hikotusta ... sivumerkkejä

- No jo on aikoihin eletty! tuumaa Onni, ja astelee silmillään Paratiisissaan. Lukee otsikkoa ja siunailee: - No jo on! ihankohan tosissaan ovat.
Otsikkoa pitemälle ei taho paratiisilainen päästä, sen verran tuohuksissaan on: - Ettei vain vouhottaisi.

Merja Phoenix toteutti haaveensa - muutti Rääkkylän ja perusti luomuyrttitarhan

Mutta niin siinä vaan Luakkos-lehden otsikossa seisoo että: muutti koko Rääkkylän! Totta lienee.
Ettei vaan ole Ämeriäkkylän-Onni saanut kummituskuntaansa vireän kilpailijattaren? Amerikastako asti liitänyt on Phoenix?

Hätkähtää vähemmästäkin: entä jos paikan vetovoima laskee!
Katsoo, silmäilee akkunastaan ulos vehreyteensä ja jo miettii restauraatiota - laskisi uusia tuulia leyhyttämään, ilmanalaa raikastamaan? Josko vähän uudistaisi Paratiisiaan, paikkoja kohentaisi: tuvan taakse tammen istuttaisi, tuonne aitalle päärynäpuun, saunanvierushaavan kellistäisi, luumupuita laittaisi ... Syötäviä, lanttuja ja porkkanoita ynnä muita juureksia, eikä ainoastaan noita joutavia pioneja, markettoja.
Henkivartijankin jos piiloon kätkisi ohikiitäjiä hätistelemästä, tämänpä tuon bodyguardin borneolaisen.

Kovatkinko ovat ajat Onni Rentnerillemme koittamassa? Paratiisin vetovoima murtumassa?

Ei ole sitä hetkeä, jolloin et sinä minussa elä. Olet koko olentoni soinnun ja rauhan mahdollisuus--

Tarvittiin kaksi vuotta kaiken kypsymiseen. Hapuilua, epävarmuutta omista ja toisen tunteista. Sitten oli lupa leimahtaa ja vakuuttua aidosta rakkaudesta, koska ilman toista ei täyteläinen elämä olisi mahdollista, kaikki yhtä riutumista vain.

Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon rakkaustarina on luettavissa kirjeinä Kirjapajan viime syksynä julkaisemassa kirjassa Volter ja Hilja "Ovat sanasi niinkuin valoa minulle"', missä teitittelyvaihetta seuraa murrosikämäinen ihastuminen, varsinkin Volterin puolelta, sekä syventyminen omien tunteiden viipyilevään analysointiin, varsinkin Volterin puolelta - melkein jo yhtä pureutuvan hidas, kokonainen kokonaisuus kuin sittemmät suomalaisen kirjallisuuden helmet Alastalon salissa, Pitäjän Pienemmissä ja ennen kaikkea Kilven helmienhelmessä Kirkolle-kesäpäiväkuvauksessa.
Näissä kirjeissä eivät Kilven lauseet eivätkä virkkeet ole vielä noin pitkiä kuin kirjoittamani edellinen ja kielikin tosin on vielä kaukana myöhempää uudissanojen leikkiä ja tulvaa.
No, eihän sitä kolmekymppisenä vielä yllä tämmöisiin ulottuvuuksiin eli ei vielä niin kypsä. Heh!

Laura Kokko on koonnut tutustuvan parin kirjeenvaihdosta parhaat palat: 239 kirjeestä 85, 1500 kirjearkista yli 300-sivuisen hienovireisen, intensiivisen, mukaansanielevän kirjekirjan niiltä kahdelta seurusteluvuodelta, jotka ennen avioliittoa 1907, suurimmaksi osaksi kaukana toisistaan Hilja ja Volter elivät. Kaksikymppinen lääketieteen opiskelut keskeyttävä Hilja-neitokainen kaksi kesää ja yhden talven Porin kartanossaan Pietniemessä, Volter, jo kolmenkymmenen ikäinen, kirjastomies ja jo kirjailija Kustavissa ja työssään Helsingissä.

