Lentokoneessa reilu viikko sitten jossakin Amerikan mantereen ja Suomen välillä en saanut sanottua keski-ikäiselle miehelle mitään. Sanon sen nyt: mene lentopelkoisten kurssille. Käyttäytymisesi on tosi noloa.
Mies aloitti (ilmeisesti) vaimonsa sättimisen heti koneeseen saapuessaan.
- Mitä varten sä meet siihen istumaan?
- Tää on mun paikka
- Miten niin sun paikka?
- Mun lipussa lukee tää numero.
Mies halusi istumaan vaimon paikalle. Hetken päästä huomasin, että nainen oli antanut paikkansa miehelle. Marmatus, tiuskinta ja kiukuttelu jatkui monta tuntia. Vaimo suhtautui mieheensä Erittäin Kärsivällisesti, kuin pieneen lapseen tai juoppoon, jonka kanssa ei kannata nykyisissä olosuhteissa alkaa vääntää. Tämä ei rauhoittanut miestä.
Onneksi uppouduin kirjaani.
Iloinen naurunpuuska havahdutti minut noin sivulla sata. Nostin automaattisesti katseeni ylös kirjasta nähdäkseni, mitä hauskaa tapahtuu. Saanko minäkin nauraa? No en. Kiukkuisen miehen vaimo oli nähnyt omassa telkkarissaan jotain hauskaa ja alkanut vahingossa nauraa.
- Mitä varten sä siinä naurat? Ole hiljempaa! Ihmiset katsoo!
Tämä ihminen katsoi kyllä, mutten ollenkaan häiriintyneenä naisen naurusta. Nauraminen, hihittäminen ja käkättäminen on yleensä kivaa, naurattavaa ja hyvälle tuulelle saavaa.
Kuulepas ukko, jäin hämmentyneenä katsomaan, koska sinä olet niin huonotuulinen ja huonokäytöksinen matkakumppani, etten mitenkään voinut tajuta, miten elegantti ja huumorintajuinen vaimosi sietää tilannetta enää hetkeäkään.
Onneksi vedämme joskus liian tiukat johtopäätökset muista ihmisistä. Kun kone oli laskeutunut Helsinki-Vantaalle nojasi entinen kärttyukko tiiviisti ja tyytyväisesti hyristen naisensa olkapäähän, näytti lauhkealta kuin lammas ja jutteli miellyttävän ystävällisellä äänellä vaimolleen.
Oot varmaan ihan mukava maan tasolla.