Naimisiin meno tuo uusia tehtäviä naiselle. Tämä ei nyt liity seksiin. Jotkut ultratasa-arvoiset mimmit eivät ole huomaavinaan, mutta rouvan on tiedettävä muutama juttu.
Ihan sama oletko kiinnostunut verhoista, inhoatko niitä tms. Nyt ostat verhokankaita, ompelet verhoja, silität verhoja, peset verhoja, vaihdat joulu- ja kesäverhot ja puhut niistä muiden rouvien kanssa.
Aviovaimon on pantava pakkaseen ainakin mansikoita. Tämä on tärkeä velvoite, vaikka kaupasta saa hyviä teollisuuden pakkaamia marjoja. Superemäntä varaa jäähän viiden vuoden ruuat.
(Jo kaksi naisystävääni on pistänyt minut pariskuntatreffeillä hankalaan rakoon: minun pitäisi vakuuttaa heidän aviomiehensä toisen pakastearkun välttämättömyydestä. Apua. Ruokahan menee pakastimessa pilalle. Ihminen tarvitsee vain kunnon pakastelokeron. Jääpaloille ja jätskille.)
Vaimon työ on kirjoittaa kaikki yhteisten tuttujen, omien ja miesten sukulaisten joulu-, ystävänpäivä-, pääsiäis- ja syntymäpäiväkortit.
Avioitumisesta seuraa lahjojenostovelvoite. Vaimon on muistettava merkkipäivät, keksittävä, hankittava ja toimitettava lahjat. Vaimon tulee tietää, koska miehen serkun esikoinen on syntynyt tai paljonko puolison eno täyttää tänä vuonna.
Nainen on avioliiton pr-sihteeri. Hän sopii parin tapaamiset muiden ihmisten kanssa, selittää miksi mies on huonolla tuulella ja pyytää anteeksi, jos puoliso unohti auttaa isäänsä mökin syystöissä.
Yksikään velvoitteista ei ole miehen keksimä. Miehelle käy sälekaihtimet.
Hä, mitkä kortit?, ihmettelee mies.
Ei ne mitään tarvii.
Tee mitä haluat.
Tärkein velvoite vaimojen sisäpiiriin on tietysti äitiys.