"Tiedätkö, en muista koskaan hyväilleeni äitiäni, enkä äitini hyväilleen minua!"
Ikävänä tietona leijuu kaiken yllä: Hiljan vanhemmat eivät tue seurustelua eivätkä missään tapauksessa tule avioliittoa hyväksymään:

- Minun vanhempani ovat käytännön ihmisiä, eivätkä perusta mitään tunteille. He katsovat vaan ulkonaisia olosuhteita, itse ihminen on melkein sivuseikka ---

Ja niinhän siinä sitten käy että tänään 10.6. sataseitsemän vuotta sitten, 1907, Hilja ja Volter vihitään rakkausavioliittoon Turussa ainoastaan Volterin vanhempien läsnäollessa.
Sulhanen ei ollut kelvollinen morsiamen vanhemmille vähäisen omaisuuden takia? Ikäero? Kirjailija?

Vietin kirjan kimpussa 8 kuukautta, pala palalta edeten, kauan, lähes puolet ajasta minkä Volterin ja Hiljan seurustelu kesti!
Oli upeaa aikaa elää mukana!
Tarttukaa tekin, verestäkää oi niitä aikojanne! Heh. Mutta varatkaa aikaa: ei Kilpeä kiirehtien lueta - Kilven tanssi on poloneesia.

Jos oli jo Paratiisistaan palasen myyneen tuntuinen Onni Rentnerimme eilen, niin nyt on silmä kirkas. Galileo Galileina toistaa aamuvuoteellaan hän:

"Se pyörii sittenkin - mukana Loiri. Ja Lapin kesä."

Syksy säilötty ja purkitettu!
Syksy pelastettu, syksyn pimeät tuulenriepomat ilmat mieltä lämmittävän tv-ruudun äärellä: se se vain elämää onkin.

"Tässä taas nähtiin: LEHTIIN EI VOI LUOTTAA!"

Jopa vähän vihaisensorttisesti tuhahtelee Onni 'Loiri ei mukana'-silmäänsahuuta. Vahvistuu entisestään se filosofi von Wrightin ohjeistus: - Päivästään kannattaa käyttää korkeintaan 5 min. lehtien lukemiseen.
"Mitähän tuo Henrikki ois sanonu internetistä?" mietiskelee Onni, jonka ajasta tietokone nielaisee kolme tuntia joka aamu. Vaan sehän ei haittaa, koska ylösnousua on aikaistettu sitten työelämän: heti kuudelta koneen kimppuun, kohta suloisen Eevan tarjoileman aaumukahveen jälkeen; iltapäiväkahvitustahan ei tuossa iässä enää harrastettane.

Myhäilee Onni; vihamielisyys on vain käväissyt Paratiisin eläjän porstuassa. On niin hyvin kaikki taas, loppujen lopuksi. Jotta mikäs ollessa: linnut livertelemässä, kukat kukkaloistossansa, salaatin lehdet nousseet kasvimaasta syötäviksi, timotkin jo taimellaan. Oikeastaan pinnalle pongahtaa ainoastaan yksi huolenhäivä: Stubbiko, Jan vai Risikkoko?

Onni koukkaa kevyesti moisen huolen ohi. Me poistumme ja toteamme: - Onpahan joutavalla jotain. Onni nimittäin jää numeroimaan suosikkejaan, laittamaan Vain elämää -osallistujien nimiä pätevyysjärjestykseen ja kuka kummaa? merkkiämään:
3. Jenni Vartiainen
4. Samuli Edelmann
1. Vesa-Matti Loiri
Paula Vesala ?
Toni Wirtanen ?
2. Paula Koivuniemi
Elastinen ?

7 valittu, ensi viikolla kuvattu. Yhtä huutaa.
"Eikä taaskaan tänne kelvannu tulla - Satulinnaan menivät ennen Paratiisia!"
"Eikä Loirikaan näy listoilla, vaikka mukaan aanailivat."

