KYSYMYS: Olen 28 v. nainen ja tapasin n. 1,5 kk sitten 33-vuotiaan miehen, jonka kanssa kaikki sujui heti tosi luontevasti. En koskaan aiemmin ole tavannut miestä, jonka kanssa haluaisin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Mies on myös selkeästi ilmaissut kiinnostuksen minua kohtaan. Suhde ei kuitenkaan tunnu etenevän mihinkään suuntaan, vaan jatkuu 1-2 x viikossa tapailuna. Olemme tästä yhdessä keskustelleet ja mies on sanonut, ettei tiedä mitä haluaa, eikä pysty juuri nyt mihinkään vakavampaan epävarman elämäntilanteen takia. Olen itsekin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen ainakin toistaiseksi, mutta haluaisin vastauksia siihen onko tällä suhteella tulevaisuudessakaan mahdollisuutta edetä mihinkään. Jos mies ei nyt halua mitään vakavampaa, onko edes mahdollista, että mielipide tästä asiasta muuttuu? Jotenkin tuntuu, että vaikka tästä asiasta on pystytty keskustelemaan, en ole silti saanut mieltäni rauhoittavia vastauksia. En tiedä olenko vain sokeutunut sille, kuinka parisuhteen "kuuluu" edetä. Lähipiirissä kun tuntuu olevan enenevissä määrin pariskuntia, joiden suhde on edennyt hyvinkin nopeasti. Heidän juttujaan kuunnellessa tulee olo, että koska mies ei vielä ole valmis vakavampaan suhteeseen ei hän voi oikeasti olla minusta kiinnostunut. On se kumma, että aikuinen nainen muuttuu teinitytöksi näissä tilanteissa :D
Tiia-Maria
VASTAUS: Hyvä Tiia-Maria, kiitos pohdiskelevasta kirjeestäsi. Olet tapaillut pari kuukautta miestä, johon olet vakavasti ihastunut, sillä hänessä on paljon sellaista, mistä pidät ja voisit kuvitella yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan. Toivoisit, että suhde etenisi nopeammin etenkin kun olet nähnyt joidenkin tuttaviesi suhteiden etenevän joutuisasti.
Jokaisella suhteella on kuitenkin oma aikataulunsa. Se etenee juuri sitä vauhtia, mihin kyseiset kaksi henkilöä ovat valmiita. Sinulla olisi valmiutta joutuisampaan etenemiseen, mutta mies jarruttelee. Olette puhuneet. Mies ei vielä tiedä mitä haluaa eikä pysty mihinkään vakavampaan epävarman elämäntilanteensa takia.
Suhteenne on nuori, ettekä vielä tunne toisianne riittävästi, jotta voisitte varmuudella tietää tulevaisuudesta. Rakastuneena helposti ajattelee rohkeasti, että tässä on alkamassa elämän pituinen onni. Miten voisit levollisesti rauhoittua ja antaa tilaa toisen selkiyttää, mitä hän haluaa? Kiirehtiminen pikemminkin karkottaa kuin lähentää, jos toinen on epävarma.
Toisaalta ymmärrän myös mieltäsi kalvavaa huolta; mitä jos mies vain haluaa tapailla silloin tällöin eikä hän edes mieti vakavampaa suhdetta. Toivottavasti voitte puhua avoimesti kummankin tavoitteet, jotta voitte rauhassa antaa tilaa tutustumiselle ja suhteen kehittymiselle kumpaan suuntaan tahansa. Ennustan, että puolen vuoden sisällä tiedätte, tuleeko teistä seurusteleva pari vai miten elämänne jatkuu.
KYSYMYS: Minulla ja miehelläni on takana 27 vuotta avioliittoa. 1 1/2 vuotta sitten sain selville, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Tieto musersi mun maailmani täysin, mutta päätimme kuitenkin jatkaa avioliittoamme.
Sain kuitenkin selville että miehelläni jatkui yhteys tähän toiseen naiseen. Siitä huolimatta halusimme jatkaa ja yrittää uudestaan. Vuosi sitten mieheni muutti kuitenkin asumaan tämän toisen naisen luo ja on siellä ollut viime syksystä asti. Vähän väliä hän on kuitenkin haikaillut kotiin. Päätimme nyt yrittää vielä kerran uudelleen, koska rakastamme toisiamme, mutta pelkään niin hirveästi miten meidän käy! Miten ajattelet, onko meillä enää mahdollisuuksia, mikä on todennäköisyys selvitä tässä ja mihin kannattaisi keskittyä kaiken tämän jälkeen? Tuntuu että sellainen kipinä puuttuu tai että se ei ole vielä löytynyt uudestaan.
Fanni
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kyselet onko teillä enää mahdollisuuksia ja mihin keskittyä vaikean tilanteenne ratkaisemiseksi. Sanottakoon, että aika vaikea on minun lähteä arvioimaan viestisi perusteella onnistumisenne estimaatteja, mutta sen voin sanoa, että melkein mikä tahansa on parisuhteissa mahdollista, jos molemmat sitä haluavat. Se kuitenkin tarkoittaa, että molemmat oikeasti haluavat sitä ja ovat sitoutuneita sen toteuttamiseen.
Lähtisinkin siitä, että ensin tutkailet itseäsi, mitä todella haluat elämältäsi ja läheisiltä suhteeltasi. Tähän pohdintaan kannattaa käyttää hetki aikaa ja pohtia sitä myös ystävien ja läheisten kanssa. Näin siksi, että keskustelut luotettavien toisten kanssa voi tuoda esiin uusia näkökulmia ja samalla keskustelut voivat haastaa sinut ajattelemaan monipuolisemmin ja rohkeasti. Samalla sinulle voi kirkastua, mikä sinulle on kaikkein tärkeintä ja luovuttamatonta.
Seuraavaksi on syytä keskustella samasta teemasta miesystäväsi kanssa. Ovatko elämänsuunnitelmanne riittävän samanlaiset, vai onko teillä ylitsekäymättömiä ristiriitoja sen suhteen, mitä tahdotte elämältänne. Joutunette pohtimaan myös millaisia intiimejä suhteita haluatte elämältänne. Onko toiveissanne parisuhde vain yhden ihmisen kanssa vai haluatteko jotain muuta. Onko suunnitelmissanne vaikkapa ns. polyamorinen suhde tai jokin muu vaihtoehto? Jos riittävä yhteisymmärrys löytyy, oletteko te toinen toisillenne ne henkilöt, joiden kanssa tätä suunnitelmaa lähdette rakentamaan?
Merkittävä kysymys lienee myös, missä määrin haluatte sitoutua tarvittavaan työhön. Yhteiseen työhön tuskin pystytte ilman, että ensin käsittelette kärsimänne loukkaukset ja pettymykset. Kokemukseni mukaan pahoja loukkaantumisia ei voi ohittaa parisuhdetta rakentaessa. Miellyttävä kävely ei onnistu, jos kiveä ei ota kengästä pois. Kyselet, mihin keskittyä kaiken tämän jälkeen. Yleensä ihmiset kokevat hyvän suhteen kulmakiviksi luottamuksen, läheisyyden ja turvallisuuden. Noiden ehtojen varmaankin pitäisi riittävässä määrin toteutua myös teidän välillä. Sinä olet sen mittari, mikä sinulle on riittävästi.
Pohdit ja pelkäät miten teidän käy. Minä mietin, miten sinun käy! Rohkaisenkin sinua rehellisesti ja avoimesti pohtimaan sitä, mitä todella tahdot ja tarvitset, mitä siedät ja mitä et. Miten haluat tulla kohdelluksi ja miten itse kohtelet itseäsi? Oletko itsellesi kiltti ja ystävällinen vai jotain muuta? Ihmiset kokevat epämääräiset tilanteet yleensä rasittavina ja vaikeina. Usein selkeä päätös johonkin suuntaan helpottaa oloa, vaikka se olisikin vaikea.
