Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen nyt kohta vuoden tapaillut erästä ihmistä, josta kovasti tykkään. Varsinkin suhteen alussa hänkin vaikutti olevan aivan lääpällään minuun... Alusta asti minulla on kuitenki ollut kovasti mustasukkaisuusongelmia, ja herkästi ylitulkitsen esim viesteihin vastaamattomuuden niin, ettei toinen välitä minusta sittenkään. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole ookoo että kummallakaan olisi joku toinen, eli mun mielestä tää täyttäisi jo seurustelun merkit mutta... Kerran ollaan myös hengattu mun kaverin kanssa, mikä oli taas pieni askel eteenpäin. Muutama kuukausi sitten otin puheeksi että haluaisin muuttaa tapailun seurusteluksi ja toinen osapuoli oli sitä mieltä, ettei vielä... Sen jälkeen olen koettanut antaa hänelle aikaa ja itse koettanut olla vähemmän innokas vaikken varmaan aina ole siinä ihan onnistunutkaan.

Niin en oikein edes tiedä, mitä hän musta ajattelee. Enää en häneltä saa mitään kehuja tms niinkuin sillon kun tavattiin, mutta pelkään että jos niitä pyydän niin vaikutan liian takertuvalta. Hän kuitenkin itse laittelee mulle pitkin päivää viestejä tai hauskoja linkkejä jne, muttei pitkään aikaan mitään romanttiseen vihjaavaa, paitsi jtn seksiviestejä, joihin hän useimmiten lähtee innokkaasti mukaan. Onko mitään keinoja, millä saisin hillittyä tätä oma hylätyksi tulemisen pelkoani? Ja miten saisin tämän hiipuvan suhteen vielä herätettyä henkiin? En haluaisi tätä henkilöä jättää mutta tuntuu välillä tosi raskaalta olla tälleen "löysässä hirressä" ja odottaa että haluaako hän mun kanssa suhdetta vai ei... Miten voisin asiasta hänen kans keskustella niin, etten liikaa painosta tai vahingossa loukkaa?

Pihalla, 25

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Siinä oli monta tärkeää ja mielenkiintoista seikkaa Ensiksi mainitsit mustasukkaisuuden. Se on toisaalta ihan normaali tunne. Suurimmalla osalla meistä on toive, että parini olisi minun, ja vain minun. Joskus mustasukkaisuus kuitenkin saa kohtuuttoman mittasuhteet. Näin on silloin, kun mielikuvitus synnyttää epäilyksiä miltei kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joskus jopa mahdottomissakin. Pahimmillaan ne saattavat johtaa tivaamiseen, syytöksiin, puhelimen ja sähköpostien vakoilemiseen, ynnä muuhun varsin tuhoisaan toimintaan. Jos tällaisia oireita ilmenee, on syytä ryhtyä itsetutkisteluun. Mikä minussa käynnistää tällaisen käytöksen?

Mustasukkaisuuden takana voi olla monenlaisia syitä. Ihminen ei kenties lapsuudessaan ole saanut riittävää positiivista huomiota, jotta hänelle olisi kasvanut hyvä itseluottamus. Kenties hänen perheessään on kohdeltu sisaruksia epätasa-arvoisesti. Onko hän tullut pahasti petetyksi jossain aikaisemmassa ihmissuhteessa? Jotkut väittävät, että mustasukkaisuus voi olla jopa perinnöllistä. Mustasukkaisuuden kanssa pärjää parhaiten kun myöntää, että se on minussa itsessäni oleva ilmiö, ja koittaa opetella tulemaan sen kanssa toimeen. Se on taas eri asia, jos kumppani oikeasti rikkoo parisuhteen pelisääntöjä.

Seuraavaksi kerroit, että olet antanut hänelle aikaa, vaikka olisit itse valmis etenemään suhteessa. Tässä olet toiminut erittäin viisaasti. Painostuksesta ei seuraa mitään hyvää. Toisaalta sinun ei tarvitse peitellä omia tunteitasi. Rehellisyys ja avoimuus ovat pitkällä tähtäimellä parasta. On rakentavaa, että kerrot hänelle avoimesti omista tunteistasi, mutta sanot olevasi valmis antamaan hänelle aikaa ja tilaa edetä sen mukaan kuin hänelle on mahdollista. Ihmiset kasvavat usein aika eri tahtiin valmiiksi sitoutumaan parisuhteisiin. Joskus voi tietenkin käydä niin, että toinen olisi valmis vakiintumaan ja perustamaan perheen, ja toinen haluaa aina vain jatkaa iloista sinkkuelämää. Silloin voi olla viisasta lähteä ajoissa eri suuntiin. Mutta olet vasta 25-vuotias, vielä ei ole kiirettä.

Mainitsit, että teidän on vaikea keskustella tunneasioista. Tähänkin meillä on hyvin erilaiset valmiudet. Kovin usein se luonnistuu naisilta paljon helpommin kuin miehiltä. Siitä, että toinen ei ole siinä kovin hyvä, ei pidä tehdä sitä päätelmää, että hän ei olisi kiinnostunut suhteesta. Hänellä voi olla vain omat kasvatukseen, kulttuurin ja persoonallisuuteen liittyvät syyt, miksi keskustelu ei käy kovin helposti. Ehkä tärkeintä on, ettet itse panikoidu. Koita ottaa rennosti, ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, ja itsesi sellaisena kuin sinä olet. On hyvä käydä keskustelua keskustelusta ja kertoa, mitä kaipaat, ja kaikessa ystävyydessä kuulostella hänen mielipiteitään siitä, millaisesta keskustelusta hän pitää, ja mikä taas tuntuu vaikealta.

En olisi huolestunut siitä, että kehuja ja romantiikkaa ei ole ollut. Me suomalaiset emme ole saaneet kovin hyviä malleja tällaisesta puheesta. Kun rakkauden ensi huuma menee ohi, ne unohtuvat. Voi olla, että viestit ja hauskat linkit ovat juuri hänen tapana sanoa sinulle, että olet hänelle tärkeä, ja että hän välittää sinusta. Seksiviesteistä innostuminen on positiivinen merkki. Olet hänestä haluttava. Oman hylätyksi tulemisen pelon kanssa kannattaa kokeilla samaa kuin mustasukkaisuuden. On hyvä miettiä, liittyykö omaan menneisyyteen kokemuksia, joista pelko kumpuaa. Itsensä ymmärtäminen on ensi askel kohti ilmiön hallitsemista. On erittäin tärkeä etsiä sitä, mistä itse nauttii, mitä pitää tärkeänä, ja missä on hyvä. Mitä enemmän sinulla on elämässäsi omia juttuja, sitä paremmin voit, ja sitä vähemmän vaikutat takertuvalta. Oman minuuden vahvistaminen on parasta lääkettä sekä mustasukkaisuutta, että hylätyksi tulemisen pelkoa vastaan. Suhteen henkiin herättelyssä toimivat usein parhaiten lämpö, ystävällisyys, ilo ja huumori.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Hei, olen 25v nainen ja kihlattuni on 31v mies, olemme hyvin kinkkisen tilanteen alla josta emme ole oikeastaan puhuneet mutta tämä hohtaa lävitse. Olemme olleet noin 5kk yhdessä ja noin 2kk kihloissa, ennen minua miesystävälläni oli yksi naisystävä jonka kanssa hän oli todella vähän aikaa yhdessä (n.2-3kk) mutta miesystäväni kaipaa edelleen exäänsä todella paljon, hän joskus puhui minulle että hän haluaisi sinänsä exänsä takaisin mutta ei siitä mitään tulisi, hetken myöhemmin hän sanoi että jos otettaisiin pieni tauko toisistamme ja sanoi mahdollisuudesta että jos hyvin/huonosti, miten hän sen nyt ottaakaan käy niin hän palaa exänsä kanssa takaisin yhteen ja jättää minut, kuitenkin hän on vielä minun kanssani ja puhuu monesti ettei voisi kuvitellakkaan enää olevansa ilman minua ja kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka meidän suhteemme on paljon enemmän muihin hänen exiin verrattuna, no sitten kuitenkin muutama päivä sitten hän taas kaipasi exäänsä, kaikki olisi kiinni siitä ettei miesystäväni suostu muuttamaan sinne missä hänen exä asuu( kaverit ja perhe jäisi tänne) jos tämä exä muuttaisi tänne alueelle niin he varmaankin palaisivat yhteen samantein.

Jos teillä olisi antaa jotain neuvoa tähän kamalaan tilanteeseen niin olisin todella kiitollinen.

Huolestunut avovaimo/kihlattu

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut miesystäväsi kanssa 5kk ja olette jo ehtineet kihlautua ja muuttaa yhteen. Tuoreessa parisuhteessanne ongelmallista on se, että miehesi ajatukset ovat vahvasti edellisessä suhteessa. Hän jopa pohtii paluuta yhteen entisen naisystävänsä kanssa. Toisaalta hän sanoo rakastavansa sinua paljon ja kokee, että teidän suhteenne on paljon enemmän entisiin suhteisiin verrattuna. Olet huolissasi miehesi voinnista ja kysyt neuvoja kamalaan tilanteeseen.

Kuvaat tilannettanne kinkkiseksi, jolta se kieltämättä kuulostaa. Elätte parisuhteen alkua, jossa tavallisesti ollaan niin sanotun alkuhuuman vallassa ilman ongelman häivää. Alkuhuumalle on tyypillistä keskittyä vain rakastumisen kohteeseen ajatusten ja tekojen tasolla. Mieleeni nousee paljon kysymyksiä, joita kysyisin teiltä, jos olisitte asiakkaanani perheneuvonnassa. Miksi avomiehesi edellinen suhde loppui? Mietin liittyikö se eri paikoissa asumiseen, josta mainitset. Miten te tapasitte ja mihin asioihin ihastuitte tai rakastuitte toisissanne? Onko teidän suhteessanne ollut alkuhuuma-vaihetta? Ovatko miehesi tunteet olleet ristiriitaisia sinun ja entisen naisystävän suhteen koko suhteenne ajan? Mitä kihlaus tarkoittaa teille, onko se lupaus avioitumisesta tai jotain muuta? Lisäksi selvittäisin tapaamisissa millainen on sinun ja miehesi aiempi parisuhdehistoria sekä millaisen parisuhteen mallin olette saaneet lapsuudestanne.

Tilanne huomioon ottaen kysymyksesi on kirjoitettu kovin rakentavaan ja puolisoasi ymmärtävään sävyyn, mitä toisaalta ihailen ja toisaalta ihmettelen. Voisin kuvitella sinun olevan hyvin loukkaantunut miehesi tunteista toista naista kohtaan. Kerrot olevasi ”ehkä vähän mustasukkainen, mutta paljon enemmän huolissasi miehesi henkisestä jaksamisesta.” Mustasukkaisuus on luonnollista tässä tilanteessa, koska parisuhteessanne on ajatuksen tasolla kolmas henkilö. Et ole ”todella mustasukkainen nainen” kuten miehesi sanoo. Kuvauksesta tulee mieleen mustasukkaisuus, johon ei ole aihetta. Luonnollisia tunteita tilanteessasi olisivat myös raivo, turhautuminen sekä satutetuksi ja hylätyksi tulemisen pelko muutamia mainitakseni. Mietin oletko raivostunut asiasta? Oletko miettinyt voitko elää tässä suhteessa? Osaatko pitää puoliasi ihmissuhteissa vai onko sinulle tyypillistä mukautua toisen osapuolen tahtoon? Varsinkin parisuhteessa tulee joskus mukauduttua kummallisiin asioihin, joilla on juurensa varhaisissa kiintymyssuhteissa.

Miehesi tilanne kuulostaa toki myös raskaalta. Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että miehesi ei oikein tiedä mitä haluaa eikä pääse teidän suhdettanne häiritsevistä ajatuksistaan. Turhaan ei sanota, että entisestä suhteesta on hyvä toipua ennen uuden aloittamista. Tässä tilanteessa miehesi todennäköisesti tarvitsee jonkun ulkopuolisen apua asian selvittämisessä rauhassa itselleen. Hän on puhunut sinulle rohkean avoimesti kaipauksestaan entistä naisystäväänsä kohtaan, joka kertoo hänen kyvystään puhua tuntemuksistaan. Nyt koet, että hän ei pysty puhumaan tilanteesta sinun kanssasi. Puolisollesi tekisi varmasti hyvää olla hetken yksin ja miettiä asioita. Mietin onko musiikin kuuntelu kovaa hänen keinonsa saada omaa tilaa asian pohtimiselle. Sen pohtimisessa mitä hän haluaa, sinä et puolisona voi olla hänen auttajansa. Mutta toki teidän on myös keskusteltava siitä, mitä teette parisuhteenne suhteen.

Kysyit neuvoja tilanteeseen. Teillä ei ole lapsia ja parisuhteenne on kovin nuori. Kannattaa miettiä tarkkaan millaisen parisuhteen haluaa ja millaiseen parisuhteeseen sitoutuu. Joskus juuri luottamukseen ja sitoutumiseen liittyvät vaikeudet suhteen alussa jäävät vaivaamaan ja putkahtavat esiin myös tulevien vaikeuksien yhteydessä. Sinun olisi hyvä keskustella tilanteesta ja tuntemuksistasi läheisten ihmisten kanssa. Tarvittaessa myös ammattiapuun voi turvautua. Toivon sinulle ja puolisollesi parisuhdetta, jossa on vastavuoroisen rakkauden ja sitoutumisen lisäksi yksinkertaisesti hyvä olla!

Voimia ja rohkeutta keskusteluun ja päätöksiin sinulle ja puolisollesi!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Tapasin ystäväni kun olin 56 vuotias ja hän 58. Olin juuri eronnut toisesta avioliitostani. Suhteemme alkoi silmänräpäyksessä ja se oli tosi menoa heti. Hän on taiteilija ja taideopettaja ja hän vei minut taiteen piiriin. Hän kannusti ja opetti minulle taidetta ja ylisti minua yhdeksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Hän jaksoi kuunnella elämäntarinaani ja jatkuvaa avautumistani, en ollut koskaan elämässäni kokenut tällaista kannustusta ja hyväksymistä.Rakastuin korviani myöten ja kaikki tuntui niin todelliselta ja ihanalta.

Odotanko liikaa tai jotain mitä ei enää ole tai oliko sitä ollenkaan?Olen vielä tunteiltani sitoutunut ja pelkään, että en koskaan löydä hänen kaltaistaan. Minusta on tullut riippuvainen ja tunnen itseni heikoksi ja haluaisin jonkilaista apua tai vihjettä miten voisin purkaa tämän vaikean vyyhteen!

Palmunlehti

VASTAUS: Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Se sisältää paljon tietoa, tunteita ja itse asiassa vastauksiakin. Tuntuu siltä, että olet aika tietoinen siitä, mitä on meneillään. Ymmärrät, että tämänhetkinen tilanne tekee sinut onnettomaksi.

Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella realistisesti, tosi asioiden valossa, ihmissuhteen tilaa. On hyvä tarkastella sitä, mitä todella on tapahtunut, mitkä taas ovat enemmän toiveita ja odotuksia. Teillä on ollut yhteinen suhde, mutta ovatko myös tarpeet ja odotukset sen suhteen olleet samansuuntaisia? Oletteko enemmän ystäviä vai rakastavaisia? On paljon haavoittavampaa elätellä toiveita ja elää ainaisessa tyytymättömyydessä ja odotuksessa, kuin tunnustaa tosiasiat.

Kirjoitat siitä, kuinka jo kerran suhteenne aikana, tulit siihen tulokseen, että toiveenne ja suhtautumisenne yhteiseen tulevaisuuteen ovat ristiriidassa. Silloin teit päätöksen, että jatkat elämääsi ilman tätä miestä. Kerrot tehneesi pitkään surutyötä , joka viittaa siihen, että "hautasit" suhteenne ja siihen liittyvät tunteesi. Nyt kuitenkin suhteenne on hiljalleen "lipunut" takaisin. Tuntuu sitä, että siinä on enemmän ystävyyssuhteen , kuin parisuhteen piirteitä. Voisiko näin ollakin? Kerrot pitkin kirjettä, kuinka nautitte yhdessä monenlaisista taiteeseen liittyvistä asioista. Se on minusta hyvin arvokasta jakamista.

Kirjoitat, että pelkäät, ettet koskaan löydä ketään hänen kaltaistaan. Ehkä et löydäkään, mutta ystävänä voit toki hänet säilyttää. Se edellyttää sitä, että vapautat itsesi niistä haaveista ja tarpeista, jota sinulla hänen suhteen on. Voisiko hän olla arvokas ystävä? Jos taas koet, että rakastat häntä nimenomaan seksuaalisesti ja kumppanina, voi olla , että ystävyys ei riitä, vaan pikemminkin satuttaa. Näitä asioita kannattaa miettiä. Voihan olla , että kun vapaudut ajattelemasta häntä parisuhde- mielessä, vapautuu paikka jollekin toiselle.

Kirjoitat, että tunnet itsesi heikoksi ja riippuvaiseksi. Sen täytyy olla raskasta sinulle. Ajattelen, että kannattaa varmaan puhua miehelle suoraan ja häpeilemättä. Kysyä hänen tunteistaan. Mitä hän tuntee ja tarvitsee? Mitä hän haluaa suhteeltanne?

Useimmat suhteet ovat täynnä kompromisseja. Laita "pöydälle" se, mitä häneltä saat ja katso riittääkö se sinulle. Voihan olla, että annatte toisillenne eri asioita ja tulette sillä tavalla tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Tai sitten on niin, että tunteenne ja tarpeenne todellakaan kohtaa ja ainakin toinen teitä on tyytymätön ja onneton.

Toivottavasti vastaukseni auttaa sinua, mutta kuten kirjoitin, minulla on tunne, että tiedät jo vastaukset itsekin. Katso itseäsi ja elämääsi lempeästi. Mitä tarvitset?

Voimia sinulle toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olen ollut jo 5vuotta sinkkuna ja koen että olen ikisinkku lopun elämääni. Olen sosiaalinen huumorintajuinen ja mukava ihan normaalin nätti. Juttelen paljon miehille ja flirttailen sopivasti. Minusta on kiinnostuneet suht monet miehet mutta ongelma on se että niistä miehistä en ole lainkaan kiinnostunut enkä edes voisi olevani kiinnostunut. He osottavat ihastustaan minulle viikottain sitkeästi. En valitettavasti koe mitään vetoa heihin. Uskon tosi rakkauteen ja haluan että mies haluaa minut ja minä hänet. Rakastan miehiä ja tiedän että kohtelisin miestäni kuin kukkaa kämmenellä ja rakastaisin. tuntuu että minulla on sisällä pato eli hirveä läheisyyden kaipuu,rakkauden kaipuu ja tarve rakastaa jotain koska tiedän että minulla on paljon annettavaa. Ihailen miehiä ja janoan heidän kosketustaan. Janoan miesten läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miehen tuoksu sekoittaa heti pääni en vaan saa näitä tunteita purettua ja se ahdistaa.

Minulla on niin hirveän isot padot sisälläni että jokaisesta ihastuksestani alan kuvittelemaan heti hänen kanssaan suhdetta mielessäni mutta en tietenkään sitä kerro koska se säikäyttäisi. Sama yhdenillan miesten kanssa ihastun todella helposti jos tapaan kiinnostavan.haluisin kunnolla vaihtaa tekstiviestejä ja olla ihastunut ja ehdottaa kaikkea tekemistä mutta tää ei oo vaan mahdollista. Miksi kohdallani miehet eivät halua kanssani suhdetta? Miksei miehet tartu syöttiini? Yhden yön jututkin jäävät yhteen iltaan. Miksi miehet eivät ota yhteyttä vaikka flirttiä on joidenkin välillä livenä kun näkee mutta muutoin eivät juttele lainkaan eikä samanlaista flirttiä ole. Unelmanani olis löytää samanlaisia ajatuksia omaava mies joka vetoaisi ja hänkin janoaisi rakkautta ja naisen kosketusta paljon.

Tapailusuhteita minulla on n.1 tapailu/ihastussuhde/säätö per vuosi tahdilla. Mikään näistä ei ole johtanut suhteeseen. Olen harrastanut yhden yön juttuja ja miehet haluavat aamulla jo kovaa juosta pois. Yhdellä ihastussuhde miehistäni oli tunteita minua kohtaan mutta hän ei halunnut tehdä kanssani mitään ja hetken kuluttua alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Miten en voi tavata vaan sitä oikeaa tyyppiä. Tuntuu että kanssani ei vaan haluta suhdetta mutta muuta kyllä. Miksi kanssani flirttaillaan ja ollaan kiinnostuneita mutta loppujen lopuksi miehet eivät osoita tunteitaan, tartu syötteihini tai kutsu treffeille? Eivätkä nämä jutut ole ajautuneet suhteeseen vaan kaikki jää flirttailu tasolle.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Kirjeessä on runsaasti asioita. Aloitat sen paljastamalla pelkosi siitä, että jäät yksin ja pysyt ikuisesti sinkkuna. Kerrot, että toivot ja kaipaat parisuhdetta. Kirjoitat siitä, kuinka miehet eivät vastaa tunteisiisi sinun toivomallasi tavalla. Moni suhde päättyy pettymykseen ja tunteesi eivät saa vastakaikua.

Toisaalta kerrot myös siitä, kuinka jotkut miehet ovat sinusta kiinnostuneita, muista sinä taas et heistä. Tiedätkö syyn, miksi et kiinnostu näistä miehistä, jotka huomioivat sinua, osoittavat ihastustaan, sitkeästi viikosta toiseen? Miksi ennemmin kiinnostut miehistä, jotka ovat valmiita vain yhden yön juttuihin, jotka sananmukaisesti "juoksevat aamulla kovaa pois".

Kun tunnemme olomme yksinäiseksi, kun kaipaamme kosketusta ja yhteyttä, tuntuu että tilanteemme jatkuu ikuisesti. Pelkäämme, ettei yksinäisyytemme pääty koskaan. Emme pysty näkemään "kulman taakse", emme tiedä, mikä elämässämme on tapahtumassa ja mikä meitä odottaa. En tunne sinua, enkä ole varma onko neuvoni sinulle oikea, mutta ajattelen, että voisit pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, mitä oikein haluat ja tavoittelet. Minkälaisen parisuhteen haluaisit? Minkälainen mies sopisi sinulle? Minkälainen itse haluaisit olla? Kirjoitat, että olet sosiaalinen, huumorintajuinen, mukava ja ihan nätti. Siitä on hyvä alkaa. Jätä flirttailu ja syöttien asettelu hetkeksi ja pysähdy katsomaan , mitä ympärilläsi tapahtuu. Keitä ympärilläsi on, keiden seuraa havittelet ja keitä torjut.

Kirjoitat hienosti, siitä, että sisälläsi on "pato", hirveä läheisyyden kaipuu , rakkauden kaipuu ja tarve rakastaa jotain. Nämä ovat hienoja asioita, eivät hirveitä. Pura pato ja anna näiden asioiden olla rauhassa sinussa. Kaipuu läheisyyteen on hieno asia. Älä riko itseäsi yrittämällä väkisin löytää rakkautta.

Tulee vielä aika, jolloin kaipuusi saa vastauksen. Siihen saakka, pidä itsestäsi huolta. Kerrot, että kohtelisit rakastettuasi kuin "kukkaa kämmenellä". Odottaessasi, kohtele itseäsi samoin.

Kaikkea hyvää sinulle toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Minulla on jäänyt trauma suhteessa mieheeni koska alkutapaaminen meillä oli on-off monia vuosia. Itse olin rakastunut mutta mies kävi läpi ex-rakkauttaan avautuen minulle. Yritin laittaa suhteen poikki jolloin mies loukkaantui ja harrasti muita suhteita. Hän usein sanoi ettei koe suuria tunteita minua kohtaan. Lopulta mies tasaantui ja sitouduimme toisiimme. Silti minä koen että tunnetasolla en pääse suhteessa eteenpäin ollenkaan. Syvä turvallinen luottamus ei ole koskaan rakentunut välillämme. Tapahtui paljon henkistä väkivaltaa ja torjumista hänen puolelta. Meillä on aika kaverillinen suhde koska olen joutunut jäädyttämään tunteeni ja tarpeeni romanttiseen suhteeseen koska tässä on hoidettu hänen hyvinvointiaan ja selviytymistä usealla tasolla. Tämä suhde ei ole vielä ollut sellainen kuin haluaisin, välillä tulee rakastumisen tunteita mutta välittömästi tulee viha, mustasukkaisuus ja pelko että toinen taas torjuu eikä rakasta. Olemme molemmat väsyneet riitelyyn, tavallaan emme pääse eroon toisistamme. Suhde on varmasti riippuvuuden oloinen. Itse olen katkera koska olen antanut saamatta paljonkaan minun tarpeisiini. Kysynkin voiko tällaisesta parantua vielä luottamaan toiseen ihmiseen yleisesti? Tämä suhde tuntuu jo toivottomalta, koemme vihaa ja kipua emmekä pysty iloitsemaan suhteesta mustasukkaisuuksien vuoksi. Mies on välillä myös väkivaltainen eikä pystytä kommunikoimaan rakentavasti vaikeista asioista.

Miten eteenpäin?

VASTAUS: Hei, kiitos viestistäsi, jossa kirjoitat seurustelusuhteestasi ja sen herättämistä tunteista: vihasta, pelosta, mustasukkaisuudesta ja katkeruudesta. Kuvailet suhdetta, jossa on ollut alusta alkaen paljon haasteita – esimerkiksi epävarmuutta yhdessäolosta, ulkopuolisuuden kokemuksia, emotionaalista etäisyyttä ja jopa väkivaltaa. Kirjoitatkin, ettei syvä ja turvallinen luottamus ole rakentunut koskaan välillenne. Suhteenne on kaverillinen, etkä ole tyytyväinen siihen. Pidän ymmärrettävänä, että odotat parisuhteelta kaveruutta enemmän. Parhaimmillaan parisuhde on kuin turvasatama, jossa on syvää yhteyttä, emotionaalista ja fyysistä läheisyyttä, mutta myös tilaa erillisyydelle, kuten omille harrastuksille tai ystävyyssuhteille.

Luen kirjeestäsi, että suhteessanne on paljon vaikeuksia, mutta jokin pitää teitä riippuvuuden tavoin yhdessä. Jäin miettimään, mitä kaikkea riippuvuuteen liittyy. Ymmärrykseni mukaan toisinaan on niin, että turvatonta seurustelusuhdetta turvattomampaa olisi yksinjääminen. Voisiko riippuvuudessa kohdallanne olla kysymys myös jostakin tämän kaltaisesta? Haastaisin sinua tutkimaan nimenomaan kysymystä riippuvuudesta. Mikä kaikki teitä pitää yhdessä? Mihin tarvitsette toisianne, kun toisaalta kirjoitat teidän molempien tuntevan ilon sijaan vihaa ja kipua suhteestanne.

Kysyt viestisi lopussa olennaisen ja monia askarruttavan kysymyksen: voiko kuvaamasi kaltaisesta suhteesta parantua luottamaan toiseen ihmiseen yleisesti. Mielestäni vastaus kysymykseesi on kyllä. Uskon siihen, että kaikki haavat, jotka ovat syntyneet ihmissuhteissa voivat myös parantua toisten ihmisten lähellä. Toisinaan turvattomassa seurustelusuhteessakin voi tapahtua merkittävää parantumista ja luottamuksen rakentumista. Tämä edellyttää sitä, että molemmilla seurustelukumppaneista on halua ymmärtää ja sanallistaa omaa osallisuuttaan suhteen vaikeuksista. Joskus parien vaikeudet ovat sen kaltaisia, että yrittämisestä huolimatta yhdessä jatkaminen on vaikeaa. Sinäkin kirjoitat, että nykyinen suhteesi tuntuu toivottamalta. Päätät kirjeesi kysymällä: miten eteenpäin? Kokemukseni mukaan useimmat parit hyötyvät toivottomalta tuntuvassa tilanteessa pariterapiasta, jossa on mahdollista tutkia parisuhteen mahdollisuuksia ja rajoja turvallisessa tilanteessa. Rohkaisen teitä hakeutumaan alueenne perheasian neuvottelukeskukseen, mistä ajattelen teidän saavan seurustelusuhteenne tilanteeseen riittävää tukea.

Voimia, rohkeutta ja uskallusta ottaa askeleita eteenpäin!
Joona, perheneuvoja​

KYSYMYS: Tapasin nykysin miesystäväni hieman vajaa vuosi sitten Tinder seuranhakupalvelun kautta. Olemme nelikymppisiä ja elämmme töidemme takia etäsuhteessa. Suhteemme alku toimi chättäilyn kautta mutta jo muutaman viikon kuluttua verkkotapaamisestamme tapasimme kasvotusten.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Vajaan vuoden ikäiseen suhteeseenne mahtuu erilaisia vaiheita. Alussa sovitte vain seksisuhteesta ja jatkoitte myös muiden ihmmisten tapailua. Kerroit, että se alkoi aika pian tuntua sinusta hankalalta. Hyvä, että tunnistit sen, mikä sopii sinulle ja mikä ei tunnu sinusta hyvältä. Puolisen vuotta sitten sovitte toisiinne sitoutumisesta. Viimeisinä kuukaisina suhteeseenne on tullut, niinkuin sitä kuvasit, raivokasta riitelyä.

Riitely voi kertoa siitä, että olette alkaneet nyt todella tutustua toisiinne. Kun suhde syvenee, haavoittuvaisuus kasvaa. Niin kauan kun pysyttelee riittävän etäällä toisesta, on turvassa kaikilta niiltä tunteilta, jotka läheiseen parisuhteeseen liittyvät. Kun välittää toisesta paljon ja kiinnittyy häneen tunnetasolla, tulee samalla itse haavoittuvaiseksi. Altistuu sille, että voi tulla loukatuksi, petetyksi, hylätyksi. Pysyttelemällä irtosuhteissa välttää kaiken tämän. Mutta jää myös vaille tunnetta aidosta kohtaamisesta, hyväksytyksi tulemisesta kaikkine puutteineen ja mahdollisuudesta todelliseen rakkauteen.

On tärkeää, että olette molemmat selvillä omista haavoistanne ja herkistä kohdistanne. Silloin kun on tietoinen siitä, mitä itsessä tapahtuu, pystyy myös vaikuttamaan itseensä ja omiin reaktioihinsa. Joskus tähän itsetuntemuksen opetteluun tarvitaan psykoterapian apua. Samalla kun parisuhteessa opetellaan tuntemaan toista, tutustutaan myös hänen haavoihinsa ja herkkiin kohtiinsa. Opitaan tietämään, mikä saa hänet tuntemaan turvattomuutta tms. Se voi viedä vuosia, mutta voi olla myös antoisa matka kohti omaa ja toisen sielunelämää.

Haluan vielä muistuttaa siitä, että tavaroiden hajottaminen lasketaan yhdeksi lähisuhdeväkivallan muodoksi. Tee selväksi, ettet voi sellaista hyväksyä. Vahvoja tunteita voi ja saakin olla, mutta on tärkeää opetella niiden hallintaa. Muuten suhteeseen tulee helposti pelkoa ja se estää molemminpuolisen avoimen tunteiden ilmaisun ja aidon läheisyyden ja luottamuksen. Teidän kannattaisi ehkä miettiä, tuoko alkoholin käyttö suhteeseenne enemmän hyvää vai pahaa.

Kun teillä on tahtoa jatkaa yhdessä, kannattaa ilman muuta hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte kohdata toisenne turvallisesti tunnetasolla ja yhdessä opetella rakentavia tapoja selvittää asioita.

Onnellista ja rakkaudellista tulevaisuutta teille toivoen,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: En ole seurustellut kertaakaan vakavasti. Sen sijaan minulla on ollut pari "säätöä" muutaman kuukauden ajan kerrallaan. Näissäkin olen ollut ns. "laastarina" ja hyväuskoisuuttani ja sinisilmäisyyttäni on käytetty hyväksi. Olen hyvin tunteellinen ihminen muutenkin ja aina "suhteeseen" päästyäni, olenkin hyvin nopeasti kehittänyt voimakkaita tunteita toista osapuolta suhteen, vaikka toinen on edennyt huomattavasti kylmemmin tunteiden ja suhteen osalta. Olen ollut aina hieman hissukka ja näin myös kavereidenkaan kanssa ei ole koskaan tullut juteltua pojista tai seurustelusta. En ole siis tiennyt millainen on "oikea" suhde ja miten käyttäytyä sellaisessa. Olenkin siis mennyt usemmiten suhteessa pojan tahtiin.