Onnihan se siinä alleviivaamassa suosikkejaan: jo syksyä - juhannuksen alla! - valmistelemassa, tavallaan säilömässä syksyn pitkien iltojen iloa.
Nimittäin Onni Rentnerin suosikkiohjelmat lähestyvät: BB sekä tämä Vain elämää, jonka parissa, tunteellisena ihmisenä, itkee lirauttaa jos nauraa rähähtääkin mukana. Kaiken huippuna mielessä se Alangon Ilkka vakuuttelu ennen sarjaan astumista:

- Itke en ainakaan! Stana! Sen oon päättäny.

Ja menikö montakaan minuuttia niin johan murtui Ilkka ja kohta kihahti: - Ihan meni vituksi!

Siinä pännä pyörii Tuvan pöydällä kun tämänsyksyisiä nimiä Onni maistelee, pyörittelee ja alleviivaa. Sitä yhtä Itke vaan jos helpotttaa -suosikkia yhä huutaa. Sepä pahus puuttuu vieläkin, vaikka tokko sitä uskaltaisi mukaan ottaa jos retkahtaisi kun viinaakin näkyy viljeltävän.

"Mutta onhan tuossa tuo Paula, tullu sieltä Amerikoista jo pois kauneutta kiristämästä ja Tipitii-Marionkin. On ne hyviä leidejä, vaikkei mitään lämpimiä emoja niin kuin meijjän-Katri."

Elastisesta taikka Elli Haloosta ei Onnilla mitään havaintoa, pienintäkään, ole. Että Haloo! vaan.
"Kaipa joukon jatkona menevät, kuten makuupussi-Cheekikin eka kaudella."
Sentään jänkä-Tuiskusta on kuullut. Tuttuja myös Vartiais-Jenni ja Maltan Haukka. Loirin kaveri Edelmanni.

"Eiköhän noilla pärjäillä syksypimeät", tuumailee miehemme Paratiisissa.
Vaikka yhä jää kaipaamaan sitä itkijäilolintusta, pehmeänpyöreää Hirvoskaa.

"Anita siellä olla pitäis, estottomasti!", kaipailee, vaan ei niitä noloja jenkkaharjoituksia Hojossa, kuitenkaan. Ne Onni mielellään kätkee.

- Kikkelis kokkelis!
Ilkkunevat hovioikeudelle ja sen päätökselle; viis välittävät, ämeriäkkyläläiset, ja jatkavat kahluutaan? Attendolle kaikki, sosiaalitoimikin, vaikka laittomasti, niin joka tapauksessa hyvin menee kuitenkin, vaikka ...

- Minkäs ne meille mahtavat! Muka Mahtavat!

No, Ämeriäkkylä! -sarja etenee.
Ei olla kesätauolla kuten se toinen liukas saippua The Bold and the Beautiful on.

Tätä ennen tapahtunut: Kunta vailla kunnanjohtajaa.
Sittemmin tapahtunut: Ei niin pahaa ettei jotain hyvää ja makeampaakin = Paksuniemen juomatehdas

Pysykää huutoetäisyydellä - niin niskavillat pystyyn karahtavat.
No, Ämeriäkkylä! -sarjis jatkuu-uu ...ja vain Cityssä!

- Turha polttaa takapesille, maisemissa heitto kuitenkin.
- Ja kenttä rullaa!

Se oli ennen se, nyt on nyt ja toisin. Tänä kesänä tasokkaampaa:

- Nehän saa kiinni!

- Eikä jatkuvasti lyönti lirvaha räpsän alta ohi!

Yllätys yllätys, ja elämys, oli Superpesis-peli pesäpallokentän tekonurmella. Ylimmällä sarjatasolla Viinijärvellä.
Ja kerrankin ЦСКА-Sotkamo taipui!
No eivät tietenkään ne miehet, Kohosille nyt kukaan pärjää, mitään mahda ikinä, vaan naiset, nuo Vuokatin katit pisteittä lähtivät Kainuuta kohti. Ja mikäs oli muutenkin istuessa kuuma makkara suussa, kahvimuki kädessä auringon porotuksessa. Eikä yleisössäkään ollut tällä kertaa mölöttäjää. Alarivin ukotkin tiirailivat kentälle rauhallisina, vissiin auringon pehmentäminä; joskus vain kuului laimea 'nyt tyttö potlit väärin' -vastalause kolmospesätuomarille tai 'selevästi ennätti kakkosele, pirsetin laikkaukko näytti viärin, perhanalainen'.

Kaukana kaukana pysyi ärsytyskynnys katsomosta, ei tietoakaan kiekkokaukalon kukkoilusta, jalisfanien riehunnasta. Ei kentälläkään suukopua. Ainoa häiriötekijä oli pauhaava musa, joka ei mitään keesäiillan vaalssia soitellu.
Rattoisa meininki, siis, yllä.
Älypeli ei aggressioita mausteeksikaan kaipaa. On tiedettävä seuraava siirto kuin shakissa ja valmisteltava jo sitä seuraavaa. Siinä jouda ärhentelemään eikä ...tuile....

Olivatpa tyttäret kehittyneet viime kesästä, puhumattakaan edelliskesistä. Olivatpa!
Vaikka vielä onkin matkaa taivallettavana entisiin Karttusiin, Räsäsiin, Turpeisiin sekä kaikkiin muihin kultaisiin.
Vaan vielä putkahtavat kukkimaan nämä satavuotiaan Vinkun ent. Taipaleen Vekaran vekaratkin, uskokaa pois. Härkösen Niinan lukkarointi on jännää survomista, ikään kuin syöttölautasta ei olisikaan - käsi kuin korkkiruuvi. Ja Määtän Lauralla räväkkä meno koko ajan yllä. Ja ...

Mikäs tuossa kauniina kesäiltana, ilta kuin valssi, ei oo ukkorivin kallellapäin katellessa, huulta lipastessa, onnenpäiviä ootellessa, mitalit jos muukin siinä silmissä siintämässä:

Ämeriäkkylä, kuten tiedättekin, on kuvitteellinen kunta itäisessä Suomessa liki Venäjän rajaa, kaukana kaukana Pohjois-Karjalassa kaikkien vaarojen takana. Siellä missä sudet ulvovat, jos päättäjätkin. Siellä missä on yksityistetty kaikki mahdollinen, peruskoulu on seuraavana siinä siklalal; kunnanjohtaja lähetettiin taas taannoin mäkeen kun jossain pätö asiassa yritti vastaan pyristellä yms.

Jotenkin samankaltainen kaimakunta on oikeasti olemassa, vaikkei uskoisi. Rääkkylä. Siellä, missä ne Kihaukset ja kaikki, nyt viinitehdaskin. Sekä se Jumalasta seuraavaksi hyvä, se Attendo joka tuntuu parantavan sairaat paremmin kuin Jeesus, ainakin hövelimmin ja halvemmalla, omaa etua vältellen.

Silti siellä aina jokin mättää, nyt jättää vastavalittu Suomen nopein kunnanjohtaja Teemu Kejonen heti koeajan jälkeen pikapikaa pallinsa, vapaaehtoisesti. Syyt kerrotaan, mutta kulissien takaisista asioista ei julkisuudessa pukahdeta. Salaisia huomatuksia ei julki tuoda. (No niinhän siellä on menetelty ennenkin, I know.)

Kiertoteitä kylillä kertoillaan, etteivät muutamille kansakoulupohjaisille päättäjille diplomi-insinöörin/kauppatieteiden maisterin tiedot muka riittäneet, vaan yhtenään sai olla oikomassa, ojentelemassa ja neuvomassa.
Mene tiedä ja jääköön selvittämättä,
koska

'Asiaa ei julkisuudessa repostella.'

ja koska niin jotkut ovat sopineet, niin olkoon sitten niin.

Ei kun uusia kunnanjohtajia jahtamaan ja metsästämään!

"HV
HJ

Polliisi tulee vankilaan ja vangitsee vangit!
Just just.

Ensin tuli tuli iso Jytky. - Nyt Tupla sano Soini kun vaalit ratkes.
Tais samoin käydä Riihimäellä. Tappaja tapettiin. Tuplatappo. Tuplavankeus.
Kaulimella, kaulimella pojat leipomassa henkeä toisiltansa.
Eikä se rikollisnelikko vielä rikokseen syyllinen ole. Epäillään vasta vankikaverin taposta.

Että on humanismi huipussaan! Tään takia kai se Laakkonenkin ihmistieteitä vihaa.

Tuus
Lennu

Horroksesta herännyt Lennu! Valveutuneena jälleen!
Ihan kiva, melkein ikävä ollutkin suorapuheista miestä viesteineen. Vaikka vääriä ja vähän sinne päin välistä laukookin: kaksihan vangeista vain esitetään vangittavaksi.
Lennussa melkoinen pala Lukašenkaa - ollut aina.
Onneksi täysin vallaton ärisijä, Jumalan luoma pyöreäpäinen kulmillanotkuja. Ai että siitä äijästä olis ylen äijä kerrottavaa!

Sorry kun heti tähän toisen Kummolan perräään taas tupsahin! Vaan kun oli pakko, oli viimeinen esitys* niillä joten kiire saaha arvosanat.

Edellisen kerran samassa rakennuksessa** kävimme kolmisenkymmentä vuotta sitten, silloin siellä esiintyi tissityttö, jonka ylävartaloa peitti ainoastaan nahkainen koppalakki; tytön tehtävänä oli tarjota yleisölle juovuttavia juomia. Silloin yleisö koostui pääasiassa miespuolisista.

Nyt oli toisin: yleisössä oli miehiäkin, kuten minä, vaan enemmistö ei ollut. Sillä nyt mitään väliä, sillä pääasia oli siinä edessä ja nyt nautittiin juovuttavien virvokkeiden sijasta kunnon menosta ja meiningistä.
Liikuttiin pintamuotilehden toimituksessa, missä oli liikettä riittämiin: enemmän valhetta kuin totta.

Olivat siellä
Alpo, rehellisyyden perikuva, jolle kompromisseys oli tuntematon käsite, misseys ylipäätään kaikkine keinotekoisine botoksoineen, luonnottomuus on luonnottomuutta, piste;
Petteri, realismin perikuva, jonka tehtävänä oli saada tuo Alpo älyämään realiteetit (ja älysihän Alpo loppuhuipennuksessa: ei voi hypätä auton/junan alle ensimmäisen kerroksen ikkunasta);
Oskar, Akseli, Kalle, kukin omine kotkotuksineen, tosi hyvin oman roolinsa omaksuneena;
Selja, kokotti, kaiken sotkun lähde, ensin kaikkien rakastamana, sitten kaikkien sylkemänä;
Elli, ressukka, joka ei ollutkaan ressukka (ölöhuutaja, minusta kaikkein mahtavin tyyppi, niin sivupersoona kuin olikin);
Armi, Ludmila ja Pää(llikkö).

Jos ei noista farssia saa, niin mistä sitten!
Saavat, saavat. Nuoret Voimat. Jopa vanhempi herras ylimmällä takapenkillä hyrähteli vaimonsa kanssa tuontuostaan. Nuoruuden energiaa, olipa kuinkakin ylimitoitettua, on AINA hauska katsella - rentoa ravaatittomuutta: palaa mieli jopa niihin nahkakoppalakkiaikoihin!

Vaikka täytyy sanoa, muttei suinkaan väheksyä, ettei tällä mitään tekemistä Moliérin Ihmisvihaajaan saati Saiturin kanssa ole.
Mutta varmaan niin pitikin olla ettei ole!

Hyvä Alpo Iiro Kettunen! Hyvä Elli Heli Parviainen! Hjuva venaalaiset soomenmurtajat, Kortelainen, ja Heinonenko? Hyvä kaikki, koko Joensuun Ylioppilasteatteri. Kaikki hyvä loppuu aikanaan - uuteen laidunkauteen siitä latautumaan rynnätkää!

*esitys = JoYT: Ihmisvihaaja - käsis Emmi Kiiskinen ja Tiina Lampén. 29.5.2014
**rakennus = entinen asemaravintola, nyk. Teatteri Satama

'Kalervo Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittävät estää kirjan julkaisemisen. Asia on hovioikeuden käsittelyssä.', ilmoittaa Into Kustannus.
Hovioikeus ratkaisee tänään aamupäivällä sulkeeko se kirjan kannet lopullisesti. Joten kiirehän tässä tulee ennättääkö kirjan läpi lukea vai vievätkö ryökäleet kesken käsistä!
Jännät paikat Kummolalla jos lukijallakin, siis. Vaan rohkeasti kirjan sisältöön - puskii!
Ei tuo nyt purre sentään:

Pelottavan näköinen mies, Oikea Iso Mörkö. Eikö?
Luetaanpa myöhemmin tarkemmin jos kirja julki pysyy ja jos uskallusta riittää; nyt hampsin niin kuin tenttikirjojen lukuohje aikoinaan viime tipan tenttijälle kuului: Hakemisto. Hakemisto ja Hakemisto. Ja jos sitten aikaa vielä ennen tuomion julistamista jää niin parit kolmet tärpit päälle:

Luksusta, lahjontaa ja rahanpesua ...................................................... 74
Jokereiden erikoiset omistajat .............................................................. 94
Venäläistä rulettia Sotšissa ja Minskissä ............................................ 232

Eiköhän noilla jo enin tiedonkutka ole tyydytetty ja tentti läpäisty!

Kirjantekijä Pentti Sainio kummastelee, että miten
ainoastaan jokeribisnesten nokkamies Harri Harkimolla ja hänen taustajoukoillaan on mahdollista - jostain syystä? (Risto Nieminen/Veikkaus yms.) - tehdä jättitappioita. Idästä valo?
Mukaan näet pikkuhiljaa ujuttuu se venäläinen raha:

Jo ennen venäläisten miljardöörien tuloa jokeribisnesten omistajiksi kesäkuussa 2013 on Helsinki Hallin kriittistä kassavajetta paikattu venäläisellä rahalla.

Näillä mennään tuomioon saakka.
Tai otetaan mukaan vielä tämä:
Isoilla rahoilla Putin hankki myös jääkiekon MM-kisat vuodeksi 2016 Moskovaan ja Pietariin; kisat oli luvattu Tanskaan.
Tanska kuitenkin vetäytyi:

Tanskan vetäytymiseen vaikuttivat René Fasel ja Kalervo Kummola, joka itsekin on kertonut taivutelleen Tanskan pois hakukisasta.

Enempää ei vielä Kalervosta uskalla tässä vaiheessa tähän kirjoittaa. Kuten sanottu: jäämme odottamaan hovioikeuden päätöstä.

ps
ahas! se tulikin: kirjan saa julkaista.
Eikä se nyt sentään niin ole kuin miksi KK sen itse luokittelee: "Luet­tua­ni Sai­nion kir­jan to­tean, et­tä kir­ja on pit­käl­ti fik­tii­vi­nen jat­ko-osa vuon­na 1999 il­mes­ty­neel­le Sai­nion kir­jal­le, jo­ka va­lit­tiin tuol­loin vuo­den huo­noim­mak­si kir­jak­si Suo­mes­sa." HS 28.5.2014