Jos ympärilläsi ei ole riittävästi turvallisia läheisiä, joiden kanssa haluat jakaa mietteitäsi ja huoliasi, suosittelen sinua kääntymään psykoterapeutin puoleen. Ollenkaan huonona vaihtoehtona en myöskään pitäisi sitä, että yhdessä miesystäväsi kanssa lähtisitte pariterapiaan.
KYSYMYS: Olen 27-vuotias nainen, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. En ole koskaan suudellut ketään, enkä ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Haluaisin kyllä, mutta menneisyyteni kummittelee, enkä uskalla luottaa keneenkään.
Olin koko peruskoulun kiusattu ja sitä jatkui myös ammattikoulussa. Saan tänäkin päivänä kuulla ulkonäöstäni. Kiusaaminen johtui ja johtuu isosta nenästä, pienistä silmistä ja luonnonkiharasta tukasta. Myös äitini ivasi minua näistä samoista asiosta ja hän tekee sitä edelleenkin välillä. Itselläni ei ole yhtään ystävää tai kaveria kenelle puhua.
Olen kaupassa töissä, ja siellä välillä joku mies on pyytänyt ulos, mutta en uskalla luottaa kehenkään. Pelkään että se ulos pyytäminen on taas joku vitsi. Vastaan on tullut mielenkiintoisilta ja hienoilta vaikuttavia henkilöitä, mutta haluan vain pitää heidät kaukana. En uskalla päästää ketään lähelleni.
Miten oppisin arvostamaan itseäni ja luottamaan muihin, kun oloni on todella lytätty?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Ja kiitos siitä, että uskalsit luottaa meihin ja kertoa elämästäsi.
Kiusatuksi tuleminen on rankka kokemus, joka voi jättää pitkäkestoiset jäljet, kuten itsekin kuvasit. Kurjalta tuntuu, ettet saanut tukea äidiltäsi, vaan että hänkin ivasi sinua ulkonäköösi liittyvistä seikoista.
On ymmärrettävää, että itsesi suojaaminen vetäytymällä ja sulkeutumalla ovat olleet toimivia defenssejä eli minän puolustuskeinoja silloin kun olit lapsi ja nuori. Me kaikki olemme oppineet lapsuudessamme toimintatapoja ja -malleja, jotka ovat toimineet hyvin ja olleet tarpeellisia silloin. Monesti huomaamme, että nyt aikuisuudessa ne eivät ole enää hyödyllisiä vaan voivat olla jopa haitallisia.
Tätä mietin ajatellessani sinua antamassa pakkeja kaikille, jotka yrittävät sinua lähestyä. Toimit kenties niin varmuuden vuoksi. Samalla tulet kuitenkin kieltäneesi elämästäsi mahdollisesti monenlaista hyvää. Muista, ettet ole enää se sama arka pieni tyttö, jota ivattiin ja kiusattiin. Nyt olet viehättävä aikuinen nainen, josta hienot ja mielenkiintoiset miehet kiinnostuvat.
Nyt toivon, että asetut peilin eteen ja katselet itseäsi. Ei äitisi silmin eikä kiusaajien silmin, vaikka arvaan, että se olisi kaikkein helpointa sinulle. Yritä katsoa itseäsi täysin ulkopuolisen ihmisen silmin. Mitä kaunista ja mielenkiintoista näet? Mikä sinussa on sopivan kokoista? Uskon, että olet joskus saanut joiltain positiivista palautetta, muistele niitä. Hymyile itsellesi. Sano: minä olen hyvä. Sano se tästä eteenpäin itsellesi joka päivä. Kokeile positiivisen suggestion voimaa. Mielemme toimii monesti niin, että muistamme vain ne huonot asiat, joita olemme itsestämme kuulleet ja unohdamme hetkessä kaiken hyvän palautteen. Rupea nyt antamaan itse itsellesi kauniita sanoja niin kauan, kunnes olet tuplannut kaikkien haukkumasanojen määrän.
Jos asut pääkaupunkiseudulla tai liikut joskus siellä päin, suosittelen sinulle Vantaan Myyrmäessä ainakin 19. kesäkuuta asti olevaa näyttelyä Maailman ihanin tyttö. Jos pystyt menemään sinne, katsele kuvia ja lue tekstejä ihan rauhassa ajan kanssa.
Mieleni tekee vielä ohjata sinua kahteen suuntaan. Ensiksikin, elämä ja ihmissuhteet ovat täynnä riskinottoa. Jos sanoo aina Ei, jää moni hyvä, hieno ja arvokas asia kokematta ja ihminen tutustumatta. Haluaisin hellävaraisesti ohjata sinua astumaan omalle epämukavuusalueellesi. Kokeile vähän. Anna elämälle tilaisuus näyttää, mitä sillä on sinua varten varattuna. Moni nainen odottaa turhaan, että joku mukava mies lähestyisi häntä. Sinua on lähestytty useammankin kerran. Kokeile sanoa Kyllä, jos vähääkään mielesi tekee. Aina voi peruuttaa, jos siltä tuntuu.
Toinen ohjeeni liittyykin tähän peruuttamiseen. Kuulostele oloasi toisen seurassa. Jos joku asia tai ihminen tuntuu hankalalta tai pahalta, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Sinulla on lupa miettiä uudelleen. Sinun ei tarvitse suostua sellaiseen, mitä et halua. Muista kuitenkin, että voi olla, että suojausanturisi ovat kenties vähän ylivirittyneet. Ajattelen tässä sitä, että tulkitset ulospyytämisen vitsiksi, vaikka toinen saattaa olla aivan tosissaan ja ehkä itsekin jännittää sitä ulos pyytämistä.
Toivon sinulle sekä rohkeutta painaa kaasua ja uskaltaa kohdata ihmisiä että lupaa jarruttaa ja hidastaa, jos siltä tuntuu. Tarvittaessa vaikka näitä vuorotellen, kunhan et enää kokonaan pysähdy.
KYSYMYS: Olen seurustellut miesystäväni kanssa kohta vuoden. Alussa minulla kesti pidempään tunteiden kanssa, sillä en kokenut mitään salamarakastumista, kerroin tästä myös miesystävälleni ja että ajan kanssa myös minun tunteet kasvavat, niin kuin ne tekivätkin.
Opiskelin tuolloin sairaanhoitajaksi ja syksyllä aloitin harjoittelut sairaalassa, suhteessamme oli kaikki mielestäni hyvin, olin jo rakastunut miesystävääni ja hänkin vaikutti minuun rakastuneelta. Harjoitteluni aikana hän kuitenkin minulle yllättäen kertoi olevansa todella ahdistunut työstäni ja siitä mitä teen ja näen sairaalassa ja tämän vuoksi ei haluaisi olla kanssani intiimisti eikä olla edessäni alasti. Keskustelimme asiasta ja kerroin oman kantani, eli kuinka näkemäni asiat ovat minulle osa työtä, enkä koe mitään seksuaalista. Enkä voisi koskaan verrata miesystävääni kehenkään muuhun. Keskustelu ajoi minua aika paljon tolaltaan sillä olin ollut siinä harhaluulossa että asiat olivat hyvin, miesystäväni kuitenkin tiesi alusta asti mitä tulen tekemään ammatikseni.
Talvi meni kohtalaisesti miesystäväni ollessa välillä niin ahdistunut ettei hän saanut edes kunnolla nukuttua ja sai myös rytmihäiriöitä, olemme keskustelleet asiasta paljon, mutta minusta tuntuu ettei sanomisillani ole väliä. Hän kuitenkin sanoo ettei ole laskemassa irti minusta, mutta pelkään kuitenkin sitä. Nyt valmistuttuani ja saatuani työpaikan sairaalan kirurgiselta vuodeosastolta miesystäväni ahdistus nousi uudelleen esille, häntä ahdistaa suunnattomasti jos joudun suorittamaan toimenpiteitä ihmisten intiimialueella, olen koittanut selittää, että kyseisellä työpaikallani tuollaisten toimenpiteiden tapahtuminen olisi äärimmäisen harvinaista ja että itselleni niillä ei ole merkitystä enkä niitä ajattele. Hän kuitenkin miettii, että jos kuitenkin teen sellaisia asioita ja on nytkin niin ahdistunut ettei nuku kunnolla ja ei halua olla edessäni alasti.
Keskustelimme jälleen asiasta ja minuun sattuu tämä epävarmuus ja se kuinka hän puhuu siitä, ettei olisi pitänyt tavata minun sukulaisia, jos vaikka eroaisimme ja että hän on jo suhteemme alusta asti miettinyt näitä asioita. Minuun sattuu se, että hän ei halua olla edessäni alasti ja se kuinka hän on miettinyt näitä asioita alusta asti – olen sen myös hänelle sanonut.
Muuten arkemme sujuu hyvin ja elämämme olisi ihanaa, ainoastaan miesystäväni ahdistus ammatistani haittaa suhdettamme. Nyt mietin onko mitään mitä voin tehdä? Vai onko tämä suhde menossa kohti päätepistettään? Tuntuu niin pahalta, kun juuri kun on onnellinen, tulee puskan takaa tuollainen tunnustus ja itselläni ei tunnu olevan mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.
VASTAUS: Olettepa todella kurjan tilanteen edessä. Teillä on tuore suhde ja olette rakastuneita toisiinne. Sitoutumisesta kertoo, että miesystäväsi on jo tavannut perhettäsikin. Ilman tätä yhtä hankalaa asiaa elämänne olisi ihanaa.
Miesystäväsi ahdistus kuulostaa vakavalta, samoin siihen liittyvät fyysiset oireet. Minulle herää ajatus, että sinun työsi nostattaa hänessä esiin jonkun traumamuiston. On mahdollista, että hän ei itse edes tiedä, mistä tämä ahdistus nousee, mutta oireet kertovat kyllä selkeästi, että jotain kipeää tähän liittyy.
On tosi hyvä, että voitte keskustella asioista yhdessä. Tämä kuulostaa nyt kuitenkin sellaiselta ongelmalta, johon tarvitaan ammattiapua. Minusta viimeinen lauseesi on hyvin viisas: ”itselläni ei tunnu olevan juuri mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan”. Näin se juuri on. Toki voitte keskustella asiasta yhdessä ja voit tukea häntä eri tavoin, mutta tämä on sellainen asia, jota sinä naisystävänä et voi hoitaa etkä poistaa. Näen ainoana keinona päästä eteenpäin sen, että miesystäväsi hakeutuu psykoterapiaan, mieluiten traumaterapeutin puheille. Toki voitte mennä sinne myös yhdessä, jos se tuntuu helpommalta. Kyllähän hänen ahdistuksensa kovasti sinuun ja teidän suhteeseenne vaikuttaa. Tässä traumaterapiakeskuksen yhteystiedot. Heillä on vastaanotot Helsingissä ja Oulussa. Sieltä voitte tiedustella myös oman paikkakuntanne traumaterapeutteja.
Suosittelen lämpimästi teille avun hakemista, sillä nämä oireet eivät kuulosta sellaisilta, jotka häviävät itsestään. Vaikka menisit niin pitkälle, että vaihtaisit ammattia tämän takia, joku muu, esim. sairaalakokemus, saattaisi nostaa taas ahdistuksen pintaan. Lisäksi on todella surullista, jos nuoren suhteenne seksuaalinen läheisyys on vaikeaa tai peräti mahdotonta ahdistuksen takia.
Toivon teille rohkeutta käydä yhdessä päin tätä suhdettanne uhkaavaa mörköä ja sen voitettuanne taas ihanaa, rakkaudellista elämää yhdessä!
KYSYMYS: Mietin tässä, miten edetä suhteessa tai tulevissa suhteissa? Vähän aikaa sitten tapailin yhtä miestä, joka tuntui ihan mukavalta. Halusin kuitenkin olla hänen kanssaan varovainen, sillä hän oli lähestynyt minua yhtenä iltana baarissa. Olemme molemmat opiskelijoita, hän kuitenkin paljon pidemmällä kuin minä. Viestittelimme vähän ja sovimme tapaamisia, muuten emme kauheasti kyselleet kuulumisia.
Näimme yhteensä viisi kertaa, kaksi kertaa näistä minun luonani. Yksi aamu mieheltä tulee viesti, että hänestä tuntuu että haluamme eri asioita. Kysyin häneltä johtuuko se siitä ettemme oleet harrastaneet seksiä? Hän vastasi siihen, että kyllä viiden kerran jälkeen minun tulisi jo luottaa häneen sen verran. Sanoin hänelle, ettei ole antanut minulle mahdollisuutta luottaa häneen, sillä tapaamiskertojemme välillä on ollut paljon aikaa ja hän on usein sopinut illaksi vielä muuta menoa. Ehdotin myös hänelle tapamista, mutta hän vastasi ettei tilanne muuttuisi vaikka vielä tapaisimme.
Haukuin tämän jälkeen hänet kusipääksi ja sanoin, että minua suututtaa, jos hän voi ajatella noin. Sen jälkeen hän lähetti viestin, jossa kertoi että olisi voinutkin tavata, jos en olisi reagoinut noin miten reagoin. Kysyin vielä viestillä, mitä hän sitten haluaisi ja soitin hänelle tämän jälkeen, mutta ei hän vastannut. Seuraavana päivänä huomasin, että hän oli poistanut minut kaikista sosiaalisista medioista.
Nyt mietin, mitä minä tein väärin? Olisiko minun pitänyt suostua, vaikka sitä en olisi vielä halunnut? Entäs reaktioni, olisinko voinut sanoa asioita selkeämmin ja kertoa, että tarvitsen hieman enemmän aikaa tutustuakseni? Eniten minua kuitenkin mietityttää, miksi hän katkaisi kaikki välit minuun? Olinko liian riesa hänelle, entäs oliko hänellä jo joku toinen? Mietin nyt itseäni, miten voin koskaan luottaa kehenkään tämän jälkeen ja miten voisin parhaiten kertoa, että haluan tutustua kunnolla. Kiitos jo nyt vastauksesta ja hyvää kevättä.
VASTAUS: Kiitos paljon kysymyksestäsi. Kuulostaa lupaavalta, että kertomastasi kokemuksesta viisastuneena mietit, miten tulevaisuudessa edetä suhteessa, kun tapaat kiinnostavan ihmisen.
Kyselet itseltäsi, olisiko sinun pitänyt toimia toisin, suostua seksiin, vaikka et sitä halunnut. Näin jälkeenpäin voit kuulostella itseltäsi, mitä sinä halusit tuolta suhteelta? Luin rivien välistä, että olisit halunnut tutustua mieheen, viettää enemmän aikaa yhdessä. Sait häneltä aika yllättävän vastauksen. Hän oikeastaan paljasti, mitä hän haluaa suhteelta. Siinä mielessä hän oli oikeassa; haluatte eri asioita. Arvostan sinua, että kuuntelit itseäsi, toiveitasi ja olit niille uskollinen. Nyt ei tarvitse harmitella, että olisit ollut vain yksi kukkanen miehen puutarhassa.
Nyt sinulla on aikaa kuulostella, mitä ylipäätänsä haluat seurustelusuhteelta. Luota siihen, että tulee vielä joku, joka toivoo samoja asioita. Toiseen ihmiseen voi luottaa vasta, kun tuntee häntä riittävästi. Viisi tapaamiskertaa ei siihen riitä. Se, joka etsii seurustelukumppania tavoitteenaan parisuhde, malttaa kulkea kaikessa rauhassa tutustumisvaiheen. Seksisuhdetta etsivä harvoin tähtää pysyvän parisuhteen löytämiseen. Olet liian arvokas ihminen pelkän seksisuhteen toiseksi osapuoleksi.
