Ihmisillä on taipumus yhdistää kauniisiin ihmisiin myönteisiä ominaisuuksia. Israelilaiset tutkijat Lihi Segal-Caspi, Sonia Roccas ja Lilach Sagiv halusivat selvittää onko kauniin ulkomuodon omaavilla naisilla oikeasti myös tavallista enemmän sisäistä kauneutta.
Ei ole.
Tutkijat testasivat miten naisten havaittu viehättävyys liittyy havaittuun persoonallisuuteen ja miten se on yhteydessä todellisiin luonteenpiirteisiin. 118 naisen arvot ja luonteenpiirteet selvitettiin kyselyllä. Heidät videoitiin lukemassa säätiedotusta. 118 koehenkilöä laitettiin tuomaroimaan naisten ulkonäkö, luonteenpiirteet ja arvot videon perusteella.
Tutkijoiden ennakkoarvion mukaisesti tuomarit liittivät kauniisiin naisiin hyviä ja toivottavia ominaisuuksia. Sen sijaan tuomareiden ulkonäkö- ja arvoarvioiden välillä ei löytynyt korrelaatiota.
Tosiasiassa kauneus korreloi todellisten arvojen, mutta ei luonteenpiirteiden kanssa. Kauniit naiset ovat konformisteja ja perinneihmisiä. He eivät arvosta itseohjautuvuutta. Hyvännäköiset vaalivat ennemmin itseänsä korostavia arvoja kuin universalismia.
Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että ”mikä on kaunista, on hyvää” -stereotypia ei löydä vastinetta todellisuudesta, sillä kauniit pyrkivät ennemmin yhdenmukaisuuteen kuin itsenäisyyteen ja ovat enemmän taipuvaisia itsensä ylentämiseen kuin suvaitsevaisuuteen.
Onko kauniilla naisilla jokin geneettinen taipumus vanhoillisuuteen vai yrittävätkö he mukautua sovinnaisiin arvoihin ehkäistääkseen muiden kateutta?
Saako upea ulkonäkö ihmisen kuvittelemaan olevansa niin paljon muita hienompi, että voi rauhassa keskittyä oman napansa ympärillä pyörimiseen?
Jos muut luulevat kauniiden olevan hyviä, eikö viehättävän näköisten tarvitse oikeasti ponnistella paremman luonteen eteen?
En ole huomannut (tietoisesti ainakaan) yhdistäväni kauniisiin naisiin mitään tiettyjä piirteitä. Olen kuitenkin kuullut useamman miehen sanovan kauniiden naisten olevan jotenkin vähemmän herttaisia.
”Usein vähän vaatimattomamman näköiset naiset ovat paljon mukavampia kuin kauniit. Ehkä hyvännäköiset daamit luottavat siihen, että miehiä riittää muutenkin.”
Kokemuksia? Näkemyksiä?
Don´t Judge a Book by Its Cover. Psychological Science, October 2012.
8 kommenttia
Anonyymi
18.11.2012 13:12
kauniita naisia tai komeita miehiä on moneen lähtöön,
Vastaa kommenttiinon niitä itsekeskeisiä oman hyvän tavoittelijoita ja toiset ovat ihan sydämen ihmisiä, empaattisia, ja siltä ja väliltä...
luonteen ja arvot voi tietää vasta kohdakkain elämäntilanteissa, etenkin haastavissa elämäntilanteissa
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.11.2012 22:59
Mitä rumempi reppu, sen paremmat eväät, sanoi muinainen opiskelukaverini, joka ihan asioikseen iski ei-niin-kauniita naisia.Saanti oli varmempaa ja seurakin kuulemma mukavampaa kuin koppavien kaunottarien...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
19.11.2012 08:47
Ai niinkö?!? Vaikka kusipäisyys ei ole millään muotoa rajattu ominaisuudeksi kauniiden/komeiden keskuuteen on siellä havaittavissa selvästi muita ulkonäköluokkia korkeampi tiheys ko. ominaisuuden esiintymiselle. Tämän voinee varmistaa melkein jokainen laajasti sosiaalinen ihminen joka ei kuulu sinne kusipää-ryhmään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.11.2012 16:49
Kyllä se ulkonäkö useasti myös pettää.
Vastaa kommenttiinNuorena ajattelin juuri näin, että hyvännäköiset on kusipäitä, mutta kun ikää ja uusia tuttavuuksia on tullut lisää, niin on saanut huomata sen, että useimmiten nämä näyttävät ihmiset ovat sisäisesti epävarmoja, eivätkä pidä itseään haluttavina, kun taas vähemmän kauniit / komeat ovat niitä ylimielisiä "minä olen täydellinen" tapauksia.
Monesti saanut johonkin hyvännäköiseen ihmiseen tutustuessa ihmetellä, että oho, tässäpä mukava ihminen, myös sisäisesti... toki kauneushan on katsojan silmässä :-)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
20.11.2012 18:59
Mitä rumempi jätkä, sitä korkeammat luulot sillä on itsestään. Tämä fakta onkin jo tullut todistettua tutkimuksissa, mutta eihän siitä paljon puhuta.
Olisi liian noloa myöntää, että ruma mies (jolla ei ole edes älyä tai varallisuutta tarjottavana kumppanilleen) on kova esittämään vastapuolelle (naiselle) kovia vaatimuksia siitä, millainen naisen pitää olla. Hoikka, kaunis, koulutettu, älykäs.
Onneksi "Elämän puu" on itsekarsiutuvaa mallia. Rumalla miehellä ei käy flaksi, joten hänen geeninsä eivät leviä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2012 05:45
"Mitä rumempi jätkä, sitä korkeammat luulot sillä on itsestään. Tämä fakta onkin jo tullut todistettua tutkimuksissa, mutta eihän siitä paljon puhuta."
Vastaa kommenttiinNo pistät varmaankin sitten lähdeviitteitä niihin tutkimuksiin. Vai ihanko omassa päässäsi tutkit?
"Olisi liian noloa myöntää, että ruma mies (jolla ei ole edes älyä tai varallisuutta tarjottavana kumppanilleen) on kova esittämään vastapuolelle (naiselle) kovia vaatimuksia siitä, millainen naisen pitää olla. Hoikka, kaunis, koulutettu, älykäs."
Tarkoittanet, että on "kova" tuntemaan vetoa sellaisia naisia kohtaan. Siis kuten kaikki muutkin miehet... Halutahan saa, saaminen on toinen juttu.
"Onneksi "Elämän puu" on itsekarsiutuvaa mallia. Rumalla miehellä ei käy flaksi, joten hänen geeninsä eivät leviä."
Miten sitten syntyy koko ajan lisää rumia miehiä?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 22:44
Ihanaa lukea, että rumempikin tai tavallisempikin voi olla viehättävä luonteensa ansiosta. Tai kyllähän se jo tiedettiinkin. Mutta että miehetkin voi olla sitä mieltä!
Tietenkin voi olla sisäisesti kaunis, oli sitten ulkoisesti ruma tai kaunis. Tapahtumat elämässä ja niihin suhtautuminen vaikuttanee enemmän sisäiseen kauneuteen.
Mutta puhuakseni tekstissä mainitusta kauniiden ja vähemmän kauniiden viehätyksen eroista;
Vähemmän näteillä ihmisillä on voinut olla (näennäisiä) hankaluuksia rakkauden maailmassa, mikä on saanut heidät kasvamaan kauniimmiksi sisältä. Meinaan; vastoinkäymiset vahvistaa. Kyky hyväksyä itsensä - ei tartte korostaa itseään. Onhan se kaunista aitoutta!
Puhutusta itsensä korostamisesta tuleekin heti mielikuvia ihmisen todellisesta luonteesta. "Pintaliihottaja", ei kykene syvällisyyteen. Itse kukin kaipaa jotain järkevää ja merkityksellistä. Ei pelkkää ulkoista kauneutta. Kauneutta korostava ihminen saattaa pelottaa, sillä ihminen joka ei kykene hyväksymään itseään sellaisenaan, ei ehkä hyväksyisi sinuakaan itsenäsi.
