Suhdeklinikka

Olen ollut kaksi vuotta on/off -suhteessa miehen kanssa, jota tapailin myös joskus nuorempana. Tavattiin uudestaan ja rakastuttiin, kaikki oli selvää kauraa, tehdään ne perinteiset jutut: oma talo, naimisiin ja yhteinen perhe, siinä onnellinen elämä. Muutin toiselle puolelle Suomea hänen vuokseen ja kaikki oli ihanaa noin puoli vuotta, kunnes minua alkoi ahdistamaan sitoutuminen ja ennen kaikkea miehen pieni poika, joka oli meillä joka toinen viikonloppu. Tunsin, että tämä lapsi menee kaiken edelle, enkä minä merkitse mitään. Tunsin siis itseni uhatuksi.. Vaikkei siihen varmastikaan olisi ollut mitään syytä. En päässyt yli tästä tunteesta kuitenkaan koskaan, johtuen ehkä edellisestä suhteestani, jossa jouduin hylätyksi ja jätetyksi yllättäen elämäämme tulleen lapsen vuoksi..

No, tiedän, että sain mitä ansaitsin ja paha saa palkkansa, mutta tämä tunne on ihan kamala. Tuntuu, ettei elämässä ole mitään mieltä enää, enkä halua jatkaa näin. Toki tällaisia tunteita tulee aina eron jälkeen, mutta olisin valmis tekemään mitä vain saadakseni vielä yhden mahdollisuuden näyttää, että olen muuttunut ja olen hänen arvoisensa. Olen tämän hänelle kertonut. Siispä kysymykseni on, mitä ihmettä voisin tehdä, jotta saisin tilaisuuden näyttää olevani tosissani? Eihän kahden vuoden tunteet voi kuolla näin totaalisesti yhtäkkiä!
Nainen, 30

Hyvä ystävä,

Olet joutunut odottamaan vastausta joulun ja vuoden vaihteen takia. Mietin, missä tunnelmissa mahdat tänä päivänä olla kirjoittamiesi asioiden suhteen. Joulu on näet tyypillisesti aika, joka saa meidät voimakkaasti kaipaamaan perhettä ja läheisiä ihmissuhteita. Jouluna usein koemme yksinolomme yksinäisempänä kuin muulloin. Kirjeesi herättikin minussa kysymyksen, miksi juuri nyt, monien eroamisten ja yhteen palaamisten jälkeen, sinussa heräsi voimakas halu tehdä mitä vaan, jotta saisit vielä yhden mahdollisuuden? Sanot kirjeesi lopussa, että olet muuttunut. Mitä tarkoitat? Miten olet muuttunut? Mikä on viime kädessä muuttunut? Osaatko itse kuvailla tarkemmin, mikä on se muutos minkä koet tapahtuneen? Mikä on mahdollistanut muutoksen? Onko jokin oikeasti muuttunut sillä tavalla olennaisesti, että te pystyisitte täysin uudella tavalla sitoutumaan toisiinne ja yhteiseen elämään, johon kuuluu tärkeänä osana myös tämä hänen pieni poikansa?

Voisi ajatella, että on ymmärrettävää, jopa viisastakin, entiseltä mieheltäsi lakata jossain kohtaa uskomasta muutokseen ja viheltää peli poikki. On myös helppoa ymmärtää, että sinua satuttaa ja loukkaa kuulla hänen jyrkkä "ei". Toisaalta tuollainen ehdottomuus ja jyrkkyys on joskus ainoa tapa päästä pois on/off -suhteen noidankehästä.

Kysyt mitä voisit tehdä, jotta saisit tilaisuuden näyttää olevasi tosissasi. Vastaan kenties vähän ohi kysymyksesi. Ajattelen näet niin, että tässä kohdassa elämääsi voisit pysähtyä tavoittelemaan itseäsi eli ymmärtämään itseäsi paremmin. Kysy itseltäsi kysymyksiä. Millainen sinä olet? Mitä sinä pelkäät, toivot, tarvitset? Millä tavalla oma historiasi, kasvuperheesi näkyy sinussa?

En ajattele, että sait ansiosi mukaan tai että paha sai palkkansa. Ajattelen enempi niin, että joskus kun olemme keskeneräisiä omien teemojemme, mm. pelkojemme, kanssa, se vaikuttaa niin, että juuri nämä teemat tulevat eteemme yhä uudestaan ja pelkomme käyvät toteen. Tavallaan tässäkin tapauksessa kävi niin. Jouduit edellisessä suhteessa hylätyksi, sivuun työnnetyksi ja vaikka yritit välttää sen toistumisen, niin lopulta kuitenkin joudut kokemaan samankaltaisen tilanteen.

Voi hyvinkin olla, että juuri nyt sinulla on mahdollisuus muutokseen. Se muutos ei välttämättä toteudu toivomallasi tavalla, että palaisitte yhteen. Yhteys toiseen ihmiseen tulee mahdolliseksi vasta kun olemme riittävästi yhteydessä omaan itseen. Yhteys omaan itseen tarkoittaa mm. itsensä tuntemista ja itsensä hyväksymistä.

Toivon, että löydät jossain kohtaa parisuhteen, johon voit turvallisesti sitoutua!
perheneuvoja Helena

Minulla on takana lähes kymmenen vuoden sinkkuus. Tarjokkaita kyllä oli, mutta en saanut niitä miehiä, jotka halusin, enkä halunnut niitä miehiä, jotka sain.

Toivottavasti saisin täältä uusia ajatuksia, jotka auttaisivat minua pääsemään eteenpäin, joko hänen kanssaan tai yksin.
Nainen, 32

Kiitos pitkästä kirjeestäsi, jossa kuvaat varsin oivaltavasti nykyistä hankalaa tilannettasi. Kohtasit pitkän odottelun jälkeen miehen, johon saatoit ihastua. Et halua seurustella seurustelun vuoksi, vaan sinulla on oikeutettuja odotuksia mahdollisen kumppanin suhteen. Nykyisen seurustelukumppanin kanssa alussa kaikki meni lupaavasti. "Tässä se on, elämäni mies". Sitten tuli pilviä taivaalle. Mies alkoi jarruttelemaan. Hän on tullut epävarmaksi.

Et tarkemmin kerro, mikä oli hänen eronsa syy, oliko ero sovittu ennen teidän tapaamistanne, olitko eron syy tai joudutitko sitä. Joskus eroa harkitseva hankkii sivusuhteen jouduttaakseen eroa tai saadakseen syyn erolle. Jos taas eropäätös oli jo tehty, monilta jää työstämättä ero, joka aina sisältää pettymystä ja surua, vaan he hankkiutuvat uuteen suhteeseen. Uusi romanttinen suhde lieventää eron kipua, mutta usein nämä suhteet muodostuvat ns. "siirtymäsuhteiksi". Ne kestävät muutaman kuukauden lupaavina, mutta sitten käsittelemätön ero alkaa nousta pintaan tai sitoutumisen pelko valtaa "Mitä olen taas tekemässä?", tai suhteen alkuromantiikka alkaa tasaantua ja siinä vaiheessa kysellään, onko tämä elämäni suhde, johon panostan.

Nyt katselin asiaanne seurustelukumppanin tilanteesta käsin. Halusin avata sitä, että osaat katsella mihin kokonaisuuteen suhteenne liittyy. Itsekin aavistelet jotain tämän suuntaista, kun puhut hänen toipumisesta omasta erosta ja mietit etenittekö suhteessa liian nopeasti.

Sinun kysymyksesi on pysyäkö suhteessa vai lähteä. Vastaat itse, että et ole valmis lähtemään, katuisit, miettisit jälkeenpäin, teitkö kaikkesi. Vaikka et itse aktiivisesti katkaise suhdetta, valmistaudut henkisesti siihen mahdollisuuteen, että se katkeaa. Sitä on myöskin tämän kysymyksesi kirjoittaminen. Tarkastelet monelta kantilta tilannettasi.

Vaikka et halua olla aktiivinen suhteenne lopettamisessa, voit kysyä kuitenkin, mitä toinen ajattelee tällä hetkellä suhteestanne. Ehkä voit senkin varmistaa, onko teidän suhteenne ns. siirtymäsuhde. Toivottavasti hänessä on miestä tekemään johtopäätökset ettei hän pidä sinua hyvänä kaverina, jonka kanssa on mukava olla ja jonka seurassa voi toipua jatkaakseen sitten matkaa etsimään "tulenpalavaa rakkautta".

Olet tienhaarassa, tietä ei ehkä tarvitse valita heti, mutta tiedät, että joskus on sen aika. Olet valmistautumassa siihen. Se voi olla myös yhteinen tie, mutta myös erillinen. Toivon, että ajatuksistani olisi jotain apua sinulle pohdintoihisi ja yhteisiin keskusteluihinne.

Parempaa uutta vuotta toivoo,
Saara perheneuvoja

Olemme olleet 28 vuotta yhdessä, lapsista kaksi asuu vielä kotona. Mieheni ilmoitti, että hän on saanut tarpeeksi suhteestamme, koska olemme vähä vähältä vieraantuneet toisistamme. Meillä on eri harrastukset, seksiä ei oikeastaan ole välillämme ollut puoleentoista vuoteen.

Kummallakaan ei ole uutta kiikarissa. Voiko vielä suhteen elvyttää?
Nainen, 45

Kiitos viestistäsi. Kuvailet tilannetta, joka on varmasti tuttu monelle muullekin.

Lasten hoito ja kasvatus, perheen pyöritys, arjen rutiinit ja työelämän haasteet vievät mukanaan vuosia kestävään oravanpyörään. Jossain vaiheessa, lasten kasvettua ja työelämän ehkä rauhoituttua on tavallista, että jompikumpi (tai molemmat) havahtuu tilanteen muuttumiseen. Enää ei tarvitsekaan juosta pää kolmantena jalkana töistä kotiin, kuskata lapsia harrastuksiin ja selvitä pyykkivuoresta. On aikaa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja mitä siltä haluaa.

Vieraantuminen ja erilleen kasvaminen ei ole harvinaista silloin kun on keskitytty vanhemmuuteen ja perheen arjen pyöritykseen. Jos parisuhteeseen on liittynyt tyytymättömyyttä, jota ei olla osattu käsitellä, on ehkä ollut helpompaakin keskittyä lapsiin. Harvat kahdenkeskiset hetket ovat ehkä tuntuneet vaivaannuttavilta ja on saattanut olla helpottavaakin palata taas tuttuun ja turvalliseen perhe-elämään.

Tässä tilanteessa, jossa nyt olette, ei hautautuminen vanhemmuuteen ole enää vaihtoehto. Kuulostaa siltä, että olette molemmat tehneet inventaariota elämästänne. Loppupäätelmä vaan on ollut kovin erisuuntainen.

Kysyt, voiko vanhan suhteen vielä elvyttää. Vastaukseni on että, ilman muuta se on mahdollista. Tosin siihen tarvitaan molempien halua. Sinun ainoa mahdollisuutesi tässä tilanteessa on siis saada miehesi muuttamaan mielensä. Itse uskot, että kipinä voi vielä löytyä ja syttyä uudelleen liekkiin. Yritä siis valloittaa miehesi uudelleen. Hän kaipaa yhteisyyttä, yhteistä tekemistä ja seksiä. Tiedät, siis mitä tehdä. Järjestä yhteistä ohjelmaa, josta tiedät hänen pitävän. Katso miestäsi kauniisti. Kerro, kuinka tärkeä hän sinulle on. Kosketa häntä hellästi ja tee aloitteita seksiin. Osoita käytännön teoin, että olet valmis ja halukas muuttamaan omalta osaltasi suhdettanne sellaiseksi, että se tekisi teidät molemmat onnellisiksi.

Tärkeää on, että miehesi huomaa, että olet tosissasi ja tämä muutos suhtautumisessasi häneen on pysyvää. Hän on varmasti aluksi ihmeissään ja hämmentynyt. Jos hän on jo alkanut suuntautua ajatuksissaan eroa kohti, suunnan muutos ei varmasti ole helppoa. Ole siis kärsivällinen rakkaudessasi ja hellyydessäsi. Älä anna hänen vastarintansa kaataa sinua. Tee tästä vaikka tämän vuoden kestävä projekti. Jos hän ei seuraava uutena vuotena ole suutelemassa sinua keskiyöllä, voit luovuttaa ja alkaa itsekin miettiä muuta. Mutta siihen asti: näytä naisellisen rakkauden voima!

Hengessä mukana,
perheneuvoja Paula

Olen sinkku, ollut yksin jo melkein kymmenen vuotta. Aikaisemmin yritin kyllä löytää suhteen, mutta ne eivät vain toimineet. Löysin rikkinäisiä, alkoholisteja ja sekopäitä. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että olen lähtenyt mukaan juttuihin, joissa toinen osapuoli ei ole minua oikeasti kiinnostanut - ei siis mikään ihme että homma ei toimi.

Mitä siis tekisin? En haluaisi olla loppuelämääni yksin ja jostakin tätä solmua pitäisi alkaa aukaisemaan. Ainakin haluaisin olla naiseuteni kanssa sinut. Olen käynyt terapiassa (sairastuin pakko-oireeseen liki 20 vuotta sitten) ja elämäni on muuten mallillaan, mutta tämä alue on jäänyt käsittelemättä. Mistä siis apua?
Nainen, 41

Hyvä ystävä.

Kiitos pitkästä mailistasi, jossa kuvaat tilannettasi, suhdetta omaan naiseuteesi, käsityksiäsi miehistä. Samalla kerrot ihmisen ikävästä, kaipuusta, että voisit olla jollekin erityisen tärkeä.

Kuvaat oivaltavasti oman elämänhistoriasi valossa suhdettasi omaan naiseuteesi ja seksuaalisuuteen. Olet pohtinut paljon sitä ja tunnistat syitä, miksi tällä hetkellä olet hämilläsi näiden kysymysten kanssa.

Naiseksi kasvamisesi ei ole saanut sellaisia lähtökohtia, jotka jokainen nuori tyttö ansaitsisi saada. Olet joutunut liian varhain aikuisten seksielämän keskelle eikä se lapsen silmin ole vaikuttanut mitenkään kiehtovalta. Lisäksi olet itse joutunut seksuaalisen huomion kohteeksi jo 12-vuotiaana ja monesti senkin jälkeen. Kerrot myös työelämässä tapahtuneista seksitarjouksista.

Suren puolestasi ja kanssasi sitä, että olet joutunut tilanteisiin, jotka ovat olleet omiaan vääristämään käsitystäsi itsestäsi sekä myös seksuaalisuudesta. Tunnet, että sinusta kiinnostutaan vain seksuaalisessa mielessä. Olet kaunis ja naisellisuutesi herättää huomiota, mutta harmi kyllä, että miehet näkevät ensimmäisenä sinut seksuaalisesti kiinnostavana eivätkä näe sitä suloista ihmistä, joka sisälläsi asuu. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että toteat, että et edes uskalla olla nainen - sehän tietäisi vain seksuaalista huomiota. Murehdin sitä, että ajattelet, että sinun osasi on olla kakkosvaihtoehto, seksiobjekti. Totisesti olet enemmän. Sinussa on ainesta kokonaisena naisena elämiseen.

Tätä taustaa vasten en ihmettele, että käsityksesi miehistä kumppanina on negatiivinen: mörkö - pelottava, käsittämätön, itsekeskeinen hyväksikäyttäjä. Kuitenkin viisaana ja realistisena naisena toteat, että tiedät, että on olemassa hyviä ja reiluja miehiä. Onneksi sinulla on hyviä kokemuksia kaveruudesta miesten kanssa.

Olet rakas ystävä hyvällä polulla pohtiessasi naiseuttasi ja arvoasi ihmisenä. Sinä olet arvokas ihminen, arvokkaaksi olennoksi luotu nainen, yhtä suuriarvoinen kuin jokainen muu luotu olento. Olet joutunut elämään olosuhteissa, jotka eivät ole kunnioittaneet arvoasi ja rajojasi, silloin jotain meni rikki.

Rikkinäisyyteen ei kuitenkaan tarvitse jäädä. Olet jo lähtenyt liikkeelle. Muistele ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua hyvin. Sieltä saat ainesta uuteen minäkuvaasi myös naisena. Luulen, että olet jo siinä vaiheessa, että et anna kohdella itseäsi vain seksuaalisen kiinnostuksen kohteena. Sinulla on varaa kunnioittaa omia rajojasi. Etsi sellaisten naisten ja miesten seuraa, jotka näkevät sielun eikä vain ruumista.

Elämällä on tapana yllättää. Sitä toivon sinulle. Kun olet selkiyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää ja millaisissa ihmissuhteissa, tie voi olla nurkan takana. Ensin on löydettävä suunta.

Kaikkea hyvää sinulle. Lämmöllä sinua ja kasvuasi ajatellen
Saara, perheneuvoja

Tapasin puolisen vuotta sitten sillä surullisenkuuluisalla "pettäjäsivustolla" (jossa varatut ihmiset hakevat seuraa kaltaisistaan) minua viisi vuotta nuoremman miehen. Heti ensikontaktista tuntui, että nyt kolahti ja kovaa, ja tapasimmekin viikon viestittelyn jälkeen.

Olen surullinen, ahdistunut, ärtynyt, ja kuitenkin samalla seitsemännessä taivaassa; rakastunut. En enää tiedä mitä tekisin.
Nainen, 36

Hyvä ystävä

Kiitos kysymyksestäsi. Puolen vuoden salasuhteen jälkeen olet pysähtynyt tekemään myös itsellesi kysymyksiä. Mielesi suuntautuu kahtaalle; olet rakastunut ja välillä kuin seitsemännessä taivaassa ja samalla kyselet onko mahdollista rakastaa kahta ihmistä hajoamatta psyykkisesti. Aavistat, että tilanteeseesi liittyy ristiriita ja haluaisit sen ratkaista terveellä tavalla.

Tiedät osittain mitä haluat: ette kumpikaan tahdo rikkoa arkisuhteitanne. Ilmeisesti perheenne ovat teille kummallekin tärkeitä ja tiedätte mahdollisesta erosta seuraavan monelle kipua, josta rakastuneenakin uudessa suhteessa olisi vaikea kantaa vastuu. Arvelet myös realistisesti, että rakastuminen laimenisi, mikäli salasuhteesta tulisi arkisuhde. Näyttää siltä, että rakastumisen tunteista huolimatta olet/te jalat maassa.

Rakastat miestäsi ja pala nousee usein kurkkuusi, kun olet hänen kanssaan. Ajattelet toista miestä, mutta aavistelen, että pala kurkussa-tunteessa on myös huonoa omaatuntoa siitä, että petät miestäsi. Ymmärsin, että hän ei tiedä salasuhteestasi. Ehkä mietit myös seurauksia ja mielipahaa, mitä salasuhteen paljastuminen aiheuttaisi hänessä. Tässä on ehkä se maasto, jossa ristiriitaiset tunteesi syntyvät, etkä tiedä miten jatkaa.

