Suhteet & seksi

Kaiken draaman, erikoisuuksien ja ääritapausten keskellä kukoistaa tavallinen suomalainen parisuhde-elämä. Normisuomalainen elää edelleen valtavirtaelämää tyytyväisenä oman mussukkansa kanssa.

Tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan useimmilla suomalaisilla ei ole jatkuvaa vipinää parisuhdemarkkinoilla, vaan enemmistö kansasta pysyy alkuperäisvalinnassaan. Miehistä yli 60 prosentilla ja naisista yli 65 prosentilla on ainoastaan yksi asuinkumppani koko elämänsä aikana! Tiedot perustuvat FINNUNION-aineistoon.

FINNUNION-rekisteriaineisto on edustava otos suomalaisista vuosina 1970-2010. Otos koostuu vain kantasuomalaisista ja se on suuri, noin 11 prosenttia koko väestöstä.

Nolla kumppania koko elämän aikana saa tai haluaa miehistä noin 15 prosenttia ja naisista noin joka kymmenes. Alle viidennes väestöstä perustaa kaksi liittoa aikuisena.

Nuoremmilla polvilla on aiempaa useampia liittoja. Lähes neljäsosa nuoremmista on sarjamonogamisia. Silti yli puolet suomalaisista elää edelleen vain yhden kumppanin kanssa koko elämänsä aikana.

Mikä on tällaisen pitkän konservatiivisen perinteen salaisuus? Kestävän liiton ihanne? Laiskuus? Vai hyvä parisuhde?

Usein naisten ja miesten erilaisuutta tuodaan voimakkaasti esille. Miehet ovat muka kaikki tietynlaisia. Naisia ei voi kukaan ymmärtää, ei ainakaan kukaan looginen olento. Naiset ja miehet ovat eri planeetalta. Höpsismiä.

Suurin osa suomalaisista pitää omaa – yleensä toista sukupuolta olevaa – pariaan parhaana ystävänään ja uskottunaan. Normaalissa tavallisessa parisuhteessa ollaan kumppaneita ja jaetaan arjen ilot ja surut. Joskus tulee riitoja ja väärinkäsityksiä, mutta kaikki parit eivät laita näitä vain toisen osapuolen syyksi. Jokainen voi parantaa kommunikaatiotaitojaan ja käytöstään.

Tavalliset parit ovat ymmärtäneet, että toinen on ihminen, normaali olento, jota ei kannata kohdella kuin toiselta planeetalta tullutta vihollista. Häntä ei ehkä kannata edes pitää eksoottisena erikoisuutena, sillä se saattaa häiritä normaalia arkielämän viettoa. Tavallinen luotettava kumppanuus toimii.

Hyvää uutta vuotta kaikille pareille ja sinkuille, niin aivan tavallisille kuin vähän erikoisemmillekin kombinaatioille!

Lähde: Anna Rotkirchin luento Helsingin yliopistossa 9.1.2015

Helsingin yliopisto järjesti tammikuussa Tieteen päivät. Yhdeksäs tammikuuta oli muutama mielenkiintoinen alustus parinvalinnasta ja lisääntymisestä.

Tutkimusprofessori sosiologi Anna Rotkirch luennoi monogamiasta, ja jakoi vinkkejä hyvistä miesmarkkinoista. Naisten kannattaa ehkä suunnata pois Helsingistä ja muista yliopistokaupungeista. Syrjäseuduilla ja pienemmillä paikkakunnilla on selvästi naisten markkinat.

Suomessa on kerätty aluetason tietoa pariutumisesta ja perheellistymisestä. Isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, on enemmän naisia kuin miehiä. Helsingissä mennään myöhään naimisiin, erotaan paljon ja vaihdetaan kumppania tiuhempaan kuin maaseudulla.

Lapsenteko siirtyy yhä myöhempään vaiheeseen, ja moni ei hanki lapsia ollenkaan.

Rotkirchin mukaan viimeisen 20 vuoden aikana yhä useampi alue Suomessa on muuttunut yhä miesvaltaisemmaksi.

"Yhä useamman kunnan sukupuolijakauma näyttää yhtä hurjalta kuin Kiinassa tai Intiassa!"

Näissä kunnissa on kova kysyntä etenkin lisääntymisikäisistä naisista.

Miesten ylitarjonta aiheuttaa kilpailua naisista, mikä saattaa tarkoittaa hyvin erilaisia käyttäytymistapoja. Jotkut miehet alkavat kilpailla olemalla hyviä isäehdokkaita.

Miesvoittoisissa kunnissa mennään nuorempina naimisiin, lisäännytään nuorempina ja runsaammin, ja erotaan harvemmin kuin muualla.

Samaan aikaan yhä useampi mies jää ilman vaimoa ja lapsia.

Rotkirchin mukaan yksiavioisesti sitoutunut mies on helpompi löytää juuri miesvoittoiselta alueelta.

Näyttää siltä, että mieskunnissa miehet nappaavat itselleen naisen mahdollisimman varhain, pistävät äkkiä lapsikatraan alulle, ja huolehtivat niin hyvin perheestään, ettei naisen kannata lähteä muille markkinoille.

Miestä kaipaaville epätoivoisille sinkkunaisille voinee jakaa vinkin: pois Helsingistä, hajaantukaa!

Julkisuudessa kauniit naiset ja komeat menestyvät miehet seikkailevat sydämiimme. Media vakuuttaa meille, että kaikki kuolaavat alfa-yksilöiden perään.

Kun katselee hieman ympärilleen, huomaa että oikeassa elämässä vähempikin riittää. Ihmiset ottavat parikseen jotakuinkin sopivan. Huumorintaju, luotettavuus ja älykkyys ovat sekä naisten että miesten toivomuslistalla.

Sosiologian tutkija Anna Rotkirchin mukaan naiset eivät valitse parasta mahdollista alfaa, toisin kuin yleisesti luullaan. Hinta saattaa olla liian kova.

Tositarkoituksella kumppania etsivät miehet ja naiset haluavat kestävän suhteen. Liian haluttu alfa lähtisi helposti muualle heti paremman löydettyään.

”Paras oma kulta on harvoin niin sanottu alfauros tai alfanaaras...Emme ole simpansseja, joilla yksi vahva alfauros hallitsee naaraita. Olemme molemminpuolisen partnerinvalinnan ja jaetun kasvattamisen laji, jolla yhteensopivuus, luottamus ja tiimityö ratkaisevat”, Rotkirch kirjoittaa.

Harvat ihmiset laajentavat parinhakunsa kovin laajalle sosiaalisesti tai maantieteellisesti. Helsingissä yhä yleistynyt ulkomaalaisen puolison valintakin perustuu enemmän sattumaan kuin laajaan haravointiin.

Parinvalinta on useimmille siis hyvin paikallinen operaatio. Tuleva puoliso on sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Rotkirchin mukaan monen puolisonvalinta ei tapahdu edes omien ihanteiden mukaan. Toivelistat lentävät roskikseen, kun ihminen kompastuu toiseen.

Parisuhteiden pysyvyyden onneksi suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä omaan betaansa.

Vai oletko eri mieltä?

Anna Rotkirch: Yhdessä. WSOY 2014.