Lukuisten tutkimusten mukaan parin kommunikointitapa ennustaa hyvin parisuhdetyytyväisyyttä. Yhdysvaltalainen psykologian professori John Gottman on jopa väittänyt voivansa ennustaa parin eron viestintätavan perusteella.
Pareja on mm. videoitu, kun he keskustelevat suhteestaan tai neutraaleista asioista. Puhe, ilmeet ja kehonkieli kertovat paljon suhteen tilasta.
Gottmanin mukaan eron ennusmerkkejä ovat mm. halveksunta, ylimielisyys, toisen persoonallisuuden arvostelu sekä (emotionaalinen) vetäytyminen ja mykkäkoulu.
Suhteen riitaisuus ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Rakentavasti riitelevät ja hyvin kiistansa sopivat parit ovat itse asiassa kaikkein onnellisimpia.
Tutkijat ovat viime aikoihin asti tutkineet lähinnä negatiivisen ja positiivisen tunneviestinnän vaikutuksia. Uuden tutkimuksen mukaan riidan aihe on eripuraa tärkeämpi tekijä.
Waterloon, Barnardin ja Indianan yliopiston tutkijat videoivat vastanaineita ja pyysivät heitä kertomaan parisuhteen ongelmista. Tutkijoiden yllätykseksi muut kuin seksiin liittyvät erimielisyydet eivät juurikaan näyttäneet olevan yhteydessä avio-onneen.
Sen sijaan seksiongelmista keskustellessa negatiiviset kasvojen ilmeet tai kehonkieli korreloivat aviohuolien ja parisuhdetyytymättömyyden kanssa. Korrelaatio oli erityisen voimakas naisten kohdalla.
Tutkijat arvelevat, että tapa, jolla pari kommunikoi seksielämästään, saattaa olla hyvinkin tarkka testi mittaamaan parisuhdetyytyväisyyttä.
Tulos näyttää viittaavan siihen, että suhteen perusteissa on jotain pahasti vialla, jos seksi ei suju ja siitä aletaan puhua ikävään sävyyn, tai kumppanit osoittavat suurta epämukavuutta kehonkielellä. Vaikka kyseessä olivat juuri naimisiin menneet nuoret aikuiset, ei mikään viittaa siihen, etteikö tulos pätisi myös muiden kohdalla.
Kinsey Today. Winter 2010: When Couples Talk About Sexual Matters.
Rehman, U., Janssen, E., Hahn, S., Heiman, J., Holtzworth-Munroe, A., Fallis, E., & Rafaeli, E. (2010). Marital satisfaction and communication behaviors during sexual conflict discussions in newlywed couples: A pilot study. Journal of Sex and Marital Therapy.
20 kommenttia
shiwan8
26.1.2014 16:20
Löysin asiasta powerpointin. Se osoittaa sujuvasti sen, ettei tuota Gottmanin touhua voi ottaa vakavasti jos osaa vähänkään ajatella omilla aivoilla. Ei niin, ettei se omaisi hyviäkin pointteja, mutta se on rakennettu sellaisen tavoitteen välineeksi johon kenenkään ei pitäisi itseään valjastaa. Se tavoiten on sukupuolisen epätasa-arvon edistäminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
26.1.2014 16:20
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CDAQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.neiu.edu%2F~jkedward%2Fppt%2FCouple%2520Therapy2.ppt&ei=MhblUsDoI-nv4QTRioCQBg&usg=AFQjCNE6toxb2Ja3vuLd4xgs5vZnZ49Ntg&bvm=bv.59930103,d.bGE&cad=rja
Dia
26.1.2014 22:27
Linkki ei toimi.
jugular
27.1.2014 13:43
Kuulostaapa todella pahalta:
* Both men and women are accountable for the quality of marital and family life.
* Rather than rigid role definition and difference, good relationships are marked by mutuality, reciprocity and interdependence.
* All people responsible for fostering the growth of our children are charged both with nurturing them and with helping them be proficient in the world outside the home.
* Family structure does not need to be hierarchical to carry out family functions, rather let it be democratic, responsive, consensual.
* The respect, love and safety required for the best of human growth and enjoyment are equally possible in a variety of constellations: lesbian relationships, single-parent families, dual career couples and others.
* Connection and autonomy are to be equally sought, and each is a necessary condition for the other.