Näyttää siltä, että olet sydämellinen ja syvällinen ihminen, koska otat vakavasti sitoutumisen omaan liittoosi myös pahoina päivinä. Tarkoitan tällä sitä, kun kerroit, että miehesi huononeva potenssi tekee vaikeuksia seksielämäänne. Et halua lopettaa pitkää suhdetta siihen, että toisen terveydessä on ongelmia. Ymmärrät, että elämä on haavoittuvaista, eikä ole reilua hylätä toista, kun terveys ei takaa samanlaista (seksi)elämää kuin ennen.

Tässä nyt olet tienhaarassa. Salasuhde ei säily ikuisesti salasuhteena. Mitä sen paljastuminen tulee aiheuttamaan? Ristiriita kahden suhteen välillä ei tule vähenemään. Miten jaksat sen asian kanssa?

Olet elänyt pimenevän syksyn hämärässä näkemättä oikeaa tietä. Arvostan sitä, että kyselet ääneen, mihin suuntaan on viisasta jatkaa. Jospa pimeyden keskelle vähitellen syttyvät jouluvalot valaisisivat ajatuksiasi niin, että näkisit Tien selvästi.

Valaistuvaa maisemaa, jossa tie näkyy
toivoo Saara, perheneuvoja

Seurusteluni päättyi vastikään todella rumasti jo puolen vuoden jälkeen. Tämä minua muutaman vuoden vanhempi mies on saanut itsetuntoni romahtamaan täydellisesti! Hän on haukkunut minua vaikka millä sanoilla ja valehdellut minulle vaikka kuinka paljon ja epäilen, että on valehdellut enemmänkin..

Tai ainakaan en ole enää voinut luottaa hänen sanansa. Lisäksi elämässäni on tapahtunut muutenkin aika paljon lähipiirissäni ja olen pyytänyt, josko tämä herra-henkilö olisi voinut auttaa minut pahimpien ahdistusten yli.. Lupasi, mutta yhdessä viettämämme yöt johtivat läpeensä siihen, että harrastimme jälleen maanjärisyttävää seksiä ja näin pienen valonpilkahduksen taas elämässäni.. Illalla mies vannoi rakkauttaan ja aamuisin mies tapasi tehdä katoamistemput ja kohdella minua kuin roskaa (kuten ei vastaa puhelimeen tai pidä lupauksiaan, on myös antanut ymmärtää, että hänellä olisi jo uusi kumppani yms.) Miten pääsen tästä rakkaudesta yli? Olo on hirvittävä.
Nainen 23

Hei,

Olet kokenut pahan pettymyksen. Pitäisikin olla todella hyvä itsetunto, että tuollainen kohtelu ei tuntuisi missään. Sellaista tuskin on kenelläkään.

Mikä sitten on rakkautta? On mahdotonta lähteä arvailemaan tämän miehen käyttäytymisen syitä ja taustoja. Ehkä sinulla on omat aavistuksesi. Aikakaan hänestä ei ollut tukemaan sinua niissä raskaissa asioissa, joita lähipiirissäsi on tapahtunut. Sinulla oli odotuksia, joihin hän ei pystynyt vastaamaan, tai sitten hän ei edes halunnut samaa kuin sinä. Mene ja tiedä.

Ilmeisesti seksi teillä ainakin oli nautittavaa molemmin puolin. Olisiko se sitten sitä, mitä kumppanisi halusi? Ehkä hän ei halunnutkaan seurustelua siinä mielessä, jossa sinä sitä halusit tai asian ymmärsit. Voin helposti kuvitella, että olosi on hirvittävä.

Mietit miten pääset tästä yli? Onko sinulla ketään ihmistä, joka oikeasti tukee sinua niissä asioissa, joissa tarvitset tukea? Siis todellisia ystäviä. Oletko voinut puhua tästä päättyneestä suhteesta kenellekään? Ehkä voit päästä nopeammin yli pettymyksestä, jos ajattelet, että halusitte niin eri asioita, että suhde ei voinut jatkua. Tässä tapauksessa rakkaus ei tarkoittanut teille molemmille samaa.

Sinun ei myöskään pidä syyttää itseäsi siitä, että lähdit suhteeseen, joka ei tehnyt sinulle hyvää. Eihän sitä koskaan voi tietää, jos ei uskalla edes yrittää. Totuus paljastuu aikanaan. Tässä tapauksessa jo melko nopeasti. Ehkä hyvä niin.
Perheneuvoja Heikki

Olemme olleet naimisissa kohta viisi vuotta. Elämämme ja parisuhteemme on melko seesteistä kohta kolmen lapsen kanssa. Riitelemme erittäin harvoin. Kun riitelemme, on se aina mykkäkoulua kummankin suunnasta. Yleensä riita kuivuu kasaan muutaman päivän odottelun jälkeen. Minua häiritsee, että emme käsittele asioita loppuun ja keskustele asiaa loppuun. Olen ajatellut, että meidän pitäisi ruveta käymään perheterapeutilla vielä kun kaikki on hyvin. Siellä voisimme ehkä oppia myös riitelemään ja puhumaan. Mistä minun kannattaisi aloittaa terapeutin etsiminen?
Mies 28

Hei,
Olette vaativassa elämäntilanteessa, jossa varmasti aika ajoin tulee myös erimielisyyksiä. Molemmilla on asioissa oma mielipide, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Ihmiset suhtautuvat erimielisyyksiin eri tavoin. Teidän tapanne näyttää olevan riitelyn välttely ja vetäytyminen omiin oloihin. Silloin erimielisyys jää helposti käsittelemättä ja molemmille tulee turhautunut olo.

Riiteleminen on taitolaji, jota on hyvä harjoitella. Millä tavalla muuten teidän kasvuperheissänne käsiteltiin erimielisyyksiä; miten vanhemmat / aikuiset riitelivät keskenään ja miten he puuttuivat teidän sisarusten keskinäiseen riitelyyn? Toimitteko nyt omassa suhteessanne samoin vai eri tavalla? Miten te molemmat toivoisitte erimielisyyksiä käsiteltävän?

Miten sitten tuoda oma mielipide esiin ja kuulla samalla, mitä sanottavaa toisella on? Parisuhteen vuorovaikutustaidoista ja rakentavasta riitelystä löytyy tietoa netistä, esimerkiksi osoitteista: www.vaestoliitto/parisuhde/ ja www.katajary.fi. Jälkimmäisestä osoitteesta löytyy tietoa myös parisuhdekursseista, joissa vuorovaikutustaitoja ohjatusti opetellaan.

Terapeutin etsimisen voit aloittaa seuraavista paikoista: Kirkon ylläpitämät perheasiain neuvottelukeskukset tarjoavat maksuttomia terapiapalveluja. Googleta: Kirkon perheneuvonta, niin löydät yhteystiedot teitä lähinnä olevaan keskukseen. Kunnalliset palvelut kannattaa tarkistaa paikkakuntasi verkkosivuilta (esim. perheneuvola- ja mielenterveyspalvelut). Myös yksityiseltä puolelta löytyy pari- ja perheterapeutteja, heidänkin yhteystietonsa löydät ehkä parhaiten netistä.

Toivottavasti pääsette näillä tiedoilla avun lähteille,
Perheneuvoja Pirkko

Olen 30-vuotias nainen vauvakuumeessa. Minulla on ollut haave tulla äidiksi teinistä asti. Luulin, että olisin tähän ikään mennessä jo monen lapsen äiti. Elämä on ollut antoisaa ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Viiden vuoden aikana olen löytänyt itseni monta kertaa raskaustesti kädessä, vaikka vakituista parisuhdetta ei ole vuotta pidempään kerralla kestänyt. Olen toivonut salaa, että joku vahinko olisi sattunut ehkäisyistä huolimatta. Olen tällä hetkellä sinkku ja vauvahaaveet tuntuvat hallitsevan elämääni. En tunne löytävän sitä oikeaa kenen kanssa perustaa perheen. Olen epätoivoissani vaipunut etsimään siemenluovuttajia internetistä.

Kenelläkään ei ole vastausta siihen kuinka minulle tulee käymään. Aion taistella vauvahaaveistani, viimeisessä kädessä kävelen hedelmöitysklinikalle.
Nainen 30

Hei

Kiitos koskettavasta kirjeestäsi. Sinulla on paljon hyvää elämässäsi, mutta myös toteutumaton unelma. Olet jo pitkään potenut vauvakuumetta ja suret sitä, ettet ole löytänyt sopivaa elämänkumppania voidaksesi toteuttaa haaveesi perheestä. Et suinkaan ole yksin unelmasi kanssa, vaikka varmasti välillä siltä tuntuu. Olet iässä, jossa nykyään jo tilastojenkin mukaan useimmat ikätoverisi perustavat perheen - ja monet laillasi vielä haaveilevat siitä.

Ymmärrän hyvin, etteivät hyvää tarkoittavat lohdutusyritykset sinua auta. Olet käynyt läpi melkoista tunteiden vuoristorataa, kun aluksi lupaavilta tuntuneet seurustelusuhteet ovat kariutuneet ja haaveet perheen perustamisesta ovat yksi toisensa jälkeen murentuneet. Ei ihme, että vaikutat pettyneeltä koko miessukupuoleen.