Voisiko olla, että luontojaan kauniit ihmiset ovat tottuneet enemmän kiinnittämään huomiotaan ulkoiseen olemukseensa, koska muutkin ovat siihen kiinnittäneet huomiota? Tottakai siitä tulee käsitys, että ulkoisella olemuksella on merkitystä, ellei toisin opeteta.
Väitän kuitenkin edelleen suurimmaksi syyksi sisäiselle kauneudelle kasvatuksen ja elämänkokemukset. Mutta sille, että päässä soi stereotypia "kauniit ei oo kivoja", ei mahda mitään.
Enkä itseasiassa haluaisi mahtaakaan... :)
Terveisin Toivottavasti sisäisesti kaunis nainen
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
NOMAD_1
21.2.2013 10:46
TARKENNETAANPA HIEMAN KÄSITTEITÄ: Pelkän ulkonäön perusteella voi olla HYVÄNNÄKÖINEN tai UPEANNÄKÖINEN, mutta KAUNEUTEEN se ei riitä! Toki ulkonäössä on aina joitain viitteitä persoonasta, kuten lämpimän ystävällinen hymy ja avoin katse, joka kohtaa yksilön, eikä jumiudu ennakkoluuloihin ja stereotyyppeihin (tai vastaavasti persoonan puutteesta). Vetovoimaista ja ihailua herättävää persoonaa voidaan kutsua sisäiseksi kauneudeksi, mikä ei kuitenkaan täydellisty ilman hyvän-/miellyttävännäköistä ulkokuorta. INHIMILLINEN KAUNEUS ILMAN LISÄMÄÄREITÄ ON HYVÄNNÄKÖISYYS YHDISTETTYNÄ JALOON JA IHAILTAVAAN PERSOONAAN (erityisesti, koska hyvännäköisillä ihmisillä on vähemmän syytä rakentaa miellyttävää ja mielenkiintoista persoonaa).
HALU ON POHJIMMILTAAN SE, MIKÄ IHMISTÄ LIIKUTTAA. Useimmat painottavat ulkoista rahassa mitattavissa olevaa hyvää, mitä hyvännäköiselle on tarjolla muita enemmän (usein hänen omaksi tappiokseen). TAHTO PUOLESTAAN ON ITSENSÄ TIEDOSTAVAA HALUAMISTA.
TAHTOMISEN TOINEN PUOLI LIITTYY SIIHEN, MIKÄ ON JALOA. Tahtova ei suoranaisesti mieti, miltä hän näyttää muiden silmissä, vaan miten hän kokee itsensä suhteessa muihin (hyvältä näyttäminenhän oli sitä ulkoisen hyödyn tavoittelua). Keskeistä on johdonmukaisuus sen välillä, miten kohtelen muita ja miten koen heidän vastaavankaltaisen toiminnan itseäni kohtaan. Tämä on puolet persoonaa eli eettisyys hyve-etiikan mielessä (tämän pitäisi lopettaa myös hiljainen hyväksyntä nykyiselle maailmanjärjestykselle, jossa länsimaat hyötyvät köyhien maiden kustannuksella). Jos teen muille sitä, mistä itse heitä halveksin, niin silloin minun täytyy joko halveksia itseäni tai olla epäjohdonmukainen (sama pätee, jos hyväksyn itseäni muiden kustannuksella hyödyttävän järjestelmän, jota vihaisin joutuessani sinne hyödynnettävien puolelle).
