Suomalaisten työttömyysaste sulaa hitaasti, vaikka talouskasvu on viimein vauhdissa. Samaan aikaan kymmenettuhannet työpaikat ovat tyhjillään. Kohtaanto-ongelmia ei ole vain työmarkkinoilla, vaan suomalaiset parisuhdemarkkinat toimivat myös huonosti.
Miksi ihmiset eivät löydä kumppania?
Työmarkkinoilla yrittäjät haukkuvat työttömiä laiskoiksi ja työhaluttomiksi. Työttömät lupaavat tulla töihin, jos palkka ja muut työehdot ovat edes kohtuulliset. Kukaan ei kuulemma halua palkata yli 45-vuotiaita.
Myös parisuhdemarkkinoilla syytellään toista osapuolta. Heterot löytävät vikaa vastakkaisen sukupuolen toiminnasta. Naisia syytetään nirsoiksi, miehiä vetelyksiksi tai juopoiksi.
Missä on vika?
Naisten korkeaa ja miesten matalaa koulutustasoa on pidetty yhtenä pääasiallisena ongelmana. Ajatellaan etteivät akateemiset naiset ota ei-akateemista miestä. Tämä ei aivan pidä paikkaansa.
Toki moni akateeminen nainen ottaisi mielellään maisteri- tai tohtorimiehen, mutta suurimmalla osalla naisista miehen koulutus ei ole kynnyskysymys. Tämän voi tarkistaa tilastoista. Suomalaisnaiset ovat jo vuosikymmeniä naineet itseään matalammin koulutettuja miehiä.
Väestötieteilijä akatemiatutkija Marika Jalovaara Turun yliopistosta tutkii avo- ja avioliiton solmimista ja purkautumista. Hänen mukaansa esimerkiksi lapsettomuuden yksi suuri syy on se, etteivät ihmiset löydä kumppania. Lähes puolet lapsettomista ei ole koskaan ollut avo- tai avioliitossa.
Miksi niin moni suomalainen ei tunnu sopivan työmarkkinoille, eikä myöskään parisuhteeseen? Mitä asialle pitäisi tehdä?
Monen tutkijan mielestä näillä asioilla on yhteys toisiinsa.
Mitä yksilö voi tehdä onnensa eteen? Voiko yhteiskunta auttaa jotenkin parisuhdemarkkinoiden kohtaanto-ongelmissa?
Pitäisikö osapuolten yrittää tulla vähän toista vastaan ja tsempata enemmän?
Ja tyytyväiset sinkut, ei kannata loukkaantua. Suurin osa yksineläjistä kuulemma toivoo löytävänsä jonkun.