Ihmissuhteissaan menestyvillä ja sosiaalisesti hyvinvoivilla ihmisillä on tutkimusten mukaan yleensä tietynlainen luonne: ulospäinsuuntautunut, miellyttävä, tunnollinen, emotionaalisesti tasapainoinen ja avoin.
Yhdysvalloissa julkaistu tutkimus todistaa persoonallisuuden muutosten myös vaikuttavan sosiaaliseen hyvinvointiin samansuuntaisesti (http://spp.sagepub.com/content/3/6/698.abstract).
Ulospäinsuuntautuneet ja avoimet ovat muiden ihmisten suosiossa. Ekstrovertti on seurallinen ja avoin jakaa asioita itsestään, joten on luonnollista, että ihmisystävällinen ja helpommin ymmärrettävä henkilö tuntuu muista kivalta ja mutkattomalta.
Suomessa on joidenkin arvioiden mukaan ehkä maailman eniten introvertteja. Muistaakseni ei niin seurallisten ihmisten osuuden on väitetty olevan jopa 40 prosenttia kansasta. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on moneen kertaan kiistänyt ekstroverttien ylivertaisuuden. Hänen mukaansa introverteilla on usein jopa paremmat sosiaaliset taidot ja taipumusta empatiaan, mm. http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510383520.
Joskus etsitään vastakohdasta elämän täydentäjää. Puhelias saattaa ottaa ”kuuntelevan” parin, eli pölpöttäjä saa silloin itse olla äänessä. Ujoa ja hiljaista voi kiehtoa rohkea ja puhelias kumppani. Ehkä arka ihminen ihailee reippaita ihmisiä, tai hän laskelmoi voivansa jatkaa omalla tyylillään, kun saa jonkun hoitamaan perheen sosiaaliset suhteet ulospäin. Mykkää miestä pidettiin ennen viisaana. Kaupunkiolosuhteissa tällainen ei oikein toimi.
Rakkautta tutkineen professori Kaarina Määtän mukaan samankaltaiset sopivat hyvin yhteen. Kaksi introverttia voi siis menestyä ihmissuhteessaan ja tuntea sosiaalista hyvinvointia, vaikka ihan keskenään.