Istuin juuri eronneen frendini kanssa Teatterin terassilla http://www.royalravintolat.com/teatteri/ . Hän oli laihtunut, käynyt kauneushoidoissa ja ostanut rohkeampia vaatteita. Tiiraillessaan ohi ajelehtivia komistuksia hän kertoi toivovansa uuden miehen löytyvän piakkoin. Yksin ei ole kivaa.
Kysyin millainen mies ois toiveissa. Luettelo ei ollut lyhyt, eikä vaatimaton. Älykäs, akateeminen, hyvännäköinen, rikas, menestynyt ja ilman muuta huumorintajuinen. Epäilin mielessäni viimeisen vaatimuksen karsiutuvan ensimmäisenä muiden toteutuessa ja valikoiman jäävän liian pieneksi, jos unelmamiehen pitäisi löytyä Etelä-Suomen vapaiden miesten joukosta.
Kysyin onko hyvännäköisyys todella tärkeä kriteeri. ”No en mä kyllä ruman kanssa vois olla.”
Ystäväni on erittäin menestynyt valioyksilö. Ihmettelin mihin hän tarvitsee niin menestyneen ja hyvätuloisen miehen, kun oma palkka on kova ja talo maksettu. Eikö fiksu ja hauska ok-näköinen mies riittäisi, jos hän olisi tosi kiva? Etkö ottaisi ihanaa miestä, jos hän on vaikka maalari eikä johtaja? Ei ottaisi. Eivätkä tutkimusten mukaan muutkaan korkean statuksen ihmiset.
Jos nainen on omasta mielestään loistotarjous, ei hänen kannata laskea rimaa. Sitäpaitsi mitä muut ajattelisivat?
Onneksi useimmille riittää (muiden silmissä) ihan tavallinen kumppani. Vai riittääkö?