KYSYMYS: Olenko pikkumainen vai onko suhteessamme arvostus ja kunnioitus hukassa?
Meillä on iso uusperhe, yhteensä 5 lasta (sun, mun ja yhteinen). Arki vie ja parisuhteelle liian vähän aikaa. Meillä remontti ja sisustusjutut ovat venyneet, kun olemme yrittäneet löytää yhteisiä, molempia miellyttäviä ratkaisuja. Olohuoneen sisustimme vanhoilla huonekaluilla 4 vuotta sitten ja silloin yhdessä todettiin, että järjestys oli paras vaihtoehto tähän tilaan, näillä huonekaluilla.
Nyt sitten yhden reissuni jälkeen tulen kotiin, jossa olohuone on käännetty täysin ja tavaroita poistettu yms. Tuli tunne, että tämä ei ole enää kotini, minut on siivottu pois. Eikä mitään mitä olen sanonut ja puhunut, ole kuultu. Yritettiin puhua, riideltiin lähinnä. Pyöräytin tavarat takaisin. Sanoin, että voidaan muuttaa asioita, mutta yhdessä, yhteisestä päätöksestä! Tällaisen tavan koen äärimmäisen loukkaavana ja tahallaan toista vahingoittavana. Yritin kertoa selvästi tunteeni ja ajatukseni mieheni tavasta toimia selän takana.
Kun lähdin seuraavalle reissulle, kysyin etteihän minun tarvitse enää tulla kotiin, jossa on kaikki pyöräytetty uuteen uskoon. Kotiin tullessani, edessä oli sama tilanne. Kysyin miksi mies loukkaa minua tieten tahtoan ja tarkoituksella? Sanoi, että tykkää järjestyksestä näin ja haluaa minun neuroottisia rajoja ravistella (nämä mieheni sanoja). Sanoin, että tällainen toiminta loukkaa enemmän kuin jos hän olisi pettänyt. Mies mitätöi ja pakenee, ei keskustele, hiljenee. Sanoin, että tämä ei ole enää kotini, eikä hän toimi kuin mies joka välittää puolisostaan.
Olen yrittänyt miettiä, olenko pikkumainen vai mitä? Parisuhteemme on kriisiytynyt pikkuhiljaa ja ongelmia on enemmänkin. Kommunikaatio, riitelytaidot, toisen kunnioitus ja arvostus - puolin ja toisin. Itse aika ajoin yritän keskustella, puhua, kuunnella, järjestää parisuhteelle aikaa... Mieheni käytös lyö nyt itsellä yli ja olen umpikujassa, jossa jo erokin käynyt useamman kerran mielessä. Miksi toinen tieten tahtoen satuttaa?
VASTAUS: Hei ja kiitos kävelevien huonekalujen mysteerin jakamisesta!
Elätte viisilapsisessa uusperheessä, jossa sinun ja miehesi välit näyttävät kiristyneet. Kahteen otteeseen on käynyt niin, että sinun ollessasi poissa kotoa huonekalut ovat lähteneet jaloittelemaan asettuen uuteen järjestykseen tai karaten kokonaan kotoa.
Ette ole ainoita, joille on käynyt niin, että ihmisten vaietessa tavarat alkavat puhua. Kahvinkeitin ei suostu keittämään kahvia kuin yhdelle kerrallaan, aamun lehti ei jakaudu kahteen osioon molempien luettavaksi eikä sohva avaa syliään kahdelle yhtä aikaa. Jään miettimään kaikkia niitä pantattuja tunteita, pettymyksiä ja loukkaantumisia, jotka ilmentyvät näiden arjen tapahtumien kautta. Jos työelämässä kävisi niin, että jonkun työpöytä loman aikana vaihtaisi paikkaa sekä tuoli ja tietokone katoaisivat, puhuttaisiin epäasiallisesta käytöksestä tai työpaikkakiusaamisesta. Koska tällaisilla menetelmillä ei muussakaan elämässä saa toisia "kouluttaa" eikä heidän rajojaan ravistella, miksi antaisimme itsellemme luvan käyttäytyä näin lähimpiämme kohtaan?
Miehelläsi on oikeus tunteisiinsa. Samoin hänellä on yhdessä sinun kanssasi tasavertainen oikeus päättää kodin sisustuksesta ja kaikesta muusta yhteiseen elämäänne liittyvästä, mutta päätökset pitää tehdä yhdessä keskustellen. En väitä, että se olisi helppoa. Miehesi on arvatenkin kokenut, että hänen mielipiteitään ei kuulla tarpeeksi eikä hänellä ole mahdollisuutta vaikuttaa perheenne elämään sillä tavalla kuin hän haluaisi. Hän on ratkaissut asiaa toimimalla itsevaltaisesti omin päin ja kieltäytymällä keskustelemasta. Kuitenkin keskustelu, jossa kumpikin voi rehellisesti kertoa tunteistaan, myös pettymyksistään ja loukkaantumisistaan puolisoaan kohtaan, on ainoa tie kohtaamiseen ja ymmärtämiseen. Silloin kumpikin voi tulla kuulluksi, voidaan pyytää ja antaa anteeksi ja muuttaa toimintatapoja.
Keskustelu ei ole syyttelemistä. Pitkässä parisuhteessa on puolin ja toisin tuullut sanottua ja tehtyä sellaista, mikä olisi saanut jäädä tekemättä. Tärkeintä olisi ymmärtää, miltä elämä on toisesta tuntunut. Väärinymmärryksiäkin on varmaan mahtunut matkaan, jos keskusteleminen on ollut niukkaa. Mikä voisi olla se ensimmäinen pieni muutos sinun toiminnassasi, jota miehesi sinulta toivoisi? Entä mikä olisi ensimmäinen sinun toivomasi pieni muutos miehesi toiminnassa? Jos edes ihan pienistä, konkreettisista muutoksista voitaisiin sopia, siinä saattaisi olla alku uudelle suunnalle.
Jos keskustelu ei lähde liikkeelle kahden kesken, kannattaa satsata ammattiapuun. Koska olette aikoinaan toisiinne kiintyneet ja luotsaatte suurta perhettä, on vaivan arvoista tehdä se, mitä voitavissa on tilanteen selvittämiseksi.
KYSYMYS: Täällä on jo yksi aika toivoton tapaus.
Kävimme tyttöystävän kanssa Thaimassa joskus maaliskuussa ja se reissu oli meidän parisuhteen kannalta hirveä.
Molemmat pettivät matkalla (sain tietää tytön pettämisestä eilen) nyt tilanne on se että erottiin thaimaassa sen takia koska tyttö piti minua pettäjän roolissa näinkin kauan.
Nyt sen jälkeen kun tultiin Thaimaasta tytöllä on ollut suhde toiseen poikaan ja en hyväksy tätä suhdetta vaikka emme ole yhdessä, silti tyttö juttelee soittaa ja tulee viereen tasaisin väliajoin. Koen tämän tytön suhteen toiseen mieheen tosi loukkaavana minua kohtaan vaikka sinkkuja ollaan mutta tunteet on pelissä yhä. Välillä saatamme olla puhumatta useita päiviä ja sitten taas puhumme ihan normaalisti.. Puhumattomuus johtuu siitä kun tyttö saa aina välillä jonkun ihme kohtauksen estää minut vaikka olen suht normaali, saatan kyllä mainita että hänen suhde loukkaa minua.
Nyt tilanne on semmoinen että haluan katkaista tämän suhteen tytön ja pojan väliltä niin vien tämän tytön kuukaudeksi espanjaan ja katsomme yhdessä vielä vähän että olisiko meistä mihinkää.
Nainen kyllä kovasti sanoo että ole muiden kanssa mutta silti ikävöi minua..
Taustatietoa ennen suhteen karille menoa
Olimme noin 9-11kk erittäin lämpimässä ja hyvässä suhteessa jossa arvostettiin ja kunnioitettiin toisia ihan sydämmen kyllyydestä.
Nyt tämän jälkeen kun nainen on tavannut uuden miehen niin hän on muuttunut tosi kylmäksi ja suorastaan viiltäväksi käytökseltään.
Olen oppinut että pettäminen on perseestä ja se ei kannata missään tilanteessa. Nyt vaan mietin että miten saan pelastettua traumoja saaneen parisuhteen.
Molemmat kyllä edelleen välitetään ja rakastetaan toisiamme se on fakta. Mua vaan pelottaa kauheesti et mun rakkain ihminen rakastuu johonkin toiseen.
Olen halukas tekemään kaikkeni pelastaakseni tämän suhteen koska tää suhde on mulle tärkein asia elämässä ja sitä en saa mitenkään pyyhittyä pois. Välillä saan sekoamisen tunnetta kun ajattelen tytöllä olevan suhde jonkun toisen miehen kanssa, ja silti hän on välillä mun kanssa. Ulkomaille tyttö nyt suostui lähtemääm kuitenkin pidemmäksi aikaa ja nään sen mahdollisuutena korjata suhdetta.
Ainakin hän joutuu katkaisemaan suhteen siksi aikaa tämän säätönsä kanssa ja se helpottaa oloani.
Miten vaan saisin tytön ymmärtämään että en halua luopua tästä naisesta vaikka olisi vaikeita aikoja ja vaikeita kokemuksia taustalla mm abortti, kohdun tulehtuminen ja peräsuolen tulehdus.
Olimme myös Thaimaassa sairaalassa ja se kokemus oli erittäin perseestä. Nyt ollaan yritetty puhua asioista ja hyvin usein asiat johtaa vain riitelyyn. Nyt olen todella kyllästynyt pitämään kulissia yllä että voin tosi hyvin vaikka todellisuudessa voin tämän takia tosi paskasti kun elämäni tärkein ja kaunein asia on menossa pois.
Miten saisin naisen ymmärtämään että kaikki asiat mitä olemme puhuneet ja sopineet yhteisestä tulevaisuudesta on minulle enemmän kuin tärkeitä asioita koska olen suunnitellut elämän naisen kanssa yli 10v pidemmäl ja haluan nähdä hänet vielä silloinkin.
Nyt kaipaan hyviä vinkkejä miten stressaantuneen/tramatisoituneen/karille ajetun suhteen saa pelastettua.
Olen ollut kyllä eron jälkeen muidenkin tyttöjen kanssa ja en saa siitä nautintoa ollenkaan vain pelkästään pahan mielen ja huonon omatunnon..
Rakastan tätä naista vähän liikaa ja se ei eykä ole hyvä että rakastan näin paljon.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kuulostaa siltä, että olet tosissasi rakastunut tyttöystävääsi. Luin kertomustasi suhteestanne ja mietin samalla, millainen tämän tytön kokemus tilanteesta mahtaisi olla. Mikä sai sinut silloin Thaimaassa pettämään tyttöä, joka on sinulle niin tärkeä? Entä pettikö hän takaisin kostaakseen, maksattaakseen potut pottuina? En tiedä, millaisen tarinan hän kertoisi suhteestanne, mutta tärkeintä olisikin se, että te kaksi keskenänne saisitte puhuttua asiat halki.
Vaikuttaa siltä, että olette molemmat toimineet tunteittenne vallassa äkkinäisesti ja vastoin todellisia toiveitanne. On petetty ja jätetty. Et voi muuttaa toista, mutta omaa toimintaasi voit.
Koska tyttö lähtee kanssasi pitkälle matkalle, hän taitaa edelleen välittää sinusta. Ilmeisesti teillä on yhteinen tavoite: haluatte ottaa selvää siitä, voisitteko olla pari. Sen selvittämiseksi:
1) Tehkää yhdessä kaikkea sitä ihanaa, mikä on tehnyt suhteestanne niin lämpimän, hyvän, kunnoittavan ja rakastavan aikaisemmin.
2) Muistakaa, että syyttelemällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Pyydä anteeksi sitä, millä olet loukannut toista. Älä vesitä anteeksipyyntöä mutta-sanalla ("anteeksi, että mä petin, mutta kun sinäkin...) Usein molemmilla osapuolilla on anteeksipyydettävää, mutta kummankin pitää reilusti ottaa vastuu omasta osuudestaan syyttämättä toista. Sitä kautta voidaan myös antaa anteeksi.
3) Puhukaa suoraan toiveistanne. Jos haluat nähdä tämän naisen rinnallasi vielä kymmenen vuoden kuluttua, kerro se hänelle. Puhukaa siitä, mitä kumpikin toivoo tulevaisuudelta ja miettikää, sopivatko toiveenne yhteen.
4) Jos yhteistä tahtoa on, mihin sitoudutte? Suhteeseen, jossa ei petetä? Millä tavalla kumpikin osaltaan voi pitää suhdetta sellaisena?
On hyvä, että teillä on kiireetön loma aikaa selvittää suhteenne tilaa ja rakentaa luottamusta sekä mahdollisesti läheisyyttäkin. Vielä yksi, ehkä itsestäänselvä vinkki: alkoholin käyttö ja parisuhdeasioiden selvittely sopivat huonosti yhteen. Humalassa tunteiden säätely käy vaikeaksi ja silloin voi helposti tulla vetäneeksi maton alta kaikilta hyviltä pyrkimyksiltä.
Hyvä, että satsaat tähän mahdollisuuteen selvittää, mitä teidän välillänne on.
KYSYMYS: Olen kohta 25-vuotias nainen, joka on ollut hieman yli neljä vuotta parisuhteessa. Kihlauduimme kaksi vuotta sittne syksyllä ja nyt olemme menossa naimisiin. Häihin on aikaa kaksi kuukautta. Olen pitkin suhdettamme aina välillä jahkaillut että onko hän minulle se oikea, vaikka hän on todella hyvä minulle. Hänessä on paljon sellaista, mitä mieheltä saatan toivoa; luotettava, rakastavainen, ymmärtäväinen, omaa saman arvot, haluaa samoja asioita, rakastaa minua ja hyväksyy tälläisenä kuin olen. Olen pari kertaa ihastunut toiseen mieheen (eri miehiin siis) tämän suhteen aikana, mutta aina pitänyt rajat flirttailussa ja todennut pian että mieheni on kumminkin se kenen kanssa haluan olla. Minulla on myös ihosairaus, joka saattaa vaikeuttaa seksin harrastamista, ja välillä on haitannutkin. Koin asian todella raskaasti, mutta mies on tukenut minua ja ollut todella ymmärtäväinen. Kuitenkin koen, ettei häneltä tule tietynlaista fyysistä kontaktia tai lämmittelyä seksiin. Syy voi tietenkin olla, ettei hän aina tiedä että missä kunnossa ihoni on, niin hän ei halua painostaa.
Tapasin nykyisen työni kautta miehen pikkujouluissa viime joulukuussa. Hän oli kohtelias, mukava, kehui minua ja loppuillasta piti kainalossaan. Kun sitten menin hyttiin lähti hän jälkikäteen perääni saatille. Hän yritti suudella, mutta minä väistin sen. Hän kunnioitti sitä. Seuraavana päivänä kuitenkin halusin liittyä hänen seuraansa. Lopulta vietimme loppu ajan yhdessä, ja jossain vaiheessa rohkaisin mieleni, ja suutelimme muutaman kerran. Hän oli jotenkin niin ihana ja kiehtova. Reissun jälkeen, pidin häneen viestitse yhteyttä, mutta hän ei ollut aktiivinen viestittelijä, joten luovutin. Meni aikaa, ennenkuin pääsin eteenpäin ja olin taas tyytyväinen ja luottavainen omaan suhteeseeni. Lähetimme hääkutsut vaikka välillä emmin asiaa, niin silloin se tuntui hyvältä ja oikealta.
Meillä oli kesäjuhlat yrityksessämme, johon tämä mies taas tuli. Lähdimme hyvin pian kahdestaan kiertelemään rauhallisempaan paikkaan, ja silloin tiesin heti mitä halusin. Suutelimme paljon, mutta mihinkään sen suurempaan emme ryhtyneet. Hän haluaa kunnioittaa suhdettani, ja pitää myös rajansa. Hän myös muistuttaa minua minun omasta elämästä tasaisesti, aina kun alan puhumaan tulevaisuudesta. Näin häntä myös seuraavina kahtena päivänä pikaisesti, jolloin taas suutelimme paljon, mutta raja meni siinä. Kerroin hänelle häistäni, mikä tuntui olevan hänelle ehdoton stoppi. Olen kuitenkin jonkin verran ollut häneen yhteydessä niin viestitse kuin puhelimitse, ja paljastui, että hän on kaikille yhtä nuiva vastaamaan viesteihin. Hän ei halua sanoa minulle mitään, mikä vaikuttaisi päätöksiini,ja yrittää perustella että minulla on oma elämä, jota ei tulisi rikkoa hänen takiaan, sillä hänen työkuviot vievät häntä ympäri suomea eikä hän asu suomessa. Näin ollen aikaa yhdessäoloon olisi hankala järjestää.
Jokin tässä miehessä vaan vetää niin puoleensa, etenkin siinä tavassa miten hän koskee, katsoo ja puhuu minulle. Huomaan että jotain sellaista kaipaan omassa suhteessani myös.
Omassa suhteessani vaivaa myös tietynlainen pelko kunnioittamattomuudesta. Mieheni, on humalassa joskus puhunut minusta todella ilkeästi kavereilleen ja kohdellut minua huonosti. Mikä taas on minulle kova paikka, sillä olen kärsinyt koko elämäni isäni alkoholismista ja koulukiusaamisesta. Koen, etten tiedä voinko luottaa hänen pitävän minun puolia aina.
Nyt mietin, että mitä teen. Tiedän, että tämän toisen miehen takia ei pidä hyvää suhdetta rikkoa, mutta olen alkanut miettimään että onko tässä kaikki mitä haluan ja tarvitsen. Eniten koen, että se etten alussa ollut niin täysillä ihastunut mieheeni, lähinnä ulkonäöllisistä syistä ongelmaksi ja sen että koen jonkin tietyn kipinä puuttuvan. Sen tunteen mikä tämän toisen kanssa tulee, se ettei pysty pitämään näppejään erossa. Olen alkanut miettimään, että pitäisikö minun jäädä tähän hyvään, mutta jollain selittämättömällä tavalla väärältä tuntuvaan suhteeseen ja lähteä etsimään tätä kipinää. Ennen kun olen kiinnostunut näistä miehistä, jotka ovat vieneet jalat altani, ei suhteista ole tullut mitään, ja koen sen niin, etten minä riittänyt heille. Siksi myös tämä nykyinen mieheni tuntui hyvältä valinnalta kaikkien muiden hyvien puolien lisäksi, ettei se ollut sellaista tunne ilotulitusta aluksi, jolloin koin että tämä voisi siis toimia, ehkä tälle kelpaan. Lisäksi epävarmuuttani lisää tämä iho-ongelmani kiusallisella alueella.