LOPUT TAHDOSTA KOHDISTUU SIIHEN, MIKÄ ON IHAILTAVAA eli suhteellisuus ihmisiin, joilla on ihailtavia taitoja tai ominaisuuksia. Tässä vaihtoehdot ovat aktiivisuus ja passiivisuus, joista ensimmäinen valitsee, mitkä ominaisuudet ovat hienoimpia ja tekee parhaansa eikä säästele vaivaa niiden saamiseksi itseensä. Jälkimmäinen puolestaan haluaa vain viihdettä, helppoutta ja mukavuutta (minkä takia viihdetaiteilijat onkin nostettu jalustalle palvonnan kohteiksi). Aktiivinen ihminen tahtoo antaa kaikille muille mahdollisuuden kehittää itseään, koska juuri heidän tarjoamansa haaste motivoi ja tukee hänen itsekehitystään (passiivinen pyrkii puolestaan monopoliin ja muiden pysyvään alistamiseen omia tarpeitaan ja mukavuuttaan palvelemaan).
KAUNIS IHMINEN SAA ASIOITA JA ETUJA MUITA HELPOMMALLA - OLENNAISTA ON SE, KÄYTTÄÄKÖ HÄN NÄMÄ MUKAVUUDEN VAI ERINOMAISUUDEN TAVOITTELUUN. On sanomattakin selvää, että sillä, jolla on parhaat lähtökohdat on myös paras mahdollisuus päästä pisimmälle. Toisaalta kaikkein heikoin motiivi liikuttaa itseään eteenpäin on sillä, joka on ulkonäössä jo pitkällä muiden edellä, ja jota muut vielä pysähtyvät palvelemaan ja miellyttämään. Näin ollen upeannäköisillä on muita suurempi riski jäädä pelkästään hyvännäköisiksi. Puntit tasoittuvat sitten kun aika rypistää ja riisuu ulkonäön pois: hyvännäköisellä on myös kaikkein eniten menetettävää - puhumattakaan siitä, mitä hän olisi voinut saavuttaa, jos olisi käynyt toimeen silloin, kun ei vielä ollut pakko. IHMINEN ON PERUSTALTAAN ELÄIN, JOKA EI TEE MITÄÄN ILMAN HYVÄÄ SYYTÄ, JOISTA PAKKO ON PARAS; YKSILÖ ON PUOLESTAAN JOTAIN, JOKA YMMÄRTÄÄ VÄISTÄMÄTTÖMÄN ELI EKSISTENTIALISTISEN IMPERATIIVIN TEHDÄ ITSESTÄÄN JOTAIN - JA ERITYISESTI SILLOIN, KUN SIIHEN ON PARAS MAHDOLLISUUS.
Ja luonnollisesti ihminen toivoo ja unelmoi suurimmasta kauneudesta. Juuri tämän vuoksi hän projisoi myös ulkonäön ylittäviä hyviä piirteitä hyvännäköisille ihmisille. Sehän tuottaa mielihyvää sekä itselle ja hyvät lähtökohdat myös jälkeläisille (siis ulkoisissa hyvissä mitattuina). Itse asiassa IHASTUMINEN on juuri omien toiveidensa näkemistä toisessa ihmisessä, joka on riittävän lähellä idealisoitua kuvaa ihannepuolisosta. RAKASTUMINEN alkaa sitten, kun vähintään puolet havaitusta perustuu siihen, mitä toinen todellisuudessa on. Näin ollen upeannäköisessä ihmisessä ei välttämättä ole mitään rakastettavaa (tai todennäköisesti hänessä on vähemmän rakastettavaa). Tästä huolimatta häneen "rakastuva" nauttii vain toisen ulkonäön itselleen tuomasta mielihyvästä. Kaikki me tavoittelemme mielihyvää ja juuri tästä syystä myös rumat etsivät kauniita puolisoikseen ja tyytyvät upeannäköisiin, koska eivät tiedä, mitä kauneus on... KAIKKEIN OLENNAISIMPANA TODELLINEN KAUNEUS ON SITÄ, JOKA INNOSTAA IHMISTÄ ITSEÄÄN KAUNEUTEEN ELI AKTIIVISEEN ELÄMÄÄN JA ITSENSÄ KEHITTÄMISEEN - JA TÄLLÖIN HÄNELLÄ ON JOTAIN ANNETTAVAA TOISELLE KALTAISELLEEN.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin