Mieheltä vaaditaan statusta

Anonyymi

15.8.2010 12:31

Ystäväsi vaikuttaa pinnalliselta ja vastenmieliseltä ihmiseltä. Suosittelen mukavamman seuran etsimistä.

irga

15.8.2010 14:06

Osa ihmistä etsii itselleen statuskumppania, jonka pitää sopia tiettyyn lokeroon. Joskus tuntuu (muutaman tuttavan elämää katsellessa), että elämä on heille näytelmä, jossa on tarkka roolitus ja käsikirjoitus. Toisille se sopii - osa ihmisistähän on elämänyt jo lapsuudessaan noin.

Anonyymi

15.8.2010 14:11

Harmi, itse olen vain hyvännäköinen, älykäs, huumorintajuinen, rehellinen ja luotettava, joten ei taida olla paljoakaan kysyntää nykynaisten parissa. =D

Anonyymi

15.8.2010 14:15

Laatua kannattaa vaatia mikäli siihen on mahdollisuus. Kannattaa kuitenkin huomioida, että yllä olevia kriteereitä täyttäviä miehiä ei ole niin hirmuisesti, joten heilläkin on varaa vaatia paljon. Mikäli rima on liian korkealla omiin rahkeisiin nähden on lopputuloksena katkera ikääntyvä sinkku joka tilittää hyvien miesten puutetta ja sitä miten vetää puoleensa vain luusereita.

Etenkin naiset kehuvat usein kavereitaan melko kritiikittömästi: "tosi nätti" "hirmu mukava" jne. vaikka olisi täysin normitapaus. Valitettavasti kaikille näille ei riitä sitä harlekiinien unelma-adonista. Etenkin akateemisuus voi muodostua kynnykseksi koska miesten osuus yliopistokoulutetuista on vähäinen nuoremmissa ikäluokissa.

Mikäli mielikuva omasta viehätysvoimasta perustuu yökerhossa tarjolle tulevien miesten määrään, voi usko rima hiipiä turhan korkealle, koska ei osata erottaa erilaista kriteeristöä hetken huville ja pysyvälle parisuhteelle.

Anonyymi

15.8.2010 14:26

Heh, täyttäisin kaikki "kriteerit", tosin kauneus on katsojan silmässä kuten latteudessa todetaan ja huumorintajustani on esitetty eriäväisia näkemyksiä, mutta rahaa ja menestystä löytyy kyllä. En silti voisi kuvitellakaan seurustevani ihmisen kanssa, joka valitsee kumppaninsa moisten kriteerien mukaan kuin Stockmannin lihatiskiltä.

Kuvottavaa ja iljettävää, mutta valitettavan yleistä kyllä näiden "menestyneiden" ihmisten keskuudessa.

Anonyymi

15.8.2010 15:17

Kuka Mies tuollaista naista edes haluaisi itselleen? En yhtään ihmettele, jos suomalaiset miehet yhä enenevissä määrin rakastuvat yli rajojen, kotimaisen tajonnan hinnoitellessa itsensä ulos markkinoilta.

WilleWau

15.8.2010 16:04

Hyvä pitää rimaa korkealla, niin ei pääse putoilemaan. Ja jos vain noilla kriteereillä rakastuu, niin ihmeiden aikahan ei ole ohitse. ;-)

Anonyymi

15.8.2010 17:44

Miehet ovat ihan samanlaisia listoineen, tosin heidän listansa painottavat enemmän ulkonäköpuolta:
Naisen on oltava nuori, kaunis, hoikka, pitkähiuksinen, naisellinen, urheilullinen,edustavan näköinen.
Akateemiset miehet lisäävät listaansa varmaan myös nämä: koulutettu, älykäs, hyvässä työssä

Z kävi täällä

15.8.2010 18:31

Heh, useimmat tämän standardiaihetta koskeneen blogikirjoituksen vastaukset olisi voinut varmaan ottaa suoraan geneerisestä blogiarkistosta (kuten varmaan tämänkin).

Koulutetuille, työelämässä menestyneille naisille ei usein mene jakeluun, että ne heidän kohderyhmänsä miehet eivät arvota naisia niillä perusteilla, joilla he arvottavat miehiä ja joilla haluaisivat itseään arvotettavan. Uskon, että tästä seuraavat katkerat "miehet pelkäävät vahvoja naisia" -vuodatukset enemmän kuin siitä, että miehet todella pelkäisivät.

Mutta niinhän se viime kädessä on, että se rima vuosien myötä menee oikealle korkeudelle - tai sitten neljänkympin lähestyessä aletaan kauhun sekaisin tuntein katsomaan elämää ja tulevaisuutta.

Sitten joku onnekas aina joskus löytää sen ns. oikean, joka sekoittaa pakan ja kaikki kriteeristöt menevät roskikseen. Toivottavasti liian monet ihmiset eivät ole liian paksun narsistisen panssarin peitossa kyetäkseen sellaiseen kohtaamiseen.

Anonyymi

15.8.2010 20:28

Statushuorat voi jättää omaan arvoonsa.

Anonyymi

15.8.2010 20:40

Statuskoulutus (markkinointi, Åbo Akademi), statusammatti, statusseurustelua statusmiehen kanssa, statusliitto, statusseksiä, statuslapset, statusarki ja statusloma.

lindagee

15.8.2010 21:06

Kyllä täällä lokeroimattomien luusereiden osastossa on helpompaa ja hauskempaa! Ei tarvitse istuksia viimeisen päälle trimmattuna terassilla MitäMiehenTuleeOlla -lista handussa skauttaamassa sitä riittävän tasokasta tapausta. Tai pyöriskellä yökausia huolestuneena omasta vetovoimaisuudestaan tai sen puutoksista.

Kerron nyt uskaliaasti jotakin mikä kenties SAATTAA hämmästyttää ihmisolentoja, ja jopa järkyttää jonkun perusturvallisuutta sen suhteen että asioiden/ihmisten pitäisi olla nätisti karsinoitavissa ja pisteytettävissä. En ole työelämässä. En käytä meikkejä enkä panosta hepeneisiin. Painan reilusti yli sata kiloa. En ole salaillut elämässä kokemiani vaikeuksia. Harrastukikseni olen ilmoittanut julkisesti & julkeasti ajattelemisen, puhumisen, kirjoittamisen ja syömisen. Siitä huolimatta (tai siksi?) olen saanut tavata nettiareenoiden kautta lukuisia miellyttäviä, menestyneitä, komeita, fiksuja, akateemisiakin miehiä. Ja sitten aivan yhtä mukavia ja fiksuja ei-akateemisia ei-ylikoulutettuja ei-ylimenestyneitä. En ole miettinyt rimaa tai riman puutetta. Olen miettinyt ja painottanut vain yhtä asiaa. Kun kohtaamiseen lähdetään, ei tehdä teatteria eli stage-elkeet on syytä unohtaa. Aitous on rohkeinta ja vaativinta mihin ihminen kykenee, jos uskaltaa. Siitä voi seurata kohtaaminen, ystävyys, joskus jopa rakkaus ja kiintymyspitoinen kumppanuus.

Ai niin. Mutta mä olenkin jo yli 50-vuotias. Mutta silloinkin kun ikäni alkoi nelosella, en omassa päässäni ajatellut olevani mukana jossain tasokkaan miehen metsästyskisassa. En ole koskaan diskannut itseäni tai toista miettimällä millainen "pitää" olla tai mitä muutkin sanovat.

Anonyymi

15.8.2010 21:26

Täh näitä kommentteja? Kyllähän ihminen saa valita seuransa ihan millä kriteereillä haluaa. Ihmeellistä ihmissuhdesosialismia, jos kauniin, älykkään ja varakkaan miehen tai naisen pitäisi pariutua jonkun Matin tai Mervin kanssa vaan sen takia, ettei paperipussi päähän ja kulmakuppilaan-väelle tulisi paha mieli, kun ei saa rikasta elättäjää tai kaunista sänkyseuraa.

Itsekään komeana, varakkaana ja koulutettuna miehenä en tyytyisi yhtään vähempään. Huumorintajua ei munulla tässä yhteydessä tarkoitetussa merkityksessä pahemmin ole, mutta en minäkään ole etsimässä mitään pelleä.
Haussa on siis kova, kylmä ja kaunis bisnesnainen, jolla on oma ura ja ei kiinnostusta hankkia lapsia. Kyltymätön kapitalisti, joka ei tarvitse miestä tämän rahojen takia. Egoni kestää myös hyvin, vaikka nainen olisi minua moninkertaisesti varakkaampi. Kysymys on arvoista ja tavoitteista.

"Pehmeät" naiset ovat vastenmielisen heikkoja. En pysty käsittämään, minkä takia monet kaltaiseni miehet päätyvät yhteen sairaanhoitajan, opettajan tai muun epäkaupallista työtä tekevän, täysin eri asioista välittävän naisen kanssa.

Hyvä nainen naarmuttaa lasia ilman timanttisormustakin.

Anonyymi

15.8.2010 21:49

Erittäin hyvä kommentti klo Anonyymi klo 14.15. Hyvä asenne myös Anonyymi klo 21.26.

Jos ulkonäöllä on väliä, niin sitten on; jos ei tarvita maisterin papereita,ja kauppaneiti käy, niin fine. Saahan sitä käydä vain Stockalla lähi-Siwan sijaan, jos vain haluaa tai toisin päin. Miksi se olisi jonkun muun ongelma.

Jos ihminen on sinut tavotteidensa kanssa, eikä märehdi itsesäälissä, niin saa haluta mitä tahansa. Oletan, että pohjimmiltaan tyytyväisimmiksi jäävät ne, joilla on realistinen käsitys omasta arvostaan ja vaatimustasostaan.

shiwan8

15.8.2010 22:37

Ok, no, missä se uutinen oli? Tämähän on aivan normikamaa. Nimenomaan avainsana on siinä millaisena "saaliina" nainen itsensä näkee. Olen nähnyt käytännössä vain vääristyneitä mielikuvia asiasta, ylä- ja alakanttiin. Tällä mammalla näyttäisi olevan yläkantti hyvin hallussa. Saa meinaan olla melkoinen pornomalli, sisäkkö ja perijätär että voi alkaa ihan vakavissaan vaatimaan noita ja odottaa saavansa haluamansa...

shiwan8

15.8.2010 22:43

Anonyymi 18.8. 17:44, nyt ehkä kannattaa huomioida, että salikortti maksaa muutaman kympin kuussa ja hienoja vaatteita saa halvalla. Minimipalkan saava siivooja pystyy saavuttamaan tavan miehen ihanteen pienellä vaivalla. Mies lähes poikkeuksetta joko syntyy saamaan ne edellytykset mitä häneltä vaaditaan tai ei niitä saa. Yksityisyrittäjät ovat oma lukunsa tähän ryhmään...

Anonyymi

15.8.2010 22:47

Saahan sitä vaatia vaikka kuuta taivaalta.

Ei vaan kannata sitten ihmetellä kauheasti, jos ei vaatimus toteudukaan.

Minusta tuntuu erittäin oudolta, jos ihmistä pystyy rakastamaan vain kun hänellä on tarpeeksi kallis asunto, auto ja paljon massia pankissa. Taitaa kertoa jonkinlaisesta inhimillisen empatian puutteesta. Ehkä sosiaalipsykologi voi valaista tätä asiaa?

JaguarLady37

15.8.2010 23:03

Luja henkinen kantti, herkkyys, viisaus ja komeat raamit. Niistä on haluttava mies tehty.

shiwan8

15.8.2010 23:25

Anonyymi 15.8. 21:26, kai sitä saa vaatia mitä haluaa, mutta pitää varautua siihen ettei välttämättä saa sitä. Allekirjoittaneen vaatimukset ovat jotakuinkin itsestään huolehtiminen, terveet elämäntavat, minun silmäni miellyttäminen ja rakentava asenne. Käytännössä siis on syytä syödä järkevästi, liikkua kohtuullisesti, tehdä jotain rehellistä leipänsä tienaamiseksi, katsoa peiliin aamulla ja ennen tärkeämpiä tilaisuuksia, harkitseminen ennen vähänkään tärkeämpien valintojen tekemistä ja osallistuminen siihen parisuhteeseen toisena sitä pidemmälle vievänä voimana itseni rinnalla. Minä en tee mitään naisella jolla on paljon rahaa, anoreksia, kiukkupuuskia ja yhtä paljon liikettä peiton alla kun tavan arkussa mullan alla. Mutta siis jokainen tavallaan enkä ole väittämässä tietäväni mitä sinä kaipaat elämääsi. Kuvaus kuitenkin kuulostaa siltä ettet kaipaa naista vaan miehen... :)

Anonyymi

15.8.2010 23:50

Mulla oli aivan ihana duunariaviomies, joka kyllä sitten myöhemmin luki itsensä inssiksi. Itsellä akateeminen tutkinto ja mukavasti palkattu työ. Jäin leskeksi, joten jouduin tahtomattani ja yllättäen taasen miettimään mahdollisen uuden siipan "kriteereitä". Koulutustaso ei edelleenkään ole mikään kriteerini, (koulutus ja henkilön älykkyys eivät välttämättä edes korreloi), kuten ei varallisuuskaan (kunhan omat tulot kattaa omat menot). Peili ei saisi kuitenkaan särkyä ja yhteensopivien petipuuhien lisäksi pitäisi muitakin yhteisiä harrasteita ja jutteluaiheita löytyä. Perhe-elämän sietoa väheksymättä.

Ylläolevien kriteerien täytyttyä tulee kuitenkin se viimeinen niitti...Taidan olla vielä niin brutaali nisäkäs, että valitsen lopulta kuitenkin kumppanini tuoksun perusteella? Muutama ihan mukava ehdokas on jo jäänyt rannalle, kun ei vaan "sytytä" (ja tässä tuoksulla on merkittävä rooli...)Onneksi se "oikealta" tuoksuva ja tuntuva, ihan kelpo kaveri on jo ollut koeajossa, toivottavasti yhteinen matka jatkuu...

Anonyymi

16.8.2010 00:22

Varsinkin noita deitti.ilmoituksia lukiessa tulee vastaan noita "mitä kaikkea miehen tulee olla" - listoja. Tämä yleensä johtaa siihen, että kun se kriteerit täyttävä mies sitten vihdoin viimein löytyy, paljastuu tästä jokin todella ärsyttävä piirre, jota ei ole aikaisemmin voinut kuvitellakaan. Tämän jälkeen lista vaan pitenee entisestään, kunnes lopulta etsitään jotain sellaista, mitä ei ole olemassa.

Jotenkin vaan ihmetyttää, kun jotkut ovat suunnitelleet koko elämänsä etukäteen, eivätkä jätä mitään sijaa yllätyksellisyydelle.

Anonyymi

16.8.2010 00:38

Seuraava tarina opettaa, että valitsitpa miten tarkasti, on kaikissa aina jotain vikaa:

12-vuotiaana halusin tytyöystävän, jolla on isot tissit.

14-vuotiaana minulla oli tyttöystävä, jolla oli isot tissit. Se ei kuitenkaan riittänyt. Halusin tyttöystävän, joka olisi intohimoinen ja kiihkeä.

18-vuotiaan minulla oli sitten intohimoinen ja kiihkeä tyttöystävä. Suhteemme oli antoisa, mutta kaiken piti olla suurta draamaa, ja aina kun elämässä meni huonosti, hän uhkaili itsemurhalla. Aloin kaivata vähän tasapainoisempaa ihmistä.

21-vuotiaana minulla oli rauhallinen ja tasapainoinen tyttöystävä. Hän oli kuitenkin tylsä: kaikki mitä hän teki ja sanoi oli ennlata arvattavissa. Halusin jännittävän tyttöystävän.

24-vuotiaana sain sitten jännittävän tyttöystävän. Ongelma oli, että hän juoksi jatkuvasti vieraissa eikä suostunut ajattelemaan vakiintumista. Kaiken haahuilun jälkeen aloin kaivata naista, joka on määrätietoinen ja jolla on elämässä tavoitteita.

27-vuotiaana löysin tavoitteellisen ja määrätietoisen naisen. Meillä meni hienosti. Seurustelimme, menimme naimisiin, erosimme ja hän vei puolet omaisuudestani.

Nyt kun olen vanhempi ja viisaampi, haluan tyttöystävän, jolla on isot tissit.

Anonyymi

16.8.2010 00:56

Täytyy nyt ihan ihmetellä, minä siinä on niin kamalaa, jos haluaa kumppanin olevan hyvännäköinen? Sehän jo todettiinkin, että kauneus/komeus on katsojan silmissä. Toiset tykkää kiiltokuvista, toiset vähän rujommista.

Ja oman kokemukseni mukaan ihminen - sukupuolesta riippumatta - voi muuttua silmissä kauniiksi/komeaksi ihan vain sisäisten ansioidensa siivittämänä. Ja sama pätee kyllä toisinkin päin - ulkoisen kauneuden "viat" alkaa nähdä, jos on sisältä ihan mätä.

Noin yleisesti ottaen tässä blogikirjoituksessa ei ollut mitään uutta: Samaa jeesustelua kuin joka paikassa ja siinä sivussa sitten tietenkin itsensä korostamista, kun "tokihan minä olen avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi ja ymmärrän, ettei koulutus ole suoraan verrannollinen älykkyyteen ja plaa plaa".

Lumiere

16.8.2010 00:57

Täytyy nyt ihan ihmetellä, minä siinä on niin kamalaa, jos haluaa kumppanin olevan hyvännäköinen? Sehän jo todettiinkin, että kauneus/komeus on katsojan silmissä. Toiset tykkää kiiltokuvista, toiset vähän rujommista.

Ja oman kokemukseni mukaan ihminen - sukupuolesta riippumatta - voi muuttua silmissä kauniiksi/komeaksi ihan vain sisäisten ansioidensa siivittämänä. Ja sama pätee kyllä toisinkin päin - ulkoisen kauneuden "viat" alkaa nähdä, jos on sisältä ihan mätä.

Noin yleisesti ottaen tässä blogikirjoituksessa ei ollut mitään uutta: Samaa jeesustelua kuin joka paikassa ja siinä sivussa sitten tietenkin itsensä korostamista, kun "tokihan minä olen avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi ja ymmärrän, ettei koulutus ole suoraan verrannollinen älykkyyteen ja plaa plaa".

(Vahnigossa lähetin kommentin, kun en ollut kirjautuneena, joten tässä sama uusiksi)

Anonyymi

16.8.2010 04:19

Juuri näin. Kiinnostaisi tietää kenen rahoilla se talo on maksettu? Tuppaa olemaan niin, että ei itse ansaituilla rahoilla. Eron kautta saadut rahat eivät ole ansaittuja.

Anonyymi

16.8.2010 08:33

Allekirjoittanutta huvitti tämä kirjoituksen "ystävän" perinteinen suomalainen käsitys akateemisuuden ja varallisuuden korrelaatiosta.

"Vain nämä diplomit omaava henkilö -joka voisi olla kuin suoraan sinkkuelämää-sarjasta- voi olla varakas ja näin ollen ihannekumppanini" :D

Anonyymi

16.8.2010 09:54

Hyvää onnea ja loppuelämää vaan kirjoituksen tulevalle vanhalle piialle! Hanki vaikka kissoja, mutta ole tarkkana, että kriteerit täyttyy. Tunteista viis siinäkin suhteessa!

Mirja Wuokko

16.8.2010 11:51

Kääk. Juttu ei ollut uutinen. Jutun pointti ei myöskään ollut "uutinen", sillä pariutumisen tutkijat eivät mitään muuta ole väittäneetkään missään vaiheessa. Eli naiset etsivät miestä, jolla on statusta, joka on hyvä kumppani ja hyvä isä, jolla on resursseja perheen turvaamiseen. Nämä resurssit voivat vähän vaihdella kulttuurista toiseen; jossakin kulttuurissa kalastustaito on tärkeämpi kuin toisessa.

Evoluutiopsykologit ovat tulleet siihen tulokseen, että naisen kannattaa etsiä kompromissimies, niin kuin monet tekevätkin. Kova mies, joka etsii valtaa, loistoa ei nimittäin ole kaikista sympaattisin ja vaimoa sohvalla halaava heebo, mutta tosi symppis ei välttämättä menesty kamppailussa "muita miehiä vastaan" (urasta, rahasta, voimasta jne)., mutta voi olla kiva vaimolle ja lapsille.

Kaikki naiset eivät siis etsi mahdollisimman rikasta johtajaa. Eri syistä. Jotkut eivät ehkä tunne oloaan kotoisaksi johtajien seurassa, tai luulevat että kaikki johtajat ovat samanlaisia ja tietynlaisia. Kaikille ei riitä johtajia. Jotkut inhoavat menestyjiä jne.

Älkääs tuomitko frendiäni. Hän on myös hauska ja empaattinen. Hän haluaa vaan pitää rimaa korkealla ja uskaltaa sanoa sen ääneen.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta uskoisin, että suurin osa hakee itselleen mahdollisimman hyvää kumppania. Jotkut ovat hoitsutyyppejä ja valitsevat jonkun jonka voi "parantaa". Hoitsuja löytyy sekä naisista että miehistä.

Joidenkin mielestä hyvän itsetunnon omaava etsii superkumppanin, koska uskoo ansaitsevansa sellaisen ja toisen mielestä vain epävarma raukka nostaa statustaan superkumppanilla ja itsevarma voi olla kenen vaan kanssa.

Olen tavannut monta akateemista ihmistä, jotka ajattelevat, että vain akateemiset ovat älykkäitä itsestään huolehtivia ihmisiä. Olen tavannut eri alojen akateemisia, jotka ovat sitä mieltä, että juuri heidän koulutuksensa vaatii enemmän kuin muut alat, heidän ammattinsa edustajat ovat älykkäämpiä ja moraalisesti korkeammalla kuin muut, juuri heidän palkkansa on liian pieni ja heidän opintopisteensä kertyvät nihkeämmin kuin muiden (pilipalialojen).

Anonyymi

16.8.2010 12:25

Vaikka evoluutipsykologia on paljolti luonnontieteellisessä mielessä spekulatiivista pseudotiedettä, ulkonäön merkitystä pariutumisessa voidaan tutkia suht helposti: otetaan vaikka tuhat avioparia, pistetään miesten ja naisten kuvat eri pinoihin ja laitetaan raati antamaan erikseen pisteitä kuvien ulkonäölle. Pistetään miehet ja naiset erikseen järjestykseen saatujen pisteiden perusteella. Useimmiten osapuolet löytyvät erittäin samasta kohdasta asteikkoa. Olisiko kiinnostavaa tietää, onko tehty tutkimusta, jossa katsottaisiin, missä määrin miehen status selittää harhautumia ulkonäön mukaisesta tasosta. Toki status on vaikea käsite: miehellä pitää olla statusta jossain yhteisössä/kontekstissa, mutta arvoiltaan ja alikulttuureiltaan pirstoutuneessa yhteiskunnassa statuksen määrittäminen on vaikeaa. Miten menee hyvin (ainakin kriitioiden arvostusten mukaan) menestyneen nälkärunoilijan ja ison korporaation keskijohdossa toimivan ekonomin välinen kisa?

Mirja Wuokko

16.8.2010 12:57

Nimenomaan. Ihmiset etsivät niin eri asioita. Luonteet ovat niin erilaisia, ja tarpeet ja kiinnostuksen kohteet, arvomaailmat ym. Joku myöntää ääneen, että menee mieluusti hienon auton kyytiin, toinen ei suostuisi autoilevaan ihastumaan, vaan ottaisi pyöräilijän. Joskus ujo haluaa seurapiirikunkun, toisinaan hiljaisen.

Anonyymi

16.8.2010 13:31

Itse korkeakoulun käyneenä mutta duunarin naineena: aikani deittailin ja jopa seurustelinkin 'omaa koulutustani vastaavien' kanssa mutta koskaan ei natsannut.

Sitten löysin tämän duunarin ja tajusin että koulutus ei aina takaa älykkyyttä, eikä kouluttamattomuus tyhmyyttä. Nykyinen aviomieheni ei vain ollut kiinnostunut opiskelusta, vaan halusi tehdä käsillään - ja tienaa niillä ihan yhtä paljon, ellei enemmän kuin korkeakoululaiset (no alasta riippuen tietysti).

Ja - hän on ehdottomasti paras ystäväni ja lojaali kumppani tästä päivästä ikuisuuteen. En ymmärrä enää ihmisiä jotka torjuvat toisen pelkän koulutustason perusteella, viitsimättä katsoa pintaa syvemmälle.

Anonyymi

16.8.2010 14:39

"Lumiere
Tänään 00:57
Täytyy nyt ihan ihmetellä, minä siinä on niin kamalaa, jos haluaa kumppanin olevan hyvännäköinen? Sehän jo todettiinkin, että kauneus/komeus on katsojan silmissä. Toiset tykkää kiiltokuvista, toiset vähän rujommista."

Niin, mun kokemuksen mukaan se että toista ei koe himoittavaksi/haluttavaksi/kauniiksi/komeaksi on todella suuri rasite suhteessa. Myös toisen muuttuminen tällaiseksi.

Kysehän on siitä mihin riman vetää, harva haluaa harrastaa seksiä epämiellyttävän ihmisen kanssa, on se epämiellyttävyys sisäistä tai ulkoista.

Aloituksen naisellakin on kaikki oikeus kriteereiheinsä, ei muakaan tollaset listakanat kiinnosta vaikka niitä sinkkuna mielellään varmaan paniskin (jos pääsis seulasta vahingossa läpi). Todennäköisyyden mukaan jää yksin, koska tuskin itsellä riittää paukkuja niihin harvoihin vapaisiin miehiin jotka kelpuuttaa.

shiwan8

16.8.2010 15:15

Mirja, kaikella kunnioituksella, naisilla on taipumusta omata hyvin epärealistiset visiot omista kavereistaan. Minulle on tarjottu fiksuja ja kauniita kavereita naisten puolelta ja todellisuudessa nämä olivat tavallisia pulliaisia joiden fiksuuskin oli aika kyseenalaista. Rimaa voi pitää korkealla ja se on toki suositeltavaakin, mutta on syytä muistaa ettei sitä kannata nostaa niin ylös ettei omat rahkeet riitä. Tässä tapauksessa tilanne kuulostaa juuri tuolta itsestään liikojen luulemiselta.

Anonyymi

16.8.2010 16:25

^^
Kertakäyttösuhteissa tuo voikin vielä kriteerinä toimia (siis kauneus/komeus) mutta mitäs sitten, kun eteen tulee elämänkumppanin valinta? Kuka sitä enää kuuskymppisenä on himoittava ja haluttava.

Vai meinasitko tehdä kuten leikkokukille, että kun rupsahtaa niin roskiin ja uutta tilalle.

Machinery

16.8.2010 16:58

Naisten suurin ongelma näissä toivelistauksissa on oman ikänsä unohtaminen. Kyllä, 22-vuotiaana omassa primessa on mahdollista toivoa melkein kaikkea, jos on hyvän näköinen, edes siedettävän fiksu ja kouluttautuva. Vaan sitten kun ikää onkin 32 kellossa, nämä komeat, älykkäät, akateemiset, menestyneet, rikkaat urheilulliset ja huumorintajuiset ikätoverimiehensä katsovatkin edelleen näitä 22-vuotiaita prime-time -neitosia, koska edellämainittujen ominaisuuksien vuoksi siihen pystyvät. Nainen joka on päälle kolmekymppinen ja pitää älyttömiä vaatimuslistoja taskussaan, pelaa itsensä pois markkinoilta, sillä nuorempi ja hedelmällisempi nainen menee aina edelle, jos miehellä on todellista varaa valita.

Anonyymi

16.8.2010 17:35

Noin voi kirjoittaa vain parikymppinen todella elämää kokematon yksilö ;;)). No ei todellakaan kaikki vaihda omaa elämänkumppania ja lastensa isää/ äitiä johonkin uuteen teinibimboon koska tahansa vain siksi, että se on hyvännäköinen. Sitäpaitsi tyhmät ei oo kauniita. Kauneuteen tarvitaan älyä ja asennetta, luonnetta, joka tursuaa pintaan asti.

30-50v ja varmaan sitä vanhemmillekin naisille on tarjolla nuorta jätkää, mutta luuletko että joku jättää perheensä jonkun teinipanon takia? Ei aikuinen ihminen edes jaksa kuunnella kypsymättömän ihmisen juttuja. Raikkaat nuoret on eri asia, mut kyl sillonki tädin ja sedän mieleen tulee säälihymy.

Ja jos joku ukko raahaa tyttärensä ikäisiä näytille omien kaveriensa ja näiden vaimojen pariin, alkaa aikuisia ällöttää, että mitä toi pedo oikein tekee.

JasuT

16.8.2010 17:55

Deitti-ilmoituksia lukiessa ei voi välttyä mielikuvalta että hiukan päälle kolmekymppiset naiset, varsinkin he joilla on (yli)koulutusta ja jotka ovat pitäneet itsensä kuosissa sekä ovat muutoinkin hyvän näköisiä, taistelevat keskenään etsiessään siitä miestä jota ei ole olemassa.

Ja vaikka olisikin, on sanomattakin selvää että ko. naisten kriteerit täyttävä mies ei valitsisi heistä yhtäkään.

Yleensä siinä vaiheessa kun ikää tulee 34 tai 36, niin nuo naiset ovat todenneet realiteetit ja toimivat sen mukaisesti.

mystinen_ytm

16.8.2010 18:31

Amor kun iskee kaikella voimallaan, kotkotukset loppuvat siihen. Sääli, että Amor ei ihan kaikista piittaa!

Convalleria

16.8.2010 19:02

^^^ Näinhän se voi olla myös. Mikäli oikeasti kuuluu esitettyyn naisryhmään, niin tiedostaa varmasti itsekin tilanteen. Mutta kuten edellä on kyseenalaistettukin, niin onko se asenne jonkun muun ongelma, mikäli ko. nainen ei valita ja ottaa tietoisen riskin tavoitellessaan kuuta?

Nainen (tai mies, koska vastaavia miehiäkin on), joka ei tyydy vähempään, mitä on maksimissaan mahdollisuus saada, ei tee kompromisseja, koska tyytyminen johonkin "ihan kiva" -ratkaisuun johtaisi kuitenkin tyytymättömyyteen.

En täysin ymmärrä kritiikkiä tätä ryhmää kohtaan. (siis olettaen, että nainen/mies toimii johdonmukaisesti omien periaatteidensa mukaan, _eikä kitise_) Onko se joltain siis pois tai jotenkin väärin? Mielestäni ei, se sopii erinomaisesti kunnianhimoisen ja määrätietoisen ihmisen luonteeseen.

Suhdemarkkinoilla realistinen kuva itsestä ja ympäristöstä on tuloksekkaan toiminnan edellytys. Todennäköisyyksien laskemista. Jos haluaa lotota, niin antakaa ihmisten pelata kovilla panoksilla, itsepähän numeronsa valisevat.

lindagee

16.8.2010 19:27

Kyllä on varmaan rasittavaa olla "suhdemarkkinoilla" ja miettiä näitä todennäköisyyksiä. Ei mitään sijaa kiehtovalle sattumalle tai rohkean uteliaisuuden suomille mahdollisuuksille. Miksi? Aah.. taustalla kummittelee se kauheista kauhein kohtalo: jääminen yksin eli parittomaksi. Jos on sen jo kokenut, pelättävää ei ole, eikä tarvitse enää olla missään markkinakisassa mukana mittauttamassa markkina-arvoaan.

Deitti.netit tosiaan kiehtovia. Kun en etsinyt mitään, löysin 'vahingossa' mitä mainioimman kumppanin. Ja toisenkin. Olihan minullakin toki rimaa ja kriteereitä: Ehdottomasti itseäni nuorempi mies (= henkisesti itseni ikäinen), asenteeltaan koko- tai puolikapinallinen (olkoon koulutusala, ura & status & titteli mikä tahansa) ja soittotaito suotava. Musahemmot yleensä eivät niuhota liikoja, ja kestävät karumpiakin olosuhteita, koska ovat rypeneet ojan pohjilla :) Huumorintajuiseksi itseään väittänee jokainen kuiva kireäpipoinen karriääriputkessa naama rutussa rimpuilijakin - mutta kyllä kannattaa tsekata kuka OIKEASTI on huumorinsa säilyttänyt läpi elämän myrskyjen ja naisten tuomien vastoinkäymisten. Se mies ei vähästä hätkähdä eikä jäkätä joutavia.

Tottakai jokainen saa hakea ihan niin komiaa ja kaunista ja tasokasta kuin haluaa, mutta se vaikuttaisi ylläolevia kommentteja lukiessakin melkoisen rasittavalta elämäntavalta. Epäonnistumisen pelko koko ajan takaraivossa vaanimassa, ja kellon tikitys kuuluu kun ihannekumppaneita löydetään ja hylätään tasaiseen tahtiin.

Anonyymi

16.8.2010 19:45

"Jos nainen on omasta mielestään loistotarjous, ei hänen kannata laskea rimaa"

totta, hän voi olla aivan hyvin yksinkin!

Anonyymi

16.8.2010 20:07

^^ Kriteerithän sullakin tossa on :) aika tiukatkin. Siis ei kai kukaan oleta "kriteereiden" olevan aina mahdollisimman paljon jotain asiaa ja jotenkin kaikilla aina samat (l. kaunis, rikas, koulutettu jne...) Kullekin ominaiset tavoitteet. Oletettavasti itse halusit juurikin ojanpohjalla rypeneen musahemmon, joita ei taida maailma olla kuitenkaan ihan pullollaan, joten kuvaamasi mukaan olet toiminut tavoitteittesi pohjalta loogisesti ja selkeän realistisesti. Onnittelut!

Anonyymi

16.8.2010 20:50

Vastenmielinen ihminen tuo jutussa mainittu tytteli, minä en koskisi tuollaisiin edes pitkällä tikullakaan. Mutta tuollaisia nyrpistelijöitähän Teatteri on viikonloppuiltaisin täynnä ja sitten ihmetellään miksi ei löydy miestä.

Minun venäläinen naisystävällä on hoikka vartalo, pitkät sääret, suuret silmät, hyvä peppu ja kaiken lisäksi vielä hyvin miellyttävä luonne. Mitään noista piirteistä ei suomalaisilla naisilla yleensä ole. Mutta suurin osa suominaisista onkin jotain feministejä.

PeppiinaM

16.8.2010 20:55

Shiwan: "Mies lähes poikkeuksetta joko syntyy saamaan ne edellytykset mitä häneltä vaaditaan tai ei niitä saa."

Ai mieskö ei voi hankkia salikorttia, siistejä vaatteita, hyvää terveyttä, koulutusta, rehellistä työtä leipänsä ansaitsemiseksi? Voi avuttomia miesparkoja. On se väärin, että naiset syntyvät niiden ominaisuuksien kanssa. Ja on se ihme, kun niinkin moni löytää vaimoja ja tekee lapsia, mutta ne kai kaikki ovat valioalfauroksia, joilla on rahaa ja asemaa ja pituutta ja lihaksia ja lovi leuassa, Ferrari tallissa ja 25-senttinen puntissa. Niitähän Suomi on pullollaan.

On ihmisiä, jotka laativat mahdottomia vaatimuslistoja, mutta he ovat todella pieni vähemmistö - yleensä nuoria ihmisiä. Silloin ihmisellä ei ole vielä kiire eikä oikeaa haluakaan vakiintua. Kun alkaa olla kypsä vakiintumaan, kriteereistä tulee realistisempia ja vähemmän pinnallisia. Ei sellaiseen kannata vastata katkeroitumalla ihmiseksi, jonka mielestä kaikki vaativat mahdottomia vaikka eivät itse ole minkään arvoisia. Silloinhan olet vain miespuolinen vastine siitä nelikymppisestä laatunaisesta, joka ei löydä täsmälleen vaatimaansa, jää yksin ja valittaa että miehet vaativat mahdottomia.

Anonyymi

16.8.2010 21:01

Kaikenmailman deittinetit, sihteeriopistot ja muut sinkkusaitit ovat roskaa joihin ei kannata tuhlata aikaansa. Minä olen löytänyt kaikki naisystäväni koti- ja ulkomaisista baareista ja diskoista. Netistä ei ole tarvinnut seuraa etsiä.

WilleWau

16.8.2010 21:15

Sano sille kaverillesi, että lähtee mukaan politiikkaan tai hengailemaan sen lipeille, niin kyllä lähtee lutviintumaan.

Rima kannattaa pitää aina korkealla, mutta ei sitä kukaan huomaa, jos sieltä altakautta koukaten myöhemmin sujahtaa.

Pääasia, että hänestä itsestään tuntuu hyvälle, koska jostainhan se erokin varmasti johtui.

Anonyymi

17.8.2010 10:11

SemiOfftopic:

En tiedä, ovatko muut kiinnitäneet huomiota siihen, että suomalaisessa keskustelussa puhutaan menestystä sivuttaessa ensisijaisesti siitä, mikä koulutus ko. henkilöllä on. Tämä on jokseenkin hieman huvittavaa, sillä se ei kyllä välttämättä kieli menestyksestä liike-elämässä tai luovilla aloilla. Tämän kaltaiseen keskusteluun törmää useimmiten pienissä maissa. Toisin on esim. rapakon toisella puolen.

Vai maksetaanko työttömälle maisterille jotain extraa koulutustaustansa vuoksi?

Anonyymi

17.8.2010 13:55

demi-ot:
Suomessa on tittelinkipeätä porukkaa jotka ovat ikuisesti katkeria siitä että maisterin paperit eivät olleetkaan avain onneen.

Jos nyt kouluttautuisin, ryhtyisin sähköputkiremonttimieheksi suoraan peruskoulusta ja perustaisin oman firman. Sodanjälkeisten sukupolvien tee-se-itse taidot ovat puolittuneet aina sukupolvittain, mikä on tietenkin luonnollista kun vaativien koulutuksien suorittaminen kestää parikymmentä vuotta ja vaatii ponnisteluja jo lapsesta asti.

Anonyymi

17.8.2010 14:05

"Kertakäyttösuhteissa tuo voikin vielä kriteerinä toimia (siis kauneus/komeus) mutta mitäs sitten, kun eteen tulee elämänkumppanin valinta? Kuka sitä enää kuuskymppisenä on himoittava ja haluttava.

Vai meinasitko tehdä kuten leikkokukille, että kun rupsahtaa niin roskiin ja uutta tilalle."

Jaa no jos itte olisin se jota ei enää kumppani halua vetäisin varmaan johtopäätökset ihan itte.

Aseksuaaliset suhteet on muitten juttu, mulle kumppanuus ja parisuhde on nimenomaan intiimisuhde. Ja miten se toimii jos toisen kokee epämiellyttävänä? Pinnallista, pah.

shiwan8

17.8.2010 16:12

[LAINAUS Persenaama]Shiwan: "Mies lähes poikkeuksetta joko syntyy saamaan ne edellytykset mitä häneltä vaaditaan tai ei niitä saa."

Ai mieskö ei voi hankkia salikorttia, siistejä vaatteita, hyvää terveyttä, koulutusta, rehellistä työtä leipänsä ansaitsemiseksi?
[/LAINAUS]

Minulla on edelliset ja sen verran sosiaalista lahjakkuutta että menestyn lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa joissa on pissiksiä henkisesti kypsempää porukkaa läsnä. Käytännössä olen silti heikoilla parimarkkinoilla koska kohderyhmän, 24-30v. naiset, hyvin pitkälle _edellyttävät_ noita mainitsemiasi joita taas hyvin pitkälle oikeilla geeneillä oikeaan perheeseen syntymällä "saavuttaa" ja muuten ei, eli:[LAINAUS]
valioalfauroksia, joilla on rahaa ja asemaa ja pituutta ja lihaksia ja lovi leuassa, Ferrari tallissa ja 25-senttinen puntissa.[/LAINAUS] Tämä täysin riippumatta onko tuon iän naisilla tarpeeksi avuja saavuttaakseen pariutumista sellaisen miehen kanssa joka vastaa edellytyksiä. Ylivoimaisella enemmistöllä kun ei ole, mutta se ei estä vaatimasta. Tuosta huolimatta, tai ehkäpä juuri siitä johtuen, sen kerran kun olen seurustellut olen sen tehnyt loistavien naisten kanssa. Nykypäivän kriteeriviidakon seassa voi näillä omilla avuillani todeta että jos jollekin kelpaa niin todennäköisesti kyseessä on valioyksilö joka on perillä elämän realiteeteista.

[LAINAUS]
On ihmisiä, jotka laativat mahdottomia vaatimuslistoja, mutta he ovat todella pieni vähemmistö - yleensä nuoria ihmisiä.
[/LAINAUS]

Teinipoikia ja käytännössä alle nelikymppisiä naisia.

[LAINAUS]
Silloin ihmisellä ei ole vielä kiire eikä oikeaa haluakaan vakiintua.
[/LAINAUS]

On muttei kykyä, kaiken kun pitäisi olla valmiina tarjottimella eikä minkään eteen pitäisi joutua tekemään pienintäkään panosta vaativaa työtä, juuri niin kuin aloituksessa oleva nainen kumppaninsa kriteerit asetteli.

[LAINAUS]
Kun alkaa olla kypsä vakiintumaan, kriteereistä tulee realistisempia ja vähemmän pinnallisia.
[/LAINAUS]

Lasketaanko muutkin kuin ulkonäköön liittyvät pinnallisuudet? Jos lasketaan, enemmistö naisista ei ennen keski-ikää kypsy. Miehillä ei yleensä ole muita vaihtoehtoja jos mielivät milloinkaan pariutua.

[LAINAUS]
Ei sellaiseen kannata vastata katkeroitumalla ihmiseksi, jonka mielestä kaikki vaativat mahdottomia vaikka eivät itse ole minkään arvoisia.
[/LAINAUS]

Kunnollinen ihminen on aina arvokas. Eri asia sitten onko ihminen mitenkään poikkeuksellisen arvokas. Yleensä minäkuva ja todellisuus eivät korreloi. Heitto on miehillä usein alakanttiin ja naisilla yläkanttiin, mistä syntyy heterosuhteissa melkoisia vääristymiä tasojen suhteen, jos nyt tasoihin uskoo.

[LAINAUS]
Silloinhan olet vain miespuolinen vastine siitä nelikymppisestä laatunaisesta, joka ei löydä täsmälleen vaatimaansa, jää yksin ja valittaa että miehet vaativat mahdottomia.
[/LAINAUS]

Tuollaisia miehiä on todella, todella vähän.

Anonyymi

17.8.2010 17:29

Ihmeellinen käsitys sukupuolista sulla, oletko naisvihaaja? En ole huomannut, että naiset arvioisivat itsensä ylä- ja miehet alakanttiin. Usein epähygieeniset juovuksissa olevat vitsejä vääntävät kaljamahaiset miehet luulevat olevansa fiksuja, hauskoja ja urheilullisia (kun olivat ihan ok joskus koulun jumppatunnilla koripallossa). Naisille saatetaan huomautella asiattomia ulkonäöstä, vaikkei itsestä ole yhtään huolehdittu.

Monilla nuorillamiehillä ei ole minkäänlaisia lihaksia, narut kädet, pulleat posket ja isot mahat, varmaan yhtään leukaa tai punnerrusta eivät kykene tekemään. Nippanappa tuopin jaksavat nostaa huulilleen.

Naiset pystyvät huolehtimaan itsestään keskimäärin paremmin kuin miehet, joita on paljon enemmän syrjäytyneissä. Helsingin toimeentulotuen hakijoista ei enemmistö ole yh-äitejä, vaan nuoria ja keski-ikäisiä miehiä. Miehillä on enmmän ylipainoa kuin naisilla ja alkoholismia ym. vikoja. Siksi on vaikeaa löytää sopiva mies.

Työelämässä miehet pyytävät aina naisia enemmän palkkaa, johtuuko siis itsensä aliarvioimisesta?

Naisilla tuo lapsensaanti-ikä sattuu olemaan lyhyt ja niihin tarvittava panostus pikkasen isompi kuin miehillä, joten eiköhän ole ihan suotavaa, että nainen vähän harkitsee ja arpoo kenen kanssa hommaan ryhtyy?

shiwan8

17.8.2010 18:34

^ Tuota, en minä sanonut että ihan mitä tahansa pitäisi niellä, muttei kai miestenkään tarvitse? Puoli naisten Suomea itkee kun miehet on kamalan pinnallisia ja samalla se sama puolikas istuu sohvalla syöden pullaa ja sipsejä. Toisella puolella menee vahvasti parimarkkinoilla. Ihan sama miesten kohdalla. Ne jotka ovat kunnollisia ansaitsevat kunnollisen naisen, ei hulluja haaveilevaa prinsessaa jolta ei saa odottaa mitään mutta kaikki pitää kuitenkin antaa itsestä. Balanssi, se on se mihin pitäisi pyrkiä...

shiwan8

17.8.2010 18:37

Jatkona edelliselle: Onko naisvihaaja ihminen joka haluaa parisuhteen jossa molemmat osapuolet osallistuvat niin parisuhteen eteenpäin viemiseen kuin puitteiden ylläpitoon? Onko miesvihaaja ihminen joka ei keksi mitään hyvää sanottavaa miehistä vaan leimaa koko sukupuolen juopoiksi, väkivaltaisiksi ja pummeiksi?

lindagee

17.8.2010 19:15

Yksi pikkupointti vielä tuli mieleen. Me kaikki EMME pörräile baareissa seuraa etsimässä. Jotkut meistä (yllätys!?) eivät myöskään käytä lainkaan päihdenesteitä estojenpoistoon tai muuhunkaan. Mulla jäi aiemmasta kommentistani mainitsematta, että ojanpohjia(kin) kyntänyt musahemmo on nyttemmin raitis ihminen. Mun n. 10 vuoden kokemuksen mukaan semmoisen harvinaisuuden voi ennemmin kohdata erilaisten kontaktiareenoiden kautta kuin ihan vain sattumalta baarista notkumasta. "Jos juopottelevaa seuralaista haet, varmimmin sen baarista löydät." Kärjistys. Selväpäisinä pysyttelevät ovat siellä baariskenellä kuitenkin käsittääkseni vähemmistönä, joskus jopa kummasteltavina kummajaisina.

Sitten vielä kommentti tuohon aina toistuvaan "itsestään huolehtimiseen". Kuorihuolto tuntuu monilla menevän neuroottisiin mittoihin; ja ko. kapeasta asenteesta johtuen esim. ylipainoisuus tulkitaan yksioikoisesti siten, että ihminen on välinpitämätön ja/tai laiska tms. Siellä baarimarkkinoilla varmaan trimmatusta kropasta on hyötyä. Sitten kun availee suutaan, paljastuu sekin onko itsestä huolehtiminen ulottunut myös yläpään treenauksen ja suvaitsevaisuusharjoitusten suuntaan. Jos hakee "täydellistä" särötöntä teflonmaista ihmistä, joutuu hakemaan sellaista jolla ei ole elämän (ankarampaa) kokemusta lainkaan. Miten sitten suut pannaan, kun ensimmäinen vakavampi vastoinkäyminen tulee kohdalle?? "JOO MÄ SAIN SEN HYVÄNNÄKÖISEN IHANNEMIEHEN, MUT SIT SE LÄHTIKIN LÄTKIMÄÄN KUN EI SE JAKSANUT NÄISTÄ ARKIHUOLISTA MARISEMISTA KUUNNELLA."

Pariutumisen ja parisuhteiden isoin ongelma-alue tuntuu olevan puutteellinen itsetuntemus. Epärealistisista minäkuva -oletuksista on ylempänä jotain mainittukin. Itsensä rehellinen arvioiminen on varmaan aina paljon vaikeampaa kuin toisen arvosteleminen ja virheiden listaaminen.

shiwan8

17.8.2010 23:16

^ Tuota, poikkeuksena se muutama hassu prosentti aineenvaihdunnan vakavista häiriöistä tmv. kärsivistä ihmisistä jotka eivät nälkiinnyttämättä itseään saa painoaan pudotettua, kyllä, ylipaino on osoitus ihmisen jonkinasteisesta välinpitämättömyydestä omaa terveyttään kohtaan. Vaakahan on tunnetusti tämän asian suhteen todella huono mittari. Itse painan 20 kiloa enemmän kuin pitäisi enkä usko että kenenkään ensimmäinen ajatus minut nähdessään on "läski". Sen sijaan peili ei ole. Ja normaalille ihmiselle, joita siis ylivoimainen enemmistö ylipainoisistakin on, 4 tuntia reipasta kävelyä viikossa ja noin 2200 kaloria laadukasta ruokaa päivässä 5 annoksessa noin 3 tunnin välein niin paino pysyy varmasti normissa. Tämä ei ole vaikeaa, se ei vaadi edes juurikaan itsekuria. Se vain vaatii oikean asenteen ja halun pysyä terveenä.

On muistettava, että jokainen vetää tyylillään ja se on aivan oikein, mutta minä olen mielummin mahdollisimman terveen ihmisen kanssa, kuin sellaisen jonka polvet eivät enää 50v. kestä kun painoa on liikaa.

Anonyymi

18.8.2010 10:31

Todella OT: ^2200kcal? Hohhoh, mites ikä, sukupuoli ja paino (/pituus)? Vaikka toi oliskin joku keskiarvo niin jokaisen kannattaa laskea omansa.

Alle 100kg pitkän keski-ikäisen miehen jonka työ, hyöty- ja vapaaajanliikunta liikkuvat kahden alimman luokan (eli kevyen ja keskiraskaan työn välillä) ja tunneissa laskettuna 1+1 tunnin/pv puitteissa liikkuu noin 3800-4200kcal /pv, kuitenkin ollen käytännössä aina yli 3500. Ihan löysäpäivinäkin yli 3000. Kävellen duuniin, kävellen salille, 90 min tiukkaa treeniä (+ 15+15 venyttelyt ja lämmöt) ja kävellen kotiin, duunissa kaikki hyötyliikunta irti = yli 5000 kaloria/pv, tosin tuollaisessa päivässä liikuntaa tulee jo "liikaa" ts. max. kerran viikossa jaksaa tuollaisen vetää nykyjään. Lisäksi treenatessa tulee aina ottaa huomioon tankkaukset ennen ja jälkeen treenin jottei kroppa vahingossa syö omien lihasten protskuja salilla.

Karkea peruslaskelma: "Elimistösi tarvitsee n. yhden kilokalorin painokiloa kohti tunnissa. Kerro painosi 24:llä arvioidaksesi kuinka monta kilokaloria tarvitset päivässä. Kerro saamasi luku 1,3:lla, 1,4:llä tai 1,5:llä sen mukaan, kuinka aktiivinen olet päivän mittaan. Jos esim. teet toimistotyötä ja liikut ainoastaan 30 minuuttia päivässä, kerroin on 1,3. Jos liikut työsi puolesta, käytät yleensä portaita, teet paljon kotitöitä yms. kerroin on 1,4. Jos teet fyysisesti raskasta työtä ja harrastat paljon liikuntaa, kerroin on 1,5. 60-kiloa painava henkilö tarvitsee 1440 kilokaloria päivässä jo peruselintoimintoihin ja 1872-2160 kcal aktiivisuudesta riippuen. 100-kiloa painavalla vastaavat luvut ovat 2400 ja 3120-3600kcal"

Hiukan parempi laskuri: http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet/energyneed.pl

Lisäksi Suomessa voi käyttää hyväkseen kylmää ilmaa joka lisää tuntuvasti energiankulutusta eli mahd. vähän päälle ja lenkille pakkaseen ja toisaalta tunti jo 60-70 asteen saunassa kuluttaa aikamoisen määrän energiaa ja poistaa nestettäkin.

Painonarvioinnissa peili on ehdottomasti paras mittari. Keskivartalon lihavuus (ja sisäelinten ympärille kertyvä rasva) on todella paljon vaarallisempaa kuin vaikka naisilla reisien ja takapuolien lihavuus.

shiwan8

18.8.2010 14:39

^ Olet toki oikeassa. Raakaohjeeni oletus oli että tavan toimistotyöläinen ei harrasta liikuntaa, niin kuin ei harrastakaan. En kyllä silti allekirjoita tuota laskumalliasi. Minulla ei ole aineenvaihduntaongelmia ja kirjaimellisesti kaikki yli 2400kcal jää kroppaan vaikka käytännössä työkseni kävelen reilut 7 tuntia 5 päivää viikossa ja syön kunnollista ruokaa. Jos vedän töiden päälle vaikkapa 3 kertaa viikossa punttia ja pari 90min vauhdikasta lenkkiä niin voin syödä 2600-2800 treenipäivinä saamatta lisää rasvaa kroppaan.

Mutta niin, pointti oli joka tapauksessa se, että ylipaino on valinta. Sitä ei tule jos ei halua tulevan. Terveillä elämäntavoilla normaalipainon yli ei vain pääse, se on mahdotonta normaalille ihmiselle.

Anonyymi

18.8.2010 16:05

Zacharias: "Koulutetuille, työelämässä menestyneille naisille ei usein mene jakeluun, että ne heidän kohderyhmänsä miehet eivät arvota naisia niillä perusteilla, joilla he arvottavat miehiä ja joilla haluaisivat itseään arvotettavan. Uskon, että tästä seuraavat katkerat "miehet pelkäävät vahvoja naisia" -vuodatukset enemmän kuin siitä, että miehet todella pelkäisivät. "

Tässä ollaan asian ytimessä. Olen monien kommentoijien kanssa samaa mieltä siinä, että luonnollisesti jokaisella on oikeus toivoa kumppaniltaan ihan mitä haluaa. Samoin jokaisella on oikeus arvostaa itsessään ja olla ylpeitä itsessään juuri haluamistaan asioista. Se kannattaa kuitenkin muistaa, että ne mahdolliset kumppaniehdokkaat eivät välttämättä arvota sinua niillä samoin perustein.

Zachariaksen erinomaista kommenttia täydentäen ja rautalangasta vääntäen. Suurin osa miehistä (myös niistä komeista, akateemisista ja menestyneistä valioyksilöistä):
- ei juurikaan arvosta kumppaninvalinnassa naisen akateemista koulutusta, melkeinpä se on enemmänkin rasite (akateemisilla naisilla tuppaa olemaan keskimääräistä useammin rasittavan suuret luulot itsestään)
- ei juurikaan arvosta kumppaninvalinnassa naisen menestystä urallaan tai tämän taloudellista menestystä. Nämäkin ovat oikeastaan ennemminkin rasite.

Sen sijaan miehet (myös ne komeat, rikkaat, akateemiset ja menestyneet) arvostavat:
- ulkonäköä. Jos perse, tissit ja muut kurvit ovat kohdallaan ja pärstävärkki miellyttää, pääset haastatteluun. Jos et ole täysi kusipää pääset todennäköisesti myös vällyjen väliin.
- luonnetta. Jos olet mukava, ymmärtäväinen, iloinen ja lämpimältä vaikuttava ihminen, voi myös merkittävämpi suhde tulla kysymykseen.

Siinäpä se yksinkertaistettuna ja rautalangasta väännettynä. Olkaa hyvät!

Anonyymi

18.8.2010 18:11

kattokaas kaikki tää

http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=251111

lindagee

18.8.2010 19:15

Mä en JAKSA näitä välinpitämättömyys -jorinoita. Ei ole yhtään ehjää jalkaa ja krooninen kipu piinaa päivin öin. Luuleeko kivuton ja ketterä kansanosa, että esim. tästä tilanteesta revitään valtaisa motivaatio painonpudotukseen selätetään välinpitämättömyys? "4 kilsaa reipasta kävelyä" ja vastaavat jutut jäivät sinne minne jäivät ehjemmät jalatkin. Vastaus on kirkas ja selkeä EI. Miksikö? Siksi että isojen muutosten vaatimat energiat kuluvat päivittäiseen selviytymiseen. Minusta asia on aivan loogisesti ymmärrettävä, eikä mikään "kaikki pystyvät laihtumaan" -paasaus muuta sitä muuksi. Tämä koko aihealuehan menee jo aivan törkeästi sivuraiteelle tämän kommenttiketjun alkuperäisestä aiheestakin. Aika usein niin muuten pääsee käymään, kun PAINO (ja etenkin tuo ns. ylipaino) tarttuu jollekkin osallistujalle vatkauksen kohteeksi. Fiksaatio, sanoisin - ja sanonkin. No, pitäköön jokainen omansa. Tämäkin (sinänsä turha) kommentti vain pikavalotuksena tilanteista, joita ei voi kuitata millään hymistelevällä yleistyksellä.

Tärkein pointtihan onkin, että "kohtuuton pulleus" on ulkonäköpiirteenä joidenkin miesten mielestä IHANA. (Hoikkuus ei siis ole aina yhtä kuin kauneus/hyvännäköisyys.) Joo, ja ko. miehet ovat itse normipainoisia, treenattuja, komeita, menestyneitä ja whatever. Heidän fiksaationsa on minun makuuni hauska ja piristävän poikkeava trendi- ym. normituksista. Persoona, luonne, ajattelukyky ja ilmaisutaito ovat kuitenkin käsittääkseni olleet vähintään yhtä painavia kiinnostuksen taustasyitä ystävyys- tai muun suhteen syntymisessä kuin runsasmuotoisen naisen muhkeat painolukemat ja mehevät mitat :)

Monissa muissa keskusteluketjuissa on muuten aiemmin hyökännyt sata ja kaksi ihmistä todistamaan väkevästi, että tukevammista naisista kiinnostuvan täytyy olla friikahtanut tai puolipervo tai vähintään salailla (kavereiltaan) mieltymystään, tai hakea rehevää naista vain tilapäistyöstöön pikanttina kokemuksena. (Kaikki nuo ainakin mun kokemusmaailmassa vääriksi oletuksiksi havaittuja.) Mielenkiintoista!? Mistähän kumpuaa syy moiseen todistelun tarpeeseen... No varmaan siitä, että tuntuu EPÄREILULTA stressata itseään kroonisesti kontrollineuroottiseen tapaan ulkonäkönsä takia ja lukea/kuulla, että toisenlaistakin ajatustapaa on olemassa.

Ihmiset, jotka jaksavat jauhaa painosta ja syömisestä ja liikkumisesta ja suoltaa "lihavat ovat välinpitämättömiä itsestään" -tyylistä yleistyspaskaa, ovat kohtalaisen rasittavia. Mutta pelkohan siellä on taustalla. Pelko terveyden ja ulkonäön menetyksestä. Mutta henkinen välinpitämättömyys on todella yleistä, eikä siihen kiinnitetä vastaavaa huomiota. Jos ihminen ei pysty vastaamaan siihen mikä on elämän tarkoitus, tai miten hän käsittelee oman kuolevaisuutensa (nämä vain pari esimerkkiä), hän on viettänyt liikaa aikaa salilla, ja jättänyt päästään huolehtimatta. Pelätä saa jatkossakin, koska timmikropalla ja ihannepainolla ei ihan aina ja kaikkialla selviydytä "jatkoon" esikarsinnasta. Provo.

shiwan8

19.8.2010 00:06

^ Jokainenhan vetää tyylillään, mutta kyllä se nyt vaan on fakta, ettei voi odottaa mitään johon itse ei pysty. Minulle se, että nainen näyttää minun mielestäni hyvältä on iso asia parisuhde-erotiikan kannalta. Fakta on myös se, että jos turpoaa kohtuuttomasti, on aika turha miehenä kuvitella ilman paksua tiliä ja hienoja leluja kuvitella saavansa minun mielestäni kaunista naista rinnalleen. Ja siis minun mielestäni kaunis nainenhan on normaalipainoinen, hyvin itsensä kantava ja rakentavan asenteen omaava nainen. Ei sellainen muotiluuranko. Se vaan kun ei ole noita alussa mainittuja vähemmistöetuuksia, pitää erottua käden taidoilla ja ulkoisilla ominaisuuksilla. Henkiset ominaisuudet kun ovat sitten vain yhteensopivuuskysymys. Ilman noita muita ei pääse edes tutustumaan ihmiseen nykypäivänä. :)

Anonyymi

19.8.2010 11:21

Ed. tod. OT (ihan vaan lindageelle: jos siinä lukee OT niin lukija tietää että se on off topic, ei tartte lukea jos seuraa vaan alkup. aihetta)

Jos ei pysty liikkumaan, sitten syö sen verran mitä elimistö tarvitsee ilman että lihoo.

Joka kerta kun on painokeskustelu, niin polvivaivaiset yms tulevat kertomaan kuinka he eivät VOI liikkua ja siksi lihovat. Juu ei näin. Perusenergiankulutus täysin liikkumattomalla on kuitenkin noin 70% siitä mitä kohtuullisesti liikkuvalla on.

Mulle on ihan sama minkäpainoisia ihmiset ovat, mä jopa tykkään jos nainen on rehevämpi. Mutta se on taas AIVAN eri asia kuin se MIKSI lihotaan.

Näitä selityksiä riittää kyllä joka sormelle eikä painonhallinta ole mikään simppeli juttu jos on luonteeltaan samanlainen kuin minä: aina nälkä ja koko ajan jano. Selityksiä on 99:llä sadasta ylipainoisesta, mutta vain yhdellä on se lääketieteellinen syy.

Joo, voi olla vaikeampaa liikkua, on eri sairauksia mutta juuri mikään niistä ei ole se PERIMMÄINEN syy LIHOMISEEN. Ne syyt ovat omia valintoja ja painonhallinta, jos siihen kokee tarvetta, lähtee siitä.

"mulla on raskaat luut", "mulla on hidas aineenvaihdunta", "mulla on tällaiset geenit" "mulla on tällainen ruumiinrakenne", "en pysty liikkumaan vaikka oikeasti haluaisin koska XYZ" = täyttä paskaa oikeasti

Kaikki voivat olla osasyitä ja kuka voisikaan nähdä toisen pään sisään miten nälän kokee tai mitä ruoka merkitsee, mutta kyllä fakta on myöskin se että lihavilla on yleensä ankea ruokavalio ja lisäksi hyvin usein todella runsasta alkoholinkäyttöä siihen päälle vielä.

Laihtumisen nyrkkisääntöä on 500kcal alle kulutuksen per pv tekee puoli kiloa viikossa laihtumista. Oikein syötynä tuossa ei tarvitse nälkää tuntea eikä itseään näännyttää.

Parissa kuukaudessa viimeistään tuo 500kcal vähemmän kuin ennen tuntuu normaalilta koko päivän ajan.

Sitten riippuen lähtötilanteen ylipainosta joko pudottaa pikkuhiljaa lisää kaloreita tai on saavuttanut ihannepainonsa. Eli jossain vaiheessa päivän kalorimäärän tulisi olla sama kuin oman ihannepainon suositeltu kalorimäärä, noin 24 kertaa oma paino * 1,3-1,5 riippuen liikunnan määrästä. 80 kiloisella=80kg*24*1,4= enintään ~2600-2700kcal/pv, liikuntaa se 1+1 tuntia päivässä.

Kun tuon yhdistää erilaisten kuntoilumuotojen aikaansaamaan vartalonmuokkaamiseen, lopulliseen itseä tyydyttyvään lopputulokseen päästään useimmiten viimeistään vuodessa tahi kahdessa. Naistenlehtien kesäkuntoon kahdessa viikossa jutuilla voi pyyhkiä pyllynsä.

p.s. kun arvioin että keskivertolihavalla on useimmiten kehno dieetti niin kannattaa verrata keskenään 80kg ja 2h päivässä liikuntaa noin 2500kcal ja normaalikokoinen karvakäsipizza helposti 1250kcal.

lindagee

20.8.2010 20:21

Ei mulla ole mitään selityksiä. Mihin niitä tarvitaan. En ole ollut halukas tai kykenevä laihduttamaan itseäni. Kipu elämäntehtävänä on niin rankka, että itsemurha on joka päivä melkein yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin elämän jatkaminen. En kuitenkaan kykene siihenkään. Diabetes tulee ja tappaa. Tai sitten ei. Fifty-sixty. Siinä kuitenkin mittakaava problematiikalle, joka on vähän toista kuin "Ei noi lihavat vaan LAISKUUTTAAN viitsi liikkua eikä laihduttaa." Asiat ja energiatasot olisivat fantastisen hyvin, jos jaksaisin keskittyä siihen mitä suuhuni mätän. Siis laskemaan, säätämään, suunnitteleman ja tarkkailemaan. Kivun kanssa elämisestä esittelevät käsittääkseni usein selityksiä ja ohjeistuksia ihmiset, joiden isoin kipu on ollut tikku varpaassa tai nyrjähtänyt nilkka. Onnittelut kaikille, joiden kipukokemukset ovat rajoittuneet tuohon. Arhtoris gradus IV molemmissa polvissa jäytää ja raatelee jo jonkin verran enemmän. Liikunta siihenkin jeesaa, kunhan vaan kykenee itsensä jotenkin sinne suorituspaikoille (autoilemattomana) roudaamaan. Kahden kyynärtseban kanssa liikkuminen on tietysti myös laji, jota suosittelen parin korttelin verran kokeilemaan noin hienpintaanoton kannalta. Lisäksi tuskanhikitaso, koska kivutonta askelta ei ole koskaan. Että senverran aina pitää tätä lähtötilannetta jokaisen kohdalta katsoa.

Ehkä olen sittenkin panostanut kannaltani oikeisiin asioihin
( = uteliaisuus, hauskuus, nauru, anarkistisuus, ihmettely, epäsovinnaisuus), koska näitä kiinnostavia kiinnostujia on kohdalle tullut. Kalorien laskentaankin olisin voinut saman ajan käytellä, mutta mun luonteellani on mukavampaa hakea energiankulutusta sitten vaikka reilusti erotiikkapainista. Vaik sen jälkeen ottaiskin suklaatia, niin senhän voi jakaa painikaverin kanssa, ja sillai tulee itelle pikkasen vähemmän sitä makiaa. "Makeat pois!" -komennon kohdalla jouduttais jutskaamaan myös inhasta aiheesta nimeltä ADDIKTIO, ja sitten oltais taas oikein OT-suossa, joten eipä lähdetä sinne hetteikölle ollenkaan tallaamaan. Jokainen todellakin vetää tyylillään, ja jos tyyli & asenne sattuu olemaan "Asia on näin, koska minä sanon että se on näin, ja siksi se on muidenkin kohdalla näin" - niin siinähän sitten vaan porskuttelee asenteensa kanssa menemään.

Minustakin on iso asia parisuhde-erotiikan kannalta se että mies näyttää hyvältä. Mikä sitten on kenenkin mielestä "hyvä", on makuasia. Ikäisiäni turvonneita, ylikypsiä, itsestään ja duuneistaan loputtomasti jauhavia jössiköitä ei kauaa jaksa katsella tai kuunnella. Onneksi on tätä omalaatuista asennetta siunaantunut, joten ei yleensä tarvitsekkaan :) Kun ei hae kontaktia baareista (vaan luureista), niin persoonan, äänenkäytön ja ajatustavan osuus tulee paremmin esiin. Näissä keskusteluissa varmaan vähän mättääkin just se, että jokainen tulkkaa toisten kommentteja omasta elämänpiiristään käsin - ja ne piirit taas saattaa olla ikäskuin valovuosien päässä toisistaan. Eli ei operoida ollenkaan samoilla "markkinoillakaan".

shiwan8

21.8.2010 14:17

^ Tuohon "makeat pois" ja "addiktiot" keskusteluun. Minulle jos antaa paketillisen hyviä keksejä, pussillisen sipsejä tai levyn suklaata ja vapaat kädet, 30 minuutin kuluttua ainoastaan pakkaus on jäljellä. Tähän on ratkaisu ja se on tehokas. En osta mitään "hyveisiä" niinä aikakausina kun sillä on väliä. Suomeksi loman ulkopuolella en syö muuta kuin ruokaa koska kaapissa ei ole muuta kuin ruokaa.

Addiktio my ass. Kaikki riippuvuudet voi katkaista koska tahansa jos vaan ihminen itse niin haluaa.

lindagee

21.8.2010 19:16

"Kaikki riippuvuudet voi katkaista koska tahansa jos vaan ihminen itse niin haluaa." Toi kommentti katkaisee HETI keskustelun riippuvuuksista - koska sen esittäjä ei tiedä niistä mitään, eikä halua omassa maailmassaan tietääkkään. Kivat hänelle ja yhtä tahdonvoimaista menoa jatkoonkin. Meidän muiden pitää muistaa jättää ko. aiheet todellakin muille areenoille. Inttely my ass. Ei ole mun juttu, ei todellakaan. Kaikkialla yhtä tympeää ja tyhjänpäiväistä paskaa. KESKUSTELU on eri juttu. Silloin molemmilla pitää olla yläpäässä muutakin kuin jotain valmista kaavahokemaa, jolla mätkitään toisia päähän.

En ole tavannut ihmistä, jolla ei olisi addiktiota tai neuroosia. Ilmoitan heti, jos sellainen jossain tulee vastaani :) Kas näin päättyi näppärästi keskustelu niistäkin ongelmista ennenkuin alkoikaan. Mitä enemmän ihminen haluaa väittää ja inttää ja todistella , sitä pahempi PELKO hänellä on omien mahd. heikkouksiensa ja neuroosiensa paljastumisesta. Siitäkään säännöstä en ole tavannut poikkeuksia, vielä. Kun ei tämä elämä ole mustavalkoista eikä sitä kannata yhdellä silmällä katsella, ei deittiareenoilla eikä muualla. OT again.

shiwan8

22.8.2010 02:36

^ Minähän nimenomaan tiedän omat heikkouteni. Tiedän myös miten niitä vastaan taistellaan tehokkaasti. Sama "kaava" pätee kaikkiin heikkouksiin. Vastustaminen tulee sitä helpommaksi mitä vähemmän itseään altistaa kiusauksille. Luonnollisesti on vaikeampaa vastustaa suklaata jos on perso makealle ja ostelee kämpän täyteen suklaata. Jos kämpässä ei ole suklaata niin siltä on kumman helppo välttyä

Keskustelu voi alkaa kun lakataan kutsumasta addiktiota ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Kyse on vain ja ainoastaan tahdosta. Jos ei tahdo päästä eroon makeasta/kahvista/tupakasta/huumeista/tmv. niin silloin ei pääse. Jos tahtoo ja on valmis tekemään asioita saavuttaakseen tavoitteensa niin mikään addiktio joka ei ole elintärkeä ei pysty ihmistä estämään. Jos aletaan vetelemään tavallasi sääliviivoja ylipainoisille addiktioista joista tosiaan se noin 1% on siinä kunnossa muusta kuin omasta halustaan, niin samalla voidaan alkaa pitämään raiskaajia ja pedofiilejä syyntakeettomina automaattisesti. Eiväthän he voi mitään itselleen niinq.

Kahvin, tupakan ja makeat (muina kuin vapaa-aikoina) jättäneen ihmisen kokemuksella, sellaista addiktiota ei olekaan josta ei pääse eroon jos haluaa. Jos ei halua niin ei pääse....

lindagee

22.8.2010 18:53

En diggaa tota sinuttelua. Säälistä en ole puhunut mitään. Vakavista addiktioista tunnen parhaiten päihderiippuvuuden/alkoholisimin, joka on oikea (diagnostisestikin luokiteltu ja numeroitu) sairaus, ei tahdonvoiman puutetta. Siitäkään syystä en voi 'ostaa' asennekaavaa tai näkemysmaailmaa joka promoaa voimallisesti tahdonvoiman käyttöä ja taistelua. Useimmat tuntemistani toipuneista/toipuvista päihderiippuvaisista ovat joutuneet tahdonvoiman käytön hylkäämään tyystin. Mutta sekin on taas AIVAN toinen asia, koska silloin ollaan kommentoimassa sellaisen hoitoyhteisön toimintaa, jota en kommentoi täällä.

En käsitä säälilässytyksistä mitään, sori vaan. Jotta tietäis jotain mun elämästä, pitäisi elää päivä mun elämää. Sitten voisi kommentoida sitä helppoutta tai vaikeutta mikä on asioiden toteuttamisessa. Ei säälillä tai itsesäälillä näitä ratkaista, mutta ei myöskään "rautaisella" tahdonvoimalla. Addiktion myöntäminen ja tunnistaminen on hyvä alku, mutta ei välttämättä johda vielä yhtään mihinkään. Ja turhaanhan tässä jauhetaan. En halua päästä eroon suklaasta. En ole missään ikinä sellaista väittänytkään. Väärä oletus on noukittu jostain rivien väleistä. Mutta entäpä pienemmät päivittäiset annokset... Siirryn omaan blogiini joskus jossittelemaan siitä ja muistakin elintärkeistä surkeista asioista. Kiitos ja kuulemiin.

shiwan8

24.8.2010 08:52

^ Elämä on valintoja. Jos näkee itsellään ongelman jonkin asian kanssa voi joko alkaa tekemään jotain tilanteen parantamiseksi tai olla tekemättä. Jälkimmäisessä tapauksessa "mulla on addiktio" ja muut olosuhteisiin vetoamiset koska oma motivaatio ei vain riitä ovat kuitenkin aika turhaa seli seli-matskua. Riippuvuudet ovat riippuvuuksia eikä niistä pääse jos ei katkaise riippuvuutta. Miten se tapahtuu muuten kuin lopulta katkomalla yhteytensä riippuvuutta aiheuttavaan asiaan?