Parinvalintakeskustelu johtaa vääjäämättä joidenkin miesten lausumaan faktaan (vai ”faktaan”?): naisen markkina-arvo määräytyy ulkonäön perusteella.
Turhahan tästä on hermostua. Edellinen blogini (naisten ylipainon arvostelusta) oli taistelua taifuunia vastaan.
Tutkimukset toisensa jälkeen vahvistavat miesten toimivan parinvalinnassa puhtaasti biologiansa mukaan. Vaistonvaraisesti mies tunnistaa alle sekunnissa (?) ihanteellisen partnerin.
Wellingtonin yliopiston antropologi Barnaby Dixson halusi selvittää, mihin mies mieltyy naisessa oikeasti, kauniisiin kasvoihin, rintoihin vai mihin? Koemiehille näytettiin tietokoneella muokattuja naisia. Miesten silmien liikkeitä seurattiin ja miesten tuli myös kertoa, kenet naisista he valitsisivat.
Naisille oli muokattu pienet, keskikokoiset tai isot rinnat ja vyötärön ja lantion suhteeksi joko 0.9 tai 0.7. Suurin osa miehistä katsoi ensin naisen rintoja tai vyötäröä (ensi vilkaisut jakautuivat näiden kehonosien kesken tasan), kasvojen ja vartalon alaosan jäädessä paitsioon. Miehet vilkuilivat pidempään ja palasivat useammin rintoihin, mutta ihannenaisen kultamitalin vei kapea vyötärö. Riippumatta rintojen koosta miehet valitsivat joka kerta kapean uuman.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19688590
Kaikkialla maailmassa Dixson on saanut saman tuloksen: länsimaissa, Kiinassa, Kamerunissa - ja jopa Papua-Uudessa-Guineassa, jonne länsimaiset naisihanteet eivät ulotu. (Tiede 10/ 2010)
Vyötärö-lantio -suhde 0.7 tarkoittaa tiimalasivartaloa, eli nainen on ihanimmillaan miesten mielestä kurvikkaana. Yleismaailmallinen naisihanne juontuu siis puhtaasti biologiasta: kurvikas nainen on kaikista hedelmällisin. Minkäs mies luonnolleen voi?