Tapahtumasta on jo kaksi vuotta, enkä edelleenkään ole päässyt eroon ajatuksista. Olen jopa uskaltautunut puhumaan kahdelle kaverilleni pintapuolisesti asiasta, mutta sekään ei ole helpottanut. Purskahdan edelleen itkuun, jos näen hänet yöelämässä. Ajatus seksistä ahdistaa, eikä todellakaan viehätä kaiken tämän jälkeen edelleenkään. Varsinkaan kun olin vastikään uudessa suhteessa "laastarina", eikä poika käyttänyt minua muuhun kuin seksiin, eikä tehnyt mitään hyväkseni. Olen päättänyt jättää tapailun, sillä en halua enää ajautua vastaavanlaisiin suhteisiin sinisilmäisyyteni vuoksi. Mitä voin tehdä, jotta saisin paremman mielikuvan itseni ja seksuaalisuuteni suhteen?

Epävarma, 20

VASTAUS: Hei Epävarma. Nimimerkkisi kertoo paljon siitä mitä tunnet nyt. Kerrot myös, että olet tunteellinen ihminen. Se ei ole mikään vika ihmisessä. Tunteellinen tarkoittaa minusta sitä, että sinulla on kyky tuntea ja se on tärkeä asia.

Seurustelusuhteissasi on nyt tapahtunut monen laista. Kerrot miten sinua on kohdeltu huonosti. Seurustelukumppanisi ei osannut ottaa sinun tarpeitasi ja tunteitasi huomioon. Kerrot myös kuinka sinua on käytetty toisen tarpeiden tyydyttämiseen. Vastavuoroisuus jäi puuttumaan.

Olet tehnyt isoja ja tärkeitä päätöksiä ja oivalluksia. Surullisten kohtien keskellä teki mieli hurratakin, kun kerrot miten huomasit, että toinen yrittää omistaa ja kahlita. Sait voimat ja teit päätöksen lähteä suhteesta. Sait poikki ihmissuhteen, joka alkoi tuntua aivan mahdottomalta.

Aina ihmissuhteiden katkaisu ei käy helposti, vaikka kokee, että niissä pysyminen on tuhoisaa. Sinä löysit itsestäsi voimat ja keinot. Monikin asia voi kietoa pitkäksi aikaa suhteisiin, joista on vaikeaa päästää tai päästä irti. Kuulen kertomuksesi niin, että nyt sinä pääsit jostakin kuristavasta vapaammille vesille.

Ei ole ihme, että jälkeenpäin on paljon sekavia tunteita ja miettimistä. Tuollaisen suhteen jälkeen on varmasti monta juttua mielessä ja eteenpäin kulkeminen mietityttää.

Kuulen paljon myönteistä ja toiveikasta. Olet myöntänyt itsellesi mitä on tapahtunut. Tosiasioiden myöntäminen ei ole helppo tai pieni askel. Tämä vaikea suhde oli ja on ollut totta. Siitä jäi jäljelle paljon arpia, mutta tärkeää on, että voi sanoa itselle suoraan, että tästä nyt selvisin. Silloin olet jo matkalla eteenpäin.

Yksi keino jäsentää tapahtunutta on se, että hahmotat elämääsi jaksoihin. Kaikki ei ole yhtä ja samaa ”pötköä.” Nyt sinun elämässä on alkanut uusi vaihe. Menneestä jäi monenlaisia epävarmuuden ja häpäistyksi tulemisen tunteita. Ehkä häpeän ja epäonnistumisen tunteitakin. Sitten kun jaksat, saattaa olla hyödyllistä vielä miettiä mistä kaikesta vaikeimmat tunteet nousevat. Voi olla tarpeen myös muistuttaa itsellesi, että sinä halusit toimia avoimesti, mutta sinua ei ole kunnioitettu. Tämä toinen on toiminut väärin sinua kohtaan. Toivoit, että suhde muuttuisi. Tämä suhde ei olisi ollut yksin sinun korjattavissa. Olisit tarvinnut kumppanin.

Joskus näistä raskaista vaiheista jää jäljelle jokin syyttävä tai moittiva ääni, joka moittii myös itseä. Rivien välistä olen kuulevinani, että moitit itseäsi hyväuskoisuudesta, virheistä ja liiasta kiltteydestä. Nämä ajatukset täytyy varmaankin käydä läpi. Mutta jos keksisin nopean keinon, jolla voisit jättää moitteet ja syyttävät äänet pois matkastasi, niin kertoisin heti.

Joitakin keinoja on varmasti olemassa. Jotkut kirjoittavat päiväkirjaa, toiset maalavat kuvia tai kertovat luotettaville ystäville raskaista vaiheista, kuten sinä. Monia tapoja purkaa tapahtunutta voi olla ja kannattaa kokeilla. Hiljalleen voit huomata, että sinä itse olet yhä ainutlaatuinen, arvokas ja tärkeä. Sinä itse ja elämäsi on paljon enemmän, kuin nämä raskaat tapahtumat, jotka nyt on tapahtunut. Jotakin tällaista välimatkaa voit koittaa etsiä ja miettiä. Kaikki hyvä ja tulevat mahdollisuudet eivät kuitenkaan hautautuneet näiden suhteiden alle.

Sitten voi olla paikallaan joskus etsiä ammattiapua. Miltä tuntuu, auttaisiko sinua terapeutin kanssa keskustelu. Kuulutko jonkun opiskelija- tai työterveyden piiriin tai kävisitkö jossakin muualla, vaikka lääkärissä, kysymässä tukea? Nämä kertomasi asiat voivat muodostua ahdistaviksi, ja niin voisi käydä kenelle vaan, siksi kannattaa joskus hakeutua ammattiavun piiriin, kun huomaa, että samat ajatukset vaivaavat pidempään.

Oma ajatuksesi jatkosta vaikuttaa olevan aivan viisas. Mitä jos todella pidät vähän aikaa taukoa parisuhteista, kun kerran tuntuu, että olet niissä ”laastarina.” Mietit rauhassa itseäsi, elämääsi ja seksuaalisuuttasi, niin kuin aiot tehdäkin. Sitten kun tuntuu, että olet selvinnyt ja tulevaisuuden kuvat alkavat hahmottua, lähdet liikkeelle.

