaipauksen jälkeen lapsi tai useampi. Lapset täyttävät koko elämän, he tarvitsevat huolenpitoa ja huomiota aivan eri mittakaavassa kuin aikuiset. Fyysisyydellään he täyttävät hellyyden ja läheisyyden tarpeemme. Kuin huomaamatta, emme enää etsikään parisuhteesta syliä ja yhteyttä, vaan lapsistamme. Usein keskusteluyhteys säilyy, mutta joskus parisuhteesta tulee tiimi, joka hoitaa vuoroin kotia ja lapsia. Tämä kaikki olisi ihan ok, jos se olisi yhdessä sovittu, mutta usein niin ei ole. Useimmat kokevat jonkinlaista tyytymättömyyttä, itse kirjoitat, kuinka miehesi tunsi olevansa "kuvion ulkopuolella". Sinä puolestasi koit olleesi jotenkin "lamaantunut" kaiken paineen; lastenhoidon, kolmivuorotyön ja opiskelun alla. Ymmärrettävästi molemmat tunsivat teistä jäävänsä ilman tarvittavaa tukea ja rakkautta. Kun lapset sitten kasvavat, nousee laiminlyöty parisuhde taka-alalta jälleen keskiöön. Usein tämä tapahtuu konfliktien ja riitojen muodossa. Joskus ne kärjistyvät avioeroon, tai sen mahdollisuuteen.

Kerrot koskettavasti, kuinka halusit tarjota omille lapsillesi sen, mitä sinulta itseltäsi lapsuudessasi puuttui; turvaa ja rakkautta. Et varmasti tietoisesti laiminlyönyt parisuhdettasi. Mutta on helppo ajatella toinen osapuoli itsestään selväksi, varsinkin kun olette olleet jo reilut parikymmentä vuotta yhdessä. Kerrot myös ajattelevasi, ettet yksin ole syypää, myös miehesi olisi voinut avautua ja kertoa tunteistaan ja tarpeistaan. En usko, että tilanne on kummankaan syy, tai jos on, olette molemmat syypäitä.

Nyt ajatus erosta on konkretisoitunut, kun miehesi on ihastunut toiseen naiseen. Hän haluaa eroa ja kertoo, ettei tunne enää rakkautta sinua kohtaan. Kirjoitat, että itsekin tunsit aiemmin rakkauden loppuneen. Toisaalta kerrot myös, että tunteesi ovat palaneet nyt kun avioliitoonne on vaakalaudalla. Näin meille usein käy, tunteemme syttyvät tai heräävät eloon, kun pelkäämme menettävämme kumppanimme.

Olette jotenkin erirytmisesti rakastaneet ja olleet rakastamatta. Kysyt, onko enää mahdollisuutta, että rakkaus, tai yhteys löytyisi. On helppo vastata, totta kai on, mutta olennaisempaa on kysyä, haluatteko te molemmat sitä. Toisin sanoen, haluaako miehesi löytää yhteyden ja rakkauden kanssasi uudelleen. Se on hyvin pitkälle tahdon asia. Ei ole järkeä mennä yhteiseen pariterapiaan, jos molemmat eivät sitoudu siihen kokoaan. Se tarkoittaisi myös sitä, että mies jättäisi siksi aikaa sivuun ihastuksen kohteensa ja suuntaisi tunteensa, niin hyvät, kuin pahatkin, sinuun. Pariterapia voisi olla paikka, jossa katsoisitte, mitä teille on oikein tapahtunut kuluneiden vuosien aikana. Mitä on jäänyt sanomatta ja tekemättä? Minkälaiset tunteet ja tarpeet eivät ole mahtuneet yhteiseen elämäänne ja arkeenne? Oletteko valmiit antamaan itsellenne ja toisillenne anteeksi ja jatkamaan matkaa yhdessä?

Toivon teille aikaa ja kärsivällisyyttä yhteyden ja sitä kautta rakkauden löytämiseen.

perheneuvoja Kati

KYSYMYS: No hei pakko kysyä neuvoa nyt olen seurustellut tai no voiko sitä seurusteluksi sanoa vuosi mennyt tuskin näemme koskaan ei ole yhteistä aikaa muuhun käyttää yhteisen ajan ystävien mutta muutti muualle asumaan vei rahani talouteni 17557€ koko vuonna poliislle vein asian koska olen lainoissa poliisi tykkää että käytti minua hyväkseen törkeä petos syyttäjällä on jo silti voiko antaa anteeksi tuollaista tekoa ?? Sitten edelleen ei ole halukas kokeilemaan yhdessä oloa asumista loukkaa minua ja tunnen jo hirveää syyllisyyttä kun annoin rahaa mikä ei kuulu suhteeseen hänen mielestään hän haluisi sopia olen onneton ja varsinainen naisten mies on :( ei ota minua huomioon mitenkään sanoo kaikki järjestyy mutta millä välimatka niin iso näemme harvoin olen vieraantunut hänestä kysyn pitäisikö poliisin hoitaa tämä asia

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Oletpa joutunut tosi kurjaan tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että toimit ihan oikein kun veit asian poliisille. Asia tuntuu olevan sen kaltainen, että poliisin on hyvä hoitaa asia. Mielestäni suhteessa ei ole edellytyksiä sen jatkamiseksi. Miesystäväsi on kohdellut sinua huonosti, ja kaiken lisäksi anastanut sinulta huomattavan määrän rahaa. Parisuhteessa tulisi voida luottaa ja nyt tuntuu, ettei se ole mahdollista.

Kysyt myös, pitäisikö sinun antaa miehelle anteeksi. Voit antaa anteeksi, jos sinusta tuntuu sitä ja olet siihen valmis. Itse voisin kuvitella, että siihen menisi vähän enemmän aikaa. Vaikka antaisitkin anteeksi, ei se tarkoita sitä, että ottaisit hänet takaisin. Tuntuu, että hän on laiminlyönyt sinua aika lailla, ei ole antanut sinulle aikaa tai huomiota, et ole saanut nauttia hänen seurastaan ja läheisyydestään.

Olisiko aika lähteä eteenpäin? Katsoa olisiko maailmassa joku sinulle tarkoitettu mies, joku joka osaisi kohdella sinua hyvin ja jonka kanssa tuntisit itsesi rakastetuksi ja olosi turvalliseksi. Sellaista tulevaisuutta ja sellaista suhdetta toivoisin sinulle.

Perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Eli olen ollut nykyisen naisen kanssa 2,5 vuotta yhdessä ja nyt on ero tulossa naisen suunnalta. Hän oli 2kk työmatkalla ja sen jälkeen oli muuttunut paljon. Pettämistä en usko, mutta ihastumista oli. Kun palasi kotiin niin halusi melkein heti eroa ja itse sitä en todellakaan haluaisi. Olemme vielä parin viikon päästä lähdössä viikoksi ulkomaille viikoksi.. Mitä voisin tehdä ettei ero tule? Mitä te olette tehneet ja onko onnistunut?

Paljon tuli asiaa ja paljon varmaan jäi uupumaankin. Olisin kiitollinen jos saisin kokemuksia ja vinkkejä tähän surulliseen aiheeseen!

RakkaudenKadottanutMies 25v

VASTAUS: Kerrot, että 2kk työmatkan jälkeen avopuolisosi on muuttunut ja haluaa eroa. Kaksi ja puoli vuotta kestäneessä suhteessanne on ollut paljon riitoja, mutta kuvaat myös teidän nauttineet toistenne seurasta. Toisaalta olette myös hänen aloitteestanne eronneet jo kaksi kertaa aiemminkin ja päätyneet silti jatkamaan. Nyt mietit mitä voisit tehdä, jotta eroa ei tulisi.

Et kerro viestissäsi mitkä ovat ne syyt, mitä hän on sanonut olevan eroajatusten taustalla. Ovatko riidat ja eroajatukset aiemminkin liittyneet erillään olemiseen vai johonkin muuhun? Riidat eivät sinällään tarkoita, että suhde olisi huono. Monissa onnellisissa parisuhteissa on myös riitoja. Sen sijaan toistuvat eropohdinnat ovat huolestuttavia suhteen kannalta. Joskus ne kertovat ihmisen omassa mielessä käynnissä olevasta prosessista, joka ei välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Tällaiset tilanteet voivat olla oman itsenäistymiskehityksen vaiheita. Tällöin ihminen usein kyselee itseltään kuka minä olen ja mitä minä haluan. Joskus taas eropohdinnat liittyvät tyytymättömyyteen parisuhteessa. Joskus eroajatukset voivat olla sekoitus kumpaakin. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että puolisosi on jo pidemmän aikaa miettinyt eroa. Asia on hänen mielessään selvästi ristiriitainen, niin kuin eroajatukset usein ovat. Monissa suhteissa, vaikeissakin, on paljon hyvää, josta myös pitää luopua erossa. Jos puolisosi eropohdinnat liittyvät siihen, että hän on jollain tapaa tyytymätön suhteeseenne, olisi tärkeää puhua näistä syistä ja yhdessä miettiä onko niille asioille jotain tehtävissä.

Parisuhteen jatkamiseen tarvitaan kummankin aito halu jatkaa. Jos toinen miettii eroa tai haluaa erota, ei oikeastaan ole muuta tehtävissä kuin yrittää ymmärtää eroajatusten taustalla olevia syitä ja yrittää omalta osaltaan korjata niitä, erityisesti jos ne liittyvät tyytymättömyyteen suhteessa. Joskus eroa haluava puoliso on eropäätöksessään jo niin pitkällä, että hän ei edes halua suhteen korjaantuvan tai parantuvan. Kaikenlainen liiallinen yrittäminen, takertuminen, vaatiminen tai pakottaminen usein vain lisäävät toisen osapuolen halua irrottautua. Vaikka on ymmärrettävää, että tunnet hätää ja surua suhteenne mahdollisesta päättymisestä, niin on tärkeää, että pystyt antamaan hänelle riittävän tilan tehdä omat ratkaisunsa. Parisuhteen kannalta ei ole kestävä ratkaisu, että saa toisen houkuteltua tai ylipuhuttua jäämään suhteeseen. Silti sinun ei tarvitse olla erosta samaa miltä. Moni pari eroaa niin, että vain toinen sitä haluaa.

Vastaukseni tulee myöhässä. Kenties olette jo lähteneet yhteiselle matkalle tai päätyneet erilleen. Toivotan teille hyvää yhteistä kesää tai jos niin käy, niin hyvää kesää erosurusta huolimatta.

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 5vuotta, suhteemme alkutaipaleelle mahtui paljon ikäviä asioita. Pettämistä, nettideitti-sivuja mieheni osalta. Nyt meillä on lapsi joka on ensi viikolla vuoden. Suhteemme on kuihtunut lapsen myötä vielä enemmän siitä mitä se jo oli.. olemme jatkuvasti riitelemässä, mieheni ei kovin anna minulle huomiota tai osoita rakkauttaan, seksiä on kerran vkossa ja sekin on nopeaa paineiden purkua. Rakastan miestäni ja en tahdo erota mutta en myöskään halua että parisuhteemme on sitä että kinastellaan jatkuvasti eikä suhteessa ole enään mitään ns kipinää.. mitä voisin/voismme tehdä suhteemme parantamiseksi? Kiitos jo etukäteen neuvoista!

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteenne on varmasti varma monille pienten lasten vanhemmille. Vanhemman rooliin asettuminen vie tilaa parisuhteen miehenä ja naisena olemiselta. Arki uuvuttaa aivan eri lailla kuin ennen lapsia. Vauva-aikana joskus työssäkäyvä osapuoli tuntee itsensä ulkopuolisiksi kotona vauvaa hoitavan puolison keskittyessä vauvaan. Lyhyestä kirjoituksestasi tulee ilmi myös hyviä asioita. Hienoa, että teillä on seksielämää. Joskus tässä vaiheessa tulee pitkiäkin taukoja. Kerrot rakastavasi miestäsi, mikä on hyvä asia! Kun on vielä rakkautta, tilanteeseen haluaa muutosta ja on valmis tekemään asioita muutoksen eteen.

Kirjoituksestasi ei käy ilmi kuinka paljon suhteenne alun epäluottamus mieheesi vaivaa sinua. Oletan sen vaivaavan, koska mainitset siitä. Mietin tunnetko epäluottamusta tällä hetkellä miestäsi kohtaan? Monesti suhteen alussa tapahtuneet loukkaukset vaikuttavat ”taustalla” pitkään tai pomppaavat esiin parisuhteen vaikeimmissa vaiheissa. Lapsen hankkiminen yhdessä on yleensä merkki sitoutumisesta parisuhteeseen. Kerrot suhteenne kuihtuneen entisestään vauvan saamisen jälkeen. Mitähän tämä kuihtuneisuus oli ennen vauvaa? Ilmeisesti alun hankaluuksien jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, joka sai sinut perustamaan perhettä yhdessä miehesi kanssa. Tällä hetkellä koet olevasi etäällä miehestäsi ja ilmeisesti tunnet olosi turvattomaksi. Turvattomuus on todennäköisesti yhteydessä suhteen alun tapahtumiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka voitte tehdä, on keskustella avoimesti parisuhteestanne. Mitenköhän miehesi kokee suhteenne? Mitä hän toivoo ja on valmis tekemään suhteenne hyväksi? Keskustelut lähentävät ja helpottavat oloa silloin kuin ne eivät mene riitelyksi. Kaipaat suhteeseesi kipinää. Kipinän herättelyyn, kuten yleensäkin parisuhteen parantamiseen, tarvitaan motivaation lisäksi konkreettisia tekoja. Mitä ovat ne mukavat asiat, joita olette joskus tehneet yhdessä? Voisitko miettiä mistä miehesi tykkää erityisesti ja järjestää jotain sellaista? Mukavan yhdessäolon seurauksena seksikin voi muuttua enemmän toisen kohtaamiseksi. Usein väsymys vie tilaa seksiltä. Voiko seksielämään järjestää jotenkin aikaa ja rauhaa tai erilaisen tilanteen, jotta se ei olisi vain kuvaamaasi ”nopeaa paineiden purkua?”

Jos tilanteenne ei helpotu keskustelun ja parisuhteen parantamisvinkkien avulla, ottakaa rohkeasti yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin haetaan apua, sitä paremmin ongelmat myös lievittyvät!

Mukavaa kesää ja voimaa antavaa parisuhdetta teille toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olemme n. 70 v pari. Olemme pikkuhiljaa ajautuneet todella eroon toisistamme jonka seurauksena terveytemme huononee. Emme pysty enää keskusteleen asioista kuin "ethän sinäkään" linjalla ja toinen ottaa itseensä ja homma loppuu siihen. Ei loppuelämämme voi olla tällainen. Muut olosuhteet suurinpiirtein ok.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kirjoitit melko lyhyesti, joten mieleeni tulvii lisäkysymyksiä. Kerrot teidän olevan 70-vuotias pari, joten ilmeisesti olette olleet yhdessä pitkään. Mietin mikä on saanut teidät ajautumaan eroon toisistanne. Ja mitä terveyden huononeminen tarkoittaa, oletteko sairastelleet vai tarkoitatko myös henkistä kuormittavuutta. Riitelynne kaavasta olisi hyvä tietää myös lisää, mutta ilmeisesti asioista puhuminen menee toisen syyttelyksi ja siihen vastataan puolustautumalla. Jompikumpi suuttuu ja riita loppuu ilmeisesti toisen vetäytymiseen tilanteesta. Ehkä olette hiljaa mököttäen jonkun aikaa. Tyypillistä tällaisissa tapahtumaketjuissa usein on se, että asioita ei selvitetä eikä sovita ja ne jäävät mieltä painamaan ja aktivoituvat jälleen uudelleen riidan yhteydessä. Jos suhteessa ei riitelyn vastapainoksi ole riittävästi hyviä hetkiä, tilanne on luonnollisesti hyvin raskas.

Kirjoitat ”loppuelämämme ei voi olla tällainen.” Haluatte siis muutosta tilanteeseen. Oletteko miettineet mitä mukavaa voisitte tehdä yhdessä? Mitä ovat ne asiat, joista olette nauttineet pitkän parisuhteenne aikana? Voisitteko lisätä tai uudelleen elvyttää näitä asioita suhteenne hoitamiseksi? Kun riitelyn lisäksi tulee mukavia hetkiä, riitelykin todennäköisesti on rakentavampaa ja vähemmän uuvuttavaa.

Puolisoa on helppo arvostella ja kertoa hänelle mitä hänen pitäisi muuttua. Rakentavampaa on miettiä mitä itse voisi tehdä estääkseen riitatilanteen saman vahingollisen kehän pyörimisen uudelleen ja uudelleen. On hyvä pohtia millä tavalla saa itsensä rauhoittumaan, miten kuunnella toista kärsivällisesti ilman puolustautumista ja miten kuulla oikeasti toisen näkökulma. On hyvä pitää toisen tunteita totena, vaikka ei tunnistaisikaan itseään niiden aiheuttajaksi. Toisin sanoen jos puolisosi esimerkiksi sanoo, että et arvosta häntä, niin ei ole hyvä lähteä väittämään, että asia ei niin ole, syyttämään toista samasta asiasta tai puolustautumaan miksi tein niin silloin ja silloin. Rauhallisena ja järkevänä pysyminen tilanteessa on haastavaa, mutta onnistuessaan erittäin hedelmällistä. Kehän kulku muuttuu heti kun lähdet kuuntelemaan puolisoa rauhassa ja kysyt esimerkiksi miksi hän tuntee niin. Jos vielä pystyt tilanteessa kertomaan, että tuntuu pahalta nähdä puoliso surullisena tai kokea, että tämä ajattelee itsestä niin, se varmasti vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti. Hänen hyökkäyksensä sinua kohtaan vähenevät.

