Suhteet & seksi

Ennätysmäärä naisia haki tänä keväänä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Yli 1 100 nuorta naista ilmoittautui halukkaaksi käymään armeijan miesten rinnalla. Voiko tasa-arvo toteutua, jos asepalvelus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle?

Yhä useampi nuori mies on alkanut ihmetellä asepalveluksen pakollisuutta. Vaikka Suomen puolustusvoimat on uudistanut ennen näkemättömällä tavalla asepalvelusta ja siihen hakeutumista, muuttuu nuori väestö vielä nopeammin. Nuoret eivät ole tottuneet siihen, että A. joku komentaa heitä ja B. joudutaan tavattoman epämukaviin olosuhteisiin, joissa ei saa käyttää nettiä.

Autoritäärisyys ei ole muotia. Lasten kasvatuksessa sen on todettu aiheuttavan pelkkää tuhoa ihmisen psyykelle ja moraalille. Armeijasta ei kai kuitenkaan voi tehdä puhtaasti mukavaa ja ihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa koulutuspaikkaa?

Kun kirjoitan Googleen ”armeija on”, tarjotaan jatkoksi ”paskaa”, ”turha”, ”pelleilyä” ja ”vitsi”.

Tällä hetkellä yleinen asevelvollisuus koskee kaikkia miespuolisia 18-60 -vuotiaita suomalaisia. 18-29 -vuotiaat naiset saavat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Miksi naisia ei velvoiteta palvelemaan maata niin kuin miehiä? Jos naiset eivät sovellu asepalvelukseen, miksei heitä velvoiteta siviilipalvelukseen tai jonkinlaiseen yhdyskuntapalveluun? Eikö naisilla ole peräti samanlainen oikeus kuin miehilläkin saada myös valtion maksutonta johtajakoulutusta?

Ruotsissa pakollinen asepalvelus ehdittiin jo välillä lopettaa, kun ruotsalaiset olivat tulleet siihen tulokseen, että palkka-armeija sopisi heille paremmin. Venäjän armeijan aktivoituminen ja muut levottomuudet Euroopassa aiheuttivat mielenmuutoksen, ja Ruotsin hallitus palautti 2.3.2017 yleisen asevelvollisuuden maahan.

Ruotsissa yleinen asevelvollisuus (ehkä oikeammin puolustusvelvollisuus) koskee kaikkia 16-70 -vuotiaita kansalaisia, ja vuodesta 2010 myös naisia. Naisten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä astua aseisiin, mikäli jokin muu palvelusmuoto soveltuu heille paremmin. Sama koskee myös ruotsalaisia miehiä. Ruotsalaiset voivat osallistua esimerkiksi pelastustehtäviin.

Ruotsin hallitus ei aio sotilaskouluttaa koko ikäluokkaa, vaan kutsuu syksyllä katsastukseen noin 13 000 satunnaista miestä ja naista, joista 4 000 parhaiten sopivaa henkilöä koulutetaan vuosina 2018-2019.

Suomen puolustusvoimat ei ole ilmaissut halukkuutta laajentaa pakollista asepalvelusta naisiin. Nykyinen puolustusministeri Niinistö taas on. Onko muilla kuin perussuomalaisilla halua keskustella asepalveluksen laajentamisesta?

Mitä mieltä olet? Pitäisikö naiset määrätä inttiin? Soveltuvatko naiset asepalvelukseen? Entä jos naiset valtaavat armeijassa kaikki parhaat paikat?

http://inttiin.fi/naisten-asepalvelus/

Erojen yleistyttyä yhä useamman lapsen vanhemmat joutuvat erikseen sopimaan jälkikasvunsa asumisesta. Nykyisät eivät enää automaattisesti jätä lapsia yksinomaan äidille.

Erolasten vuoroasuminen on pääkaupunkiseudulla yllättävän yleistä, vaikka se tilastoissa helposti jää piiloon. Syynä on lainsäädäntömme, joka laahaa oikean elämän perässä.

Helsingin kaupungin ylläpitämän nuortenhyvinvointikertomus.fi-sivuston mukaan lasten yhteishuoltajuussopimuksia tehtiin vuonna 2013 koko maassa 33 910, ja Helsingissä 2 453.

Vaikka vanhemmat olisivat sopineet yhteishuoltajuudesta, ei lapsella voi olla kahta virallista osoitetta, eikä KELA maksa lapsilisää kahdelle vanhemmalle. Suurin osa sekä yksin- että yhteishuollossa olevista lapsista asuu äitinsä kanssa.

Koska tilastot eivät kerro kaikkea, on nuorilta itseltään kysytty asumisesta kouluterveyskyselyn yhteydessä. Yllättäen moni lapsi asuu sekä äidin että isän luona, mutta järjestely on siis usein epävirallinen.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ohjeistaa eroavia vanhempia luopumaan vuoroasumisen ideasta lapselle vahingollisena. Sinkkosen mielestä vuoroasuminen on naurettava, mekanistinen lähestymistapa, jota vanhemmat saisivat itse kokeilla, jos se kerran houkuttelee. Jatkuva laukkujen pakkaaminen ja ramppaaminen kodista toiseen ei sovi varsinkaan pienelle lapselle. Sinkkosen mukaan vuoroasuminen vaatii vanhemmilta niin hyvää ja tasapainoista vuorovaikutusta, että sitä tuskin on mahdollista saavuttaa, sillä miksi tällaiset supervanhemmat olisivat koskaan päätyneet eroon, jos heillä on niin hyvät välit.

Arvostan Sinkkosta suuresti, mutta hämmästyin näin jyrkkää asennetta vuoroasumiseen.

Kun kuulin ensimmäisen kerran eroavien vanhempien päätyvän sijoittamaan jälkikasvunsa kahteen kotiin, olin ihmeissäni. En ensin pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Miksi pienen täytyy reissata kahden asunnon välillä? Onko lapsella kotia ollenkaan?

Tarkemmin asiaa ajateltuani näin ratkaisussa myös hyviä puolia. Paras asia on mahdollisuus läheiseen suhteeseen kummankin vanhemman kanssa. Hyvää on myös jos vastuu lapsesta jakaantuu tasaisesti molemmille vanhemmille. Mukavaa on jos erovanhemmat eivät näänny hoitotaakkansa alle, vaan tietävät, että lapsi on välillä toisen yhtä huolehtivan vanhemman vastuulla.

Vuoroasumista punnitessa vaihtoehtona on asua vain toisen vanhemman luona. Erotilanteessa ei voi valita lapselle ihaninta vaihtoehtoa, jossa koko ydinperhe asuu elämänsä loppuun asti onnellisena yhdessä kodissa. Ratkaisun tulisi siis pohjautua realistisiin vaihtoehtoihin.

Joka tapauksessa nyt on nyt ja vuoroasuminen on jo käytännössä yllättävän yleistä. Vuoden 2013 kouluterveyskyselyn mukaan helsinkiläisnuorista jo yli kymmenes asui vuorotellen äidin tai isän luona. Peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista 13 prosenttia asui vuorotellen vanhempiensa luona, lukiolaisistakin 11 prosenttia. Tulokset ovat samansuuntaiset koko pk-seudulla.

Helsingissä vuoroasuminen on yleisintä Eteläisessä, Keskisessä ja Pohjoisessa suurpiirissä, Itäisessä suurpiirissä on eniten yksinhuoltajaäitejä. Tilastot kertovat yhteishuoltajuusopimusten syntyvän useimmiten suurituloisten ja korkeasti koulutettujen kesken. Vähän iäkkäämmät vanhemmat sopivat useammin yhteisestä huollosta kuin nuoret eroajat.

Jari Sinkkosen kriittinen kommentti vuoroasumiseen kumpuaa menneestä maailmasta. Olen samaa mieltä siitä, ettei vanhemmasta näppärältä tuntuva ratkaisu ole automaattisesti parasta lapselle, vaikka usein sanotaan, että jos vanhempi on onnellinen on lapsikin sitä automaattisesti. No näin ei tietenkään ole, mutta miksei olisi mahdollista löytää kaikkia aikuisia ja lapsia parhaiten palveleva ratkaisu?

Ruotsissa vuoroasuminen on vanha juttu ja siellä tehtyjen tutkimusten mukaan molempien vanhempien kanssa vuorotellen asuneet jo aikuistuneet lapset voivat vallan hyvin. Itse asiassa vuoroasuminen näyttää olevan lapsen hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto kuin yksinhuoltajuus. (Toki eri asumisratkaisuihin päätyneet ovat jo taustaltaan erilaisia.)

Sinkkosen asiantuntijamielipide sai melkoisen somesodan aikaiseksi. Erilaisiin ratkaisuihin päätyneet vanhemmat, lähinnä äidit, perustelevat kantojaan innokkaasti. Osa kommenteista on älytöntä herjaamista. Onko suvaitsematon, ilkeä ja tuomitseva besserwisser-vanhempi ihan riittävän tasapainoinen ja ymmärtävä kasvattaja, vaikka kasvattaisi lapsensa ydinperheessä?

Loppujen lopuksi puskista on helppo huudella. Kukaan ei osaa lapsia jonkun kanssa hankkiessaan varmuudella ennustaa kuinka tulevaisuudessa käy. Alun hyvistä aikomuksista huolimatta moni päätyy eroamaan. Joskus ero tulee, vaikkei itse haluaisi. Vasta kun ihminen joutuu tosipaikan eteen, voi hän tietää miten siinä tilanteessa toimii. Lapsen etu voi toteutua hyvinkin erilaisissa perheissä.