Kiltteys ei ole ihmisessä mikään vika. Joskus kiltit ihmiset jäävät elämässä röyhkeiden jalkoihin. Kiltteydestä on kirjoitettu kirjoja ja sitä on aika paljon pohdittu. Kirjoissa on muitakin viisauksia, mutta yksi kiteytys on, että jos oma kiltteys alkaa vaivata, toimivin vastaus ei ole se, että kiltti rupeaa pahaksi tai tuhmaksi.

Oikea kiltteys on lempeyttä, mutta myös lujuutta puolustaa itseä, elämää ja kaikkea herkkää ja haavoittuvaa. Joku neuvoi kerran, että voisi olla hyväksi kaikille kilteille opetella olemaan yhtä aikaa lempeä, mutta luja. Sinusta voi kasvaa tässä kaikessa kestävä ja elämääsi arvostava nainen. Sitten ne suunnatkin aikanaan hahmottuvat. Epävarmuutta ei kaikkea voi voittaa. Sitä kuuluu terveiden ihmisten elämään aina. Toisia huomioivat ihmiset pohtivat asioita monelta kantilta. Saat olla siis epävarmakin. Tuntuu, että siitä olet nyt varma, että sinua ei saa kohdella huonosti. Se onkin tärkeää.

Hyvää kevättä,

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen viisi vuotta sitte eronnut ja meillä on 7 vuotias lapsi yhteishuollossa.

Mikäpä neuvoksi.....

Pakahtunut, 39

VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että olet eronnut miehestäsi lapsenne ollessa 2-vuotias. Sen jälkeen sinulla on ollut monenlaisia parisuhdeyrityksiä. Eräs niistä on vahvana mutta ristiriitaisena jäänyt elämään mieleesi. Kertomasi mukaan tällä miehellä on myös ollut matkan varrella keskeneräisiä suhdekuvioita. Nyt olet seurustellut kesästä asti kivan miehen kanssa, jonka suhteen olet epävarma. Edellinen miesystäväsi elää edelleen mielessäsi ja lähestyy sinua siitäkin huolimatta, että molemmat teistä ovat tahoillaan suhteissa. Tunteesi ovat ristiriitaisia ja ”lentelevät laidasta laitaan”. Et oikein tiedä mitä ja ketä haluat.

Olet kieltämättä ollut aikamoisessa suhdepyörityksessä viimeiset vuodet mikä ilman muuta on raskasta sinulle. Tämän kaiken keskellä sinun pitäisi jaksaa olla turvallinen vanhempi myös pienelle lapsellesi. Jäin miettimään sinua itseäsi ja sitä, mikä mahtaa olla selitys sille, että löydät itsesi kerta toisensa jälkeen tilanteesta, jossa sinun on vaikea kiinnittyä tai löytää ihmistä johon voisit kiinnittyä. Kun löydämme itsemme pyörimässä samankaltaisena toistuvista ihmissuhdekuvioista, on usein hyödyllistä pysähtyä, ryhtyä tarkastelemaan erityisesti itseään ja esittää itselleen kysymyksiä. Monissa elämämme pyörityksissä kyse on viime kädessä itsestämme, niistä valinnoista joita itse teemme. Usein on vielä hedelmällisempää jos joku ulkopuolinen ihminen kysyy näitä kysymyksiä. Yritän nyt muutamalla kysymyksellä toimia tällaisena ulkopuolisena kysyjänä ja toivon, että nämä kysymykset johdattaisivat sinua itsetutkiskelun alkuun ja sitä kautta auttaisivat osaltaan sinua rauhoittamaan elämääsi ja löytämään vastauksia.

Minkälainen on oma historiasi? Oletko omassa taustassasi, lapsuudessa ja aiemmassa elämässäsi voinut turvallisesti kiinnittyä läheisiin ihmisiisi? Ovatko he kiinnittyneet sinuun? Oletko voinut luottaa heidän huolenpitoon ja turvaan? Onko sinulla kokemuksia menetyksistä, hylätyksi tulemisesta tai liian yksin jäämisestä? Olet jo 39-vuotias eli voisi sanoa, että olet jo aika aikuinen. Se saa minut miettimään, että onko tapahtunut jotain sellaista, joka on tuonut elämääsi sellaista epävakautta, joka estää sinua asettumasta rauhassa elämääsi? Kuinka pitkä ja millainen oli suhde lapsesi isään? Kumpi teistä halusi erota lapsenne ollessa vielä kovin pieni? Oletko jossain vaiheessa asunut ja elänyt ilman parisuhdetta? Jos, niin miten koit tämän? Miltä tuntuisi nyt olla jonkin aikaa yksin, ilman yhtään parisuhdekuviota? Mitä sinä erityisesti kaipaat, tarvitset parisuhteelta, voidaksesi hyvin?

Nämä kysymykset voivat tuntua oudoilta ja kaukaa haetuilta. Usein kuitenkin nykyisissä suhteissamme näyttäytyy koko suhdehistoriamme, lapsuudesta saakka. Jos olemme saaneet kokea turvaa, vakautta ja hyvää tunneyhteyttä, niin se ennustaa usein hyvää parisuhdetta. Jos taustassamme on turvattomuutta ja pettymyksiä niin ne johtavat usein siihen, että nämä teemat tulevat tavalla tai toisella ratkaistavaksi myöhempiin suhteisiimme. Juuri siksi olisi tärkeä löytää vastaus kysymykseen mitä oman elämäni, historiani teemaa olen parisuhteissani ratkaisemassa?

En ota kantaa tämän hetkisen elämäsi miehiin. Ajattelen, että löydät vähitellen itse oikeat ratkaisut kun pystyt rauhoittamaan elämääsi. Voi olla hyödyllistä löytää itselleen ammattilaisen apua joka auttaa sinua pohtimaan elämääsi ja kysyy niitä kysymyksiä jotka auttavat sinua asettumaan sellaiseen elämään jota tarvitset.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Hei, elän tällä hetkellä monimutkaisia aikoja. Ajauduimme "ex" naiseni kanssa erilleen monestakin syystä vaikka mitää oikeaa syytä ei ollut (kasvukipuja ja itsemme kadottaminen). Parhaimillaan suhde oli UPEAA. Pitkään jahkailimme ja yhteydenotot toivat vaan kipua ja tuskaa ettei voi olla toisen vierellä. Emme kuitenkaan palanneet yhteen.