Naimisiin meno on alkanut ahdistamaan päivä päivältä enemmän, jotenkin koen vapauteni katoavan, ja että sen jälkeen muutun muiden silmissä tylsäksi, jonkun toisen vaimoksi. Pelkään, että teen virheen ja tyydyn johonkin, kun kuvittelen, että suhteen kuuluisi tuntua siltä, miltä nyt tuon toisen kanssa tuntuu. Olen puhunut miehelleni ja kertonut ihastuksestani. Kuitenkaan en ole kertonut suutelemisesta enkä sitä missä mieheen olen tutustunut, eikä hän ole sitä minulta kysynytkään. Mies on ollut ymmärtäväinen, jopa liiankin, kertoo että on varma, mutta ei halua mennä naimisiin mikäli minä en ole varma, ja odottaakin nyt minun päätöstäni. Hän sanoo, että voimme myös lykätä häitä jos siltä tuntuu. Hän myös tietää, että jahkailuni saattaa johtua myös tästä ihastuksestani. Pelkään molempia päätöksiä, vaikka tiedän että jos häitä lykätään, siinä on vielä kaikki mahdollisuudet, mutta jotenkin se tuntuu epäonnistumiselta ja muiden puheet ja muille selittely ahdistaa, etenkin kun kutsut on lähetetty ja suurin osa ihmisistä on jo ilmoittautunut. Pelkään että epäröintini johtuu siitä, etten ole varma onko hän se minun oikeani, ja haluanko todella olla hänen kanssaan. Lisäksi välillä mietin, että jos häitä lykätään, jää minulle ja ihastukselleni jonkin näköinen takaportti, joka häiden myötä sulkeutusi jo ihastukseni periaatteiden takia, sekä sen takia että niin kuuluu tapahtua. Kuitenkin ero miehestäni tuntuu pahalta, ja väärältä. Mutta samalla, huomaan kaipaavani vapautta, mitä kyllä saan paljon suhteessamme harrastuksenikin muodossa (käyn yksin tansseissa joka viikko 1-3 kertaa viikossa), mutta jotenkin sellaista, ettei tarvi selitellä kenellekään ym. Vaikken nytkään joudu selittelemään.
Olen myös tietoisesti työntänyt miestä kauemmas itsestäni ja vähentänyt läheisyyden osoituksiani, jotenkin pelkään että silloin suljen jotain pois, jos uskallan olla tässä ja nyt onnellinen hänen kanssaan. Myös nyt viime aikoina sen takia, kun tunteet ovat epävarmat, en halua antaa signaaleja että kaikki on hyvin.
Eli, ongelmat johtuvat minusta, ja siitä etten itse tiedä mitä haluan. Pelkään kaikkia mahdollisia ratkaisuja, ja koen tästä valtavaa ahdistusta, kun päätös häistä tai niiden perumisesta pitäisi tehdä oikeasti pian. Mies on nyt tällä hetkellä viinan haku reissulla, mutta sanoi, että sekään ei haittaa, että kyllä ne sitten hukattua saadaan, jos häitä ei tulekaan. Tavallaan eilen sain yhteisen päätöksen ihastukseni kanssa siitä, että meidän suhteemme tuskin tulisi toimimaan pidemmän päälle, mutta silti, en voi olla ajattelematta ja haaveilematta siitä. Samalla kuitenkin mietin, kuinka etuoikeutettu olen ja kuinka onnellinen minun pitäisi nyt olla ja ihmettelen, miksi teen tilanteesta niin hemmetin hankalan, enkä anna itseni olla onnellinen. miten saan tämän ainaisen jossittelun loppumaan? Mistä tiedän mikä on oikea ratkaisu? Myös se mietityttää, että pappani on luvannut saattaa minut alttarille, ja mikäli nyt en mene naimisiin, voi tämä mahdollisuus olla viimeinen pappani saatolle. Tiedän ettei naimisiin meno muuta mitään, mutta silti tuntuu, että kohdallani se muuttaa kaiken ja vie vapauteni sekä viehättävyyteni.
Entä jos?
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi! Voin hyvin kuvitella, miten ahdistavalta tilanteesi tuntuu. Häät ovat tulossa ihan pian ja sulhanen odottaa vastaustasi siihen, että menettekö silloin naimisiin vai ei. Tosi hyvä, että mietit tätä ratkaisua kunnolla, sillä asia on tärkeä.
Kerrot, että olet neljä vuotta kestäneen suhteenne aikana pohtinut toistuvasti, että onko miesystäväsi sinulle se oikea. Hän on hyvä sinulle ja täyttää monta kohtaa ihanneaviomiehen toivelistassasi. Hän on tukenut sinua sairautesi kanssa ja ollut ymmärtäväinen. Mutta kipinä puuttuu ja koko suhde tuntuu väärältä. Toisaalta myös ajatus erosta tuntuu väärältä.
Miesystäväsi on varma tunteistaan ja haluaa kanssasi naimisiin. Ymmärrettävästi tietenkin vain siinä tapauksessa, että sinä itsekin haluat sitä. Se onkin erittäin oikeutettu toive. Mitenköhän se, ettet ole aina ollut varma siitä, onko hän se oikea ja haluatko olla hänen kanssaan, on mahtanut vaikuttaa mieheesi? Voisiko huono käytös juovuspäissä kaveriporukassa olla ilmentymää tästä? Tunnette molemmat epävarmuutta, mutta eri syistä.
Mietit luottamusta ja kunnioitusta. Ne ovatkin tärkeitä asioita parisuhteessa. Mahtaakohan miehesi miettiä näitä samoja asioita? Näistä teidän olisi jutella yhdessä.
Olet kokenut aiemmin, ettet ole ollut riittävän hyvä niille miehille, joista olet ollut kiinnostunut, mutta miesystävällesi kelpasit. Se kuulostaa vähän tyytymiseltä. Onko niin, että edelleen ajattelet, että haluaisit mieluummin jotain muuta, jotain ”parempaa”? Mietit, saatko tästä suhteesta kaikkea sitä, mitä haluat ja tarvitset. Mitä se on, mitä haluat ja tarvitset? Tee vaikka lista itsellesi ja mieti painotuksia, mitkä ovat niitä kaikista tärkeimpiä asioita sinulle. Muista kuitenkin, että koskaan yhdestä ja samasta ihmisestä et voi saada kaikkea.
Kolmeen kertaan mainitset pelkääväsi, että naimisiin meno vie vapautesi. Samoin pelkäät, että se laskee arvoasi muiden miesten silmissä. Se kertoo minulle, ettet ole vielä valmis sitoutumaan. Ajatus loppuelämästä yhdessä miesystäväsi kanssa ei tee sinua onnelliseksi vaan ahdistaa. Kaipaat muiden miesten huomiota ja sitä kipinää, jonka joku muu voisi sinussa sytyttää. Ymmärrät varmasti itsekin, että se ei kerro varsinaisesti vaimomatskusta.
Sanot, ettei naimisiin meno muuta mitään. Kyllä se muuttaa. Se on vahva sitoutumisen osoitus, joka liittää teidät juridisesti yhteen yhteiskunnan silmissä. Jos et ole varma haluatko sitä, kannattaa todellakin miettiä vielä. On kaikin tavoin mukavampaa järjestää uudet häät joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu, kuin hakea avioeroa. Häpeää liittyy sekä häiden perumiseen että eroamiseen, joten älä tee päätöstäsi sen perusteella. Sekään vaihtoehto, että elät avioliitossa tyytymättömänä ja jotain muuta haikaillen, ei ole hyvä teille kummallekaan. Naimisiin ei kannata mennä, jos sitä ei oikeasti halua.
Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta valita se tie, joka tuntuu oikeimmalta. Toivon, että voisit sallia itsesi olla onnellinen.
KYSYMYS: Miksi poikaystäväni ei ota minua mukaan minnekkään ? Johtuuko siitä,että hänellä on vakava masennus ? Ollaan nyt siis seurusteltu n. 7 kk ja välissä on ollut taukoja 2 kertaa.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kieltämättä voi tuntua varsin ikävältä jos haluisit tehdä poikaystävän kanssa asioita yhdessä enemmän, mutta hän ei niinkään. Yksi parisuhteen tärkeä elementti on kokemus siitä, että jaamme yhdessä elämää ja meille syntyy yhteistä historiaa, että on jokin ”me”. Miten poikaystäväsi mahdollisesti reagoi siihen, jos tuot esille pettymyksesi siitä, ettei hän pyydä sinua mukaan omiin menemisiinsä ja haluaisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan?
