Viime keväänä voimaan tullut uusi avioliittolaki sai paljon huomiota homojen oikeuksien parantumisen takia. Julkisuudessa ei juuri hehkutettu isien uutta oikeutta päättää lapsen kastamisesta.
Aiemmin riitatilanteessa äiti on saanut itsenäisesti päättää lapsen uskonnollisesta yhteisöstä. Lapsen äiti on siis voinut lain mukaan kastaa alle 1-vuotiaan lapsen esimerkiksi evankelisluterilaiseen kirkkoon, vaikka lapsen isä olisi kieltänyt kasteen.
Kun asiaa puitiin eduskunnan lakivaliokunnassa, ei isien päätösoikeutta pidetty kovin tärkeänä. Yksi syy vähättelyyn oli se, että vain harvat vanhemmat riitelevät uskontokysymyksistä.
Onneksi terve järki ja oikeus voittivat, ja isät saivat maaliskuussa 2017 yhtäläisen oikeuden päättää lapsen mahdollisesta uskonnollisesta yhdyskunnasta.
Tasa-arvoasioita pohdittaessa tulee muistaa, että myös miehet voivat joutua epäreilun kohtelun uhriksi. Monet kulttuuriset käytännöt suosivat toista sukupuolta, ja muutokset nostavat yleensä porun.
Isien rooli on kasvanut monessa perheessä. Nuoret isät pitävät yleensä kummankin vanhemman yhteistä vastuuta lapsesta itsestään selvänä. Myös lakipykälien tulee olla sellaisessa muodossa, että tämä on mahdollista.
Mitä muita lakeja on vielä syytä muuttaa?
5 kommenttia
Tuuli.hattu801
17.12.2017 17:49
Mutta mielestäni kummallakaan vanhemmalla ei ole oikeutta viedä lapselta uskoa. Puhun siis perinteisestä kristinuskosta. Jos isä ei vaikka halua, että lasta kastetaan, mutta hän ei voi kieltää äitiä menemästä lapsen kanssa perhekerhoon, kirkkoon tai muihin seurakunnan tapahtumiin. Tai lukemasta iltarukousta tai muuten harjoittamasta uskonelämää.
Uskovia on muutenkin Suomessa liian vähän. Tiedän kyllä, että se on ainakin yleiseurooppalainen trendi. Nuoret ovat vähemmistönä jumalanpalveluksissa, kirkosta erotaan yhä enemmän jne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
18.12.2017 13:52
Näistä elämänkatsomukseen liittyvistä asioista on varmaan syytä keskustella seurusteluvaiheessa. Kaikkia lasten kasvatukseen vaikuttavia asioita ei ehkä osaa arvata ennen lasten saantia, mutta esimerkiksi uskonnollinen kasvatus vs. uskonnoton kasvatus on asia, jonka ei luulisi tulevan yllätyksenä. Ts. kumppanin uskonnollisuus selvinnee jo ennen lisääntymistä.
Meillä kaikilla on toisen mielestä ehkä outojakin lapsuudenkodistamme perittyjä tapoja ja uskomuksia, jotka selviävät viimeistään uusien tilanteiden tullessa eteen. Joistakin asioista on syytä keskustella etukäteen, esimerkiksi haluaako naimisiin, haluaako lapsia ja millaiset kasvatusperiaatteet on, miten suhtautuu raha-asioihin jne. Yleensä ihmiset valitsevat parikseen samankaltaisen arvomaailman omaavan ihmisen.
Minusta lapsen toinen vanhempi ei voi yksin päättää kasvattavansa lapsen vaikka tietyn puolueen ideologian mukaisesti. Lapsen kasvatuksen päälinjoista pitää vanhempien aina sopia yhdessä.
Tuuli.hattu801
18.12.2017 17:41
Itsellä lapsenteon tärkein vaikutin oli ikä. Eli halusin lapsen alle 30v:nä. Ja kun tuli tilaisuus (suhde), en jättänyt sitä käyttämättä. Tiesin, että meillä on erilaiset poliittiset ajattelutavat ja siitä johtuen erilaiset arvot. Samoin toisen isän kanssa. Minun onni, että en ole joutunut jakamaan vanhemmuutta kummankaan kanssa ja riitelemään periaatteista.
Niinpäniina
25.12.2017 12:47
Mikä estää lasta tutustumasta uskontoihin ollessaan täysi-ikäinen (esim. yli 25) jos katsoo aiheelliseksi? Lapselle kun ei muistakaan mahdollisista seksuaali- väkivaltafantasioista puhuta niin miksi uskonnon pitäisi olla poikkeus?
Uskontojen asema on muutenkin täysin käsittämätön - valtio valtion sisällä.
shiwan8
3.1.2018 10:41
Todettakoon, että uskonnot ovat ahneuden jälkeen se suurin tämän planeetan ongelmien aiheuttaja. Tällä perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että niin kauan kuin uskontoja on olemassa useampi kuin 1 on uskovia aina liikaa.
Toki tilanne olisi toinen, jos uskonto on sellainen, ettei se kannusta väärinkäytöksiin. Valtauskonnoista ei kuitenkaan taida löytyä sellaista uskontoa.