Tutustumisvaiheessa on reilua kuulostella, mitä kumppani etsii suhteesta ja kertoa omat toiveet ja periaatteet. Jos toinen perääntyy ja kiinnostus lopahtaa, silloin voi lohduttautua, että tyyppi ei ole minua varten. Olennaista on tunnistaa omat tarpeet ja toiveet ja arvot ja pitää niistä kiinni. Hyvän rakkaussuhteen etsimisessä kannattaa mieluummin kärsiä aika ajoin vaikka yksinäisyyttä ja ikävää kuin ajautua suhteisiin, jotka rikkovat ja jättävät.
Onnea sinulle ja luottamusta siihen, että jossain on joku joka odottaa juuri sinunlaistasi.
Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Viime kerralla tutustuimme Seksin sääntöihin parisuhteessa. Tällä kertaa aiheena on sitoutuminen. Tai sen kammo.
Uusi artikkeli julkaistaan Suhdeklinikalla kerran kuukaudessa.
______________________________________________________________________________
Olemme kohdanneet jännän dilemman. Parisuhteen solmiminen on nykyään täysin vapaaehtoista, mutta sen onnistuminen näyttää puolimahdottomalta. Hyvänä uutisena voidaan pitää avioerojen suhteellisen kasvun hiipumista. Huono uutinen on, ettei onnellisten avioliittojen määrä ole suhteessa kasvanut. Valinnanvapaus ei aina tuo onnea.
”Sitoutumisen perusta näyttäisi nykyään olevan enemmänkin se, miten minä voin, kuin se miten meillä menee”, väittää kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Päivi Kähkönen.
Kähkönen on tehnyt pitkän työuran kirkon perheneuvonnassa. Hän on koulutukseltaan psykologian lisensiaatti ja paripsykoterapeutti.
Parisuhteen kakarat
Kähkösen mukaan onnellisuuden vaatimukset ovat kasvaneet ja korostuneet. Tylsyys- ja ärsytyskynnys on madaltunut. Pettymyksiä on vaikea sietää. Kun epävarmuus on lisääntynyt, on ihmisillä jatkuva tarve todistaa suhteen hyvyys ja tyydyttävyys.
Ihmisten tapa sitoutua on muuttunut kaikilla elämänalueilla. Parisuhteen lisäksi työhön, vanhemmuuteen ja harrastuksiin sitoutuminen tuntuu olevan ihmisille yhä vaikeampaa. Kähkösen mielestä sitoutuminen näyttää muuttuneen aiempaa lyhytaikaisemmaksi, tunneperäisemmäksi ja tunne-ehtoisemmaksi, ja se on jatkuvan arvioinnin kohteena.
”Jos sitoudut yhteen, kaikki muut vaihtoehdot rajautuvat pois. Tämä herättää ihmisissä epävarmuutta ja ahdistustakin. Apua, onko tämä nyt se oikea? Onko tämä ihminen minulle paras mahdollinen?”, kysytään.
Romanttisen rakkauden ihanne ja yhteisten arvojen mureneminen on johtanut parien sitoutumiseen lähinnä ykköstyylin mukaan.
”Aiemmin sitoutumista määritteli nykyistä enemmän velvollisuus. Nyt sitoutumisen perustana ovat omat halut ja tunteet. Niin kauan kun olen onnellinen ja saan suhteesta paljon, olen sitoutunut”, Kähkönen kuvailee.
Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen ei sitoutumista koskevien tutkimusten mukaan ole kuitenkaan johtanut onnellisten liittojen lisääntymiseen. Vastuu omista valinnoista koetaan raskaampana kuin aikaisemmin.
Aikuisen sitoutuminen toiseen vaatii tunteiden lisäksi myös tietoista päätöksentekoa ja tahtoa.
”Vihkikaavassa kysytään tahdotko, ei rakastatko. En todellakaan väheksy rakastumisen ja tunteiden merkitystä, mutta vuosien saatossa parisuhde on ennen kaikkea tahdon asia. Tunteet vaihtelevat, eikä pelkän tunteen varaan voi rakentaa pitkäaikaista ihmissuhdetta”, Kähkönen sanoo.
Mikä on oma kiintymystyylisi?
Psykologit ovat yksimielisiä siitä, että varhaisen vuorovaikutuksen malli vaikuttaa ihmisen kykyyn sitoutua aikuisiän ihmissuhteissa. Jos on lapsena saanut läheisyyttä ja on turvallisesti saanut kiintyä vanhempaansa tai huoltajaansa, on taitavampi liittymään toiseen ihmiseen myöhemmissäkin suhteissa.
Kiintymystyyli vaikuttaa paitsi kykyyn sitoutua ja olla läheisessä ihmissuhteessa, myös tapaan solmia uusia suhteita.
1. Turvallisesti kiintyneet
- Myönteinen käsitys itsestä ja muista
- Luottamus ja erilaisuuden hyväksyminen
- Eivät pelkää sitoutumista
2. Itseriittoisesti kiintyneet
- Myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys muista
- Riippumattomuudentunne tärkeää, itsensä suojaaminen välttämällä läheisiä suhteita
- Välttävät sitoutumista
3. Takertuvasti kiintyneet
- Kielteinen käsitys itsestä, myönteinen käsitys muista
- Kaipaavat muiden hyväksyntää, eivät arvosta itseään
- Tunteet ovat voimakkaita
- Sitoutuvat pakonomaisesti
4. Pelokkaasti kiintyneet
- Kielteinen käsitys itsestä ja muista
- Sekä itsearvostus että muiden arvostus heikkoa
- Suojautuvat hylkäämiseltä välttämällä läheisiä ihmissuhteita
_______________________________________________________________________________
Sitoutuminen on eri asia kuin riippuvuus
Sitoutuminen on oma vapaa valinta, johon kuuluu vastuu ja tietoisuus omista tunteista ja tarpeista, sekä kyky sietää läheisyyttä. Riippuvaisuus on sisäistä pakkoa ja pelkoa, sekä kyvyttömyyttä tunnistaa omia tarpeita ja tunteita. Toiseen ripustaudutaan, vaikka läheisyyden sietäminen on vaikeaa.
Vanhempien eron kasautuvat vaikutukset
Yhä useampi on itse avioerolapsi. Vaikuttaako omien vanhempien ero sitoutumishaluun?
Päivi Kähkösen mukaan pitkittäistutkimuksissa on todettu, että vanhempien avioeron kokeneilla lapsilla voi olla myöhemmin elämässään vaikeuksia solmia läheisiä ihmissuhteita. Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelko voi olla voimakas.
”On todettu, että vanhempien eron vaikutus nousee esille aikuisuudessa, eli lasten näkökulmasta vanhempien ero on kumulatiivinen kokemus. Eron vaikutukset voimistuvat ajan myötä ja kasvavat huippuunsa omaa elämänkumppania valittaessa ja perhettä perustettaessa.”
”Nykyisin on yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole parisuhteessa elämisen mallia kotoa. Silloin odotukset parisuhdetta ja perhe-elämää kohtaan voivat olla epärealistiset”, Kähkönen sanoo.
Haluavatko kahden kodin lapset aikuisena turvallisen ja tiiviin parisuhteen, vai onko heidän vaikea sopeutua saman katon alla jatkuvasti asuvaan kumppaniin?
”Ero on aina suru ja menetys. Erityisesti se on sitä lapsille. Eron vaikutukset lapsiin ovat pitkälti riippuvaisia siitä, kuinka hyvin vanhemmat kykenevät eron jälkeen toimimaan yhdessä lasta koskevissa asioissa.”
Arjen sietämättömyys
”Romanttisen rakkauden ja huuman ihannointi on johtanut siihen, että parisuhteeseen heittäydytään täysillä, ja odotetaan suhteen jatkuvan samanlaisena. Kun arki ja vaikeudet alkavat, ei jaksetakaan. Sitoutuminen näyttäytyy määräaikaisena. Ei ehkä ymmärretä sitä, että vaikeudetkin kuuluvat asiaan”, Kähkönen kuvailee.
Arki on extreme-laji. Se on useimmiten tylsää, ja raskastakin. Aikuisuuden velvollisuudet voivat tulla yllätyksenä. Syy kurjuuteen ei aina ole kumppanissa.
Kähkönen on tavannut paljon pareja, joiden elämässä on tapahtunut suuria elämänmuutoksia lyhyessä ajassa. Parit ovat uudessa tilanteessa usein ahdistuneita ja ymmällään. Heille on usein helpottavaa kuulla näiden tunteiden olevan normaaleja ja usein ohimeneviä. Jos tuoreelle parille on ripeään tahtiin syntynyt pari lasta, on rakennettu talo ja vaihdettu työpaikkaa, ei ole ihme, jos ahdistaa ja elämä toisen kanssa tuntuu välillä vaikealta. Suuriin elämänmuutoksiin sopeutuminen vaatii aikaa, eikä välttämättä tapahdu molemmille puolisoille samaan tahtiin.
Arki on Kähkösen mukaan extreme-laji. Se on useimmiten tylsää, ja raskastakin. Aikuisuuden velvollisuudet voivat tulla yllätyksenä. Syy kurjuuteen ei aina ole kumppanissa.
”On paljon myös ulkopuolisia syitä, jotka vaikuttavat perheen elämään.”
Kähkönen kannustaa tutustumaan kumppaniin hyvin ennen kuin muuttaa saman katon alle ja/ tai perustaa perheen. Kaikilta yhteiselo ei suju.
”Onko niin, että seurusteleminen ei ole enää muodissa? Seurusteluaika on toisen tutkailua, omien tunteiden kuuntelua. Usein suhteessa edetään varsin vauhdikkaasti – muutetaan yhteen ja hankitaan lapsia. Ihmisillä on aika ruusunpunaiset käsitykset yhteisestä elämästä”, Kähkönen sanoo.
Sitoutumiskammoiset muiden riesana?
Sitoutumiskammoa pidetään läheisyyden pelkona. Parisuhteeseen sitoutuminen on olemisen ideaali. Ajatellaan että terve aikuinen osaa sitoutua.
”Sitoutumiskammossa voidaan ehkä nähdä hyvänä puolena se, että silloin ymmärretään sitoutumisen merkitys, suhteeseen ei niin vain heittäydytä”, sanoo Kähkönen.
”Joillekin toimii hyvin se, että työ on tärkein ja on kuitenkin se kumppani rinnalla. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää, miten kahden ihmisen tulisi elää yhdessä, tai miten syvästi asioita tulisi jakaa”, Kähkönen lisää.
”Sitoutumattomuus voi olla ihmisen itsensä näköistä elämää. Jos olet jonkun kanssa yhdessä, et voi ajatella vain itseäsi, mutta on myös ok olla sitoutumatta. Ihmisen elämän ja arvon mitta ei ole se, että olet sitoutunut toiseen ihmiseen. Mutta on rehellistä sanoa toiselle heti, jos ei koe olevansa valmis tai halukas sitoutumaan. On sanottava, että hei, en lupaa mitään”, Kähkönen muistuttaa.
”On oma valinta, lähteekö tähän suhteeseen. Ei voi esimerkiksi syyttää toista lapsettomuudesta, jos kumppani on sanonut jo alussa, ettei halua lapsia.”
Miksei se muutu?
Valitse kumppani, jonka puutteiden kanssa pystyt elämään.
”Suhteeseen ei voi lähteä ajatuksella, että toinen täyttää kaikki tarpeeni ja toiveeni. Odotukset toista kohtaan voivat joskus olla suhteettoman suuret”, Kähkönen kertoo.
”Hyväksy toinen sellaisena kuin hän on. Voit muuttaa vain itseäsi. Toisen persoonaa ei voi muuttaa. Omat tarpeet ja toiveet on hyvä sanoa ääneen. Kun toinen tulee tietoiseksi niistä, hän voi kysyä itseltään, voinko luopua jostakin toisen hyväksi. Luopumisen ja joustamisen on oltava vastavuoroista.”
”Toimiva kommunikaatio ja vuorovaikutus ovat keskeinen asia suhteessa. Jos kommunikaatiota ei ole, tiputaan kärryiltä siitä, mitä kumppanille kuuluu ja miten hän voi. Parisuhteesta tulee olosuhde. Onneksi kommunikaatiota voi kehittää, sitä voi oppia. Se vaatii tahtoa oppia itsestä, toisesta ja elämästä”, kannustaa Kähkönen.
Päivi Kähkönen toivoo lisää parisuhdetietoa kaikille. Suhteessa olemisen perusteita pitäisi opettaa jo peruskoulussa, ja viimeistään synnytysvalmennuksessa tulisi käydä läpi, miten kahdesta tulee kolme. Pariskunnan suhteessa on vain yksi ihmissuhde, mutta perheen kasvaessa suhteiden ja kommunikaation määrä moninkertaistuu.
Vaativat nuoret naiset
Päivi Kähkönen huomasi pariskuntien kanssa työskennellessään pohtivansa joskus nuorten miesten vapautusrintaman perustamista:
”Työssäni kohtasin aika ajoin varsin vaativia nuoria naisia, ja työ- ja kotirintamalla nurkkaan ajettuja nuoria miehiä. Tasa-arvoajattelu saattaa toisinaan johtaa siihen harhaan, että kaiken täytyy koko ajan mennä tarkkaan fifty-fifty. Näinhän ei voi olla, ja kyse onkin tuolloin syvemmästä epäluottamuksesta toiseen”, Kähkönen täräyttää.
”Tarvitaan joustamista, kompromisseja ja neuvottelutaitoa. On luotettava siihen, että kun minä teen nyt tämän, niin toinenkin tekee jossain vaiheessa oman osansa. Läheisessä suhteessa on outoa pitää tarkkaan kiinni vain omista eduista ja pelätä, että antaa enemmän kuin saa.”
Kähkösen mukaan tehtävien laskijoiden suhteesta herää kysymyksiä: onko suhteessa hyvä olla? Voinko olla oma itseni?
”Toki on myös vaativia miehiä. Hyvässä suhteessa ei vaadita toiselta mitään. Voidaan olla levollisesti ja luottavaisesti - ja esittää toiselle toiveita”, sanoo Kähkönen.
Sitoutuminen on tekoja
Sitoutuminen toiseen on tunteen, taidon ja tahdon lisäksi myös tekoja. Ne kertovat sitoutumisesta. Miten suhde saadaan toimimaan?
Kähkösen mukaan ihmiset eivät välttämättä halua kuulla seuraavaa:
”Miten paljon olen valmis uhrautumaan ja tekemään kompromisseja? Miten paljosta olen valmis luopumaan toisen hyväksi? Ei voi ajatella vain minäminäminä, tilalle on tultava me-ajattelu. Mutta uhrautumisen on oltava vastavuoroista. Jos vain yksin joustaa ja luopuu, uhriutuu ja lopulta katkeroituu.”
Aiemmin ajattelin, että lapset ovat vahva este erolle. Nyt toivon, ettei lapsi olisi ainoa syy pysyä yhdessä. Se on liian iso rasti lapselle.
Ihmissuhteet vaativat aikaa ja läsnäoloa. Oman ajan jakaminen on arvovalinta.
”Kun ei ole aikaa jakamiselle ja keskustelulle, alkaa helposti kertyä asioita, jotka jäävät puhumatta ja sanomatta. Välimatka kasvaa ja lopulta ollaan kaukana toisistaan. Yhteys katkeaa. Sen välttämiseksi on tärkeää vaihtaa kuulumisia joka päivä”, Kähkönen neuvoo.
