Suomessa miehiä syytetään puhumattomuudesta. Osin puhumattomuus on harhaa, sillä moni suomalaismies on erittäin hyvä viestimään myös verbaalisesti.
Myös käsitys siitä, että mitä enemmän puhetta, sitä onnellisemmat ihmiset, on toiveajattelua. Aina puhe, etenkään puheen määrä, ei korreloi hyvinvoinnin kanssa.
Harvemmin kukaan on ajatustenlukija, ja ihmissuhteissa on toki syytä kertoa omista tarpeistaan, toiveistaan ja tunteistaan muille ihan ääneen.
Ihmisen joutuessa vaikeaan elämäntilanteeseen, hänellä saattaa olla tarve selvittää asioita myös itsekseen. Hän ehkä tarvitsee kumppanin tai ystävän tukea, mutta tuen ei välttämättä tarvitse olla jatkuvaa höpötystä.
FM Ira Virtasen Tampereen yliopistossa helmikuussa 2015 julkaistu puheviestinnän väitöskirja "Supportiivinen viestintä suomalaisten miesten ystävyyssuhteissa" kertoo ilahduttavasta asiasta: suomalaiset miehet eivät aina jää vaikeuksissa heitteille.
Miesten ongelmana on pidetty huonoa tunteiden hallintaa ja niistä viestimistä. Yleinen käsitys on ollut, että suomalainen mies on tunteineen hukassa ja hyvin yksin.
Ira Virtasen tutkimuksessa selvisi, että suomalainen mies osaa antaa hyvää tukea ystävälleen: "suomalaisten miesten läheisissä ystävyyssuhteissa kuunnellaan ja viestitään myötätuntoa, rohkaisua ja huolenpitoa".
Miesten mielestä jokaisen ongelmat ovat yksilöllisiä, ja jokaisen miehen tulisi säilyttää itsemääräämisoikeus elämäänsä. Ongelmiin joutuneen miehen tulee itse saada päättää, millaista tukea hän tarvitsee, ja puhutaanko ongelmista vai ei. Miehen tulee myös saada valita, miten ongelmista mahdollisesti puhutaan.
Toisen elämään tunkeminen ja neuvojen tuputtaminen ei kuulu suomalaismiehen mielestä hyvään ystävyyteen.
Miehet toivovat tukea tarvitsevan ystävän pääsevän elämässä eteenpäin ja saavan tunteensa hallintaansa. Vaikeatkin tunteet ymmärretään, mutta niistä on päästävä yli.
Miesten tuki on usein läsnäoloa ja neutraalina tukihenkilönä pysymistä. Rinnalla seisovat ystävät haluavat toimia kuin peileinä vaikeassa tilanteessa. He haluavat ankkuroida kaverinsa todellisuuteen.
Miesten välisissä ystävyyssuhteissa on tärkeää viettää aikaa yhdessä ja tehdä mukavia tunteita herättäviä asioita. Aktiivinen kuunteleminen ja asioiden uudelleen arviointi neutraalisti koetaan tärkeäksi. Eläytyminen toisen kokemuksiin ja tunteisiin on tärkeää, vaikkei olisi itse kokenut samaa.
Suomalaismies arvostaa rehellisyyttä ja aitoutta, ja mitä läheisemmästä ystävästä on kyse, sitä rehellisempää ja suorempaa palautetta voi toiselle antaa.
Virtasen mukaan suomalaismies ei eroa tunne-elämältään ja tuen antamisen ja saamisen tavoiltaan merkittävästi muunmaalaisista miehistä - tai naisista.
Tutkimus osoittaa siis, että myös suomalaismies on ihminen. Tämän melkein kaikki jo varmaan tiesivätkin, joten voimme siis alkaa puhua miehistä kuin ihmisistä.