Sekin lienee fakta, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia odotuksia ja käsityksiä kuinka intensiivistä yhdessäoloa kumppaniltaan toivoo. Oman ja yhteisen ajankäytön suhteesta on hyvä käydä keskustelua. Miten paljon kumpikin on valmis tulemaan toista vastaan, jos ajatukset tässä kohtaa poikkeavat suuresti.
En suoraan sanoen osaa ottaa kantaa siihen, miten poikaystäväsi vakava masennus vaikuttaa hänen toimintaansa – mitä poikaystäväsi itse vastaisi tähän kysymykseen? Se mitä pohdin, on mainitsemasi tauot suhteessa. Ymmärrettävästi tällaiset katkokset suhteessa luovat turvattomuuden tunteita ja monesti toiveen siitä, että voisi olla varmempi siitä, että ollaanko yhdessä vai ei. Epävarmuus suhteen jatkuvuudesta on varmasti riidoille ja erimielisyyksille altistava tekijä.
Mikä tilanne mahtaa olla nyt? Onko suhteenne nyt vakaammalla pohjalla – jos ei, niin minkälaisia mahdollisia esteitä on sille, että voisitte sitoutua suhteeseen enemmän? Mikä suhteessa pitäisi olla ehkä toisin, että siihen voisi turvallisesti asettua? Tämä on tällaista pohdiskelua ehkä tiedä koskettaako se teidän tilannettanne lainkaan.
Tällaisia ajatuksia syntyi viestistäsi – toivottavasti niistä on jotain iloa :)
KYSYMYS: Olen seurustellut miesystäväni kanssa useamman vuoden. Suhteemme aikana olemme kohdanneet erilaisia karikkoja ja pahin tapahtui jonkin aikaa sitten. Miehellä oli rankkaa rajujen mielenterveysongelmieni oireilujen takia ja purki sitä todella väärin minuun ja minä purin pahaa oloani takaisin häneen. Kuulin hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä.
Minä koin tulleeni kohdelluksi väärin, jätin hänet, vaadin että minulta pyydetään jotenkin anteeksi ja hain turvaa ja hyväksyntää muualta.
Aikaisempi parisuhdetaustani on hyvin rankka, olen käynyt läpi sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltaisen suhteen. En haluaisi oikeuttaa kuitenkaan tekojani millään. Itsetuntoni on todella huono. Kävi niin, että vaihdoin pusun toisen miehen kanssa, joka oli ihastunut minuun. Tavallaan toivoin, että joku vain tulisi ja ottaisi pahan oloni pois kauniilla sanoilla ja huomiolla. Niin ei tietenkään käynyt.
Myöhemmin palasimme mieheni kanssa takaisin yhteen, saimme sovittua kaiken ja tulevaisuus tuntui valoisalta, mutta hänelle paljastui se, että olin ollut yhteydessä toiseen mieheen ja pussannut tätä, kun olimme erossa. Myönsin asian itse.
Luottamus on kadonnut. Hän epäilee kaikkea mitä olen ikinä sanonut tai tehnyt. Minusta tuntuu vaikealta antaa hänelle tilaa, koska pelkään menettämistä niin kovin.
Olen aikaisemminkin valehdellut, tai peitellyt totuutta. Esimerkiksi kun hän on kysynyt entisistä kumppaneistani. Olen kaunistellut sitä ja yrittänyt ehkä suojella itseäni ja toista. En haluaisi satuttaa ihmistä, jota rakastan niin paljon. En ole koskaan halunnut myöntää valehdelleeni toistuvasti, se hävettää. En ole myöntänyt asiaa koskaan aikaisemmin edes itselleni ennen tätä.
Hän sanoi, että jos ikinä enää saa minut kiinni jostain asiasta, josta en ole ollut totuudenmukainen, hän lähtee.
Voinko minä muuttua? Voiko toistuvista valheista päästä eroon? Tarvitseeko parisuhteessa kertoa kaikkea, esimerkiksi menneisyydestään tai ajatuksistaan?
Voiko luottamusta enää saada takaisin? Mitä meidän kannattaisi tehdä?
Rikkinäinen
VASTAUS: Kiitos rehellisestä ja koskettavasta viestistäsi! Ihan ensimmäisenä minulle tulee mieleen, että jos kertoisit kaiken tämän , minkä kirjoitat, miesystävällesi, hän varmasti ymmärtäisi. Kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti peloistasi ja heikkouksistasi, menneisyydestäsi ja tavoistasi yrittää selviytyä! En tietenkään voi olla varma miesystäväsi kyvystä tai halusta antaa anteeksi ja luottaa sinuun uudelleen, mutta ainakin tämä voisi auttaa häntä ymmärtämään sinua paremmin. Joskus on helpompi kirjoittaa vaikeista asioista, kuin puhua niistä. Yritykset puhua ja keskustella muuttuvat nopeasti riidoiksi, kun on kyse vaikeista ja kipeistä asioista.
Olet valinnut nimimerkiksesi sanan "rikkinäinen". Me olemme kaikki rikkinäisiä, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Yhteistä meille kaikille on se, että yritämme peittää rikkinäiset kohtamme muilta. Pelkäämme, että meitä loukataan tai me haavoitumme, jos näytämme totuuden itsestämme. Luulen, että sinulle on edellisessä suhteessa käynyt juuri näin, sinua vahingoitettiin psyykkisesti ja fyysisesti ja luottamuksesi, niin itseen kuin muihin vaurioitui pahasti. Kun nykyisessä suhteessa ajauduitte pahaan riitatilanteeseen, jossa kuulit "hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä", pelästyit ja omien sanojesi mukaan päädyit hakemaan "turvaa ja hyväksyntää muualta". Juuri tuo "turva" on avainsana ja olennainen asia. Sinun tulisi tuntea olosi turvalliseksi nykyisessä suhteessa.
Ymmärrän, että miehesi kokee tulleensa petetyksi, mutta hänen tulisi antaa sinulle anteeksi, jotta voisitte jatkaa suhdettanne. Turvallisuutta ei lisää se, että hän uhkaa lähteä luotasi jos "hän saa kiinni sinut jostain asiasta , josta et ole ollut totuudenmukainen."
Kysyt kirjeessäsi, olemmeko tilivelvollisia kumppanillemme menneisyydestämme tai ajatuksistamme. Emme ole. Menneisyydestä kerromme sen minkä haluamme ja mihin olemme valmiita. Ja ajatuksemme taas ovat omiamme. Ne tulevat ja menevät, niitä ei voi pakottaa mihinkään suuntaan, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä.
Olet jo päässyt pitkälle, kun myönnät, että sinulle on kehittynyt tapa valehdella ja kaunistella asioita, suojellaksesi itseäsi ja muita. Myöntäminen on osa ratkaisua, toinen osa on halu muuttua ja uskallus ottaa askelia kohti totuudenmukaista tapaa puhua ja olla. Tavasta valehdella voi päästä eroon, mutta silloin sinun pitää pystyä luottamaan itseesi enemmän. Luottaa siihen, että kelpaat omana itsenäsi. Sellaisena kuin olet, sellaisen menneisyyden kanssa, kuin olet.
Kysyt, mitä teidän tulisi tehdä ja voiko luottamuta saada takaisin. Itse uskon, että voi. Et ole tehnyt mitään sellaista, jota ei voisi antaa anteeksi. Mutta jos miehesi ei ole valmis anteeksiantoon ja uuteen alkuun, niin silloin herää kysymys, rakastaako hän sinua aidosti ja onko todellisuudessa valmis antamaan teille uuden mahdollisuuden?
KYSYMYS: Seurusteltiin 1vuosi 2kk entisen naisen kanssa. Meillä oli suhteessa omia ongelmia. Mutta minusta ne ei ollut niin isoja etteikö niitä voisi ratkoa. 3 viikkoa sitten erottiin hänen toimesta ja hän sanoi että tarvii aikaa miettiä että haluaako jatkaa vai ei. No hän jäi kiinni minulle että hän viikko meidän eron jälkeen netti palstalla ruvennut juttelemaan jonkun miehen kanssa. Ja mies on käynyt kerran hänen luonaan. Ja viipyi koko viikonlopun. Myöskin vieläkin hän sanoo että ei tiedä mitä haluaa,hänellä on pää ihan sekaisin. Elättelee toiveita että voitaisiin palata joskus vielä. Mutta en tiedä enää itse mitä haluan. Rakastan tätä naista ylikaiken. Mutta samalla minua saattuu kun ajattelen mitä hän on tehnyt sillä välillä kun hänen piti miettiä asioita. Ja en edes saanut häneltä itseltään kuulla tästä kolmannesta osapuolesta. Ja vielä kerkesin tässä ajassa kiintymään hänen lapsiin tosi paljon ja nyt hän luulee että voin lapsia käydä katsomassa siellä.
