Sori söpöt Temoset, Loppuelämän unelma -hehkutus Postin lehdessä on megahömppää.
Olga, Salkkari-näyttelijä, ja Tuukka, Apulannan ex-basisti, löysivät 120 kilometriä Helsingistä vanhan hirsikartanon lemmenpesäkseen ja kodiksi omille ja sijoitus- ynnä tukiperhe-lapsilleen.
Kiiltokuvaus ekologisesta elämästä (kahden ja puolensadan kilometrin työmatkoineen) puulämmitteisessä 400 neliön majassa ei vaikuta älyllisesti rehelliseltä journalismilta. Olga on äitiyslomalla, joten systeemi toimii toistaiseksi. Jos Tuukka käy Helsingissä töissä, jää aikaa vaimolle ja puutalolle aika vähän (8+3 h veke). Onneksi herra tekee omassa firmassaan paljon etätöitä.
Luontoystävällisyys kukoistaa. Vain kolmasosa talosta lämmitetään talvella. No kuka hemmetti jaksaa lämmittää puilla kartanoa, jos täytyy katsoa lapsilauman perään, tai imettää? Aika kallista kans, ainakin huoltamohinnoilla. Entä hiilidioksipäästöt ja pienhiukkaset?
Myönnän: ottaisin takan heti. Tuleen tuijottelu on hauskimpia huveja maailmassa.
Kaukana kaikesta sijaitseva jättitorppa ei ole luontoystävällinen valinta. Yhtä perhettä varten täytyy ylläpitää järjetöntä infraa. Kuntalaisia naurattaa, kun lapset menevät koulutaksilla eri aikoihin kouluun, verorahoilla. Postia tuodaan pakulla joka päivä, ehkä kymmeniä kilometrejä yhden suoramainoksen takia ajellen, valtion tuella. Lämmitys, jätehuolto, ruoka, neuvolat, kaikki hankinnat täytyy toimittaa kauempaa.
Maalatut lautalattiat, tilkkutäkit ja Laura Ashleyn verhot eivät tee kotia vihreäksi. Mökkivaatteet tai itse kasvatetut salaatit eivät pelasta maailmaa. Sienestämällä ja marjastamalla ei yhtään lapsiperhettä syötetä Suomessa.
Rehelliset Temoset myöntävät, että asuminen ahtaasti Annankadulla Helsingissä olisi varmasti ekologisempaa.
Haluan lukea jutun Onnea Annankadulla -parista. Perheemme vihreä valinta osui kaukolämpöön. Marjastamme torilla. Parisuhde kukoistaa, kun mies pyöräilee kilsan päähän töihin ja ehtii viemään lapsen lounastauolla neuvolaan.
Parionnea Temosille!