Jos tilanteenne ei kotikonsteilla helpotu, kirkon perheneuvonnassa on saatavilla apua parisuhdeongelmiin. Perheasiain neuvottelukeskuksissa me perheneuvojat usein tapaamme myös eläkkeellä olevia pariskuntia muiden pariskuntien lisäksi.

Tilanteen helpottumista toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kun tapasin mieheni hän oli ollut eronneena vajaan vuoden. Hänen silloinen vaimonsa löysi uuden ihastuksen (naimisissa olevan miehen) ja seurauksena oli, että tämä ex vaimo jätti miehensä, kaksi lastaan isälleen ja lähti uuden miehen kelkkaan. Heillä on vielä yksi aikuinen, jo silloin kotoa pois muuttanut lapsi sekä neljäs lapsi, joka kuoli vauvana. Ex vaimon sekä uuden miesystävän suhde voimistui ja myös uusi mies erosi silloisesta vaimostaan.

Ikää meillä on vähän alle 60, joten ihan nuorukaisista ei ole kyse.

Petetty aviovaimo

VASTAUS: Mietit sitä, teetkö oikein, kun puutut miehesi tapailuun eksänsä kanssa. Tottahan toki. Jos asia kerran vaivaa sinua, on siitä hyvä puhua. Kyllä miehesi on tärkeä tietää, että asia satuttaa sinua. Hän voi sitten tehdä omat päätöksensä oikeiden tosiasioiden pohjalta.

Kuulostaa tosiaan hieman kaukaa haetulta, että aikuisten lasten asioista olisi tarvetta keskustella joka sunnuntai monta tuntia. Mietit sitä, pitäisikö puuttua, vai katsoa vierestä ja odottaa, että kohtaus menee ohi. Uskon, että avoin keskustelu on paras vaihtoehto. Kerro hänelle, miltä tapaileminen sinusta tuntuu. Minusta kuulostaa myös ihan reilulta, että olet kertonut pelkääväsi heidän tapailunsa johtavan teidän eroonne. Ei kai sekään olisi kovin hyvä, jos hän kuvittelisi asian olevan sinulle aivan ok, ja sitten olisikin kamalan yllättynyt, kun jonain päivänä ottaisit eron. Kohtaus voi toki mennä ohi ihan itsestäänkin, mutta voithan koittaa saada hänet miettimään sitä, mitä hän voi menettää ja toisaalta sitä, onko tämä eksä sen arvoinen.

Vastaus viimeiseen kysymykseen, pitäisikö luopua miehestä suosiolla, riippuu täysin siitä, miten sinä tämän tilanteen koet. Jos koet, että vielä rakastat miestäsi, ja haluat elää hänen kanssaan, kannattaa taistella. Sitten ei ainakaan tarvitse myöhemmin jossitella, että olisiko pitänyt.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Minulla on takana parisuhdetta 25 vuotta ja 5 lasta. Aika ajoin mietin asioita ja nyt on vielä enemmän aikaa, kun nuorin on jo ekaluokkalainen. Minusta tuntuu, että minä aina joustan. Mieheni on tällä hetkellä kotona työtön tai aina hän on ollut kotona ja harvoin töissä. Yhdessä oloaikana hän on ollut kerran töissä n. 1 vuoden. Minä olen opiskellut, kun oli 3 lasta. Minä olen käytönnössä hoitanut aina ruuan, siivoamisen ja kaikki kotityöt. Minulle tämä on ok. Minä vien lapset aamulla ja mies hakee. Minä käyn töissä ja maksan kaiken palkasta ja lapsilisästä. Teen kahta työtä. Herra maksaa työttömyyskorvauksestaan yhdet ruokaostokset.

Hellyyttä ei meillä ole, mutta normi sänkypuuhat kyllä. Herra kuitenkin valittaa kokoajan.. on paskasta (vaikka oikeasti meillä on ihan siistiä. Minä siivoan sitä mukaan kun sotkua näen.. Ruoka ei kelpaa.. Lapsia hän haukkuu minulle kokoajan ja moittii heitä.. Poika on sitä ja poika on tätä... Aikuinen poika on kuitenkin juuri valmistunut ammattiin ja töissä. Hän on vähän haaveilija, mutta hyvä ja kiltti poika, mutta huomaa, että on vaikea olla isän lähellä. Mikään ei ole hyvä... minäkin olen vaan töissä enkä hoida lapsia ja mulla on jotain salattavaa.. No ehkä mulla onkin...

