Mene toisen mieleen

Parisuhteen alussa ihastuminen ja rakkaus korvaavat toisen tuntemisen. Alun huuman jälkeen suhteen jatkaminen vaatii yleensä toiseen tutustumista.

Toisen kanssa eläminen voi tulla vaikeaksi, jos ei tunnista toisen ajatuksia, tunteita, tarpeita ja pelkoja.

Psykoterapeutti Teija Niemelän artikkelissa ”Toisen mielen ymmärtäminen parisuhteessa” (Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti 2010, 7, (1), 48-70) kuvaillaan kahdeksan kerran pariterapian vaikutuksia parin tunneilmaisun kehittymiseen.

”Kanadalainen pariterapeutti ja professori Susan Johnson (2004) on kuvannut parisuhdetta yhteiseksi tanssiksi, prosessiksi ja matkaksi, joka johtaa vieraantuneisuudesta emotionaaliseen sitoutumiseen, puolustusasemasta ja itsen suojelusta avoimuuteen ja riskien ottamiseen sekä toisen pelkojen ja tarpeiden huomioimiseen. Tavoitteena on jatkuva parisuhdetanssi niin, että kumpikin pystyy aktiivisesti luomaan ja muokkaamaan tanssin kulkua. Jotta tanssi on sujuvaa, on ymmärrettävä toisen mieltä, hänen motiivejaan, ajatuksiaan ja tunteitaan eli käytettävä metakognitiivisia taitoja.”

Niemelän artikkelissa käydään lyhyesti läpi viime aikojen ns. mielen teorian tutkimukset.

Ihmisen on helpompi muodostaa tasapainoisia ja avoimia ihmissuhteita, jos hän ensin tutustuu omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, tarpeisiinsa, haluihinsa ja pelkoihinsa.

Empatian tiedetään helpottavan ihmissuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. Todelliseen toisen tuntemiseen ei riitä pelkästään sen kuvitteleminen, miten itse reagoisi toisen tilanteessa, vaan on kyettävä tajuamaan, että muut ihmiset voivat samassa tilanteessa ajatella, tuntea ja reagoida aivan toisin kuin itse tekisi.

Niemelän artikkelin mukaan ihmisillä on varsin itsekeskeinen taipumus kuvitella, että muut ihmiset ajattelevat ja tuntevat samoin kuin minä. Tällainen harha johtaa tietysti ennen pitkää väärinkäsityksiin.

”Mitä vähemmän on tietoa toisen reaktiosta emotionaaliseen tilanteeseen, sitä enemmän joudutaan tekemään johtopäätöksiä oman kokemuksen perusteella. Siksi parisuhteessa on tärkeää koko ajan lisätä toisen ymmärrystä kertomalla omista tunteistaan ja tarpeistaan, muuten toinen tulkitsee niitä omasta näkökulmastaan”, kirjoittaa Niemelä.

Kumppanin syvällinen ymmärtäminen vaatii molempien osapuolien panostusta. Yhden on osattava tajuta toisen erilaisuus, toisen on annettava riittävästi informaatiota ymmärryksen lisäämiseksi, ja toisinpäin.

Pienen lapsen vanhempi joutuu vaistoamaan toisen tarpeet, tunteet ja mielialat kehon kielestä, vireystilasta, ääntelyistä ym. Aikuisten ihmisten välisessä suhteessa ei voi enää mököttää, ja kuvitella, että parin velvollisuutena on arvailla tarpeeni.

Rakkaus ei ole mikään velho, jolla on yliluonnollisia kykyjä. Jos suhde toimii todella hyvin, voi pieni vihje joskus riittää. Useimmiten on järkevää ja kohteliasta sanoa ihan selvällä verbaliikalla, mitä tarkoittaa. On kohtuutonta odottaa kumppanilta hyvää tarkoittavan rakastavan vanhemman ponnisteluja.

Aikuisen vahvuuksia ovatkin parhaassa tapauksessa kyky abstraktiiviseen ajatteluun ja kehittyneeseen kommunikaatioon.

Aina tiedon lisääminen ei johda mitenkään aiempaa suurempaan onneen. Joskus tieto lisää tuskaa. Näin on myös parisuhteessa. Jos rehellisyys tuo kumppanin tietoon epämiellyttäviä asioita parisuhteesta, on edessä asioiden työstäminen ja parantaminen, tai mahdollisesti jopa ero.

Kun parisuhteen perusasiat ovat kunnossa ja molemmilla on tahto rakastaa ja halu elää yhdessä, on syvällisemmästä toisen tuntemisesta iloa. Se myös vapauttaa molemmat elämään entistä itsenäisempää elämää.

Niemelä vertaa parisuhdetta tanssiin. Molemmat osallistuvat, molemmat antavat itsestään jotain, ja vastaanottavat toisen panoksen. Kun kommunikaatio sujuu hyvin (ja tarpeet kohtaavat), on tanssi parhaimmillaan nautinnollista ja sujuvaa.