”On hieman surullista, että olen alkanut miettiä onko tänä päivänä enää realistista ajatella, että ihminen sitoutuisi elämänsä aikana vain yhteen ihmiseen. Tarkoitan pitkän koko elämän kestävän suhteen ihannetta. Toisaalta ihminen voi olla suhteessa vuosikymmeniä sitoutumatta siihen lainkaan. Pitkä parisuhde tarjoaa parhaimmillaan kasvun mahdollisuuden. Parisuhteessa on monta vaihetta, ja pitkässä suhteessa on tavallaan sisällä monta suhdetta, ihmisethän muuttuvat iän ja elämän mukana.”
Kähkönen on muuttanut näkökulmaansa myös eroon ja lapsiin.
”Aiemmin ajattelin, että lapset ovat vahva este erolle. Nyt toivon, ettei lapsi olisi ainoa syy pysyä yhdessä. Se on liian iso rasti lapselle. Toivon että lapsi olisi syy tehdä parisuhteen vuoksi kaikki mahdollinen.”
Uskalla haaveilla
Elämä on riskejä pullollaan, mutta niihin ei kannata jäätyä.
”Vaikeudet kuuluvat elämään. Suhteessa eläminen haastaa, mutta on myös voimavara. Hyvä parisuhde lisää ihmisen hyvinvointia ja antaa suojaa elämän vastoinkäymisissä”, Kähkönen sanoo.
Monet varmistelevat elämässään kaikkea.
”Erehdymme luulemaan, että elämä on hallittavissa. Jokaisella on asioita, joihin voi vaikuttaa, mutta on paljon, mitä ei voida hallita. On oltava valmis jatkuvaan muutokseen, sopeutumiseen ja joustamiseen”, Kähkönen muistuttaa.
”Yksi sitoutumista vahvistava tekijä on suhteen tulevaisuuden näkeminen ja luominen. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ovat tärkeitä, vaikka ne eivät toteutuisikaan.”
Elämässä tarvitaan ponnistelujen lisäksi myös onnea. Kähkösen mukaan eräässä tutkimuksessa todettiin jopa kahden kolmesta sitkeästi onnettomassa liitossa pysyneistä olevan viiden vuoden kuluttua onnellisia, ilman yhtäkään parisuhdekurssia tai terapiaistuntoa. Sattumakortti kannattaa joskus katsoa.
Lähteet:
- Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat -yksikön johtajan Päivi Kähkösen haastattelu 13.2.2014.
- Päivi Kähkösen esitelmä: Parisuhdepäivät 29.-30.10.2012.
Olen 21-vuotias nuori mies. Olen seurustellut samanikäisen tyttöystäväni kanssa neljä vuotta. Minulle seurustelusuhde on toinen ja tyttöystävälleni ensimmäinen. Olemme molemmat vielä opiskelemassa ja asumme kotona. Tähän asti meillä on mennyt hyvin, mitään isompia riitoja ei ole ollut, läheisyyttä riittää ja puhumme toisillemme kaikesta. Ongelma on kuitenkin siinä, että tyttöystävästäni tuntuu, että suhteemme on muuttunut enemmän kaverisuhteeksi.
Olemme keskustelleet asiasta, mutta hän ei osaa sanoa syytä tähän tunteeseen. Seksiä emme harrasta kovin usein, koska tyttöystävälläni on todella vaihteleva halu seksin suhteen, ja koska asumme kotona ja opiskelut aiheuttavat kiireitä, ei siihen niin usein ole tilaisuuttakaan. Olemme kuitenkin tämän asian kanssa sujut.
Tyttöystäväni on sanonut, ettei hän kaipaa enempää seksiä ja itselleni myös riittää vähempikin. Olemme miettineet, voiko tämä olla vain alkuhuuman häviämisestä johtuva ohimenevä tunne. Vaikean tästä kuitenkin tekee se, ettei tyttöystäväni ole vielä kovin selvillä ajatuksistaan ja haluistaan. Hän kuitenkin sanoo tuntevansa jonkunlaista tyytymättömyyttä, muttei tiedä syytä.
Pidämme kuitenkin toisistamme todella paljon ja luotamme toisiimme.
Tyttöystäväni miettikin, että muuttuisiko suhteemme edes, jos olisimme vain kavereita. Minun osaltani se kuitenkin muuttuisi, sillä kaipaan sen kaltaista läheisyyttä, mitä tavallisessa kaverisuhteessa ei voisi olla. Olemme molemmat motivoituneita jatkamaan suhdettamme ja pitämään toisistamme kiinni. Hyviä näkökulmia otetaan vastaan.
Kiitos vastauksesta!
tietämätön, mies, 21.
Hei Tietämätön!
Kiitos viestistäsi ja luottamuksesta meitä kohtaan.
Kerrot tutunkuuloisesta tilanteesta. Olette aloittaneet seurustelun nuorina ja olleet jo pitkään yhdessä. Alkuihastumisen huuma on jo laantunut ja suhde on asettunut tuttuun ja turvalliseen malliinsa. Tyttöystäväsi on kuitenkin nyt nostanut esiin suhteeseenne liittyviä kysymyksiä. Hyvä niin. Tämä onkin varmasti hyvä vaihe miettiä, mitä kumpikin haluatte parisuhteelta ja elämältä yleensä.
Te elätte juuri nyt tärkeää itsenäistymisen ja aikuistumisen vaihetta. Jonkun ajan päästä valmistutte opinnoistanne ja siirrytte työelämään. Edessä on myös muutto omaan kotiin pois vanhempien luota. On ehkä ihan hyvä pysähtyä miettimään, onko nyt edes sitoutumisen aika. On tärkeää, että molemmilla olisi aikaa ja tilaa itsenäistyä ja oppia seisomaan omilla jaloillaan. Monet kertovat yksin asumisen vaiheen olleen tärkeää ja monella tavalla opettavaista aikaa tulevaa elämääkin ajatellen.
Kerroit, että tyttöystäväsi ei ole kovin selvillä omista ajatuksistaan ja haluistaan. Se on tosi tavallista tämän ikäisillä. Silloin on viisasta ihan rauhassa tutkiskella sitä, mitä oikeastaan haluaa. Voi olla, että kyse on isoista pohdinnoista: Kuka minä olen ja mihin suuntaan haluan elämässäni kulkea? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Millaista elämää haluan elää? Entä sinä itse? Tiedätkö sinä, mitä haluat elämältäsi? Näitä kysymyksiä teidän on hyvä jutella yhdessä.
Tyttöystäväsi ilmaisema tyytymättömyys saa minut ajattelemaan, että hän kenties kaipaa jotain sellaista, jota suhteessanne ei tällaisenaan ole. Viestistäsi tulee sellainen kuva, että teillä on ihan kivaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se?
Kirjoituksestasi välittyy ajatus, että sinä itse olet tyytyväisempi suhteeseenne kuin tyttöystäväsi. Mietin, että mahdanko tuntea menettämisen pelkoa hänen ilmaistessaan tyytymättömyyttään. Kerroit, että pelkkä kaverisuhde ei sinua tyydyttäisi, haluat ja tarvitset enemmän. Hellyyden ja läheisyyden kaipuu on yleisinhimillistä ja parisuhteessa se tietenkin on ihan omanlaistansa. Jos suhteenne fyysisen puolen laatu nyt on jollain tavoin haaleaa, niin luuletko, että se voisi sellaisena tyydyttää sinua pidemmän päälle? Vai voisiko olla niin, että vuosien kuluttua sinäkin alkaisit tuntea tyytymättömyyttä?
Pysähtykää rauhassa tähän kohtaan seurustelussanne. Miettikää rauhassa suhdettanne, itseänne ja elämää kumpikin tahoillanne. Varatkaa aikaa juttelemiselle ja jakakaa ajatuksianne. Sillä tavoin opitte paljon itsestänne ja toisistanne. Uskon, että sitä kautta löydätte myös oikean suunnan seurustelunne suhteen.
Onnellista elämää sinulle toivoen, perheneuvoja Paula
Hei! Olen 20-vuotias nainen ja minulla on ongelma.
Olen tapaillut yhtä miestä noin kolme kuukautta. Mies on minua paljon vanhempi, mutta ikä ei ole koskaan ollut ongelma. Hänellä on sukutila jossa on töissä aamusta iltaan. Nämä kolme kuukautta on ollut hyviä ja meillä on ollut kivaa toistemme kanssa. Vaikka emme näekään kuin iltaisin ja välillä päivällä. Yleensä puhumme netissä tai viesteillä.
Olemme käyneet jopa viikonloppureissulla yhdessä.
Nyt en ole nähnyt miestä kohta kahteen viikkoon. Hän laittoi minulle viestiä, kun oli matkalla, että hän on miettinyt asioita. Hän mm. puhui siitä, että kun hänellä ei ole ollut niin paljon aikaa meille ja ei olla tutustuttu. Ja, että minä menetän aikaa, kun olen hänen kanssaan ja, että häntä harmittaa tämä. Myöhemmin hän myös mainitsi, että meillä ei ole yhteisiä jutunaiheita.
Emme ole ollut virallisesti yhdessä. Sanoin hänelle viestillä takaisin, että ymmärrän ettei hänellä ole aikaa ja minulle on riittänyt ihan hyvin mitä meillä on ollut. Ja aikaa löytyy jos haluaa. Myös sanoin, että ei kukaan pysty kolmen kuukauden jälkeen tietämään onko edes jotain yhteisiä juttuja. Itse en läheskään tunne häntä vielä ja yritin sanoa hänelle, että kannattaako vielä luovuttaa, koska ei olla tunnettu niin kauaa vielä.
Meidän on pitänyt nähdä ja jutella asioista, mutta hänellä ei ole ollut aikaa tai kiinnostusta (tai uskallusta) siihen. Ongelma on siinä: välitän hänestä jo liikaa, enkä haluaisi luovuttaa vielä. Haluaisin tutustua enemmän ja nähdä mitä tuleman pitää. Olen sanonut hänelle kaiken ja yrittänyt kysellä olisiko tänä iltana aikaa, mutta en ole saanut mitään vastakaikua. Olen yrittänyt olla puhumatta hänelle pariin päivään, mutta mietin vaan häntä. En saa edes nukuttua. Tiedän, että hän edes vähäsen välittää minusta edelleen ja tämä asiakin tuli minulle ihan yllätyksenä.
Eli mitä minä teen? Olenko vain hiljaa ja odotan mitä hän joskus sanoo, jos sanoo? Muiden on helppo sanoa minulle, että unohda se, jos ajattelen melkein 24/7 sitä miestä.
Kauanko mies miettii, että mitä haluaa? Olen ihan sekaisin tästä tilanteesta, koska tämä tuli täysin puskista. Minun puolelta tässä ei ole mitään ongelmaa. Olen antanut hänelle aikaa mietiskellä ja olla rauhassa. Ennen puhuimme joka päivä, mutta nyt jos kirjoitan hänelle jotain, en tiedä saanko edes vastausta. Hän sanoin, että jutellaan joku ilta, niin odotanko vain sitä iltaa?
Haluaisin edes jonkinlaisen vastauksen tähän hommaan, vaikka se olisikin loppullinen ero.
nimimerkki Sekaisin, 20-v
Hyvä neiti Sekaisin,
Kiitos viestistäsi. Olet tutustunut kiinnostavaan mieheen, joka herättää sinussa tunteita. Sinulla tuntuisi olevan halua liikkua suhteessa pidemmälle kuin miehellä. Mies ei vastaa viesteihisi, kertoo ettei teillä ole yhteisiä jutunaiheita, häneltä ei löydy aikaa tapaamisillenne eikä hän anna kysymyksiisi täsmällisiä vastuksia. Näyttäisi, että mies on poistumassa takavasemmalle.
Kun joutuu pettymään omissa toiveissaan ja odotuksissaan, se tekee kipeää. Sinä tunnistit miehessä jotain hyvää, kiinnostavaa ja sellaista, mihin halusit liittyä. On ymmärrettävää, että sitä haluaa tavoitella. Me emme tiedä, mitä mies sinussa tunnisti ja näki. Tiedämme vain hänen vetäytymisen ja välttelyn. Se voi tuntua epäreilulle, kun itse on investoinut suhteeseen enemmän odotuksia ja tunteita. Voit tietenkin kysyä, mikä saa hänet vetäytymään, mutta takeita ei voi antaa, että hän vastaisi kysymykseen sen paremmin kuin lupaukseensa ”jutella joku ilta”. Ehkä voisit myös yrittää laittaa jonkin takarajan yhteiselle keskustelullenne, johon mennessä tapaamisenne on tapahduttava ja sen jälkeen et enää häntä odota. Näin voisit jossakin kohtaa vapauttaa itsesi hänen odottelustaan. jos hän ei siihen mennessä ole ottanut sinuun yhteyttä tai järjestänyt kohtaamistanne, viesti lienee selvä: ”Olen poistunut vähin äänin kuviosta”.
Joskus vaan on juotava se kuuluisa ”katkera kalkki”, nieltävä tappionsa ja nuoltava haavansa. Kerroit, että sinulla on ystäviä. Toivottavasti voit antaa heidän lohduttaa sinua, jos käy niin, että suhde tämän miehen kanssa ei nouse siivilleen.
Jos kuvittelemme, että sinulle ja tälle miehelle ei synnykään suhdetta, voit silti käyttää tilanteen hyväksesi. Voit miettiä, mitkä asiat tässä miehessä olivat erityisen kiinnostavia ja kutsuvia. Mitä kaipaat suhteiltasi miehiin? Mihin miehessä olit pettynyt tai mistä et pitänyt? Entä mitä sinulle merkitsee se, että olet ehkä valmis satsaamaan suhteeseen vielä silloinkin, kun toinen ei? Mitä siitä ajattelet ja mitä se sinusta kertoo? Voit myös miettiä millainen itsetunto sinulla on ja miten haluat sinua kohdeltavan? Pettymykset romanttisissa toiveissa ovat yleensä jonkinlainen haava itsetunnollemme. Toivon, että voit paikata haavaan yhdessä läheistesi kanssa ja näkemällä omat vahvat ja pärjäävät puolesi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen, Iiris, perheneuvoja
Olen 18-vuotias nuori nainen. Minulla on ollut monenlaisia suhteita, mutta ne jotka eivät ole päättyneet tahtomattani, olen ilmeisesti itse tyrinyt..
Reilu vuosi sitten päättyi ensimmäinen pitkä suhteeni (vuodenmittainen). Poikaystävä jätti minut ilman kunnon syytä. Hän halusi kuitenkin palata yhteen noin viikon kuluttua. Palasimme yhteen vain muutamaksi päiväksi, kunnes itse jätin, koska en osannut enää luottaa. Ero oli poikaystävälle vaikea ja hän kävi useamman kerran raivoamassa mulle siitä, kuinka paska ihminen olen ja kuinka vaan juon ja poltan ja liikun huonossa seurassa.
Tämän jälkeen olin yli puoli vuotta ilman suhdetta. En harrastanut silloin edes yhden illan juttuja. Sitten löysin luokkakaverin kautta uuden poikaystävän, jonka kanssa kaikki eteni hyvin nopeasti. Aluksi annoin itsestäni suhteelle 150% ja hän ei oikein osannut sitoutua. Tämä aiheutti riitaa ja turhautumista molemmin puolin. Muutamien yhteenottojen jälkeen olimme jo "eronneet" useamman kerran, kunnes hän oli valmis sitoutumaan ja oma kiinnostukseni oli epämääräistä ja olin katsellut muitakin. Saimme kuitenkin kaikesta huolimatta suhteen toimimaan ja kaikki oli lopulta hyvin. Kunnes hän jätti minut. Hän viittasi kyllä siihen, että meillä on ollut vaikeaa, mutta varsinainen lopullinen syy jäi silti saamatta.