Hän kokoajan haukkuu kaikkia ihmisiä... se on sellainen ja tällainen... Ja jos minä mainitsen asioita jotain,, niin hän on tappamassa itseään ja viittä vaille vetämässä mua turpaan ja haukkumassa huoraksi ja mä teen lapsistakin huoria.. Jos hyvä puoli pitää etsiä niin eipä hän sekaannu talousasioihin ja pienempien lasten kanssa hän osaa olla mutta ei vanhempien kanssa.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Arkesi kuulostaa kovin täyteen pakatulta, työteliäältä ja vastuulliselta. Olet melkoinen arjen pyörittämisen supernainen! Olet ilmeisen tottunut siihen, että sinulla on päävastuu kaikesta ja asiat sujuvat. Mutta kuormittavaa ja henkisesti yksinäistä puuhaa se varmasti on.

Kertomasi perusteella miehesi elämä on melko leppoisaa seitsemänhenkisessä perheessänne. Väkisinkin tulee mietittyä mitenhän olet tällaiseen epätasa-arvoiseen asetelmaan ajautunut. Onko se jotenkin ollut alusta lähtien itsestään selvää, että näin se menee parisuhteessa ja perheessä? Mallit hoitaa perheen talous, lapset ja parisuhde tulevat meille usein vahvasti lapsuudesta. Miehen kotona oleminen ei ole mikään perinteinen malli. Mietin kokeeko miehesi työttömyytensä ongelmaksi vai pitääkö tilannetta jotenkin hyvänäkin. Se, että miehesi hoitaa vain yhdet ruokaostokset perheen menoista, jättää hänelle ihan kivasti rahaa omaan käyttöön. Todennäköisesti sinulle ei omaa hemmottelurahaa jää. Tai edes omaa aikaa, jos teet kahta työtäkin.

Kerrot hänen olevan kovin negatiivinen ja vaativa. Ne voivat olla merkkejä masennuksesta. Miehesi itsetuhoiset puheet, vaikka ne olisivatkin vain uhkailua, ovat huolestuttavia. Väkivallan uhka, huorittelu ja latistaminen lasten kasvatuksessa ovat toki asioita, joita on hyvin vaikea sietää. On hyvä asettaa selkeät rajat: sinua ja lapsia ei saa kohdella näin! Ette ole ansainneet tällaista kohtelua.

Mainitsit hyvinä puolina se, että hän ei puutu talousasioihin ja on hyvä pienten lasten kanssa. Olet varmaan miettinyt onko se sinulle riittävää ja kuinka kauan aiot jaksaa. Miehesi epäilee, että salaat jotakin ja sinä kirjoitat, että ehkä sinulla onkin jotain salattavaa. Lauseestasi nousee mielikuva ihastumisesta toiseen mieheen. On hyvin ymmärrettävää, että näin voi tämänkaltaisissa tilanteissa käydä. Salasuhteen tuoma positiivinen huomio ja tunne voimaantumisesta voi auttaa jaksamaan arkea tai tuoda kanavan tilanteesta ulospääsyyn. Se ei kuitenkaan ole rakentava tie parisuhteenne jatkon tai mahdollisen eron jälkeisen yhteistyönne kannalta.

Suosittelen teille parisuhteenne tilan selvittelyä kotipaikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta tai perheneuvolasta. Sinulle toivon helpompaa arkea ja kunnioitusta siitä mitä teet perheesi hyväksi. Ja rakkautta ja huolenpitoa itseäsi kohtaan!

Valoisampaa kevään jatkoa toivoen
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 16-vuotias tyttö ja olen ollut yhdessä myös 16-vuotiaan poikaystäväni kanssa 6kk.Suhteemme on alusta asti ollu hyvä ja olemme rakastaneet toisiamme todella paljon ja on vaan tuntunut niin oikealta olla yhdessä. Mutta nyt olen masentunut ja vajonnut tosi syvälle ja se on ollut rankkaa suhteellemme. Joulun jälkeen on ollut paljon hyviä hetkiä ja paljon huonoja, välillä nautimme toistemme seurasta ja välillä vain tuntuu ettei toimi meiän välillä. Nyt nämä viimeiset viikon on ollut haastavimpia kaikista ja erosimme koska ei vaan toiminut.Nyt olemme miettineet paljon tunteitamme ja mitä haluamme ja emme haluaisi erota mutta molempien tunteet ovat ihan solmussa ja osa sanoo että rakastaa ja toinen että ei eikä tämä toimi ja en tiedä miten selvittää mitä haluamme. Tauko kun emme näe tai puhu on jo pidetty mutta ei auttanut ja haluamme silti puhua toisillemme ja ainakin olla kavereita. Joten haluaisin neuvoja nyt miten molemmat voivat päättää mitä haluamme ja että tunteet eivät olisi solmussa enää.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Olet pohtinut paljon parisuhteenne tilaa, sen mahdollista tulevaisuutta sekä myös erovaihtoehtoa. Tämä kertoo minulle vastuullisuudestasi; haluat tehdä ison elämänratkaisun eri vaihtoehtoja rauhassa puntaroiden. Myös se, että otit yhteyttä Suhdeklinikkaan ja kysyit neuvoa, kertoo minulle siitä, että otat parisuhteen vakavasti ja huomioit myös poikaystäväsi tunteet. Pidä tästä vastuullisuudesta kiinni jatkossakin!

Kirjoitit, että olette seurustelleet poikaystäväsi kanssa puolisen vuotta ja teillä on ollut paljon rakkautta. Tämä hyvä alkuvaihe on tukeva kivijalka, joka mahdollistaa pidemmän parisuhteen rakentamisen, mikäli niin haluatte. On myös tärkeää, että voitte vaikeuksienkin keskellä palata ajatuksissanne siihen vaiheeseen kun kaikki oli vielä hyvin. Minkälaista teillä silloin oli? Entä mikä on nyt muuttunut suhteessanne? Mitä kaipaat tällä hetkellä?

Kerroit, että olet nyt masentunut ja se (masennus) on kuormittanut parisuhdettanne. Oletkohan saanut jonkinlaista ammattiapua masennuksesi hoitoon? Jos et ole, suosittelen sinut hakeutumaan opiskelijaterveydenhoitoon tai vaikkapa omalle terveysasemallesi tilanteen arvioimiseksi. Hoitamaton masennus on aina riski parisuhteelle. Se on ikään kuin parisuhteen "kolmas pyörä", joka vie paljon energiaa niin masentuneelta itseltään kuin kumppaniltakin. Siksi on tärkeää, että ammattihenkilö arvioi masennuksen tilaa ja hoitovaihtoehtoja sekä ohjaa tarvittaessa eteenpäin esimerkiksi psykoterapiaan. Kun masennus hellittää, se vaikuttaa myönteisesti masentuneen ihmisen omaan elämänlaatuun, mutta myös läheisiin. Ja kun mikä tahansa parisuhteen "kolmas pyörä" (oli se sitten kolmas henkilö, suhteessa liikaa tilaa / aikaa vievä harrastus, työ, päihteet tai joku muu) saadaan hallintaan tai poistettua, on parisuhteessa jälleen enemmän "happea" ja se voi paremmin.

Kirjoitat, että sekä omat että poikaystäväsi tunteet ovat tällä hetkellä solmussa. Toisaalta haluatte olla erossa, toisaalta yhdessä. Tämä kuvastaa hyvin ristiriitaista tilannetta: lähteäkö vai jäädä. Suosittelen, ettette tee mitään isoa ratkaisua ennen kuin masennusasia on selvitetty. Parisuhteessa tulee vastaan monenlaisia vaiheita ja ehkäpä olette nyt ensimmäisen kriisivaiheen keskellä, josta on kuitenkin mahdollista jatkaa yhdessä eteenpäin.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Hei, olemme olleet yhdessä 9 vuotta, meillä on kohta 3 vuotias lapsi ja nyt noin puoli vuotta on ero ollut puheenaiheena vähän väliä. Minä(mies) olen aina ollut nettipeliriippuvainen, mutta se ei ole samalla tavoin rasittanut parisuhdettamme kuin lapsen tultua. Vaimo alkoi masentumaan univajeesta ja "välinpitämättömyydestäni" johtuen ja riitelimme usein. Lapsikaan ei ole ollut helpoin mahdollinen ja kuormitusta on kyllä ollut molemmilla, vaikka en ole kuulemma vaimon mielestä osallistunut perhe-elämään/kantanut vastuuta yhtä paljon lapsesta(olen hoitanut kuitenkin kaupassa käynnit/imuroinnit/yms perus talouden hoitoon kuuluvat asiat).

Mielestäni vaimoni pitäisi jollakin aktiivisella tavalla osallistua tunteidensa palautukseen, eikä vain odottaa passiivisena sitä, että ehkä jonakin päivänä joitakin myönteisiä fiiliksiä tulee, jos tulee? Minulle on hankala uskoa, että tunteet muuttuisivat kaveriasteelta minnekään, jos ei yritä tehdä kaverisuhteeseen kuulumattomia asioita. Ainakin itselleni tälläinen kulissisuhde ottaa pahasti henkisen terveyden päälle, enkä usko kovin kauaa jaksavani vain odottaa, samalla kun omat tunteeni katoavat ja menetän onnellisuuteni elämään. Minua ahdistaa suunnattomasti ajatus siitä, että tämä 9-vuotta menisi tavallaan hukkaan ja joutuisin luopumaan ihmisestä, jonka kanssa aikoinaan sujui kaikki hyvin. Onko tähän mitään pelastusta vai onko ainoa mahdollisuus lähteä etsimään uutta alkua jostain muualta?

Umpikujassa

VASTAUS: Kirjoitat yhdeksän vuotta kestäneestä parisuhteesta, jota uhkaa nyt ero. Olet ymmärrettävästi ahdistunut ja ehkä hädissäsikin tilanteesta. Kuvaat riitelykierrettä, sitä seurannutta etääntymisestä ja vieraantumista. Fyysinen läheisyys suhteestanne on kuihtunut ja koet nykyisen "kulissisuhteen" kuluttavaksi. Toivot muutosta nykyiseen tilanteeseen ja olet lähtenyt hakemaan ulkopuolista apua täältä Suhdeklinikalta. Se onkin ensimmäinen askel muutokseen.

Kirjoitat, että olet aina ollut nettipeliriippuvainen. Minkälainen asia tämä on sinulle? Entä vaimollesi? Onkohan hän kenties kokenut pelaamisesi olevan parisuhteenne "kolmas pyörä"? Onko hän kokenut jäävänsä kakkoseksi? Kun kirjoitat olevasi riippuvainen, niin miten se vaikuttaa omaan elämääsi? Kun olet viettänyt ilmeisen paljon aikaa pelaamisen merkeissä, niin mille kaikille elämän osa-alueille se on heijastunut? Mistä olet joutunut luopumaan tai tinkimään? Oletko hakenut riippuvuuteesi apua? Jos et, niin suosittelen sitä seuraavan (muutos)askeleen ottamiseksi! A-klinikoilla hoidetaan monenlaisia riippuvuuksia, myös peliriippuvuuksia.

Lapsen syntymä perheeseen on iso elämänmuutos. Minkälainen asia isäksi tuleminen on ollut sinulle? Jos ymmärsin oikein, vaimosi on kokenut olevansa ensisijaisesti vastuussa lapsestanne. Se on iso vastuu. Olisitko jatkossa valmis tasaamaan sitä? Kirjoitat vaimosi sanoneen, että hän on menettänyt luottamuksensa sinun läsnäoloosi perheessä. Vaikka olet ollut viime aikoina enemmän mukana perhe-elämässä, se ei ole ilmeisesti vielä vakuuttanut vaimoasi uskomaan muutoksen pysyvyyteen. Luottamuksen uudelleenrakentaminen onkin usein hidas ja pitkäaikainen prosessi. Oletko valmis antamaan sille aikaasi?

Kysyt kirjoituksesi lopussa, että onkohan tilanteeseenne mitään pelastusta vai onko ainoa mahdollisuus lähteä etsimään uutta alkua jostakin muualta. Tähän en valitettavasti osaa antaa yksiselitteistä vastausta enkä voi ottaa asiaan kantaa vaimosi puolesta. Mitä sinä itse voit kuitenkin tässä tilanteessa tehdä, on olla kärsivällinen, sitoutua perhe-elämään, rakentaa vähitellen luottamusta ja olla luottamuksen arvoinen. Uuden alun etsimistä en vielä suosittele. Sekä pitkän yhteisen parisuhdehistorianne että yhteisen lapsenne tähden kannattaa tehdä nykyisen parisuhteen puolesta kaikki se, mitä tehtävissä vielä on. Parisuhteenne ongelmakohtien purkamiseksi suosittelen hakemaan myös pariterapeuttista apua. Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua ja lähemmän keskuksen yhteystiedot löytyvät netistä. Pariterapiapalveluita voi myös kysellä yksityissektorilta.

Kaikkea hyvää teille toivoen
perheneuvoja Kaisa