* Power, as so far exercised by men, fathers and husbands, is not to be more equally shared but banished altogether and replaced by giving one’s skills and influence towards the well-being of others just as one also does for one’s own well-being.
shiwan8
27.1.2014 18:10
Niin siis jos viitsii taas kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, niin siellä mm. nimetään asioita miehen viaksi vaikka sinällään mitään syytä siihen ei ole kun kerran naisetkin paitsi pystyvät samaan myös toimivat samoin.
Päällisin puolin se on toki hyvää tekstiä, mutta kuten odottaa saattaa, kun kyse on "feminist family therapysta" niin sieltä löytyy niitä juttuja joissa suoraan annetaan synninpäästö kaikesta naiselle samalla kun lähdetään oletuksesta, että vika on miehessä. Tässä tapauksessa, vaikka kyse on jopa ihan varteenotettavasta lähteestä, ne sukupuolisen puolueellisuuden kohdat on vieläpä helppo löytää. Pitää vain olla tarkka lukiessaan, ihan niin kuin minkä tahansa vastaavan materiaalin kanssa. :)
Pointsit siitä, että tuossa kuitenkin on kokonaisuutena odotusten vastaisesti pidetty mahdollisena sitäkin, että nainenkin on voinut tehdä virheen tai useamman.
ei ilman riitaa
27.1.2014 07:11
Allekirjoitan tuon, että riitelevät pariskunnat ovat onnellisimpia. Vaimon kanssa takana jo 30 vuotta. Riidellään päivittäin ja myös sovitaan. Seksi sujuu ja kiihottaa kuin suhteen alussa, on vain nyt entistäkin parempaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kritiikk-i
27.1.2014 10:06
Mielestäni on kunnioitettavaa yrittää ymmärtää ihmismieltä. Kuitenkin mitä enemmän olen perehtynyt psykologiaan, sitä enemmän olen alkanut uskomaan sen "löydöksien" olevan joko:
Vastaa kommenttiina) itsestään selvyyksien uudelleen esittelemistä tieteen kielellä ja metodilla,
b) erikoinen löydös, joka paljastuu yleistettäväksi erikoistapauksiin tai yksikertaisesti väärä päätelmä (esim. monet Freudin teoriat).
Vastaa kommenttiin
shiwan8
27.1.2014 18:13
A) Johtuu lähinnä siitä, että sellaisia asioita kuin "onko vesi märkää" pitää tutkia ennen kuin voidaan todeta "vesi on märkää". Joskus se saavuttaa naurettavuuden asteita, mutta poistaa tiedeuskovaisilta mahdollisuuden väittää selvän asian olevan eri tavalla kuin mitä se on ihan vain sillä perusteella, että "ei ole näyttöä".
Kritiikk-i
27.1.2014 10:13
"Vaikka kyseessä olivat juuri naimisiin menneet nuoret aikuiset, ei mikään viittaa siihen, etteikö tulos pätisi myös muiden kohdalla."
Mikään ei myöskään kirjoituksen perusteella viittaa siihen, että tulos pätisi muiden kohdalla. Tässä tutkittiin vain kyseistä ihmisryhmää, päätelmiä ei voida datan perusteella tehdä muista.
Entisen tilastotieteen professorini sanoin:
Vastaa kommenttiin"Harvat tekevät päätelmiä tilastojen perusteella, jos tilastollisessa tutkimuksessa tulokset ovat ristiriidassa tutkimuksen tavoitteiden kanssa."
Vastaa kommenttiin
shiwan8
27.1.2014 18:15
Tämä. Jännää, että tiedettä tuloksineen ei ikään kuin lasketa mukaan tiedon piiriin ellei sillä ole saavutettu haluttua tulosta. Tämä toki lähinnä pehmeiden tieteiden kanssa. Matematiikan tmv. kohdalla tutkimuksen tavoite on havainto tai useampi, ei tietty havainto.
Kritiikk-i
28.1.2014 08:17
"Jännää, että tiedettä tuloksineen ei ikään kuin lasketa mukaan tiedon piiriin ellei sillä ole saavutettu haluttua tulosta. "
Tutkimusta on vaikea saada julkaistua, jos ei kykene tuottamaan uutta tietoa. On yleensä lähes arvotonta vahvistaa nollahypoteesi, siksi on mukavaa tehdä päätelmä esimerkiksi tilastollisesti ei-merkitsevistä tuloksista ja väittää vaikkapa havaintoja tarvittavan lisää tietystä ryhmästä sekä lisätutkimuksia.
Matemaattista formalismia hyödyntävät tutkimukset ovat yleensä helpommin todennettavissa deduktiolla oikeaksi tai vääräksi, "pehmeissä" tieteissä liikutaan useammin "harmaalla alueella".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
28.1.2014 14:16
Jep, mutta jos pyöritään tieteessä sellaisilla kentillä joissa verrataan sukupuolia toisiinsa niin ellei tulos ole edes melkein mediaseksikäs niin käytännössä sitä ei julkaista. Lähisuhdeväkivalta ja sen jakautuminen sukupuolittain tekijöihin ja teon kohteisiin on tällaisesta aiheesta loistoesimerkki.
kukkuututkija
29.1.2014 01:31
Selvitys ja tutkimus on eri asioita. Tutkimuksesta pitäisi tulla ulos jotain teoreettisesti uutta. Esim. viimeisimmän vuoden lähisuhdeväkivaltatapausten tilastointi on selvitys, joka sopinee parhaiten poliisille, tilastokeskukselle tms.
Tutkijalle taas on melkoinen herkkupallero, joku virheettömästi kerätty aineisto osoittaa jotain odotusten vastaista, esim. että naisethan ne hakkaakin miehiään. SE olisi yllättävä ja (tieteellisesti) mediaseksikäs tulos, jolla selityksineen olisi paljonkin julkaisuarvoa. Ja tutkimusvirat saadaan tieteellisillä julkaisuilla, ei sanomalehtiin annetuilla haastatteluilla.
shiwan8
30.1.2014 15:59
Se ei ole yllättävää. Jos osaa yhdistää kahden tutkimuksen tulokset, esimerkiksi ilmoitustodennäköisyyden ja poliisin tietoon tulleiden lähisuhdeväkivaltatapusten sukupuolien mukaan jaetut määrät niin se on se tulos mikä saadaan: Naiset lyövät useammin miehiä kuin miehet naisia ja naiset ovat melkein pelkästään vastuussa lapsiin kohdistuneesta lähisuhdeväkivallasta.
Se ei kuitenkaan ole mediaseksikästä. Totuus harvoin on. Mediaseksikästä on tällä hetkellä korostaa suomalaisen valkoisen keski-ikäisen miehen pahuutta ja naissukupuolen puhtoista virheettomyyttä. Mediaseksikäs asia on käytännössä jotain sellaista joka aiheuttaa tuntemuksia jotka eivät ole tiedotusvälineiden suuntaan negatiivisia. Jos joku lehti julkaisee nyt tutkimuksen missä noista väkivaltatilastoista selviää koko totuus niin se vihapostin ja julkisen mustamaalaamisen määrä siihen julkaisijaan kohdistuen on asia jota voi vain arvailla. Kyllähän jokainen joka asiaa viitsii vähän kaivella ymmärtää mikä se totuus on, mutta koska ihmisten medialukutaito on lähellä negatiivista, heidän motivaationsa ei riitä ottamaan asioista itse selvää ja lehdet haluavat myydä mahdollisimman paljon tuotettaan, ei lehtiin pääse juuri mikään sellainen uutinen joka koskettaa kohderyhmää vähemmän mairittelevaan sävyyn.
Kritiikk-i
28.1.2014 14:23
shiwan8
28.1.2014 14:16
Kuulostaa uskottavalta. En tunne tätä tutkimusalaa, mutta luulisin sen oven aika feministisesti värittynyttä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
30.1.2014 16:21
Jos haluaa vähätellä asiaa niin voi sanoa että se on feministisesti värittynyttä. Oikeasti ne tutkimukset ovat järjestäen feministijärjestöjen tilaustuotteita. Hienoin esimerkki tästä muutama vuosi sitten tehty tutkimus jossa selvitettiin perhe väkivaltaa kokonaisuutena tutkimalla vain sitä kuinka usein mies on lyönyt naista. Naisten lyömisiä ei tutkittu. Tätä sitten väitettiin tutkimukseksi joka kertoo totuuden siitä miten väkivaltaa harjoitetaan parisuhteissa. Edes väestöliitto ei tunnista sellaista ajatusta, että nainenkin lyö. Kertoo jotain siitä miten puolueettomasti tuota tutkimusta oikeasti tehdään.
Ensi- ja turvakotien liitto sentään toteaa suoraan pitävänsä mahdollisena naistenkin väkivaltaisuutta.
Ihan noin taviksen havaintoja voi tehdä itsekin vaikkapa siten, että pitää silmänsä auki viikonloppuiltoina. Itse olen nähnyt pitkälle toista kymmentä tilannetta jossa nainen on yrittämällä yrittänyt ärsyttää miestä ja kun ei ole onnistunut on sitten alkanut riuhtomaan miehen vaatteista tmv. tai suoraan lyönyt. Ainoa miehen väkivaltateko naista kohtaan jonka olen ikinä nähnyt on se, että tuollaisessa tilanteessa ukko tönäisi naisen pois luotaan mikä taas menee ihan suoraan itsensä suojelemisen piikkiin. En ole väittämässä, etteivät miehet lyö naisia. Ihan sataprosenttisen varmasti lyövät. Kuitenkin kun katsotaan lukuja ja ilmoitusherkkyyttä niin miehet eivät keskimäärin lyö naisia useammin kuin naiset miehiä. Yleensä vähemmän/harvemmin kuin naiset naiset miehiä...
rauhallinennainen
30.1.2014 16:36
Poliisi on teidän kanssa eri mieltä.
http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/pages/D217CF69B74F4673C2257A8A001DD145
shiwan8
30.1.2014 20:36
Poliisi tuijottaa niitä omia tilastojaan. Ne tilastothan sanovat noin. Kun niihin tilastoihin yhdistetään luvut ilmoitusherkkyydestä niin ne alkavat yhdessä näyttämään kummasti muuta. Poliisi siis tekee luultavasti vahingossa saman minkä naisasia- ja sosiaalipuolen puljut tekevät tahallaan. Käyttävät vain osaa saatavilla olevasta tiedosta ja julkistavat sen niin kuin se olisi absoluuttinen totuus.
Venla Salmen (tutkija) mukaan naisista 8-14 prosenttia ja miehistä 1-3 prosenttia ilmoittaa kokemastaan poliisille. Tuossa jo määriä pitäisi suhteuttaa "parhaimmillaankin" niin, että rikostilastojen ilmoitusten miesten luku 2.66 kertaistetaan ja pahimmillaan 14 kertaistetaan.
Oikeuspsykiatri Hannu Lauermanin mukaan viranomaiset eivät meinaa uskoa miesten kertomuksia koetusta väkivallasta vaan jopa nauravat heille. Sen seurauksena ihan loogisesti miehet kärsivät pitkään ennen kuin hakevat apua.
Vuosien 1997, 2003, ja 2006 uhritutkimusten mukaan miesuhreista vain 4 % ilmoittaa teon poliisille, naisuhreista 10 %. Suomeksi siis miesten ilmoitukset pitäisi pistää vähintään 2.5 kertaisiksi ennen kuin ollaan suht. samoissa luvuissa.
Tuhansien Iskujen Maa-tutkimuksen mukaan jotakuinkin yhtä moni nainen kuin mieskin on ottanut iskuja vastaan nykyisessä suhteessaan.
Muista tutkimuksista löytyy taas tietoa joka kertoo naisiin kohdistuvan väkivallan olevan reippaassa laskussa kun taas miehiin kohdistuva on nousussa.
Eli siis kun lukee niitä feministien ja poliisin ilmoituksia noista luvuista niin kannattaa ihan oikeasti lähteä siitä olettamuksesta, että todellisuus ja se mitän on kerrottu ovat täysin eri asioita. Ylipäätään kun joku rupeaa suoraan tai epäsuorasti nimeämään oman ryhmänsä vertailuryhmää itse Saatanaksi niin lähdekritiikkihälytyskellojen on syytä ruveta soimaan ja kovaa.
Ja joo, asia kiinnosti minua kun jouduin jatkuvan miesvihan purkausten kohteeksi/sivustakatsojaksi. Otin siis selvää asiasta. Nyt tiedän ja toivoisin kaikkien muidenkin tietävän. Loppuisi se miesvihan viljeleminen joka paikassa.
Dia
31.1.2014 21:52
Sairaan hienoa miten tämäKIN keskustelu on etääntynyt ap aiheesta ihan sivupolulle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
31.1.2014 21:53
Ja itse aiheeseen: olen huomannut hienoisen korrelaation kitsauden, puhumattomuuden ja pihtaamisen väliltä. Otanta ei ole suuri mutta sitäkin kaunopuheisempi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin