Suhteet & seksi

Helsingin sanomien toimittaja Annamari Sipilä taisi avata tämänkertaisen sinkut vastaan lapsiperheet -kierroksen. Yleisönosastoilla sinkut ovat kertoneet kyllästyneensä Suomen ylimitoitettuihin lapsietuuksiin.

Monessa lapsiperheessä ihmetellään, mitä ne ovat.

1990-luvun puolivälistä lähtien lapsiperheiden etuuksista on leikattu ja höylätty niin, että esimerkiksi lapsilisän ostovoima on pudonnut noin kolmanneksella. Kelan maksama lapsilisä on ensimmäisestä lapsesta nyt 94,88 euroa kuukaudessa siihen saakka kunnes lapsi täyttää 17 vuotta. Tällä summalla ei makseta edes kuukauden vaippoja tai lukiolaisen yhden jakson kurssikirjoja.

Lapsiperheiden veroetuja kauhisteleville tiedoksi: lapsesta voi saada vähennystä 50 tai 100 euroa vuodessa, enintään neljästä huollettavasta lapsesta. Yli 36 000 tuhannen euron vuosituloilla tätäkin summaa pienennetään.

Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntija Esa Iivonen väittää, että lapsiperheiden etuuksia on liioiteltu. Ihmiset eivät tiedä, että esimerkiksi työttömät saattavat tienata paremmin kuin äidit.

Viime vuosina on päivitelty pienten lasten isien hurjaa työtahtia. He tekevät työllisistä eniten pitkää päivää. Voisikin melkein sanoa, että isät elättävät perheensä lisäksi sinkutkin!

Vaimon ja lasten kanssa asuvien miesten työllisyysaste on nimittäin lähes 90 prosenttia, kun taas sinkkumiehistä käy töissä alle 60 prosenttia. Myös äidit käyvät sinkkunaisia ahkerammin töissä. Lapsiperheiden etuudet maksetaan siis pääsääntöisesti vanhempien maksamista veroista.

Vanhempien on pakko käydä ahkerasti töissä, sillä yhden lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa perheelle yli 130 000 euroa! Isomman katraan kasvattajat satsaavat siis omaa rahaa yli puoli miljoonaa koko yhteiskunnan hyväksi.

Neuvola, peruskoulu ja maksuton koulutus koskee kaikkia suomalaisia. Myös sinkut ovat saaneet nauttia näistä etuuksista, joten mikseivät nykyiset lapset saisi käydä yhteiskunnan tukemaa koulua?

Lapsiperheiden jälkeläiset maksavat aikanaan sinkkujenkin eläkkeet, ja he hoitavat jonain päivänä myös lapsettomien sairaudet ja vanhuudenvaivat. Näin yhteiskunnan kuuluukin toimia.

Tahallinen lapsettomuus on täysin oikeutettu valinta, ja sinkuilla on oikeus ajaa omia etujaan. Lasten tuomitseminen on kuitenkin epäoikeudenmukaista ja rumaa. Lapset ovat elämän rikkaus, ja hyvään yhteiskuntaan kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä.

Meitä on valistettu, että naimisissa olevat ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä, varakkaampia, tasapainoisempia ja henkisesti kypsempiä kuin sinkut. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että hyvään parisuhteeseen kelpaavat ovat alun alkaen jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkija Bella DePaulo tyrmää koko parisuhdeideaalin. DePaulon mukaan lähes kaikki tutkimukset ihmisen siviilisäädyn vaikutuksista elämässä pärjäämiseen on tehty naimisissa olevien ihmisten näkökulmasta. Sinkut ovat olleet vain vertailuaineistona. Näitäkin DePaulon mielestä jo lähtökohtaisesti vinoutuneita tutkimuksia on tulkittu väärin.

DePaulo esitti tämän vuoden elokuussa APA:n (American Psychological Association) vuosikokouksessa ”What No One Ever Told You about People Who Are Single” -esitelmässään läpikäymiään löydöksiä aiemmista tutkimuksista. Sinkut eivät ole mitään parisuhdemarkkinoiden ylijäämäyksilöitä, vaan varsin fiksua ja omillaan toimeentulevaa porukkaa.

DePaulon mukaan aiemmat tutkimukset todistavat sinkkujen arvostavan muita enemmän työtä, jolla on merkitystä. Myöhemmin yksineläviksi päätyvät ovat itse asiassa jo koulussa määrätietoisia.

Sinkut ovat myös tutkitusti muita paremmissa väleissä vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä, työkavereihinsa ja naapureihinsa. DePaulon mukaan pariskunnilla on taipumus eristäytyä omiin oloihinsa, mutta sinkut pitävät hyviä suhteita yllä ympäristöönsä.

Parisuhteessa olevilla ihmisillä itseriittoisuus ei ole hyve, mutta itsenäiset sinkut taas menestyvät keskimäärin muita paremmin elämässään.

Yhdysvalloissa naimisissa olevat saavat DePaulon mukaan yli tuhat erilaista taloudellista, sosiaalista tai lainsäädännöllistä etuutta, mutta he eivät siitä huolimatta pärjää oikeasti paremmin kuin sinkut. Sinkut menestyvät elämässä, vaikka valtio ei auta heitä, vaan suosii perheitä.

Sinkkujen elämää varjostaa myös jatkuva perheiden ja parisuhteen paremmuuden toitotus, ja yksinelävien kurjuuden korostaminen. Seurusteluun, naimisiinmenoon ja lisääntymiseen liittyvät ylistysriitit tursuavat joka paikasta, mutta sinkkujen itsetunto kestää.

Sinkuista on tehty muutama seurantatutkimus. Niiden mukaan sinkuilla on voimakas tunne itsemääräämisoikeudestaan ja heidän elämänsä on muita useammin jatkuvaa kasvua ja kehitystä ihmisenä. DePaulon mukaan monien avioliittoon astuvien kehitys ihmisenä tyssää nuoruuden tasolle.

Kehittyneissä maissa yhä useampi ihminen elää elämänsä itsekseen, eikä tätä tarvitse välttämättä pitää minään ongelmana. Mikäli DePaulo on oikeassa, voi maailmasta jopa tulla parempi paikka, jos sinkkujen määrä jatkaa kasvuaan.