”Pariskunnat jotka matkivat toisiaan eniten, pysyvät todennäköisimmin yhdessä koko ikänsä. Mitä vähemmän on keskinäistä matkimista, sitä todennäköisemmin liitto päättyy eroon. Matkituksi tuleminen herättää positiivisia tunteita”, kirjoittaa tutkija Jussi Viitala kirjassaan Älykäs eläin.
En ole koskaan kuullut asiaa näin sanottuna. Käyttäytymistieteilijät ovat toki puhuneet kumppanien samankaltaisesta arvomaailmasta tai samankaltaisuudesta ylipäätään. Yhtä älykkäät pysyvät paremmin yhdessä ja samanlaisen arvomaailman jakavat ovat yleensä muita onnellisempia liitossaan.
Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden dosenttina työskennellyt Viitala on tutkinut eläinten sosiaalista käyttäytymistä. Viitala haluaa vertailla ihmisiä ja eläimiä toisiinsa ja pohdiskella eri lajien älykkyyttä ja käyttäytymistä. Ihminen on usein eläimen kaltainen. Tai toisin päin.
Viitalan mukaan aivojen ”peilisolut saavat meidät kuvitteellisesti matkimaan näkemäämme ilmettä tai asentoa ja sen avulla tuntemaan siihen liittyvän tunnetilan tai aikomuksen”....”Sanotaan, että me kytkeydymme peilisolujen avulla lähimmäiseemme ilman, että edes huomaamme asiaa. Syntyy Me. Tästä seuraa, että yleisin ja vaikuttavin sosiaalisen käyttäytymisen muotomme on matkiminen.” Viitala pitää matkimista empatian käyttövoimana.
Ehkä ystävyyssuhdekin kestää kauemmin, jos kaverukset matkivat toisiaan. (Vaikka 16-vuotiaana raivostuttikin, jos ystävä meni ostamaan samanlaisen paidan.)
Otsikossa kehotan matkimaan rakasta. Rakkautta lisäävä matkiminen taitaa kuitenkin olla tahatonta ja automaattista, joten ehkä läheisyyttä ja suhteen pysyvyyttä ei pysty temppuilemalla tai varsinkaan teeskentelemällä saavuttamaan.
Näin se alkaa: