Helsingin yliopisto järjesti tammikuussa Tieteen päivät. Yhdeksäs tammikuuta oli muutama mielenkiintoinen alustus parinvalinnasta ja lisääntymisestä.
Tutkimusprofessori sosiologi Anna Rotkirch luennoi monogamiasta, ja jakoi vinkkejä hyvistä miesmarkkinoista. Naisten kannattaa ehkä suunnata pois Helsingistä ja muista yliopistokaupungeista. Syrjäseuduilla ja pienemmillä paikkakunnilla on selvästi naisten markkinat.
Suomessa on kerätty aluetason tietoa pariutumisesta ja perheellistymisestä. Isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, on enemmän naisia kuin miehiä. Helsingissä mennään myöhään naimisiin, erotaan paljon ja vaihdetaan kumppania tiuhempaan kuin maaseudulla.
Lapsenteko siirtyy yhä myöhempään vaiheeseen, ja moni ei hanki lapsia ollenkaan.
Rotkirchin mukaan viimeisen 20 vuoden aikana yhä useampi alue Suomessa on muuttunut yhä miesvaltaisemmaksi.
"Yhä useamman kunnan sukupuolijakauma näyttää yhtä hurjalta kuin Kiinassa tai Intiassa!"
Näissä kunnissa on kova kysyntä etenkin lisääntymisikäisistä naisista.
Miesten ylitarjonta aiheuttaa kilpailua naisista, mikä saattaa tarkoittaa hyvin erilaisia käyttäytymistapoja. Jotkut miehet alkavat kilpailla olemalla hyviä isäehdokkaita.
Miesvoittoisissa kunnissa mennään nuorempina naimisiin, lisäännytään nuorempina ja runsaammin, ja erotaan harvemmin kuin muualla.
Samaan aikaan yhä useampi mies jää ilman vaimoa ja lapsia.
Rotkirchin mukaan yksiavioisesti sitoutunut mies on helpompi löytää juuri miesvoittoiselta alueelta.
Näyttää siltä, että mieskunnissa miehet nappaavat itselleen naisen mahdollisimman varhain, pistävät äkkiä lapsikatraan alulle, ja huolehtivat niin hyvin perheestään, ettei naisen kannata lähteä muille markkinoille.
Miestä kaipaaville epätoivoisille sinkkunaisille voinee jakaa vinkin: pois Helsingistä, hajaantukaa!
8 kommenttia
MMarius
22.2.2015 17:21
En ole kyllä mieltänyt että suurimmissa ja naisvaltaisimmissa kaupungeissakaan voisi varsinaisesti puhua mistään miesten markkinoista. Seuranhakupaikoissa vaikuttaisi järjestään olevan aina enemmän yksinäisiä miehiä kuin naisia ja kilpailu on vähintäänkin yhtä kovaa kuin syrjemmässäkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Emmal
23.2.2015 17:40
Tai mitä jos joku toisi nuo miehet tänne Helsinkiin naisten luo?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
25.2.2015 17:47
Olen ymmärtänyt, etteivät "maalaismiehet" halua tulla Helsinkiin.
NOMAD_1
24.2.2015 08:29
Erinomainen neuvo: lähestykää pariutumista taloudesta tutuin menetelmin - erityisesti kysynnän ja tarjonnan lakia seuraten. Menkää siis sinne, jossa saatta suurimman mahdollisen hyödyn pienimmällä mahdollisella vaivalla. Saavutettu voitto kun on kiistämättä nähdyn vaivan ja hyödyn suhde/erotus. Eikä tämä mentaliteetti mitenkään vaikeuta itse parisuhteen onnistumista. Mutta katsotaanpa:
PARISUHTEEN TALOUSTIEDE:
Miten ratkaiseva ero seuraavilla onkaan: yrittävätkö parisuhteen osapuolet tehdä korkeintaan puolet kaikesta tarpeelliseksi nähdystä vaivasta/työstä ja saada vähintään puolet saavutetusta hyvästä/hyödystä. Voisi kuvitella, että tässä syntyy riitaa sekä tekemättömistä töistä että siitä, kenelle jokin hyöty kuuluu. Toisaalta molemmat osapuolet voivat pyrkiä myös tekemään vähintään puolet töistä ja ottamaan korkeintaan puolet saavutetusta hyödystä. Tällöin kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi ja osa siitä jopa itsessään kiitosta ansaitsevalla tavalla. Lienee vaikea väittää talouslogiikan olevan toimivan parisuhteen takana.
Sanoisin nykyisten heterosuhteiden toimivan omalla yskivällä tavallaa, koska niiden osapuolet painottavat eri asioita. Kyseessä on stereotypia, jota ei koskaan saa soveltaa yksilöön, mutta yleisesti sanoisin miehiä suoraviivaisemmiksi ja naisia enemmän laiskaan mukavuudenhaluun taipuvaisina. Eikö laiskuus ole juuri tehokkuuden yksi muoto: mukava toimeentulo mieluiten tekemättä mitään? Ja ahneus on saman kolikon kääntöpuoli: pyrkimys täysin kohtuutta kasvavaan korvaukseen kaikesta nähdystä vaivasta. Joka tapauksessa miehet ylikorostavat hyötyä. Naisille on puolestaan luonteenomaista omanarvontunnon ylikorostus. Tämä selittää sitä, miten suurin osa kotitöistä on edelleen naisten harteilla. Naiset tekevät ne, koska voivat tällä tavoin kokea itsensä parempina ihmisinä suhteessa miehiinsä. Jossain vaiheessa käy kuitenkin ilmeiseksi, miten miehet eivät oikeastaan arvosta vaimojaan, vaan heistä saatavaa hyötyä. Tällöin he ovat kuitenkin jo tottuneet tiettyyn mukavuustasoon, jonka laskeminen tasapuolisen työnjaon nimissä tuntuu kohtuuttomalta kärsimykseltä (ja näistä lähtökohdista miehet myös rationalisoivat omia etuoikeuksiaan, joita eivät ikinä sallisi vaimoilleen). Edelleen mitä ilmeisemmäksi miehen kiittämättömyys käy, sitä vaikeampi naisen on nauttia paremmuudestaan ihmisenä. Tällöin mies näkee naisen vaatimuksineen kohtuuttomana ja nainen miehen sinä mukavuudenhaluisena lasikurina, mitä tämä onkin. Ja molemmat ovat oikeassa: naisen vaatimukset ovat kohtuuttomia siinä mielessä, että hän itse on tehnyt itsestään miehen palvelijan ja tällä tavoin edesauttanut miehen laiskistumista. Edelleen miehen on helpompi nähdä naisen työn jäljet omassa laiskuudessaan kuin oman vastuunsa itsestään. Ja näin molemmat pitävät toisiaan syyllisinä ja päätyvät yksissä tuumin etsimään "sitä oikeaa" jostain muualta. Näin olemme päässeet länsimaiseen parisuhde/avioliittojärjestelmään eli sarjamonogamiaan. Ja ovela parisuhdetaloustieteilijä luonnollisesti suuntaa sinne, missä hänen avuilleen on eniten kysyntää...
PARISUHTEEN ANTI-TALOSUTIEDE
Miettikääpä kuinka rakastettavia edellä kuvatut osapuolet ovat? Mitä jos kääntäisimme taloustieteen periaatteet päälaelleen? Emme pyrkisikään voiton maksimointiin eli ottamaan ansaitsematonta hyötyä ja vaivan välttelyyn. Sen sijaan antaisimme lahjoja ja auttaisimme töissä, jotka eivät välttämättä meille kuulu (jopa niissä, jotka ovat toisen sovittu velvollisuus). Tässä ei tietenkään saa mennä liiallisuuksiin ja tehdä itsestään toisen/toisten palvelijaa, mutta omanarvontunnon painottaminen kohtuudella hyödyn yläpuolelle johtaa varmasti taloustieteilijöiden vastaavaa toimivampaan parisuhteeseen. Tässä kyse on itsensä rakastamisesta, koska miten sitä voisi rakastaa toista, jos ei ensin rakasta itseään. Eiväthän Lastaan rakastavat vanhemmatkaan anna tälle kaikkea haluttua vaan sen, mitä parhaan arvionsa mukaan pitävät tälle parhaaksi. Samoin itseään rakastavan pitää suhtautua itseensä. Näin hänen ei tarvitse peitellä sitä mitä on (itseltään ja muilta). Näin ihminen voi nähdä kauneuden sekä itsessään että toisissa.
Kauneuden näkeminen toisessa ihmisessä on mitä tärkein perusta, jota vasten puutteet ja heikkoudet muutuvat mahdollisuuksiksi. Edelleen ne antavat katsojalle itselleen mahdollisuuden tehdä vastaavat asiat parhaansa mukaan. Rakastava katse ei vaadi muutosta millään muulla tavalla. Samalla tavalla rakastava suhtautuu myös itseensä ja omiin puutteisiinsa. Toki rakastavat voivat keskustella asioista, mutta he eivät vaadi muutosta toisiltaan tai itseltään, koska tämä vain lannistaa ja nostaa vastarintaa. Muutos parempaan seuraa siitä, että itseään rakastavat tahtovat oppia toisiltaan hyviä tapoja ja tottumuksia. Näin ollen pelkkä toisen puutteesta oppiminen riittää (kunhan ei ajattele, että osaisi asian täydellisesti, koska toinen voi keksiä vielä paremman toimintatavan). Tällä tavoin itseään rakastavat ihmiset ovat toisilleen hyväksi ja heidän rakkautensä pysyy elävänä.
MUTTA: taloustieteilijänaiset, menkää ihmeessä maalle, niin minun on helpompi löytää kauneutta täältä kaupungista =)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
24.2.2015 22:52
Kuinka kaukaa helsinkiläisnainen hakee seuraa jos ei lomia oteta huomioon? Kai minä voisin lähteä Helsinkiin käymään, mutta en usko että viihtyisin siellä yhtään sen paremmin kuin opiskeluaikanakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
25.2.2015 17:51
En tiedä onko naisilla sen isompi kaipuu kaupungin valoihin kuin miehilläkään. Ovatko naiset esimerkiksi seurallisempia kuin miehet? Ainakin naisilla alkaa olla selvästi korkeampi koulutustaso kuin miehillä, ja jos haluaa koulutustaan vastaavaa työtä, sitä ei aina pieniltä paikkakunnilta löydy. Naiset taitavat myös olla miehiä useammin innokkaita kulttuurin harrastajia. Kulttuuritarjonta on yleensä runsaampaa isossa kaupungissa kuin maaseudulla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
KoulutusJaKulttuuri
26.2.2015 18:33
Tuohan on todettu jo moneen kertaan että nuoria naisia on paljon enemmän kuin nuoria miehiä nimenomaan yliopistokaupungeissa. Sitten naiset tuppaavat jäämään sinne "tottumuksesta", kultturitarjonnan y.m. ansiosta.
Faktaa on että Suomessa syntyy 104,5 poikalasta per 100 tyttölasta, paikkakunnasta riippumatta. "Pahimmassa" kunnassa Suomessa suhdeluku nuoret miehet/naiset oli kai viime vuonna 170/100 naisten muuttoliikkeestä johtuen.
Helsingissä kauan opiskelleena totesin kuitenkin ihan saman kuin MMarius, suunnilleen joka paikassa (yökerhot, baarit, opiskelijakerhot, ...) oli samat naisten markkinat kuin kotonakin, eli vähemmän naisia ja kaikki aloitteet piti kyllä tehdä itse.
Kuten varmaan kaikki lukijat arvasivat, niin olen mies ja opiskelin tietysti Otaniemessä. Jos olisin opiskellut lääkäriksi, hoitajaksi tai vastaavaa, niin kokemukseni olisivat varmaan olleet aika erilaisia...
Varmuuden vuoksi: typerää "syyllistää" naisia/miehiä näistä asioista, eivätköhän kummankin sukupuolen edustajat tee mitä voivat asian korjaamiseksi omalta kohdaltaan, jos on sille tarvetta! Jos joku keksii hyvän tavan helpottaa sitä "korjaamista", niin sehän olisi mainiota.
Single Karza
12.4.2015 01:46
Kannattaa myös muistaa että osa kaupungeissa asuvista ei edes haluakaan suhdetta. Kuulun itsekin siihen Helsingissä asuvien kerhoon jotka tahtovat viettää itsenäistä elämää & käydä vapaasti kiinnostavissa tapahtumissa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin