Ja vielä vanhempi sulhanen. Tilastokeskus seuraa naimaikäämme. Ensimmäistä kertaa naimisiin menevien keski-iät jatkavat nousuaan. Viime vuonna naiset naivat keskimäärin 30,3 – ja miehet 32,6 -vuotiaina.
1960-70 -luvuilla parit menivät naimisiin 23-24 -vuotiaina. Kolmekymppisinä laitettiin lapset kouluun ja heidän konfirmaatiotaan tai lakkiaisiaan juhlittiin yhtä aikaa omien 40v-synttäreiden kanssa.
Tällä hetkellä Suomeen pitää kärrätä spermaa Tanskasta, koska omat luovuttajat eivät riitä.
Olisiko näillä asioilla jotain yhteyttä?
Opiskeluaikoinani (HY) monilla naisilla oli kaksi yhteistä kokemusta gynekologilla käynnistä. YTHS:llä oli yksi gynekologi, joka ei ilmeisesti pitänyt naisista. Koska kukaan ei halunnut tämän kovakouraisen tädin käsittelyyn enää toista kertaa, annettiin uusille viattomille opiskelijoille aika hänen vastaanotolleen.
Toinen yhteinen kokemus oli kenen tahansa opiskelijoita hoitavan gynekologin pillerihaastattelu. Kun muut lääkärit jakoivat ehkäisyä kaikille halukkaille yli 10-vuotiaille, opiskelijat saivat vauvamyönteistä käännytystä. Lääkärit tekivät selväksi, ettei lasten hankintaa kannata lykätä liian myöhäiseksi.
Tämä kuten juuri mikään muukaan valistus ei ole toiminut. Vaikka näillä asioilla ei enää ole suoraa yhteyttä, siis naimisiin menolla ja lastenteolla (sillä yli puolet esikoisista syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella), on myös äidiksi tulo siirtynyt yhä myöhemmäksi.
En tiedä miten hyviä vanhempia ovat iäkkäät äidit ja isät. Hedelmöittyminen kuitenkin vaikeutuu vanhana selvästi. Jotenkin vaan ihminen toimii niin, että mitä enemmän tiedämme biologiasta, sitä useammin toimimme luontoa vastaan.
Parempi myöhään kuin liian aikaisin: