Vaikka evoluutiopsykologit edelleen vakuuttavat, että miehiltä vaaditaan statusta ja naisilta vain kauneutta, en usko.
Suomessa on jo pitkään vallinnut hyvän työnaisen perinne. Maalla ei sorjalla nätillä vaimolla tehnyt mitään, ellei se jaksanut heitellä heiniä seipääseen ja kantaa miestä korttiringistä kotiin. Nyt asuntolainaa maksamaan tarvitaan useimmiten kaksi.
Vaikka psykologi Tony Dunderfeldt kirjassaan vitsailee, ettei kukaan mies kiihotu naisen akateemisesta loppututkinnosta, en usko (vaan nauran). Monia miehiä innostaa tulevan vaimon pätevyys paljonkin. Olen kuullut usean miehen ihailevasti kertovan jostakin menestyvästä viileästä naisesta, tai kerskailevan vaimonsa kovista saavutuksista urallaan. Olen nähnyt kundien päiden kääntyvän, kun teräksenharmaa businessnainen räätälinluomassa jakkupuvussa, tonnin piikkareilla pistää jätkät tiukoille.
Varmasti kauneudesta on naisille hyötyä, mutta suhteellista hyötyä. Kauniin fiksun naisen täytyy hankkia muutakin meriittiä kuin nätti hymy. Joku tutkija tai toimittaja kirjoitti jokin aika sitten, ettei yksikään missi missukka pääse oikeasti ”hyviin naimisiin”. He saavat korkeintaan rikkaan urheilijan, mutta hyvin koulutetut menestyvät miehet vaativat enemmän. Ilkeästi sanottu, mutta totta?
Jos menestyvän miehen kotona häärii vaimo lapsia hoitamassa ja paitoja silittämässä, on hänellä takataskussa nyt hammaslääkärin tai juristin paperit. Piilouravaimo voi tarvittaessa liueta työelämään. Ja sparrata puolisoa, kaikessa.
Naisilla on keskimäärin parempi koulutus kuin miehillä, eli miehillä on mistä valita. Miksei hyvännäköiseltä voisi siis vaatia vähän muutakin kuin estrogeeniä.
Ehkä kyse on myös samanhenkisten ihmisten viihtymisestä keskenään. Yhä useampi mies kai ajattelee, että voi olla ihan kiva, jos vaimon kanssa vois myös keskustella.