VASTAUS: Yritetäänpä purkaa monimutkaista tilannettasi. Suhde ex-naisesi kanssa on ollut parhaimmillaan upeaa isoilla kirjaimilla. Eron syiksi nimeät kasvukivut ja itsenne kadottamisen. Mitähän tarkoitat tuolla viime mainitulla? Elittekö niin tiiviisti ja läheisesti yhdessä, että kummankin oma yksilöllisyys, yksityisyys ja omat tarpeet eivät saaneet riittävästi tilaa? Yleensä suhteen alussa on symbioottinen vaihe, jossa me-kokemus on niin vahva, että yksilöllisyys voi tallautua sen jalkoihin. Olisiko eronne tapahtunut tuollaisessa suhteen kasvukohdassa, jossa olisi pitänyt antaa tilaa erillisyydelle ja itsenäisyydelle eli etsiä tasapainoa läheisyyden ja me-hengen sekä kahden omilla jaloillaan seisovan yksilön tarpeiden välille? Jos oli kyse jostakin tämän tyyppisestä prosessista, voisi kuvitella, että eron syyt nousivat elämään kuuluvista kasvukivuista. Ei siis ihme, että kumpikin teistä miettii tahollaan mahdollisuutta palata yhteen.

Olen kuulevinani kysymyksestäsi, että tunteesi exää kohtaan olisivat vahvemmat kuin nykyistä naisystävääsi kohtaan. Exän kanssa oli upeaa, nykyisen kanssa vain menee hyvin.

Kukaan ei tietenkään voi kertoa, kumpi suhde sinun kannattaisi valita. Kuten sanot, takuita ei ole. Parisuhde on ennen kaikkea tunnesuhde, joten sikäli ajattelen, että sydämen ääntä ei kannata sivuuttaa. En tiedä, mitä kaikkea tarkoitat tässä yhteydessä järjellä. Sitäkö, että kun uusi suhde menee ihan kivasti ja matka on varattu, tietä takaisin päin ei ole? Mielestäni järkevää olisi antaa itselleen riittävästi aikaa selvittää tunteensa. Vahvasti järkisyihin perustuvat suhteet ovat alttiita ulkopuolisille ihastuksille, jos ne eivät kykene vastaamaan kummankin puolison tunne-elämän tarpeisiin. Jos siis alat vahvasti kokea, että entinen suhde kutsuu enemmän - ja jos exä on samaa mieltä - teidän ehkä kannattaisi antaa suhteellenne uusi mahdollisuus ja kokeilla, miten paljon olette kasvaneet ihmisinä ja miten kestävää tunne välillänne on. Tämä valinta merkitsee kuitenkin sen tiedostamista ja hyväksymistä, että paluuta nykyiseen suhteeseesi tuskin on.

Millaiset tunteet sinulla on nykyistä naisystävääsi kohtaan? Rakastatko häntä? Onko hän itsessään sellainen persoona, jonka kanssa näkisit ihanan yhteisen tulevaisuuden, jos exä ei olisi noussut sekoittamaan päätäsi? Anna itsellesi aikaa kuulostella tunteitasi, mutta älä vedätä ketään. Kun päätät lähteä jompaankumpaan suuntaan, hyväksy se, että toinen vaihtoehto jää.

Itsetuntemusta ja viisaita askeleita!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ollut sinkkuna viimeiset kymmenen vuotta, jos kuukauden-parin muutamaa juttua ei lasketa. Olen ihan kaunis, töissä käyvä (kylläkin rakennusalalla esimiehenä, mitä en enää kerro heti alkuun edes kysyttäessä, koska joko sitä ei uskota tai sitten mies häipyy nopeasti paikalta), hyvin luotettava niin ystävänä kuin parisuhteessa jne. Olen toisaalta naisellinen ja toisaalta kykenevä tekemään paljon perinteisiä "miestentöitä", kuten tämä sinkkuus edellyttää. Olen hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Olen sopivan spontaani ja toisaalta vastuuntuntoinen. Minulla ei ole lapsia.

En haluaisi, että seuraavatkin kymmenen vuotta menee samanlailla, joten neuvoja kaivataan.

Ei yksinäistä tulevaisuutta, kiitos

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat kysymyksestä, jota varsin moni miettii tänä päivänä: Kuinka löytää seurustelukumppani? Pidän kysymystäsi tärkeänä, koska ihmisenä olemiseen kuuluu tarve löytää toinen ihminen, rakastettu, jonka kanssa voi jakaa elämänkysymyksiään. Näyttää kuitenkin siltä, että yhä useamman on vaikea löytää seurustelukumppania. Myös sinä kirjoitat olleesi viimeiset kymmenen vuotta sinkkuna. Pohdit, voisiko esimiestyösi rakennusalalla ja se, että monet miehet kokevat sinut vahvaksi naiseksi vaikeuttaa puolison löytymistä.

Kokemukseni mukaan hyvin erilaiset ihmiset, riippumatta työtehtävästä, luonteenpiirteistä tai ulkonäöstä löytävät parisuhteisiin. Tämän vuoksi pidän realistisena, että myös sinä löytäisit itsellesi puolison, jolle juuri sinä olet oikeanlainen kumppani. Oikotietä onneen ei valitettavasti kuitenkaan ole. Puolison löytäminen vaatii tänä päivänä paljon vaivannäköä, mihin viittaat myös kirjeessäsi kirjoittamalla, ettei puoliso tupsahda eteen etsimättä. Haastaisinkin sinua pohtimaan, mikä olisi sinulle luontevin tapa etsiä seurustelukumppania? Useimmiten seurustelukumppanit löytyvät yhteisten kiinnostusten ääreltä, läheltä omaa elämänpiiriä, vaikka kirjoitatkin, ettet tapaa ystäviesi kautta mahdollisia sinkkuja. Tänä päivänä on aiempaa enemmän erilaisia vaihtoehtoja löytää mahdollinen seurustelukumppani aina seuranhakupalveluista lähtien. Mikä olisi sinun tapasi? Tunnet itsesi parhaiten.

Kirjeesi saa minut pohtimaan myös hiukan yleisemmin ilmiötä, jonka olen havainnut yleistyvän. Odotukset seurustelukumppania kohtaan vaikuttavat monesti epärealistisilta. Media luo kuvaa täydellisestä kumppanista, jonka kanssa voisi välttää elämän pettymyksiä. Väitän, että täydellistä – tai ehkä paremminkin virheetöntä – puolisoa ei kuitenkaan ole olemassa. Toisen ihmisen rinnalla elämiseen kuuluu väistämättä myös puolison vaikeiden, itseä ärsyttävien puolien hyväksyminen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö puolisot voisi olla epätäydellisyydessään täydellisiä toisilleen. Kirjeestäsi ei tule vaikutelmaa, että kohdallasi olisi kysymys epärealistisista odotuksista. Päinvastoin. Rohkaisen sinua siis edelleen etsimään, yrittämään ja löytämään.

Kaikkea hyvää toivottaen
Joona, perheneuvoja