Parisuhteessamme oli ongelmina se että valehtelin pieniäkin olemattomia asioita. Hän ei voinut luottaa minuun. Siihen hain apua terapeutilta niin kuin hän pyysi että kun olen hetken käynyt juttelemassa siellä niin katsotaan meidän suhdetta uudestaan. Mutta hän on jo ottanut uuden ihmisen tilalleni. Miten käsitellä näitä kaikkia asioita. Itse en haluisi luopua hänestä ja lapsista. Mutta en pysty siellä käymään katsomassa lapsia. Vaikka hänellä on Kaukosuhde ja ei ole nähnyt kun kerran ja 2 viikon päästä seuraavaksi näkevät. Kaipaan apua joko irti pääsemiseen tai jotain. En tiedä miten kuvailla asiaa enempää. Kaiken tekisin naisen vuoksi. Mutta hän ei tunnu ymmärtävän.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi, joka koskee tilannetta, joka on monille tuttu. Tilanne, jossa päätetään olla vähän aikaa erillään, jotta osapuoli, jolla on epäilyksiä suhteen jatkon suhteen, voi miettiä haluaako jatkaa vai ei.
Kerrot, että olette olleet erossa kolmisen viikkoa, ajatuksena, että naisystäväsi miettisi, mitä tulevaisuudelta haluaa. Ajattelen, että tämän kaltaisen eron aikana olisi hyvä, jos ei muodostaisi uusia suhteita. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että naisystäväsi on tavannut uuden miehen ja ilmeisesti on jonkinlaisessa suhteessa hänen kanssaan. Hän on kertonut sinulle, ettei tiedä, mitä haluaa ja että hänellä on pää ihan sekaisin. Niin kuin varmasti sinullakin. Kerrot että sinua sattuu ja silti samalla rakastat edelleen tätä naista. Lisäksi kerrot olevasi hyvin kiintynyt naisen lapsiin.
Vaikka sinulla on voimakkaita tunteita entistä naisystävääsi kohtaan, niin silti neuvoisin sinua astumaan hieman sivummalle. Minusta tuntuu, että tilanne on kannaltasi aika haavoittava. Ymmärrän että olette molemmin puolin "rikkoneet suhteen" sääntöjä, sinä suhteen aikana valehtelemalla ( vaikkakin pienistä asioista), niin kuin kerrot ja hän nyt "ottaen tilallesi uuden ihmisen". Yritä pysyä tilanteesta vähän kauempana, sillä tavoin pystyt paremmin kuuntelemaan itseäsi ja tunnistamaan, mitä oikein tahdot ja tunnet. Jos käyt vielä terapeutin luona, voit siellä käsitellä myös tätä asiaa. Ymmärrän, että ottaa koville olla erossa ihmisestä, jota kohtaan on voimakkaita tunteita ja on surullista olla erossa lapsista johon on kiintynyt, siltikin...pysy vähän sivummalla. Jos naisystäväsi on tosissaan sitä mieltä, että teillä on vielä mahdollisuuksia, hän purkaa uuden suhteen. Jos hän pitää kahta suhdetta yllä yhtä aikaa, ei sinun ole mitään järkeä pysyä siinä. Ajattelen, että lapsille on tärkeä tietää, kuka on äidin miesystävä ja on pysyvästi osa heidän perhettään ja kuka ei.
Jos jatkatte suhdettanne, on teidän molempien kyettävä antamaan anteeksi. Kaunaisena ei suhdetta kannata aloittaa.
Joskus me ihmiset käsittelemme vaikeita tunteita toimimalla. Joskus toiminnan sijaan kannattaisi pysähtyä ajattelemaan ja antaa tunteiden tulla. Loppujen lopuksi niiden kanssa pärjää paremmin kuin typerien tekojen kanssa. Jos tienne eroavat, on arvokasta että opit käsittelemään tunteitasi. Jos taas päädytte takasin yhteen, olette varmasti molemmat oppineet jotain arvokasta. Esimerkiksi sen, että luottamus on kaiken perusta. Luottamus sekä pienissä asioissa, että kaikkein isommissa.
KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa parisuhteessa melkein kolme vuotta, ja kokonaisuudessaan olen tuntenut hänet seitsemän vuotta. Voisin sanoa että hän on elämäni rakkaus ja tunnen itseni onnekkaaksi kun olen hänet elämääni saanut. Olemme molemmat n. 30-vuotiaita.
Olemme eläneet avoliitossa lähes koko seurusteluajan, mutta viimeisen vuoden sisään mieheni on ollut n. 800km päässä töissä muutaman kuukauden jaksoissa. Eli olemme etäsuhteessa ajoittain. Mieheni tuli juuri 3kk työsuhteen jälkeen kotiin kesäksi, ja hän jäi melkein samantien kiinni uskottomuudesta. Se oli tapahtunut työporukan illanvieton jälkeen. Aluksi olin sokissa enkä edes heti itkenyt kun keskustelimme asiasta. Kun aloin tajuamaan asian olen itkenyt lähes koko ajan. Mieheni on ollut tukenani ja keskustellut asiasta hyvässä hengessä ym. Pettäminen oli ollut fyysistä ja henkistä; seksiä oli harrastettu ja sen yhden yön jälkeen on pidetty yhteyttä, suunniteltu tapaamisia, ilmaistu ihastumisen tunteita sekä seksuaalista kiinnostusta toista kohtaan sekä kerrottu muitakin kohteliaisuuksia ja flirttailtu ym. Nainen oli lähtenyt kotipaikkakunnalleen yhteisen yön jälkeisenä päivänä, joten tapaamisia oli suunniteltu kesälle. Yhteydenpito oli tapahtunut tekstiviestein ja satunnaisina puheluina. Tämä siis selvisi minulle yksinkertaisesti tutkittuani salaa mieheni puhelinta. Tästä tunnen erittäin paljon syyllisyyttä, enkä ole pystynyt asiasta kertomaan miehelleni vaikka hän haluaisi tietää miten pettäminen paljastui minulle. Olen tutkinut hänen puhelintaan ennenkin. Siitä tuli minulle paha tapa, koska joskus löysin merkkejä epärehellisyydestä pienemmissä asioissa tutkittuani viestejä, ja pieniä juttuja löytyi sitten aika-ajoin joten en osannut lopettaa tutkimista. Mieheni aavistelee varmasti tämän, sillä hän on nyt vaihtanut uskottomuuden paljastuttua näppäinkoodin jolla pääsee käyttämään puhelinta. Olen tehnyt itsekin väärin kun olen tutkinut hänen puhelintaan... pelottaa vain kertoa miehelleni.
Minua satuttaa ajatus miehestäni toisen naisen kanssa. Meillä on aina ollut toimiva seksielämä, olemme molemmat kokeilunhaluisia ja pystymme puhumaan seksiin liittyvistä asioista avoimesti. Mieheni on jopa ilmaissut että seksi minun kanssa on aiempiin suhteisiin verrattuna erityisen hyvää kokeilunhaluni vuoksi. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointimme ei olekaan ollut niin toimivaa. Minua on esim. jäänyt kaihertamaan jotkut aiemmat pienemmät epärehellisyydet kun mieheni ei ole kokenut tarvetta puhua niistä niin paljon kuin minä. Ja jos haluan jutella niin hän turhautuu "jankuttamiseen". Siksi ne on jäänyt joskus kaivelemaan mieltäni. Hän ei myöskään ilmaise välittämistä sanoin kauhean hyvin, teoilla enemmänkin. Etäsuhteessa tämä on vaan ollut haaste, koska tekoihin pitäisi panostaa enemmän kun ei voi esim. halata tai pussata noin vain. Joskus olen sitten purkanut turhautumistani kiukustumalla herkästi kun on ollut tunne, että mieheni on välinpitämätön. Ja hän taas ei tykkää kun kiukuttelen pikkuasioista.
Mieheni sanoi pettämisen johtuneen hänen omasta huonosta itsetunnostaan, johon saikin pönkitystä tämän vieraan naisen huomiolla työporukan illanvietossa. Hän on saanut kyllä minultakin kehuja, ja sanoi että nekin aina tuntuvat hyvältä, mutta tästä oli saanut vissiin erilaisen olotilan. Hänellä on pitkä koulukiusaamistausta, sekä ulkonäössään sellaisia asioita mitkä vaikuttaa hänen päivittäiseen olemiseensa kun kokee itsensä rumaksi, lisäksi vuosien rahaongelmat ovat syöneet itsetuntoa. Riittämättömyyden tunne tietenkin valtasi minut kaikilla osa-alueilla (ulkonäkö, seksuaalisuus, luonne ym). Painoni on tippunut muutamassa päivässä usean kilon ja näläntunnetta ei juuri ole, itku on herkässä, en ole nukkunut moneen yöhön kunnolla (vain pinnallista unta ja säpsähtelen hereille vähän väliä). Haluaisin yrittää pärjätä töissä, pari päivää jo olinkin siellä itkua koko ajan pidätellen. Pelkään että unettomuuden takia joudun menemään lääkärille, kun en haluaisi työterveyteen saati työkavereille/esimiehelle kertoa näin henkilökohtaisesta kriisistä. Varmaan tunnen siis myös häpeää kun olen tällaisessa suhteessa...
Olemme harrastaneet seksiä paljastumisen jälkeenkin, vaikka se on minulle haastavaa. Välitän kuitenkin miehestäni ja olen ikävöinyt hänen läheisyyttään.
Nainen ei tiennyt mieheni olevan varattu. Sain selville kuka hän on, ja ihan helposti voisin ottaa häneen yhteyttä ja kertoa totuuden miehestäni hänelle. Jos hän on ihastunut mieheeni luullessaan häntä sinkuksi, niin mielestäni hän ansaitsisi tietää. Kuitenkin mieheni harrastaa nyt seksiä kanssani ja olemme yhteisessä kodissamme, niin mietin olisiko oikein kertoa. Häntä kohtaan en tunne vihaa. Huomaan kuitenkin mielessäni vertailevani itseäni ja häntä ja mietin lähes koko ajan ikävöikö mieheni häntä tai pitääkö hän jopa yhteyttä edelleen tähän naiseen. Jotenkin on sellainen tunne, että hän ei itse kerro naiselle minusta, ja ehkä yrittää jopa kesällä nähdä häntä ihastumisensa vuoksi. Hän on menevä, ja reissaakin paljon kavereillaan ym, joten en voisi olla varma tämän paljastumisen jälkeen onko hän jossain vaiheessa menossa naisen luo vaikka kertoo minulle muuta. Jos nainen tietäisi minusta, ehkä hän ei ottaisi miestäni vastaan.. Pitäisikö siis kertoa? Mieheni tuskin ilahtuisi siitä, jos niin tekisin..
En tiedä miten tästä eteenpäin. Mieheni on syksyllä menossa taas töihin kauas ja olisimme etäsuhteessa. Pelottaa voinko enää luottaa häneen.. ja miten luottamuksen voisi saada takaisin tällaisen jälkeen. En kuitenkaan haluaisi erota ilman yritystä saada suhdetta toimimaan. Asuinpaikkakunnallamme ei ole perheasiainneuvottelukeskusta, enkä tiedä mitä kautta voisin hakeutua keskustelemaan jollekin ammattilaiselle. Haluaisin alkaa työstämään tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään ystävälle tai muulle läheiselle, joten olen aikalailla yksin asiani kanssa tällä hetkellä. Ehkä suojelen mieheni mainetta ja itseäni ilkeiltä kommenteilta rakastamastani miehestä, en vain tiedä onko se minulle hyväksi.
Voisitteko antaa minulle neuvoja tähän tilanteeseen? Kiitos...
Petetty
VASTAUS: Sinulle on juuri paljastunut avomiehesi uskottomuus hänen palattua kolmen kuukauden työrupeamalta. Viimeisen vuoden ajan olette olleet miehesi työkomennusten takia etäsuhteessa muutaman kuukauden jaksoissa. Kerrot, että suhteenne aikana olet aiemminkin löytänyt pieniä merkkejä avomiehesi epärehellisyydestä, mikä on saanut sinut salaa tutkimaan hänen puhelintaan. Nyt uskottomuuden paljastuttua mietit, voitko luottaa häneen ja miten luottamuksen saisi takaisin. Sanot, että halusit työstää tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla ja saada suhteenne toimimaan.
Kerrot, että teillä on ollut toimiva seksielämä. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointinne ei kuitenkaan ole ollut toimivaa. Aiemmin paljastuneet pienemmät epärehellisyydet ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat siten jääneet vaikuttamaan sinuun ja suhteeseenne. On hienoa, että suhteessanne on toimivaa läheisyyttä ja seksuaalista vetovoimaa. Kuitenkin parisuhteen syvempi yhteys, läheisyys ja turvallisuus syntyvät vasta sitten kun pari pystyy jakamaan ja ottamaan vastaan kummankin kipeitä tunteita, pelkoja ja epävarmuuksia. Näiden asioiden yhteinen jakaminen ei ole jostain syystä suhteessanne onnistunut.
Sen sijaan, että otat yhteyttä tähän kolmanteen osapuoleen, ehdotan, että otat asiat puheeksi miehesi kanssa. Ei siis riitä, että puhutaan vain siitä mitä tapahtui, vaan yritätte löytää ymmärrystä sille miksi niin tapahtui. Miehesi on sanonut pettämisen johtuneen hänen huonosta itsetunnostaan. Hän liittää sitä johonkin omaan syvempään tunteeseensa, kenties riittämättömyyden tunteeseen, kelpaamisen tunteeseen, yksinäisyyden pelkoon. Pitkät erossa olemisen ajat ovat usein parisuhteelle kuormittavia, kun tavalliset keinot säilyttää yhteyttä parin välillä eivät ole mahdollisia. Erossa oleminen siten usein myös paljastaa alla olevia pelkoja ja epävarmuuksiamme. Jos emme tunnista ja pysty puhumaan näistä alla olevista tunteista niin me vain reagoimme, esim. uskottomuudella.
Uskottomuus on usein äärimmäinen stressi parisuhteelle ja siinä oleville ihmisille, joten kaikki kuvaamasi on hyvin ymmärrettävää ja tyypillisistä reaktiota kriisitilanteeseen. Tämä on kuitenkin myös nk. tuhannen taalan paikka oppia jotain uutta itsestänne ja suhteestanne, ja löytää sitä kautta myös uusia tapoja liittyä toisiinne. Mutta ennen kuin luottamuksen ja yhteisen suhteen uudelleen rakentaminen on mahdollista, tilanne on pysäytettävä. Tällä tarkoitan sitä, että on varmistuttava ja yhdessä sovittava, että miehesi suhde on kokonaan loppu. Kerro hänelle toiveestasi saada suhteenne toimimaan. On tärkeää, että myös sinä pystyisit olemaan rehellinen ja kertomaan oman osuutesi mutta myös omat pelkosi ja epävarmuutesi. Se, että mietit niitä yksin ei rauhoita pelkojasi eikä tuo sinulle turvallisuuden tunnetta.
Pariterapia on usein hyvä apu uskottomuuden kautta esiin nousevien teemojen käsittelemiseen. Ulkopuolisen ammattiauttajan avulla on usein helpompaa päästä käsiksi keskeisiin asioihin. Vaikka paikkakunnallanne ei ole perheasiain neuvottelukeskusta, saattaa olla, että kunnallanne on ostopalvelusopimus jonkun keskuksen kanssa, tai pääsy lähellä sijaitsevaan keskukseen. Monet käyvät pariterapiassa pitkienkin matkojen päässä. Automatkat voi hyödyntää esim. terapiassa esiin tulleista asioista juttelemiseen tai vain yhteisenä parisuhdeaikana.
Ennen kaikkea toivon sinulle, että et jää yksin ajatustesi ja tunteittesi kanssa, vaan että sinäkin paljastat itsesi.
KYSYMYS: Olen 35v mies ja avopuolisoni 33v nainen. Olemme olleet ja asuneet yhdessä nyt 5v. Meillä on ollut välillä melkoista vuoristorataa. Alussa minulla oli osittainen työttömyysjakso jolloin olin enemmän kotosalla ja omasta tilastaan tarkka puolisoni kiukustui tähän. Tavallaan sen ymmärrän mutta koin vaikeaksi vain lähteä kaupungille joka ilta, että hän saisi olla illan rauhassa. Hankalaa kaikkiaan eritellä yksittäistä ongelmaa - on vain selvää, että koen niitä olevan mutten enää ole yhtään varma niiden alkuperästä ja edes todellisuudesta. Välillä tunnen olevani mietelmieni kanssa niin yksin, että kallistun uskomaan, vian olevan minussa mistä seuraa osaltani valtavaa turhautuneisuutta ja sulkeutuneisuutta koska koen, etten tule kuulluksi tai ymmärretyksi alkuunkaan. Kumppanini on syyttänyt minua ongelmieni omimisesta missä tavallaan myös on totta. Saatan tehdä niin, sen jälkeen kun koen, että niiden julki tuominenkaan ei muuta mitään.
Puolisoni on ihastuttava nainen ja hänessä on monia piirteitä mitä olen kumppanissa, ainakin kuvitellut, hakevani. Olemme molemmat luovalla alalla mikä myös yhdistää. Silti minua riivaa ajatus, ettemme kykene yhdessä jotenkin olemaan tarpeeksi. Minusta tuntuu, että omaan ambitioita ja haluja kehittää suhdetta kumppaniani enemmän. Minulle on tullut yllätyksenä erilaiset estot mitä on tullut vastaan - niin omista ongelmista ja haaveista puhuminen kuin vaikkapa ihan asiat seksistä ja arjen hulluttelusta lähtien. mietin katoaako tällainen syvempi asioista puhumisen tarve ja kyky tyttökavereille ja siskoille jutusteluun. Itsekin toki teen sitä muutaman hyvän ystäväni kanssa mutta edellytän sitä myös suhteessa.
Tuntuu, että huolehdin ja ajattelen aivan eri tasoilla ja asioita ja kun koetan ottaa näitä puheeksi, kokee kumppanini sen jnkl henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai muuten vain syytöksinä jolloin minun on omaksuttava jnkl rationaalinen rooli ja koetettava selittää juurta jaksain ettei näin ole. Minulle asia näyttäytyy myös niin, että joudun usein "nyhtämällä nyhtämään" asioiden todellisen laidan eli miten hän oikeasti tuntee jonkin asian suhteen. Tämä taas päättyy usein hänen puoleltaan kyyneliin ja alan potea syyllisyyttä asiasta ja yhtäläistä turhautumista koska kaksi aikuista ei voi puhua asioista kuten aikuisten mielestäni tulisi voida puhua.Oma kaavani ajatella ja käsitellä asioita on välillä hyvinkin nopea kun kumppanini vaatii pienillekin asioille paljon aikaa. Sekös välillä turhauttaa kun se tuntuu joskus vain tekosyyltä, olla paneutumatta asioihin silloin kuin olisi aikaa ja halua molemmilla kerrankin ja oikeasti tehdä tehtäville asioille jotain. Myönnän, että käytän hieman hänen hitauttaan (hän ei ole tyhmä, vain ajattelee asiat täysin eri ratoja kuin itse eteen) välillä häntä vastaan näissä tilanteissa koska en suoraan sanoen aina muista että joku niin läheinen voi ajatella niin kertakaikkisen eri tavoin mutta välillä tuntuu, että asialla olisi ennemminkin haluttomuus tarttua ongelmiin ja halukkuus vain jatkaa "mitä elämä eteen tuo" leijunta linjalla aina yksittäisen kalusteen hankinnasta tulevaisuuden suunnitteluun tai mikä vaan minkä hän ei koe ennakoimisen arvoiseksi tai siinä hetkessä tärkeäksi. Asiat sitten vain ns jäävät kunens otan ne taas esille jossain kohtaa.
Meitä erottaa myös läheisyyden tarve tai ehkä tapa suhtautua siihen. Huomaan, että puolisoni tuntuu ajattelevan, että jotenkin haluan häneltä jotain (seksiä tms) jos hakeudun lähelle vaikka minulle riittäisi hyvin pelkkä kosketus ja hetkittäinen lähellä olo niin, että molemmat sen hetken siinä ottautuisivat, ilman, tunnetta, että toinen on jalka menossa jo häsläämään jotain muuta.
Seksiä meillä on ehkä max kerran vkossa joskus välissä voi olla usemapikin vko mikä minusta on aivan liian vähän. Kaipaan myös yhteistä pysähtymistä arjen melskeestä mutta hän tekee sen mieluummin yksin ja omaan tahtiinsa. Ymmärrän hyvin oman tilan tarpeen ja viihdyn itsekin mainiosti myös omillani mutta tapa jolla hän suhtautuu melkeinpä maanisesti esim vaatimalla, että saisi nukkua yksin makuuhuoneessa korvatulppineen koska saatan herättää hänet muuten yöllä, menee jotenkin ajoittain ihon alle. Olen nukkunut kohta puoli vuotta olohuoneen lattialla. Hänen mukaansa olen kerran unissani yöllä lätkäissyt häntä kädellä naamaan ja "luotto" kuulemma meni siihen koska hän uskoo että sen myötä tahdon hänelle pahaa ja järkytys herätä oli niin suuri. Oma järkeni vain ei riitä, että tällaiseen voi uskoa niin järkkymättömästi. Minulla ei ole tästä hyvin nukkuneena mitn mielikuvaa. Alkoholiakaan tms en käytä jos joku sellaista ajatteli. Olen temperamenttinen mutta empaattinen luonne ja lepyn nopeasti ja haen mieluummin ratkaisua kuin pitkitän asioita mutta välillä se on vain niin vaikeaa kun molemmilla on vain oma kantansa. Ikäänkuin muuttuisimme jotenkin muiksi hahmoiksi kun olisi kompromissailun ja samaistumisen aika.
Olemme yrittäneet myös hankkia lasta mutta se ei tutkimuksista huolimatta ole onnistunut. Tässäkin koen, kumppanini minulle pitkäpiimäisenä näyttäytyvän, toimintamallin turhauttavana. Kun emme tästä enää ainakaan nuorru ja mahdollisuudet vähenevät. Ts. tuntuu että odottelen paljon kun haluaisin asioiden tapahtuvan edes hieman nopeammin tai jnkl näyttöä siitä, että asioille aiotaan ja halutaan tehdä jotain yhdessä - että olemme tässä yhdessä matkalla jonnekin. Nyt pinnalla ovat huonot kokemukset hyvien sijaan ja kotiin tulon viivästyttäminen, että hän saisi oman tilansa ja aikansa. Kaikkiaan koen jotenkin, että jäänkö tässä paitsi jostain kun asioista pitää näin kipuilla. Koen stressin lisääntyneen melkoisesti jo työstressin lisäksi ja omien unieni huonontuneen mikä johtaa kiukkuisuuteen ja siihen , että on välillä vaikea jaksaa huolehtia omista tunnetiloista tai levon saannista. Harkitsen pariterapian ehdottamista puolisolleni joskin oma usko alkaa olla hiukan liian koetuksella. Vaikea tehdä isoja mutta välttämättömiä päätöksiä jatkamisen tai eron suhteen kun riittävää yhteyttä ei synny.
VASTAUS: minulle tuli kirjeestäsi jotenkin surullinen olo. Kuulostaa siltä, että olet sitoutunut parisuhteeseesi ja valmis tekemään töitä sen eteen, mutta et saa oikein avopuolisoltasi vastakaikua. Olet kunnioittanut kumppanisi oman ajan ja tilan tarvetta. Puoli vuotta kestänyt nukkuminen olohuoneen lattialta on jo varsin äärimmäinen esimerkki tästä. Ymmärtääköhän puolisosi, kuinka paljon olet valmis hänen vuokseen tekemään? Arvostaako hän sitä?
Olet ilmeisen herkkä ja tunteellinen mies, joka kaipaisi niin fyysistä kuin henkistäkin läheisyyttä. Tällä hetkellä kumppanisi ei kuvauksesi perusteella vastaa näihin tarpeisiisi. Kuinka kauan jaksat vielä odottaa? Missä menee sinun rajasi?
Kirjoitit teidän yrittävän hankkia lasta, mutta se ei ole vielä tutkimuksista huolimatta onnistunut. Kuinka tämä on vaikuttanut parisuhteeseenne? Onko se mahdollisesti etäännyttäneet teitä toisistanne? Joskus käy niin, pidempään jatkunut tahallinen lapsettomuus alkaa nakertaa parisuhdetta ja heijastuu negatiivisesti myös seksielämään. Seksistä voi tulla ikäänkuin vain väline saada toivottu lapsi, jolloin seksi itsessään ei enää ole nautinto. Kirjoitit kaipaavasi seksiä enemmän kuin sitä tällä hetkellä on, mutta toisaalta kaipaisit myös hellyyttä ilman painetta seksiin. Oletteko kyenneet keskustelemaan tästä asiasta keskenänne?
Kirjoitat puolisostasi arvostavasti ja kerrot hänessä olevan paljon viehättäviä piirteitä. Olette samalla alalla, mikä yhdistää teitä. Toisaalta koet koet tunnetasolla jääväsi kovin yksin. Kuinka kauan arvelet vielä jaksavasi tätä? Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voit jakaa mieltäsi painavia asioita?
Olet harkinnut pariterapian ehdottamista puolisollesi ja suosittelen tätä lämpimästi! Kirkon perheneuvonta tarjoaa luottamuksellista ja maksutonta keskusteluapua. Lähimmän Perheasiain neuvottelukeskuksen yhteystiedot löydät netistä. Terapeuttista keskusteluapua voi hakea myös yksityissektorilta.
KYSYMYS: Olen seurustellut mieheni kanssa tasan kolmevuotta. Suhde alkoi niin että molemmat olimme omalla tavallaan menneissä kumppaneissa kiinni vaikkei seurusteltu enää heidän kanssaan mutta silti halusimme tutustua toisiimme koska tunsimme suurta vetovoimaa toisiamme kohtaa ja meillä riitti naurua,kuumia öitä ja lempeitä aamuja ja kiihkeitä päiviä kuumana kesänä yhdessä. Itse jo melko pian tiesin haluavani olla hänen kanssaan enemmän kuin sillon olimme, hänkin kertoi haluavan.
Jatkoimme suhdetta mutta pian kuitenkin huomasin hänen tietokoneella olevan deitti/porno sivustoja joissa oli käynyt yms. Kerran olimme lähdössä juhlimaan jolloin näin hänen puhelimen viestin joissa oli kyse nettiseksi jutusta.sillon en enää vaiennut vaan kysyin miksi tällästä on. Hän oli asiasta todella pahoillaan ja intii ettei ikinä ole pettänyt minua eikä niin tekisikään. Että antaisin hänelle vielä mahdollisuuden. Päätin antaa, kunnes taas tuli jonkun ajan kuluttua esiin samaisia juttuja. Sillon.kielsi ettei tiedä mistä ilmestynyt sillä hän vakuuttamalla vakuutti ettei tarvitse niitä naisia tai ketään.muita kun.minut. annoin taas asioiden olla ja luotin.hänen sanaan. Kuitenkin nuo jätti ison luottamus raon minuun sillä moneen otteeseen meidän alku aikoina tuijotteli naisia eikä minun läsnäololla ollut paino arvoa.. ja.niihin aina vastaus oli että katselee niin miehiä kuin naisia.
Olen yrittänyt tehdä omalta osaltani parhaani meidän suhteen,miehellä on aina puhtaat vaatteet, ruoka valmiina, ei puutu mitään, seksiä saa aina kun haluaa. Yms.mutta mun luottamus on ainut joka rassaa niin häntä.kuin minua vaikka en usko hänen fyysisesti pettävän mutta riitojen aikana minä olen sairas ja epäluuloinen ja hän haluaa erota ja seksiä jos ei halua kanssani johtuu kuulema ihan mun omasta käytöksestä kun en luota ja arvosta häntä hänen sanojen mukaan. Viime vkolla sitten ilmeni että oli asentanut salasanan uuteen puhelimeen joka kuulema vaati pakolla sen ja sähköpostitkin tulee nyt suoraa puhelineen vaikka sano aiemmin ettei sähköpostilla juurikaan käy,toissa iltana pyysin näyttämään puhelintaan johon tuli viesti, nosti metakan ja sanoi ettei näytä koska en luota hänen sanaan. Hän ei kohtele minua niin kuin välittävä mies kohtelee naistaan mutta kuulema rakastaa silti mutta miksi on etäinen johtuu kuulema mun omasta käytöksestä. Itse olen häntä kohtaan kuin avoin kirja. Muutin toiselle paikkakunnalle hänen takia, annoin koirani pois koska hän on allerginen yms.
Olen tehnyt uhrauksia todella paljon hänen vuoksi ja se ei itsessään haittaa vaan se että teenkö niitä turhaa,ihmisen takia joka ei ole sen arvoinen? Itse haluaisin ettei parisuhteessa tarvii olla ns.yksityisjuttuja enkä tarkota että kyyläisin hänen puhelimen yms.vaan että avoimuus puolintoisin jottei toiselle tule epäilyjä turhasta ja jos on sanansa mittainen mies niin teoilla on.myös sen valmis osoittamaan. Meillä on kivoja hetkiä sillonkun kaikki on.hyvin mutta kaikki on sillon vain hyvin kun en mainitse vähääkään jos minua häiritsee jokin asia tai teko. Jotenkin epäilen onko mies rehellinen vai löytyykö hänellä joku viestittely kumppani tai joku työkaveri.. en tiedä vaistoanko turhaa vai?
Haluaisin tämän toimivan sillä rakastan häntä ja kun kaikki on hyvin niin kaikki on todella hyvin mutta haluan mieheltä myös tietynlaista varmuutta ja reiluutta minua kohtaan mitä itsekkin annan. Tuleeko se kenties kun lopetan epäilyni vai kulutanko aikani turhaa ja jossain vaiheessa ilmeeneekin että hän vehkeilee selkänitakana. Hän pääsee facebookkiini puhelimeeni.. en koe tarvetta salata häneltä mtn.. mietin että olenko minä avoimenpi kun taas hän haluaa pitää yksityisyytensä vai..välillä on aikoja jolloin anto puhelimensa jopa käyttööni kun omasta loppu akku mutta nyt se ei tulisi kysymykseenkään. Raastava tilanne enkä haluaisi kuluttaa enää päiväkään suhteeseen joka on kaukana onnellisuudesta tällähetkellä mutten tiiä mitä teen.
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Se oli koskettavaa luettavaa. Kirjoitit, että suhteenne alkuvaiheessa teillä oli miehesi kanssa paljon naurua, kuumia tunteita ja kiihkeyttä. Tämä ensimmäinen kesänne kuulostaa lähes "paratiisimaiselta" vaiheelta. Usein suhteen alkuvaiheeseen kuuluukin tällainen ihana ja kuuma vaihe, joka muuttuu suhteen edetessä toisenlaiseksi. Meillä kaikilla on kuitenkin kaipuu takaisin "paratiisiin"; siihen ihanaan ja koukuttavaan rakastumisen huumaan. Toki näitä paratiisimaisia hetkiä voi olla pitkässäkin parisuhteessa, mutta ei jatkuvasti. Seksin määrä yleensä vähenee suhteen jatkuessa pidempään, mutta sen laatu voi jopa parantua.
Jos ymmärsin oikein, luottamuspula on vaivannut suhdettanne melko pitkään. Miehesi varjelee tarkasti yksityisyyttään ja tämä luonnollisesti epäilyttää sinua. Varsinkin kun hän on jäänyt aiemmin kiinni deitti/porno/nettiseksi -vierailuistaan. Tilannetta tuskin helpottaa se, että miehensi syyttää sinua sairaaksi ja epäluuloiseksi sekä uhkailee erolla. Miehesi fyysinen etääntyminen ruokkii vielä epäluuloisuuttasi. Minusta tässä olisi tärkeä keskustelun paikka. Teidän olisi hyvä päivittää suhteenne pelisäännöt, jotka olisivat molemmille samat. Avoimuus, rehellisyys, luottamus ja luottamuksen arvoisena oleminen ovat parisuhteen kulmakiviä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, ei epävarmuudelle ja toisen kontrolloimiselle ole tarvetta.
Kerroit rakastavasi miestäsi. Olet vaihtanut paikkakuntaa, luopunut koirasta ja tehnyt muitakin uhrauksia hänen vuokseen. Entä miehesi - onko hän luopunut tai tinkinyt jostakin sinun vuoksesi? Kirjeesi lopussa kuvasit elämäntilanteesi olevan raastava ja kaukana onnellisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että toisaalta olet sitoutunut suhteeseen ja valmis tekemään edelleen töitä sen eteen, toisaalta et jaksaisi enää päivääkään. Tilanne on ristiriitainen. Olen samaa mieltä kanssasi, että tällaisena suhteenne ei voi enää kauan jatkua.
Voimia muutoksen tielle - joko yhdessä tai erikseen!
KYSYMYS: Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 5vuotta, suhteemme alkutaipaleelle mahtui paljon ikäviä asioita. Pettämistä, nettideitti-sivuja mieheni osalta. Nyt meillä on lapsi joka on ensi viikolla vuoden. Suhteemme on kuihtunut lapsen myötä vielä enemmän siitä mitä se jo oli.. olemme jatkuvasti riitelemässä, mieheni ei kovin anna minulle huomiota tai osoita rakkauttaan, seksiä on kerran vkossa ja sekin on nopeaa paineiden purkua. Rakastan miestäni ja en tahdo erota mutta en myöskään halua että parisuhteemme on sitä että kinastellaan jatkuvasti eikä suhteessa ole enään mitään ns kipinää.. mitä voisin/voismme tehdä suhteemme parantamiseksi? Kiitos jo etukäteen neuvoista!
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteenne on varmasti varma monille pienten lasten vanhemmille. Vanhemman rooliin asettuminen vie tilaa parisuhteen miehenä ja naisena olemiselta. Arki uuvuttaa aivan eri lailla kuin ennen lapsia. Vauva-aikana joskus työssäkäyvä osapuoli tuntee itsensä ulkopuolisiksi kotona vauvaa hoitavan puolison keskittyessä vauvaan. Lyhyestä kirjoituksestasi tulee ilmi myös hyviä asioita. Hienoa, että teillä on seksielämää. Joskus tässä vaiheessa tulee pitkiäkin taukoja. Kerrot rakastavasi miestäsi, mikä on hyvä asia! Kun on vielä rakkautta, tilanteeseen haluaa muutosta ja on valmis tekemään asioita muutoksen eteen.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi kuinka paljon suhteenne alun epäluottamus mieheesi vaivaa sinua. Oletan sen vaivaavan, koska mainitset siitä. Mietin tunnetko epäluottamusta tällä hetkellä miestäsi kohtaan? Monesti suhteen alussa tapahtuneet loukkaukset vaikuttavat ”taustalla” pitkään tai pomppaavat esiin parisuhteen vaikeimmissa vaiheissa. Lapsen hankkiminen yhdessä on yleensä merkki sitoutumisesta parisuhteeseen. Kerrot suhteenne kuihtuneen entisestään vauvan saamisen jälkeen. Mitähän tämä kuihtuneisuus oli ennen vauvaa? Ilmeisesti alun hankaluuksien jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, joka sai sinut perustamaan perhettä yhdessä miehesi kanssa. Tällä hetkellä koet olevasi etäällä miehestäsi ja ilmeisesti tunnet olosi turvattomaksi. Turvattomuus on todennäköisesti yhteydessä suhteen alun tapahtumiin.
Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka voitte tehdä, on keskustella avoimesti parisuhteestanne. Mitenköhän miehesi kokee suhteenne? Mitä hän toivoo ja on valmis tekemään suhteenne hyväksi? Keskustelut lähentävät ja helpottavat oloa silloin kuin ne eivät mene riitelyksi. Kaipaat suhteeseesi kipinää. Kipinän herättelyyn, kuten yleensäkin parisuhteen parantamiseen, tarvitaan motivaation lisäksi konkreettisia tekoja. Mitä ovat ne mukavat asiat, joita olette joskus tehneet yhdessä? Voisitko miettiä mistä miehesi tykkää erityisesti ja järjestää jotain sellaista? Mukavan yhdessäolon seurauksena seksikin voi muuttua enemmän toisen kohtaamiseksi. Usein väsymys vie tilaa seksiltä. Voiko seksielämään järjestää jotenkin aikaa ja rauhaa tai erilaisen tilanteen, jotta se ei olisi vain kuvaamaasi ”nopeaa paineiden purkua?”
Jos tilanteenne ei helpotu keskustelun ja parisuhteen parantamisvinkkien avulla, ottakaa rohkeasti yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin haetaan apua, sitä paremmin ongelmat myös lievittyvät!
Mukavaa kesää ja voimaa antavaa parisuhdetta teille toivoen
