Suhteet & seksi

Rahaa ja omistamista rakastavat ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita onnettomampia. Heillä on myös huonommat avioliitot.

Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä arvostaa eniten elämässään hyviä ihmissuhteita. Suomalaisista aikuisista enemmistö asettaa ykkössijalle perheen.

Materialistit haluavat tyydyttää tarpeitaan tavaroilla, omaisuudella, rahalla ja rikastumisella. He kokevat hallinnan tunnetta kahmiessaan itselleen lisää rahaa ja omaisuutta.

Kukapa ei pitäisi rahaa lainkaan tärkeänä asiana? Tietyn taloudellisen tason saavuttaminen on ihmisten haaveissa. Riittävän mukavan elämänlaadun toteuduttua useimmat lakkaavat juoksemasta rahan perässä.

Tutkijat halusivat selvittää materialistien onnettomampien avioliittojen syitä.

Brigham Young -yliopiston avioliitto- ja perheprofessori Jason Carrollin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin 1 310 henkilön materialismiin ja avioliiton merkitykseen liittyviä käsityksiä. Osallistujilta kysyttiin myös kuinka onnellinen heidän avioliittonsa on.

Materialistin elämäntapa on omiaan heikentämään avioliittoa. Materialisti käyttää liikaa aikaa materiaan ja rahaan.

Materialismi lisää riskiä ylivelkaantumiseen ja raha-asioiden sössimiseen. Tämä jatkuva rahastressi ei Carrollin mukaan ole kuitenkaan ainoa syy materialistin vähäisempään onnentunteeseen.

Materialistit pitävät avioliittoa vähemmän tärkeänä asiana kuin muut vastaajat. He myös kokevat avioliittonsa muita harvemmin onnelliseksi.

Tutkijoiden mukaan kaikki onnettomat materialistit eivät käsitä kuinka paljon aikaa he laittavat materiaan, ja kuinka vähän he panostavat ihmissuhteisiin. Tosiasioiden avaaminen esimerkiksi pariterapiassa voisi heidän mukaansa parantaa materialistien elämänlaatua.

Kuinka monen rahanahneen olet kuullut haluavan parantua?

Kirjoitin viimeksi kesän jälkeisestä ahdistuksesta. Arjen alkaessa myös kodin irtaimisto vyöryy päälle.

Moni viettää kesällä paljon aikaa ulkona, matkoilla, kavereilla tai mökillä, eikä oman kodin järjestys pysy kovin hyvänä. Kesäkamat on kiskottu kaapeista esille, ja kotona käydään vain vaihtamassa vaatteita ja varusteita, ja käytetyt kamppeet on vain heitelty jonnekin.

Työn tai opiskelun alkaminen vaatii todennäköisesti asiallisempaa pukeutumista, ja kauden vaihtuessa kaiken mahdollisen irtaimiston yhtäaikaiskäyttö johtaa kodin kaaostumiseen.

Omat varvastossut, uikkarit ja työsalkut vielä mahtuvat jotenkin eteiseen, mutta mitä varten tuo toinen on jättänyt kamansa tuohon levälleen?

Lueskelin Vauvan (Vauva-lehden neuvot olivat taas ihan mahtavia. Kun avautujan mies kaipasi kotiin hyvää järjestystä, neuvoivat kommentoijat naista eroamaan välittömästi, jos ei kerran mahduta samaan kotiin), Iltalehden ja parin muun lehden kirjoituksia kumppanin kyvyttömyydestä hallita kaaosta. Usein sotkeminen ja epäjärjestelmällisyys halutaan nähdä sukupuoliominaisuutena. Naiset uskovat lujasti siihen, että he löytävät kadonneet tavarat kotoa paremmin kuin miehet.

Miehet väittävät tämän johtuvan siitä, että naiset piilottavat tavarat omasta mielestään sopivaan paikkaan, ja vielä vaihtavat ”oikeita” säilytyspaikkoja tiuhaan.

Osa miehistä piti naisia jopa tietoisesti mielivaltaa käyttävinä hirmuina, joiden tarkoituksena on viedä miehen itsevarmuus kotona lopullisesti. Miehestä tehdään kodin tavaroista yksinvaltaisesti päättämällä anteeksipyytelevä, eksyksissä oleva hissukka, jolla ei ole samanlaisia asumisoikeuksia kuin naisella.

Naiset kuvailivat miestensä olevan sokeita kadonneille esineille, vaikka etsitty objekti olisi heidän nenänsä edessä. Yksi nainen kertoi neuvovansa jopa ex-miestään löytämään tavaroitaan.

Ovatko juuri toisen tavarat turhia esineitä ja rojuja, jotka saisi mieluiten heittää pois tai piilottaa varastoon?

Onko kumppanin tavararöykkiön inhoaminen merkki parisuhteen huonosta tilasta? Onko suhde rakoilemassa? Hyväksyykö rakastunut toisen likaiset sukat lattioilla tuosta vain?

Vai onko kyse vain normaalista yleisinhimillisestä tarpeesta kodin viihtyisyyteen ja siisteyteen? Millaiset tavarat eivät sovi sinun kotiisi?

Pitääkö toisen esineistöllä olla jokin työhön liittyvä tai yleishyödyllinen tarkoitus, jotta sitä voisi sietää?

Onko esimerkiksi kokkailuharrastukseen tai kalastukseen liittyvä tarpeisto ok, koska niistähän koituu tavallaan hyötyä koko perheelle? Entä ompelukone, kangaspuut, työkalut, höyläpenkki?

Miten suhtaudut jääkiekkovarusteisiin, golf-mailoihin, polkupyörään sisätiloissa tai lankakasseihin?

Mistä kiukku toisen omaisuutta kohtaan kumpuaa? Onko molemmilla kumppaneilla riittävästi henkistä ja fyysistä tilaa olla kotona?