Cityn lukijoissa on varmasti joitakin ihmisiä, joita ei kiinnosta keskittyä marjoihin ja pakastimiin. Miksei voi marjastaa Alepassa, tai mennä jonnekin maailman toiselle puolelle syömään talvella?
Naisten keskuudessa kummastellaan, jos sanoo, että inhoaa verhoja, hankkii ne vain pakosta (pimennykseksi), eikä silloinkaan ompele niitä itse (kiemuraan ommellut ovat vielä tavallistakin rumempia).
Verhojen välttelijä saa huolestuneita katseita, mutta mansikoiden pakastamatta jättäminen vasta kamalaa onkin. Millainen sellainen nainen oikein on? Onko kunnollinen ollenkaan? Jokaisen naisen pitäisi kytätä uutisista parasta mansikka-aaltoa ja hankkiutua äkkiä kotiin pussittamaan.
En usko, että vain kuvittelen kulttuurimme olettavan ihmisten (naisten) pakastavan marjoja, sieniä ja muita luonnon antimia talven varalle. Jokainen marketti mainostaa koko kesän hulluna kylmälaitteita ja etenkin arkkupakastimia, joita ahkerimmilla (parhailla) perheenemännillä täytyy olla useita.
Yksissä juhlissa eräs nainen pyysi minut apuun miehensä ympäri puhumiseen. "Sano nyt tolle miehelle, että tietenkin mä tarvitsen uuden arkkupakastimen (edellisten lisäksi)!". Kerroin etten pysty liittymään pakastinrintamaan, koska en hirvestä. En ymmärrä, miksi kaupunkilainen varastoisi vuoden ruuat kotiinsa.
Pakastinpuolue on kuitenkin iso, koska jopa Hesarin lukijoilla oletetaan olevan runsaasti arkkutarpeita.
Rakastan mustikoita, ja viime kesänä poimin niitä jopa talven varalle pari ämpärillistä. Niiden siistiminen on muuten sairaan tylsää puuhaa. Karviaiset ja mustat viinimarjat ovat herkullisia, mutta pitäisi ostaa omakotitalo, koska en suostu ostamaan lötköksi menneitä sikahintaan torilta.
Marjanpoiminta, keräily ja varastoiminen on varmaan geeneissä. Ei nykyihminen sellaista muuten harrastaisi. Pakastimet, bensat ja varastoneliöt ovat sen verran kalliita.
Mitä mieltä miehet ovat? Onko innokas marjanpoimija-pakastaja parasta vaimoainesta?
Onko pakastaja-nainen ihana?