Monissa parinvalinta- ja rakkaustutkimuksissa on päädytty kumppaneiden samankaltaisuuden erinomaisuuteen. Parhaiten kestävät liitot, joissa osapuolilla on sama arvomaailma ja melko samankaltaiset luonteet. Tilastollisesti taustojen radikaali erilaisuus aiheuttaakin suuren eroriskin.
Kaikki eivät kuitenkaan halua itsensä kaltaista kumppania. Monet haluavat itseään täydentävän parin; erilaisuus voi olla kiehtovaa.
Vastakohtavalintaa alettiin selittää vaihtoteorialla USA:ssa jo 1940-luvulla. (Henry Laasanen ei siis ole keksinyt sitä.) Erilaiset investointimallit ja tasapainoteoriat täydentävät vaihtomallia.
Ihminen hakee kumppania, joka tarjoaa parisuhteessa henkisiä ja aineellisia palkintoja. Suhde on sijoitus, jossa molemmat investoijat punnitsevat omia ja toisen antamia panoksia. Parinvalinta perustuu tarpeiden tyydytykseen ja miesten ja naisten oletetaan täydentävän toisiaan. (Teoria lähtee siitä, että miehet ja naiset ovat perustavanlaatuisesti hyvin erilaisia keskenään.) Hyvässä suhteessa hyötyjen ja haittojen summat ovat tasapainossa.
Hyötyjä ovat kaikki mielihyvää ja etua tuovat emotionaaliset tai aineelliset palkinnot. Haittoja ovat kaikki vaiva, työ ja panostus, joka aiheuttaa ahdistusta tai epämukavuutta.
Vaihtoteorian mukaan jokaisessa asuu pieni kirjanpitäjä, joka yrittää vähän hyötyä suhteesta.
Tasapaino saavutetaan kun parin panos-tuotos-suhteen erotus on nolla (henkilön 1 palkkiot jaettuna hinnalla miinus henkilön 2 palkkiot jaettuna hinnalla = 0).
Jos suhde ei ole yhtään balanssissa näiden saamisten ja antamisten jälkeen, on vähintään toinen vähän katkera tai ainakin uupunut.
En ihan usko tähän teoriaan. Tai uskon, että useimmille ihmisille suhteen täytyy olla jotenkin tyydyttävä että sitä jaksaa jatkaa. Mutta useimmat tuntemani ihmiset eivät kulje raksuttamassa panoksia ja tuotoksia ihmissuhdelaskimessaan. Laskelmoijat ovat useimpien mielestä vastenmielisiä. Heille ystävät ovat verkostoja ja kumppani sijoitus.
Näistä laskelmista puuttuu se ihmeellinen kemia, jota ei pysty matematiikalla esille vääntämään.
3 kommenttia
shiwan8
3.4.2011 12:57
Olen törmännyt enemmänkin satuhahmoja jahtaaviin naisiin, en niinkään itsensä kokonaiseksi tekeviä miehiä tavoitteleviin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
HumanKoala
3.4.2011 23:07
Shiwan on hassu :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.4.2011 17:07
Itse yritin ennen aina löytää niitä itseni täydentäjiä, viskasinpa yhtälöön vielä tietyn koulutus- ja palkkatasonkin. Mitä löysin? Tekosivistyneitä uraohjuksia, joitten kanssa sai esittää aina jotain muuta kuin mitä on.
Nyt tyytyväisesti naimisissa duunarin kanssa. Tuplasi ammattikoulussakin 2 luokkatasoa. Työasu on haalarit, ei puku. Mutta hauska, älykäs, osaava ja stimuloiva kaikilla tasoilla.
Väitänkin että ainut kriteeri siippaa etsiessä on löytää yksilö, jonka seurassa voi olla oma itsensä, ja jota voisi kuvitella katselevansa vielä vuosikymmenienkin jälkeen pahimpia v*tutuskohtauksia saamatta. Kyllä ne epärealistiset unelmat karisee varmasti ainakin siinä vaiheessa, kun asutaan yhdessä ja käteen sattuvat ne ensimmäiset vauhtiraitakalsarit.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin