Hyviä koiraita riittää useille, koska kaikki naaraat eivät halua samaa tiettyä koreaa. Eri parinvalintamekanismit voivat myös vaikuttaa samaan aikaan (esimerkiksi hyvät geenit ja yhteensopivat geenit), kertoo evoluutiobiologi Jukka Kekäläinen. Hän väitteli viikkoa ennen joulua akvaattisten tieteiden alalta.
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2010/12/tiedote-2010-12-13-10-04-55-338678
Monien eläinlajien urosten sekundaaristen sukupuolituntomerkkien komeuden uskotaan signaloivan naaraille hyviä geenejä. Mutta kaikki naaraat eivät haluakaan samoja koiraita, selvisi Kekäläisen kokeellisissa muduilla tehdyissä kutuväritesteissä. Erilaiset värit eri puolilla poikasiikaa antavat tietoa eri ominaisuuksista: onko nopea, pärjääkö pedoille, saako vastustuskykyisiä poikasia jne. Naaraatkin kantavat erilaista perimää. Mikä sopii yhdelle siikatytölle, ei käy toiselle. Niinpä kalat jahtaavatkin itselleen sopivaa paria. ”Kauneus on katsojan silmässä.”
Sama näyttää pätevän ihmisiin. Yksi tykkää tummasta, toinen vaaleasta, yksi pitkästä, toinen lyhyestä. Kaikki eivät onneksi halua täsmälleen samoja alfamiehiä tai laatunaisia. "Kaunis, mutta ei minun tyyppiäni." Ihmisten valtava variaatio köyhtyisi, jos valinta suosisi vain yhtä tyyppiä. Ihmisten seksuaaliornamentitkin alkaisivat muistuttaa jotakin animaatiohahmoa.