Sinua myös välillä harmittaa, että "luomumenetelmällä" lapsen saaminen on kahden kauppa: molempien pitää lasta haluta. Tähänastiset seurustelukumppanisi eivät ole halunneet kanssasi jälkeläisiä. Olet tavallaan joutunut alistumaan heidän tahtoonsa; sinun toiveellesi ei ole ollut suhteissa tilaa eikä ymmärrystä. Lapsen ikävässäsi olet joutunut myös hyväksikäytetyksi: luulit löytäneesi sopivan sukusolun luovuttajan, joka on vilpittömin mielin liikkeellä, mutta tämä halusikin sinulta vain seksiä. Syystäkin olet tullut varovaisemmaksi ja mietit mihin kaikkeen olet valmis saadaksesi lapsen. Oletkin jo pohtinut, mikä on ratkaisusi, jos sopivaa kumppania ei löydy.

Kerrot olevasi vihainen, pettynyt ja surullinen. Keihin nuo tunteesi kohdistuvat ja miksi? Oletko vihainen itsellesi? Kaikille noille toiveesi murskanneille miehille? Koko elämälle? Keihin ja mihin pettymys kohdistuu? Entä suru: mitä kaikkea mahdat nyt surra? Missä on tällä hetkellä ilo ja tyytyväisyys elämästä, joka on tuonut myös paljon hyvää? Tunteilla on meille tärkeä viesti, on hyvä asettua välillä kuuntelemaan niitä. Voimakkailla tunteilla on taipumus viedä mukanaan, siksi niille on aika ajoin koetettava puhua "järkeä" tutkimalla niitä.

Kuten kerrot, olet miettinyt perusteellisesti ja moneen kertaan, miksi haluat tulla äidiksi. Elämäsi ulkonaiset puitteet ovat kunnossa ja ikäsikin on ihanteellinen myös lapsen kannalta. Jos olet ihan rehellinen itsellesi, kumpaa haluat tällä hetkellä enemmän: parisuhdetta vai lasta? Vai molempia yhtä paljon? Mitä hyvä ja turvallinen parisuhde voisi sinulle antaa? Entä lapsi? Nämä molemmat yhdessä? Uskaltaisitko vielä toivoa, vaikka olet kokenut niin paljon pettymyksiä? Entä jos sittenkin Se Oikea vielä tulee vastaan...

Toivon sydämestäni haaveesi jonain päivänä toteutuvan.
Perheneuvoja Pirkko

Hei, tarvitsisin pikaista apua ongelmaani: Olemme olleet miehen kanssa (mies 22-vuotias) yhdessä kaksi vuotta. Tunnettu ollaan noin kaksi ja puoli vuotta. Seurusteltiin viikko ja mentiin sitten kihloihin (minun toimesta). Muutettiin puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja siitä se helvetti alkoi.

Olen hyvin eksyksissä.
Apu olisi tarpeen.
Kiitos.
Nainen 20

Hei!
Kiitos kirjeestäsi.

Toivot apua pikaisesti, mikä varmasti kertoo siitä, että koet tilanteen kovin hankalaksi. Toisaalta kuitenkin ajattelen, että ehkä sinun pitäisikin tässä kohdassa olla kiirehtimättä, rauhoittua ja ottaa aikaa miettiäksesi tilannetta.

Kerrot, että pari vuotta sitten halusitte molemmat pois kotoa, joten yhteenmuutto tuntui silloin varmasti hyvältä ratkaisulta. Ikävältä sen sijaan kuulostaa se, että sinä kerrot olleesi jollain tavoin masentunut koko yhdessä asumisenne ajan. "Siitä se helvetti alkoi" on varsin kuvaava ilmaus.

Jokainen yhteen muuttava pari joutuu käymään läpi tietyt sopeutumiseen liittyvät kuviot. Yhdessä pitää sopia kuka tekee mitäkin kotitöitä, kuka maksaa mitä, miten kotona ollaan, keitä sinne voi tulla ja milloin jne. Harvoin näiden asioiden sopiminen täysin riidatta onnistuu, mutta hyvä olisi jos vaikka ensimmäisen vuoden jälkeen yhteiset toimintamallit olisivat kehkeytyneet. Kotityöt ja raha kun ovat sellaisia asioita, että jos niistä ei olla päästy yhteisymmärrykseen, niistä saa sitten riidellä jatkuvasti. Ja sehän kuluttaa energiaa ihan turhaan ja syö parisuhdetta. Kerroitkin, että nämä pienistä asioista nousevat riidat ovat jo vaikuttaneet tunteisiisi laimentavasti.

Kerroit, että koet avopuolisosi turvalliseksi ja koet olevasi jollain tavalla addiktoitunut häneen. Rakkaudesta et puhu mitään. Onkohan sitä vielä? Riippuvuus liittyy aina jossain määrin vakiintuneeseen parisuhteeseen. Läheisriippuvuus taas voi saada ihmisen pysymään suhteessa, joka ei häntä tyydytä tai joka peräti tekee hänet onnettomaksi, koska ajatus yksin olosta tuntuu niin ahdistavalta. Oletko miettinyt elämääsi eron jälkeen? Se olisi ensimmäinen kerta, kun olisit omillasi. Se voi olla vähän pelottavakin ajatus. Toisaalta itsenäisyys on tärkeä aikuisen ihmisen ominaisuus, joka jokaisen olisi jossain elämänsä vaiheessa hyvä oppia.

Kuulostele sydäntäsi. Jos löydät sieltä vielä rakkautta miesystävääsi kohtaan, kannattaa vielä yrittää. Lähtekää parisuhdekurssille (esim. www.katajary.fi tai seurakunnat) tai keskustelemaan parisuhdeterapeutin kanssa (esim. www.evl.fi/perheneuvonta tai yksityiset pariterapeutit www.pariterapia.fi ). Jutelkaa myös kotona. Kerro, että tilanteenne on saanut sinut miettimään eroa. Kerro tunteesi ja kerro millaista muutosta toivot. Sen jälkeen pallo on miesystävälläsi ja hän voi omalta osaltaan miettiä, onko valmis keskustelemaan asioista ja toteuttamaan toivomiasi muutoksia.

Lapsiasia on tosi tärkeä. Yksi kysymys on se, haluaako avokumppanisi ylipäätään lapsia vai ei ja miten se taas vaikuttaa sinun tulevaisuuden suunnitelmiisi. Se on iso ja tärkeä asia puhuttavaksi. Toinen kysymys on se, että huonoon ja epävarmalla pohjalla olevaan suhteeseen, ei koskaan pitäisi hankkia lapsia. Ilmaisin tämän näin vahvasti, koska työssäni perheneuvojana näen niin paljon onnettomia yksinhuoltajaäitejä. Nämä ovat loppuikänsä sidoksissa entiseen kumppaniinsa yhteisen lapsen takia eivätkä näin ollen kuitenkaan ole päässeet eroon, vaikka sitä nimenomaan ovat halunneet. Ja millaista on lapsen elämä siinä toisilleen katkerien aikuisten välissä?

Oikein hyvä, että mietit vakavasti tässä kohdin, jatkaako suhdetta ja yhdessä asumista vaiko ei. Nyt teillä on vielä mahdollisuus tehdä korjausliike, jos molemmat sitä haluatte. Jos suhteenne taas on päätyäkseen eroon, tässä kohdassa voi olla viisas kohta sille ratkaisulle.

Toivon sinulle viisautta tehdä oikeita päätöksiä ja onnea elämääsi, kävi suhteen kanssa niin tai näin.

Sinua lämpimästi ajatellen,
Perheneuvoja Paula

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vasta noin puolisen vuotta, mutta olemme tunteneet entuudestaan kolme vuotta. Meidän suhteemme alkoi kehittymään tavallisella kaverisuhteella, juttelimme paljon eroni jälkeen Facebookissa. Kerroin hänelle yksityiskohtaisiakin asioita. Suhde eteni seksisuhteeseen, ja samalla huomasin, että hänellä alkoi kehittyä vahvojakin tunteita minua kohtaan, minulla taas päinvastaisesti ei kehittynyt silloin vielä vahvoja tunteita.

Olen muiden poikien mielestä kivan ja sopusuhtaisen näköinen tyttö. Miksen vain voisi olla ressaamatta kaikesta ja elää hetkessä? Minulla on hyvä työpaikka ja opiskelen samalla ammattikorkeassa. En tunnu arvostavan yhtään mitään.
Nainen 20

Kiitos viestistäsi.

Sen perusteella elämäsi perusasiat tuntuvat olevan kunnossa: mukava työpaikka ja opiskelu sen ohella. Ystäviä on. Ja ulkonäöstäsikin olet saanut positiivista palautetta. Kaikin puolin mukava tulevaisuus voisi siis olla odotettavissa.

Samalla kuitenkin mietit omaa itseäsi: miksi seurustelusuhteissasi tuntuu toistuvasti tulevan vaihe, jolloin huomaat takertuvasi kumppaniisi niin, että muulla elämällä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Itseluottamuksesi horjuu ja mustasukkaisuuskin nostaa päätään.

On hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan tilannettasi. Nuoresta iästäsi huolimatta Sinulla on ilmeisesti ehtinyt olla jo useampia parisuhteita. Eli sillä alueella olet ehtinyt kerätä kokemuksia. Voisiko nyt olla aika vähän pysähtyä ja käyttää aikaa myös itseesi tutustumiseen, itseymmärryksen lisäämiseen ja itsensä kehittämiseen. Nykyisin järjestetään todella paljon erilaisia kursseja ja ryhmiä, joiden tavoitteena on ihmisenä kasvaminen. Yksi mahdollisuus on tietysti myös pidempi tai lyhyempi terapiajakso. Voisit miettiä esim. omaa kasvuympäristöäsi ja lapsuuden kiintymyssuhteitasi. Löytyykö sieltä jonkinlaista turvattomuutta, joka heijastuisi nykyisiin seurustelusuhteisiisi.

Mielenkiintoista tutkimusmatkaa toivottaa
perheneuvoja Pirjo