Ja jälleen kerran jäin yksin. Kunnes täysikäisyyden myötä aloin ravata baareissa ja tutustuin uusiin ihmisiin ja harrastin muutamia yhden illan juttuja. Tässä kohtaa löysin myös nettituttavuuksia, joista yksi tuli Tampereelta saakka luokseni ja asui luonani muutaman päivän. Muutaman päivän vietimme aikaa tiiviisti yhdessä - lähes seurustelimme. Juttu kuitenkin loppui siihen, kun itse ilmoitin etten osaa seurustella.
Löysin taas uuden miehen. Hän oli täydellinen. Kaikkea mitä voi toivoa ja valmis seurustelemaan. Mutta ei, jätin hänetkin, koska en enää pysty seurustelemaan. Sen jälkeen olen harrastanut yhden yön juttuja ja tutustunut moniin uusiin ihmisiin, joista muutama on hyviä tyyppejä, joista voisin mahdollisesti olla kiinnostunut. En enää tiedä mitä tehdä.. Olen miettinyt mitä haluan ja miksi, mutta en osaa vastata. En osaa seurustella, koska olen jatkuvasti eri mieltä siitä mitä haluan.
Joka kerta kun aloitan seurustelun, minua alkaa muutaman päivän jälkeen ahdistaa niin paljon, että paniikissa jätän kumppanini. Sitten on taas hyvä olla sinkkuna hetki, kunnes läheisyydenkaipuu iskee. Haluaisin rauhoittua ja seurustella, mutta en pysty. Joka kerta alkaa ahdistaa.
Muutenkin koko elämäni on melko päämäärätöntä, en osaa päättää enkä olla yhtä mieltä mistään. Haluanko miehen vai en? Opiskelenko loppuun vai jätänkö kesken ja teen töitä? Mikään ei oikein pysy kasassa, kun olen jatkuvasti eri mieltä. Lisäksi alkoholia kuluu liikaa. Aina juominen lähtee käsistä ja muistikuvat edellisestä illasta saattavat olla hämäriä. Yhdessä vaiheessa join, että pääsisin hetkeksi pois (ettei tarvitsisi ajatella). Voiko käytökseni taustalla olla trauma, mielenterveysongelma, alkoholismi..? Haluaisin vastauksia, enkä halua vaivata asioillani ystäviäni (silloin tällöin puhun kyllä ystäväni kanssa myös näistä). He eivät osaa auttaa, enkä koe olevani niin sekaisin, että psykologille olisi asiaa. Haluaisin jonkun ulkopuolisen, ns. ammatti-ihmisen, arvion käytöksestäni.. Toivottavasti tähän viestiin vastataan, kiitos.
Nainen, 18
Hyvä ystävä
Kiitos mailista. Siinä olit pohtinut elämääsi monelta puolelta. Jo tuo kirjoittaminen on toivottavasti ollut sinulle selkiyttävä tapahtuma. Nuoresta iästäsi huolimatta olet kokenut monenlaista – vuoden seurustelusta yhden yön suhteisiin, onnellisista hetkistä päämäärättömyyden tunteisiin.
Olet miettinyt mitä haluat ja miksi, mutta et osaa vastata. ”En osaa seurustella, koska olen jatkuvasti eri mieltä siitä mitä haluan”, sanot. Nykyään kun alat seurustella muutaman päivän jälkeen alkaa ahdistaa niin paljon, että paniikissa jätät kumppanin. Haluaisit rauhoittua ja seurustella, mutta et pysty. Joka kerta alkaa ahdistaa.
Teet elämästäsi tarkkoja havaintoja: ”Muutenkin koko elämäni on melko päämäärätöntä, en osaa päättää enkä olla yhtä mieltä mistään. Haluanko miehen vai en? Opiskelenko loppuun vai jätänkö kesken ja teen töitä? Mikään ei oikein pysy kasassa kun olen jatkuvasti eri mieltä. Lisäksi alkoholia kuluu liikaa. Aina juominen lähtee käsistä ja muistikuvat edellisestä illasta saattavat olla hämäriä. Yhdessä vaiheessa join, että pääsisin hetkeksi pois eikä tarvitsisi ajatella.”
Sinä käytät olotilaasi mukavan kuvaavaa sanontaa ”Olen erimieltä” tai ” En osaa olla yhtä mieltä mistään”. Olotilaa voisi kutsua ristiriidaksi. Ristiriitaisissa tilanteissa on pysähdyttävä. Silloin ei auta tehdä hätiköityjä päätöksiä ikään kuin kokeillakseen, miltähän uusi vaihtoehto tuntuisi. Ristiriitainen tunnetila pitää otteessaan.
Ristiriitaisessa tilanteessa on hyvä kaikessa rauhassa miettiä eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Olet nuori ja sinulla on toivottavasti paljon rikasta elämää edessä. Siksi sinulla ei ole mikään kiire seurustelusuhteisiin vain seurustelun vuoksi. Mieti, millaista kumppania toivot. Mitä arvotat seurustelukumppanissa? Millaiset luonteenpiirteet luovat sinussa turvallisuuden tunnetta? Millaisia elämäntapoja toivot kumppaniltasi? Mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan, miten viettää aikaa? Millaisia asioita haluaisit jakaa hänen kanssaan? Millainen ihminen saattaisi olla kiinnostunut sinusta?
Olet tyytymätön nykyiseen olotilaasi; juomiseen, ristiriitaisiin ajatuksiin, kyvyttömyyteen seurustella. Yhden yön suhteet eivät täytä sydämesi kaipuuta. Tyytymättömyys on tärkeä tunne. Se on edellytys muutokselle. Vaikka olosi on hankala, on sinua kuitenkin onniteltava, sillä tyytymättömyys on pysäyttänyt sinut toteamaan, että tällaista et halua. Mitä siis haluat? Pysyviä ihmissuhteita, luottamusta, rakkautta, hyväksymistä, lohduttavaa, ymmärtävää syliä, iloa, joka säilyy seuraavaan aamuun asti, elämänhalua, elämisen tarkoituksen löytymistä – ehkä jotain näistä.
Tuntematta sinua, näen sinussa eksyneen, etsivän ihmisen, melkein pienen tytön vielä. Elämällesi on tarkoitettu jotain parempaa; tasapainoa, rauhaa, iloa, kykyä nauttia. Milloin menneisyydestäsi löydät ajan, tai edes pieniä hetkiä, jolloin olet ollut onnellinen ja levollinen? Ketä silloin kuului elämääsi? Mitä silloin teit? Mistä löysit ilon ja lohdutuksen? Löytäisitkö polun takaisin? Tai löytäisitkö uuden polun oikean itsesi luo. Pysähdyttyäsi voisit kuulla, mitä se pieni, eksynyt tyttö sinussa tarvitsee. Löytäisitkö luotettavan aikuisen, jonka kanssa yhdessä voisitte etsiä tietä ja koota elämäsi palasia? Jos kävit rippikoulun, oliko siellä luotettavaa opettajaa tai nuorisotyöntekijää, johon voisit ottaa yhteyttä? Tai luottaisitko nuorisoasemien terapeutteihin?
Elämäsi on liian arvokas kuljettavaksi sumussa ja yrityksen ja erehdyksen aikaansaamissa kivuissa. Olet matkallasi oppinut jo paljon. Pettymysten kipu ei mene hukkaan, jos se saa opettaa sinulle suuntaviittoja siihen, mitä et tahdo ja mitä haluat.
Pimenevästä syksystä huolimatta toivon sinulle sydämestäni valkenevaa tietä ja polkuasi ohjaavaa valoa. Saara, perheneuvoja
